Tapasin ihanan miehen kuukausi sitten. Kaikki on mennyt loistavasti. Olen onnellinen. Nyt kuitenkin varjo laskeutuu suhteen ylle. Molempien opiskelut alkavat taas näin lomien jälkeen ja opiskelemme eri kaupungeissa. Välimatkaa ei tosin ole kuin "vain" 100km. Silti...tulemme näkemään vain viikonloppuisin,pelottaa. Voiko suhde todella oikeasti toimia jos toista näkee vain viikonloppuisin????? Te joilla toimii, kertokaa!! Tahdon tietää onko toivoa!! En halua päästää irti taidan olla rakastumassa.. vihdoin.
Viikonloppusuhde.Tuhoon tuomittu?
Lumienkeli
3688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meille ainaki kävi niin, että muijan kämpillä juoksi vieraita kundeja viikolla ja mä sain nuolla niiden mäihät. Kun se jäi kiinni, niin läksin heti ja se jäi itkemään perääni. Itkee vieläkin, mutta ei se enää auta en ota sitä enää takaisin. Vahinko on jo tapahtunut. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. MUllakin meni opiskelut sit vituiksi. Huora mikä huora. Onneksi mulla on hyviä tyttöystäviä joiden vieressä saan nukkua yöni, milloin missäkin vuoteessa:):):)
Kait se joskus tää surukin hellittää.
itse ainakin seurustelin kaukosuhteessa(250km) neljän vuoden ajan.. Alkoi kaukosuhteena ja nyt asumme yhdessä. Totta kai se vaatii työtä ja sitä, että on valmis matkustamaan edestakaisin. Ja rahaa tietenkin:). Mutta oma kokemukseni asiasta on kyllä positiivinen. Tietenkin riippuu myös paljon ihmisestä.
Kiitos huojentavista sanoistasi :) Hyvä tietää että toivoa on. 1ja ½ vuotta kun saisi kulumaan ja kestämään tätä v-loppu suhdetta niin sitten olisi mahdollisuudet yhteis eloonkin.