Ihan mielenkiinosta kysyisin ihmisten mielipiteitä siitä että Kun tavataan ekan kerran...
Pitääkö kolahtaa heti vai uskotko siihen että rakkaus syntyy ajan kanssa?
Pitääkö kolahtaa heti vai uskotko siihen että rakkaus syntyy ajan kanssa?
Kolahtamisesta
Gallub
81089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
voin sanoa että mun pisimmät suhteet on aina alkaneet niin että mies on kiinnostuneempi alussa kuin minä,ajan kanssa minä sitten ihastun,johtuisko toikin siitä että olen aluksi varpaillani.kullakin tapansa...
ei välttämättä tartte kolahtaa heti...
Samoilla linjoilla olen. Itse olen kokenut pari ns. salamarakastumista ja molemmissa on hetken huuman jälkeen tullut suuri pettymys. Ensimmäisestä paljastui juoppo petturi ja toisesta itsekeskeinen p*ska, hänen maailmaansa ei mahtunut muita kuin hän itse, tai no minä senverran ettei minulla saanut olla muuta elämää kuin hän.
Nyt olen löytänyt elämäni rakkauden ja se todellinen kolahtaminen on tapahtunut pikkuhiljaa tutustumisen myötä. Minun mielipiteeni on, että parhaimman ja luotettavimman pohjan suhteelle luo ajanmyötä syntyvä ihastuminen ja rakastuminen.
juttu kehittyy pienestä orastavasta kiinnostuksesta pikku hiljaa ihastukseksi muuttuen ja vähitellen rakastumiseksi kasvaen ja jonain päivänä huomaa, että koko loppuiän kumppani on vierellä ja rakkaus on koko elämään ulottuva tunne. Kieltämättä tämä on vaatinut kypsymistä nuoruuden hurjista ihastuksista ja tyhmästä naimakaupasta lyhyisiin suhteisiin ja kaikkkeen siltä väliltä.
ensi kolahtaa, selvää intohimoa ja huumaa.
Myöhemmin se laantuu mutta tunne muuttuu rakkaudeksi.
Minulla ne epätoivoiset nuoruuden yritykset, missä mikään ei oikeastaan kolahtanut alussakaan, ja sitten epäonnistumisen pelossa pidin läjässä, ovat opettaneet että pitää kolahtaa!
Mieheni kun tapasin, tiesin heti. Ja päivääkään en ole epäillyt näiden 8 yhteisen vuoden aikana. Kyllä "Sen Oikein" tunnistaa!
P.S. Äitini kosi isääni kahden viikon kuluttua ensitapaamisesta. Ovat yhä onnellisesti yhdessä, nyt jo kohta 40 vuotta. ;)
Kai se voi onnistua kummin päin vain. Vastapainoksi painokkaalle tekstillesi kerron, että kun isovanhempani tapasivat, mummoni oli kiinnostunut ihan toisesta miehestä. Yhdessä nyt 49 vuotta. Äitini seurusteli kun hän tutustui isääni. Yhdessä nyt 29 vuotta. Minun avomieheni oli itse asiassa aikanaan kaverini "löytö" johon en ensin edes kiinnittänyt huomiota, yhdessä on oltu nyt kuusi vuotta.
Kenelläkään ei ole ensitapaamisella kolahtanut, mutta hyvin on pärjätty =)
tottakai kolahtaa..molemminpuolin.Silloin se on aitoa.Tuntui,kuin toinen tajuaisi sinua ilman sanojakin..ehkä se silloin on sielunkumppani.