Olen nyt elänyt tätä olotilaa jo reilun vuoden. Mikään ei kiinnosta.
Parisuhde on kestänyt kohta jo kaksikymmentä vuotta, olin 15 kun mentiin yhteen, kotoa muutin suoraan miehen kanssa yhteen.
Vuosiin on mahtunut väkivaltaisuutta ja puolison alkoholin käyttöä, nyt tällä hetkellä näitä ongelmia ei ole. Tosin suuttuessaan hänen kielenkäyttönsä on todella törkeää. Mutta kuitenkin toinen osapuoli on nyt yrittänyt muuttaa itsään jotta minä haluaisin jatkaa tätä suhdetta.
Kauheinta tässä on se että minulla ei ole mitään halua yrittää enää mitään, en tunne häntä kohtaan mitään. Olen henkisesti aivan kuollut. Kaikki menneet vain pyörii mielessäni, ja mietin sitä miksi olen antanut elämän mennä ohitseni ja antanut itseäni kohdella niin monet vuodet huonosti.
Mietin että tässäkö tämä elämä oli. Tunnustan myös sen että haluaisin ihastua ja rakastua, mutta pystynkö koskaan saamaan sitä tunnetta kohdistumaan tähän puolisooni. Pelkään että jonain päivänä joku vieras saa minut ihastumaan ja tekemään jotain järjetöntä.
Haluaisin elää sitä sinkkuelämää ja itsenäistyä, kai se on sitä että tuo vaihe on jäänyt minulta täysin elämättä, en tiedä. Kaipa minun pitäisi vakavasti harkita eroamista, mutta puoliso ei ota sitä kuuleviin korviinsa.
Nyt kun kaiken pitäisi olla hyvin niin kaikki onkin huonommin kuin koskaan. Tuntuu ettei elämälläni ole mitään tarkoitusta, vaan sitä samaa joka päivä. Mikään ei siis tällä hetkellä ole oikeasti huonosti, vain tämä olotilani, mutta se ei tee tilannetta yhtään sen paremmaksi.
Parisuhde on kestänyt kohta jo kaksikymmentä vuotta, olin 15 kun mentiin yhteen, kotoa muutin suoraan miehen kanssa yhteen.
Vuosiin on mahtunut väkivaltaisuutta ja puolison alkoholin käyttöä, nyt tällä hetkellä näitä ongelmia ei ole. Tosin suuttuessaan hänen kielenkäyttönsä on todella törkeää. Mutta kuitenkin toinen osapuoli on nyt yrittänyt muuttaa itsään jotta minä haluaisin jatkaa tätä suhdetta.
Kauheinta tässä on se että minulla ei ole mitään halua yrittää enää mitään, en tunne häntä kohtaan mitään. Olen henkisesti aivan kuollut. Kaikki menneet vain pyörii mielessäni, ja mietin sitä miksi olen antanut elämän mennä ohitseni ja antanut itseäni kohdella niin monet vuodet huonosti.
Mietin että tässäkö tämä elämä oli. Tunnustan myös sen että haluaisin ihastua ja rakastua, mutta pystynkö koskaan saamaan sitä tunnetta kohdistumaan tähän puolisooni. Pelkään että jonain päivänä joku vieras saa minut ihastumaan ja tekemään jotain järjetöntä.
Haluaisin elää sitä sinkkuelämää ja itsenäistyä, kai se on sitä että tuo vaihe on jäänyt minulta täysin elämättä, en tiedä. Kaipa minun pitäisi vakavasti harkita eroamista, mutta puoliso ei ota sitä kuuleviin korviinsa.
Nyt kun kaiken pitäisi olla hyvin niin kaikki onkin huonommin kuin koskaan. Tuntuu ettei elämälläni ole mitään tarkoitusta, vaan sitä samaa joka päivä. Mikään ei siis tällä hetkellä ole oikeasti huonosti, vain tämä olotilani, mutta se ei tee tilannetta yhtään sen paremmaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
joo eiköhän tuo homma ole sitten nähty, jos kerran on jo vuoden ajan tuntunut ei miltään. Toki jokaisella on aikoja, jolloin parisuhde hetkeksi laimenee, mutta vuosi on aika pitkä aika varsinkin silloin, jos harmittelee kuinka elämä on mennyt hukkaan. Ei se rakkaus enää löydy, olet tainnut tehdä lähtöä jo kauan vaikka et sitä itse suostuisikaan myöntämään ja samalla antanut vähäistenkin tunteittesi kuolla. Älä suotta enää tuhlaa teidän kummankaan aikaa, vaan anna mennä!
Eihän tässä nyt mitään puolisoa tarvitsekaan kuunnella. Sä olet nähnyt ja kokenut mitä se on ollut. Tässä on kyse sun voinnista ja hyvästä olosta. Sinä olet se joka haluaa irtautua ja erota. Sinun on tehtävä se alkusysäys. Revit itsesi irti, etkä kuuntele ja anna periksi enää sille toiselle.
Voi voi..
Usein ajattelen, ettei toisia saisi kehottaa lähtemään suhteistaan minnekään, mutta nyt teen poikkeuksen. Tuntuu, ettei sinun tahtoasi ole tähän mennessä suhteessa ollutkaan ja nyt olet jo aivan turta.
Onko kyse niinkään siitä, että sinä omin ehdoin katoaisit vai siitä, että sinut on tunnetasolla jo aikapäiviä sitten hylätty..? Ei miehesi "parannus" enää tee muuta kuin sinulle tilaa olla rehellinen tunteillesi ja voimavaroillesi.
Ole rohkea! Pää pystyyn ja onnea vapaudelle.