Mulla on kokemuksia kolmen eri kansalaisuuden omaavan neitosen kanssa, pisin kesti 3 v ja lyhin puoli vuotta. Kaikki naiset olen tavannut täällä Helsingissä. Olen ns. hyvän kasvatuksen saanut ja aina kunnioittanut naista, mutta mutta..
Ensimmäinen suhteeni oli Kuubalaiseen naiseen, jonka kanssa asuimme saman katon allakin pari vuotta. Hänen kanssaan koimme hyviä hetkiä paljonkin, mutta silti jotakin tapahtui.. Hän oli sairaanloisen mustasukkainen. En ole mitään flirttailevaa tyyppiä, joten mielestäni tuohon ei ollut edes aihetta mutta niin vain riitamme syvenivät ja syvenivät kunnes en jaksanut enää kuunnella puhetta toisista naisista ja pettämisistä. Ymmärsin tämän kun sattumalta näin hänet ravintolassa ja kysyin vaivihkaan hänen uudelta poikaystävältään asiaa muutama vuosi jälkeenpäin, - hän ei ollut muuttunut tippaakaan. Onnea siis heille.
Kaksi muuta suhdetta oli Vietnamilaiseen ja Kreikkalaiseen ja sama meno vaan jatkui. Onko siis niin, että ulkomaalaisen kanssa elämiseen vaaditaan täydellinen mies, jolla ei ole kavereita eikä omia harrastuksiaan. Jos ja kun mies viihtyy kaiken aikaa vain naisen seurassa kaikki on ok, mutta en silti ymmärrä miksi täytyisi uhrata yhden suhteen takia koko entinen elämänsä. Nyt olen puolisen vuotta ollut kimpassa suomalaisen naisen kanssa ja tuossa asiassa ei ongelmia enää ole esiintynyt. Olen joskus frendeille todennutkin, että ehkä kuitenkin oman maan naiset ymmärtävät sittenkin suomalaismiehiä eniten…Kiitokset siitä teille kauniit suomineidot..
Ensimmäinen suhteeni oli Kuubalaiseen naiseen, jonka kanssa asuimme saman katon allakin pari vuotta. Hänen kanssaan koimme hyviä hetkiä paljonkin, mutta silti jotakin tapahtui.. Hän oli sairaanloisen mustasukkainen. En ole mitään flirttailevaa tyyppiä, joten mielestäni tuohon ei ollut edes aihetta mutta niin vain riitamme syvenivät ja syvenivät kunnes en jaksanut enää kuunnella puhetta toisista naisista ja pettämisistä. Ymmärsin tämän kun sattumalta näin hänet ravintolassa ja kysyin vaivihkaan hänen uudelta poikaystävältään asiaa muutama vuosi jälkeenpäin, - hän ei ollut muuttunut tippaakaan. Onnea siis heille.
Kaksi muuta suhdetta oli Vietnamilaiseen ja Kreikkalaiseen ja sama meno vaan jatkui. Onko siis niin, että ulkomaalaisen kanssa elämiseen vaaditaan täydellinen mies, jolla ei ole kavereita eikä omia harrastuksiaan. Jos ja kun mies viihtyy kaiken aikaa vain naisen seurassa kaikki on ok, mutta en silti ymmärrä miksi täytyisi uhrata yhden suhteen takia koko entinen elämänsä. Nyt olen puolisen vuotta ollut kimpassa suomalaisen naisen kanssa ja tuossa asiassa ei ongelmia enää ole esiintynyt. Olen joskus frendeille todennutkin, että ehkä kuitenkin oman maan naiset ymmärtävät sittenkin suomalaismiehiä eniten…Kiitokset siitä teille kauniit suomineidot..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Epäilemättä kulttuuritausta vaikuttaa mustasukkaisuuteen. Kolmen naisen otanta ei tosin ole vielä kovin kattava. Ei minulla ainakaan ole ollut mitään mustasukkaisuusdraamoja monikulttuurisessa liitossani. Eikä ollut pahemmin seurustellessani suomalaistenkaan kanssa. Tai jos oli, en jäänyt pidemmäksi aikaa elämääni pilaamaan.
Ei ole sukupuoli eikä kansalaisuuskysymys..
Minä esim. haaveilen juuri tuollaisesta omistautuvasta rakkaasta. Kun rakastun, haluan elää vain hänelle. (Paska juttu kavereita kohtaan kyllä.)
Hienointa olisi jos löytyisi musiikkia harrastava nainen, joka tykkäisi roikkua mussa kiinni. Ei häiritsisi yhtään. Voisimme soittaa yhdessä.
ulkolaisiin miehiin sairaalloisen mustasukkaisia kai se on ominais piirre ulkolaisissa.. : )
ihana kuulla mieheltä kokemuksia vastaavasti ulkolaisista naisista.
siipalla ja minulla ei ole minkäänlaisia mustasukkaisuusongelmia. hyvin toimii ihan vain keskinäisen kunnioituksen voimin meidän moku-liittomme :)
eiköhän se ole itsekunkin omasta korvienvälistä kiinni millaisen kumppanin etsii/löytää ja millaiseksi suhteensa rakentaa. turha siihen on jotain tekosyitä, kuten esim. kulttuurieroja, yrittää vetää. jos päästä viiraa, niin sittenhän viiraa.