Jumalat ja ihmiset

Sinä valehtelet. Kekkosesta oli lupa sanoa ja kirjoittaa ihan mitä tahansa. Kirjoituksesi osoittaa, että et ole historiaan juurikaan perehtynyt kuin omissa haaveissasi.

Kekkosen aikana maatamme monin tavoin liberalisoitiin ja lähestyttiin pohjoismaisen yhteiskunnan normaalia tilaa sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Myös TP:n arvostelu oli täysin arkipäivää.

Sitten on toki eri asia, että Kekkosella oli oikeus puolustautua ja vastata arvostelijoilleen.

Miten voit kirjoittaa noin mielipuolisesti. Lue nyt ensin Kekkosen puheet ja kirjoitukset. Niissä usein perusteellisesti tuodaan esiin se kritiikki, mitä kekkoseen pääministerinä ja presidenttinä oli kohdistettu ja käsiteltiin sitä avoimesti. Kekkonen oli demokraatti, mitä seikkaa ei muuta suinkaan se, että hänellä oli korka kansansuosio ja hänen kykyihinsä hoitaa maan asioita tasapuolisesti luotettiin.

Mikä ihmeen syndrooma aiheuttaa sen, että te tulette tänne päivästä toiseen Keskustaa ja sen politiikkaa käsittelevälle saitille haukkumaan 20 vuotta sitten kuollutta Kekkosta. Todentakaa väitteenne. Sinä ainakin kirjoitat totuuden vastaisesti.

Kekkonen oli tabu, tavallansa jumala, vaan ei ole enää.

... hallituksen muodostaminen oli nimenomaan presidentin tehtävä. Presidentti nimesi hallituksen muodostajan ja saattoi nimittää perustuslakia loukkaamatta koko hallituksen ilman, että olisi ollut missään yhteydessä puolueisiin tai eduskuntaan. Näin joitakin kertoja tapahtuikin, kun puolueet eivät päässeet yksimielisyyteen hallituksesta.

Nykyisen perustuslain mukaan eduskunta nimittää pääministerin ja koko hallitukselle tarvitaan eduskunnan hyväksyminen heti kättelyssä. Ennenkin hallituksen piti nauttia eduskunnan luottamusta, mutta sitä ei koskaan kysytty, vaan hallituksen toiminnan aikana eduskunta saattoi antaa epäluottamuslauseen hallitukselle, jolloin sen oli erottava. Myös nykyhallitukset voivat saada etukäteisluottamuksen jälkeen toimintansa aikana epäluottamuslauseen.

Mutta entisenkin perustuslain aikana presidentin pyrkivät normaalioloissa parlamentaariseen menettelyyn hallituksen muodostamisessa. Näin tapahtuikin pääsääntöisesti. Presidentit tiesivät, että normaalisti hallitustyö sujuu paremmin kun sillä on vankka tuki eduskunnassa. Myös eduskunnan epäluottamuslauseen mahdollisuus hillitsi presidenttejä muodostamasta hallituksia omin päin.

Tuo Miettusen hallitus kyllä nojasi eduskunnan enemmistöön, siitä vain ei sitten tullun kovin pitkäikäinen, kun puolueet alkoivat venkoilla. Oli vain nykyisten mittapuiden mukaan erilaista, kun 70 tuhannen työttömyyttä pidettiin jo aivan oikeasti hätätilana.

... totaaliseksi surkimukseksi kiihtyy tälläkin palstalla näin presidentinvaalin alla. Koklipiläisten (esim. Lasse Lehtinen, Mpp ja KKK) kirjureiden innokas suurimman presidenttimme Kekkosen halventaminen tähtää sen väärän mielikuvan luomiseen, että nykyinenkin kepulainen presidenttiehdokas on surkimus.

Kannattaa kysyä miksi. Miksi suomalaisten valtaenemmistö niin varauksettomasti antoi luottamuksensa Kekkoselle. Ei suomalaisille ollut mikään este se että kaikki tiesivät Kekkosen olevan armoton vallankäyttäjä. Sympatiat olivat kuitenkin Kekkosen, eivät puoluepukareiden puolella. Miksihän näin oli? Miksihän näin on yhäkin? Minkätakia poliitikot yleensä eivät nauti sellaista kunnioitusta kuin Kekkonen? Miksihän esimerkiksi Mauno Koivisto oli suosittu niin kauan kun hänet nähtiin puoluepukareiden yläpuolelle nousevana uutena Kekkosena -- mutta kuinka hänen karismansa sitten karisikaan kun hän alkoi väheksyä kansalaismielipidettä, puolusti ensin vävyään ja sitten kaikkia talousrikollisia, rupesi pelkäämään ja vainoamaan lehdistöä, hurahti rahatalouteen, piti kasinotaloutta luonnollisena, yritti pelastaa juhantalot ja sundqvistit.

Kekkonen ei ole minkään pienen ääriasenteisen kepulaisklikin pyhä jumala, hän on kaikkien suomalaisten, siis enemmistön, yhä ylivoimaisesti korkeimmalle rankkaama presidentti. Mistäköhän tämä johtuu? Ehkäpä ihmiset yhä osaavat verrata presidenttejä toisiinsa, presidenttejä muihin poliitikoihin. Ehkäpä tämä vertailu ei ole muille poliitikoille mairitteleva. Heistä ei löydy samaa ainesta kuin Kekkosesta. He ovat pieniä miehiä, niin pieniä. Kun entinen tupakkatehtaiden myyntimannekiini ja CIA-Valittujen Palojen agentti Lasse Lehtinen kirjoittaa yhdessä närähistorioija Hallu Rautkallion kanssa Kekkosesta kirjan, mikähän siinä on ettei heitä oikein oteta vakavasti? Ehkä he eivät paina vaakakupissa ihan samalla asteikolla kuin Kekkosen elämäntyö? Ehkä he eivät ole eläessään vielä tehneet mitään mikä vertautuisi siihen mitä Kekkonen teki. Ehkä heidän ei pitäisi tästä tosiseikasta olla niin katkeria. Ei kaikkien tarvitse luotsata kriisialtista maata vihamielisen naapurin loiskuttaessa kuolemansuudelmia suoraan suulle -- kyllä pitäisi lasselehtisille ja hallurautkallioille riittää että saavat syödä suurliikemiesten laskuun märät päivällisensä. Pitäisikö heidän vielä välttämättä olla samassa sarjassa ja yhtä suosittuja kuin Kekkosen?

...kuumassa asiassa!

Katsoin tuon nuorten MM-kisojen pronssimatsin Suomi-USA, jonka Suomi voitti 4-2 ja sai pronssimitalit. Hienoa, pikkuleijonat!

(Suomi siis voitti, kuten Keris minut tuossa alkuillan kisassa, jonka luonnetta en ymmärtänyt, sillä en tiennyt sen olevan kilpailun typeryydestä; tuskin siinä sen tietäenkään olisin pärjännyt, sillä se on heikko lajini).

Matsin päätyttyä tulin vielä vilkaisemaan ja luin tuon esityksesi. Ihailtavan hyvä! Kuinka voitkaan puhua noin tyynenä ja tyylikkäästi vain pelkkää asiaa! No, ehkäpä olet pysynyt viileämpänä, kun olet saanut vain sivusta seurata tuota Keriksen avaaman ketjun hulabaloota!

En pysty tuollaiseen, mutta ei tarvitsekaan – olethan Sinä! Minä provosoidun turhan helposti ja horjahdan lievään liioitteluun, kun nummisuutarin Eskon tavoin ”olen tyhmyydelle vihainen kuin äreä rakki”. Tai sitten rupean vain huvittelemaan siten, kuin tuossa Keriksen avauksessa.

Itse asiassa jokseenkin noin minäkin näen Kekkosen, mutta en enää kaiken minuun kohdistetun jälkeen kehtaa sitä kepulaisille tunnustaa (älä kerro heille!).

Luulisi, että tuollainen esityksesi saisi myös kepulaisilta ihailevan vastaanoton, mutta muutakin jo näkyy jo saaneen. Mutta niin fundamentalistikepulaisille kuin -islamilaisillekin ainostan heidän Jumalansa palvova ylistys on sallittua - muu puhe Hänestä on rienausta.

Saatkohan sinäkin nyt fatwan? No, ei kai, vaan tuon Jumal-Urkin tavoin voinemme sanoa: Mitä ne meille mahtavat; tappaa eivät uskalla ja tiineeksi eivät saa!

Eikö Kekkosesta ole keskusteltu paljon tälläkin palstalla? Monista ketjuista on tullut hyvinkin pitkiä, mikä on osoitus tosi vilkkaasta keskustelusta.

Vai onko kysymys vain siitä, että Kekkosen kritisoijille ei saisi esittää vasta-argumentteja? Mitä demokraattista keskustelua se sellainen on?

Aiheuttiko Eljas Erkko Neuvostoliiton aktiivisuuden ns. Talvisodassa?

Kare kirjoitti kolumnissaan "Miksi en ole Kekkosen ihailija":

...Julkisuus mukautui nöyrästi ja alamaisesti korkeaan päämiehen niin hyvin, miltei nerokkaasti hoidettuun sanalliseen ja ’ulkopoliittiseen’ mainoskampanjaan, jossa ei informaatioetiikalla ollut sanansijaa.

Mukautui niin kauan kun UKK oli vallassa. Mutta tämän vallan loputtua ilmestyi kuin ”taikurin hatusta” tusina ”rohkeita” miehiä, jotka kiirehtivät kertomaan salat, kulissien takaiset konnuudet, hutikat ja lahjonnat. Ja kansa osti: Virolaisenkin ”skandaalikirjaa” kymmenin tuhansin. Ja rotat hyppivät edelleenkin koloistaan ja suhisevat, että miksi Kekkonen ei uskonut mitä minä meinasin sanoa jo 1961. No, tämähän on aina ollut lakeijoiden ja luikureiden tapa.

Omasta puolestani käytin sananvaltaani (omalla kustannuksellani) säännöllisesti niinä monina vuosina, jolloin UKK oli valtansa huipulla – käytin sitä melkein yksin. Seurauksena oli tietysti lehdistön melkein täydellinen boikotti ja se jatkuu yhä, vaikka toisissa merkeissä. Kas, on niin tarkoituksenmukaista unohtaa oman ’kunnian’ tuoreessa muodostamisprosessissa ne, jotka edustivat toisenlaista sanan kunniaa ajallaan...

...pikkuisen liioittele?
Kyllä Kekkosessa oli paljon mälsää tämän päivän parlamentarististen sisäsiisteysnormien mukaan mitattuna. Minua tässä Kekkosen arvostelussa tympäisee eniten nämä hurjat salaliittoteoriat, jotka ovat tietenkin täyttä hölynpölyä.

Saa nähdä milloin meillä aletaan keskustella Koiviston ajan menosta. J Suomi teki avauksen, mutta hän tunsi varmaan samoja fiiliksiä kuin Kopernikus aikoinaan.