Oon parikymppinen tyttönen ja en ole koskaan seurustellut. Mulla on kauhea läheisyydenkaipuu, haluaisin oman kullan, jonka kainalossa olla, olla vain siinä, lähellä toista, halailla ja ehkä suukotella. Seksiin en kuitenkaan olisi vielä valmis. Onko olemassa miehiä, jotka voisivat kuvitella odottavansa esimerkiksi kokonaisen vuodenkin tai jopa pidempään? Minun pitäisi olla varma, että rinnalla kulkee minulle oikea ihminen, joka todella rakastaa, ennen kuin voisin ajatella suhteen viemistä niin fyysiselle tasolle.
Mietityttää, kaipaanko vain läheisyyttä, omaa "halinallea". Olenko ihastunut vain ajatukseen omasta kullasta ja läheisyydestä, pystynkö kuitenkaan ihastumaan kehenkään? En ole pitkään aikaan ollut ihastunut, ja ehkäpä kouluaikojen ihastuksetkaan eivät olleet edes kunnon ihastuksia. Entä pitäisikö ihastumisen tuntua jo ensitapaamisella? Ja miltä se ihastuminen tuntuu:)?
Tässäpä kysymyksiä, joihin toivon ASIALLISIA vastauksia.
Mietityttää, kaipaanko vain läheisyyttä, omaa "halinallea". Olenko ihastunut vain ajatukseen omasta kullasta ja läheisyydestä, pystynkö kuitenkaan ihastumaan kehenkään? En ole pitkään aikaan ollut ihastunut, ja ehkäpä kouluaikojen ihastuksetkaan eivät olleet edes kunnon ihastuksia. Entä pitäisikö ihastumisen tuntua jo ensitapaamisella? Ja miltä se ihastuminen tuntuu:)?
Tässäpä kysymyksiä, joihin toivon ASIALLISIA vastauksia.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse en miehenä kyllä kestäisi seurustella viehättävän naisen kanssa ilman seksiä, siis jos olisin lähes päivittäin tekemisissä hänen kanssaan ja tehtäis yhdessä muita parisuhteeseen kuuluvia juttuja. Hyvä seksi kuitenkin kruunaa parisuhteen, ja on varsin olennainen osa sellaista.
Voisin kenties toki harkita tuota seksittömyyttäkin, mutta vain siinä tapauksessa, että saisin sitten luvan kanssa paneskella muita naisia; en siis muuten...
Kiitos vastauksesta.
Eniten kaipaankin juuri n. 20-25 -vuotiaiden kommentteja tuohon seksiasiaan. Varsinkin, jos löytyy kokemattomia miehiä (tai miehiä, joilla joskus ollut vastaavassa tilanteessa ollut tyttöystävä), niin kommentoikaa.
Ihastumisasiaan mielipiteet kaikilta erittäin tervetulleita.
Naurakaa vaan, mut mä ainakin pystyn kirkkain silmin väittämään, että pystyisin. Oman rakkaan kanssa halailu ja pusuttelu on kuitenkin 100 kertaa mukavampaa toimintaa, kuin jonkun baarista pokatun kännisen yhdenyönhoidon n*ssiminen. Mut veikkaisin, että 99,5% miehistä ei jaksaisi odottaa.
Olen 21v mies ja en ole koskaan ollut oikeassa suhteessa
miten voit sanoa että pystyt vaikka et ole ollut suhteessa, ja odottanut sitä vuotta?
Kyllä niitäkin kundeja löytyy jotka malttaa odottaa. Ja olet ehdottoman oikeassa siinä että suhteessa tulisi edetä rauhallisesti jos on tosimielellä liikkeellä. Anna asioiden vaan tulla sitten kun niiden aika on, sen tietää kyllä.
Ihastus voi tulla kertalaakista, mutta joissain tapauksissa sekin vaatii aikansa. Luonteva yhdessäolo ja yhdessä jonkin tekeminen voi roihauttaa liekit vaikka alussa olisi näyttänyt aivan joltain muulta.
Muista että:
"Rakkaus löytyy rakastamalla", Paulo Coelho
Jos olet neitsyt ja selität em. tilanteesi ja elämänkatsomuksesi kun on "kuumat paikat" niin on paljon miehiä jotka ovat valmiita odottamaan jos ovat tositarkoituksella liikkellä.
Kaikenlainen kyöhnääminen ja kopelointi on muutenkin mukavampaa kuin seksi mielestäni. Seurustelen kaltaisesi naisen kanssa jonka linjanvetoa kunnioitan suuresti. Ei valitettavaa, hitaasti hyvää tulee - eihän roomaakaan päivässä rakennettu. Tilanne on paremminkin kutkuttava koska jännitettä toki on. Tosin en itse ole neitsyt joten eipä tässä semmoisia paineita tule jota oma käsi ei keventäisi kun tietää ettei se seksi niin erikoista ole.
Itse olen muutaman kerran ihastanut, mutta en ole koskaan näihin henkilöihin tutustunut vaan lähinnä tarkkailut heidän olemustaan ja _kuvitellut_ heidät mitä ihastuttavimmiksi ja sopivimmiksi ihmisiksi minulle. Olen vähän tunneköyhä ihminen (tai vaan mies) enkä teini-iässä niin en oikein usko mihinkään perhosiin mahan pohjassa 24/365 tai täydelliseen hollywood-rakkauteen. Ehkä realistisempaa on, että ensitapaamiselle toisen ulkonäkö on miellyttävä (ulkonäköön turtuu äkkiä, mutta ettei tarvitse heti vaihtaa kun tulee tilaisuus) ja että arvomaailma on jokseenkin sama ja että on kunnioitusta. Siitä sitten yhdessä tekemisen ja kyöhnäämisen lomassa oppia luottamaan toiseen ja alkaa tutustumaan vähitellen molempien piilotettuihin puoliin.
Itselläni on myös valtava läheisyydenkaipuu, johtuen varmasti siitä, että en ole myöskään koskaan seurustellut. Yhden yön juttuja on kyllä ollut, mutta niistä nyt ei ole koskaan mitään kehittynyt. Haaveilenkin siitä, että joku päivä löytäisin jostain kaltaisesti tytyön, jolla ei olisi mitään kiirettä edetä. Voisimme rauhassa tutustua ja nauttia toistemme seurasta. Minulle ainakin riittäisi mainiosti pelkkä halailu ja pussailu, jos se vain olisi ihmisen kanssa, josta todella välitän. Kyllä sitä seksiä varmasti ehtii harrastaa senkin jälkeen, kun on tutustunut toisiinsa kunnolla. Silloin se on varmasti nautinnollisempaa ja hyväähän kannattaa odottaa.
Kiitän asiallisista vastauksista:). Lisää kommentteja saa toki edelleen heittää ilmaan.
Ehkä en siis vielä tyrmää ajatusta seurustelusta, kerran sellaisiakin nuoria miehiä löytyy, jotka jaksaisivat odottaa.
...tulee tällaiselta nuorelta naiselta jolla on vanhan ihmisen sielu, heh! Näen pientä vaaraa tuossa tilanteessa kun ihminen kovasti kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Sellaisissa tilanteissa helposti ajautuu suhteeseen kuin suhteeseen vain saadakseen läheisyyden kaipuunsa tyydytettyä. Vaikutat fiksulta kun olet miettinyt tuota seksipuoltakin ja kannattaakin pitää kiinni omasta periaatteestaan eikä edes painostuksen alaisena antaa tuumakaan periksi.
Kaikki me kaipaamme läheisyyttä,se on tosiasia. Kannattaa kuitenkin aina miettiä omaa seurustelukypsyyttään siltäkin kannalta että mitä itsellään on tarjota toiselle ihmiselle.Olenko tasapainossa ja sinut itseni kanssa niin ettei aikasemmin koetut vastoinkäymiset vielä rasita mieltä ja on käsittelemättä?
Itse nuorempana vedin näitä käsittelemättömiä asioita mukaan parisuhteisiini ja sellainen painolasti voi tuhota suhteen kuin suhteen. Sinulla kenties on ollut onni mukana etkä kanna ristiä selässäsi ja siinä tapauksessa olet tietysti valmis suhteeseen.
Ei sulla ole hätäpäiviä, olet niin nuori vielä ja taatusti löydät sen oman murun joka kunnioittaa päätöstäsi. Tsemppiä sinne aarteenmetsästykseen. Pidän peukkuja sulle!
Kiitos mukavasta viestistäsi, kannustavista sanoistasi "delirium76".
Seurustelukypsyyttäni olen pohtinut paljonkin. Mistä tietää, että on valmis seurusteluun? Tuleeko sellaista tunnetta koskaan, että voisi olla täysin varma olevansa valmis seurusteluun? Ei kai kuitenkaan voi tietää, millaista seurustelu on, jos koskaan ei sitä itse koita?
Toisaalta minulla on läheisyydenkaipuuta, kaipaisin omaa kultaa, josta välittää, ja joka välittäisi minusta. Toisaalta yksinkin on ihan ok olla.
Vaikea sanoa, onko minulla käsittelemättömiä asioita. Jonkinlainen epävarmuus varmasti on olemassa siksi, että poikien/miesten kanssa en paljoakaan ole ollut tekemisissä tähän mennessä. Kelpaanko tällaisena kuin olen, voisiko joku ihastua minuunkin, vai olisinko vain ns. varavaihtoehto paremman puutteessa? Hyväksyn kyllä itseni tällaisena kuin olen, mutta toisen sukupuolen kommentteja en ole itsestäni pahemmin kuullut.
Varovainen olen, ehkä liiaksikin:), se tulee luonnostaan, kun koen olevani aika pitkälti "järki-ihminen", jos ihmisiä nyt voi tuolla tavalla luokitella. Minkäänlaista painostusta en haluaisi kokea.
Rehellisesti sanottuna en jaksaisi odottaa. Minulla
on ollut jo vuosia aktiivinen seksielämä ja tiedän
kuinka ihanaa seksi voi parhaimmillaan olla, varsinkin
rakkaan ihmisen kanssa. En ainakaan usko että
jaksaisin yli vuotta odottaa.
Älä silti luovu periaatteistasi muita miellyttääksesi.
Kyse on sinun elämästäsi ja sinä teet päätökset.
Tässä tapauksessa tiedän kuuluvani todelliseen vähemmistöön, mutta itselläni kiinnostus seksiin häviää romanttisessa suhteessa. Minulle tuonkaltainen tilanne ei siis olisi mikään ongelma, vaikkakin kiinnostukseni puutteesta tahtoo ennemmin tai myöhemmin muodostua sellainen suhteen toiselle osapuolelle.
Ja mitä siitä, jos olet "ihastunut ajatukseen omasta kullasta ja läheisyydestä"? Kaikki rakkaus perustuu johonkin tunne-elämän tarpeeseen. Kun löydät sen henkilön jonka todella vaistoat täyttävän nämä tarpeesi, on ihastuminen (henkilöön) vääjäämätöntä.
Onnea.
Itse en myöskään ole seurustellut, mutta en kyllä edes kutsuisi sellaista suhdetta seurusteluksi, jossa toinen ei tiedä/epäilee, onko toinen oikea hänelle, jne. Seksiä kyllä kai jaksaisin odottaa yli vuoden, mutta en kuitenkaan aloittaisi seurustelu suhdetta jos nainen ei tunne, että rinnalla kulkee oikea ihminen. Ehkä olen liian nirso. :) Otsikostasi vielä, että mielestäni seurusteluun on valmis silloin, kun itse tuntee niin. Jos siis kaipaat jotain, niin ala vain etsimään.
No joo on se mahdollista, mut luulenpa että sillon on helpompaa jos molemmat on neitsyitä. Tai sit jätkällä on syystä tai toisesta helvatanmoinen kammo niihin hommiin. Ite jaksoin odottaa vuoden.. puoltoistaskin ennen ekaa kertaa. Sen jälkeen se on tainnu vähän tihetä sen jälkeen. Nyt sen odottaminen... Sulla pitäis olla tosi hyvät perusteet sille. Jo pelkkä "minä en ole valmis on riittävä" mut saisit kestää joskus varmaan vähän turhautumista, paljonki.
Mut veikkaisin että neitsyet jaksaa odottaa paremmin.
Ja ihastuminen. Sanotaan nyt niin että kun et saa sitä poikaa mielestä kun meet nukkumaan ja se pyörii päässä koko ajan. Aina kun keskittyminen herpaantuu, sun ajatukset karkaa tiettyyn suuntaan.
Saako sinua edes sormettaa ja nuolla sieltä? Tai puristella tisuista? vai onko kaikki semmonen kiellettyä?
... se tapaus, joka julisti että seksiä saan hakea muualta, mutta kaikkea muuta hän voi kyllä tehdä kanssani.
Kuin myös se teinilikka, joka oli epävarma, ja pisti välit poikki kun aloin puhua vakavasta seurustelusta.
En lukeudu niihin jotka paneskelee villisti ympärilleen. Mutta vastaus on EI, en kumppanin epävarmuuden takia lähde odottamaan vuoden päivät. En suostuisi edes siihen että mitä yksi ehdotti, että muuten vaan voisi olla yhdessä, mutta saisi luvan paneskella muita naisia kunnes odottaa sinun kypsymistä.
Ei, aikuisella ihmisellä on aikuisen ihmisen tarpeet. Tämä sinun on hyväksyttävä jos meinaat seurustella juuri aikuisen miehen kanssa. Totuus sattuu välillä, mutta näin se on. Ei välttämättä vielä kolmannen treffin jälkeen, mutta vuosi on liian pitkä aika.
Oletko liikkunut uskonnollisissa piireissä? Niistähän löytyy ihmisiä jotka haluaa odottaa jopa häihin asti.
Tiedän kyllä, että uskonnollisista ihmisistä voisi löytyä tästä asiasta jossain määrin samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Mutta hei haloo, kyllä "uskonnollisissa piireissä liikkumiseen" tarvitaan ihan muut syyt kuin miesten metsästäminen. Olen peruskristitty ja uskon kyllä Jumalaan, mutta uskonasiat eivät ole niin vahva osa elämääni, että alkaisin säännöllisesti käydä kokoontumisissa.
Mielelläni tutustuisin ikäisiini (hieman päälle parikymppisiin) nuoriin miehiin, mielellään mahdollisimman kokemattomiin, juuri siksi, että heistä ehkä voisi löytyä joku, joka ei kiirehtisi tässä asiassa. Mutta jos en tällaista ihmistä löydä, niin olkoon sitten. Mieluummin olen yksin, kuin annan kenenkään painostaa minua mihinkään, mihin en ole valmis.
Kiitos kaikille vastauksista:).
Olet oikeilla jäljillä. Saumasi on juuri kokemattomissa ja neitsyissä eikä siinä mitään huonoa ole. Itse olen kokematon, minulla ei ole koskaan ollut vakavaa seurustelusuhdetta, edes teinivuosina. Ei tästä kuitenkaan sen enempää, jos kiinnostaa, lue aloittamani ketju muutama sivua myöhemmin (17.1).
Pointtini on kuitenkin se, että itsellänikin on niin suuri läheisyyden kaipuu että voisin kuvitella eläväni pitkän aikaa ilman itse seksiä. Keskustelujen ja näkemäni perusteella taas esimerkiksi kaverini jotka seurustelevat tai joilla on pitempiä seurustelusuhteita takanaan eivät olisi valmiita odottamaan noin pitkään. Kysymys mistä näitä kokemattomia mutta kunnollisia miehiä sitten löytyy on asia erikseen ... Ikävä kyllä tähän en voi antaa sinulle vastausta. Ehkä netistä?