sinkku loppuelämänikö,

ole mitään kiirettä sinulla iän puolesta, kohta tulee kyllä joku..

myös jääväni sinkuksi loppuelämäkseni. Itselläni on lähes samanlainen tilanne kuin sinulla. Sitä oikeeaa ei vain ole löytynyt ja seurustelut ovat jääneet siksi väliin. Yhden yön juttuja minullakin riittää, mutta ei niistä nyt mitään koskaan kehity. Pari kertaa olen tavannut mukavan naisen, joka olisi saattanut olla se oikea, mutta silloin vain sanat eivät tulleet suusta, enkä saanut kerrottua hänelle mitä ajattelen. Tai oikeastaan sanoja tuli, mutta ne eivät vastaanneet yhtään sitä, mitä olisin halunnut hänelle sanoa ja mitä ajattelin hänestä.

Mainitsit, että ihastuksesi kohteet eivät halua seurustella kanssasi. Oletko saanut sanotuksi heille, mitä ajattelet heistä vai onko sanat juuttuneet suuhusi ja olet vain kuvitellut, että heitä ei kiinnosta. Itse ainakin onnistun aina ajattelemaan, että ihastustani ei voisi vähempää kiinnostaa seurani ja siten onnistun aina pilaamaan kaiken. Lopulta pääni sisään jää vaivaamaan ajatus siitä olisiko hän sittenkin ollut kiinostunut, mutta sitähän en koskaan saa tietää.

Pitäisi vain saada rohkeasti kerrottua omat tunteet, niin ehkä se oikea sitten joku päivä löytyy.

jakaa paljon persettä eri pojille kertoo susta paljon.. kuka nyt paljon käytetyn autonkaan haluaa ostaa kun saatavilla on vähän ajettu ja fiksu yksilö joka ei jaa persettä kaikille.. maine kasvaa nopeasti ja sana kiirii..

Helppoa kai se naisena on. Jos ei muuta niin seksiä saa milloin vain haluaa.

Itse 25, enkä koskaan ole seurustellut.

Huvittaa aina kun 18-20v tyypit pelkäävät olevansa
koko elämänsä sinkkuja, vaikka ovat vasta elämän alkutaipaleella.
Muistan kyllä itsekin noin ajatelleeni, eikä se tainnut
kivaa olla.

Sinä olet vasta 20v. Siis vasta. Sinulla on vaikka
kuinka paljon aikaa tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin.

Ei niistä kavereiden seurusteluista kannata stressata.
Harva heistäkään viettää loppuelämäänsä sen kanssa
jonka kanssa nyt seurustelevat.

Moni löytää elämänkumppaninsa vasta 30v paikkeilla,
jotkut 40-vuotiaina. Jotkut taas elävät yksin loppuun
asti.

Itse täytin justiinsa 28v ja seurustelusuhteet ovat
olleet maksimissaan sellaisia muutamien kuukausien
juttuja.
En minä silti surkuttele jatkuvasti sinkkuuttani,
vaan keskityn omaan elämääni.

Jaa a ite aloin ekan kerran seurusteleen vakavasti vasta 23 vuotiaana. Ei haittaa mitään oikeasti! Tosin nyt olen taas sinkkuna :( ja omasta valinnasta taidan pysyä lopun ikääni yksin.

Hei! mä pyydän ensin anteeks noitten juupien puolesta,jotka pitää ihmistä ja autoa samassa arvossa??Nolottaa että joku viitsii kirjotella ees tollasia,onkohan ittellänsä kaikki kohdallaan?(ees auto)Mut sulla on vielä paljo aikaa löytää se oikee;)ÄLÄ etsi kyllä hän kävelee vastaan.VAI MITÄ???

En tiedä lohduttaako sinua yhtään, mutta et todellakaan ole ainoa, jota sinkkuus ahdistaa. Lisäksi tuskin olet edes vanhin sinkkuuteen kyllästyneistä.

Hetkittäin minuakin ahdistaa ainainen sinkkuuteni. En 23 ikävuoteeni mennessä ole seurustellut kertaakaan vakavasti. Erona sinun tilanteeseesi on se, että en juurikaan harrasta edes yhden illan juttuja. Joskus vaan tuntuu, että on niin kovin vaikeaa (ellei jopa täysin mahdotonta) tutustua miehiin esimerkiksi baarissa ilman, että lähtisi näiden mukaan valomerkin jälkeen. Tai siis, että oletusarvona tuntuu olevan, että jos juttelet ja tanssit miehen kanssa baarissa niin mies olettaa sinun haluavan lähteä hänen kanssaan samojen lakanoitten väliin. Mutta minä en halua.

Pitäisköhän jo vajota epätoivoon, kun on jo yli 3-kymppinen, eikä ole koskaan oikeastaan kellekään kelvannut...

en usko että jäät yksin loppuelämäksesi, kyllä se oikea kävelee vastaan. ja sinulla on sentään ollut jotain juttua miesten kanssa.

Itse olen lähes samassa tilanteessa, muutamin poikkeuksin. Olen kaksikymppinen ja en ole ikinä seurustellut. Eikä minulla ole ollut yhdenillan juttujakaan. Pientä flirttiä kyllä löytyy ja suuteloakin on tullut parin miehen kanssa harrastettua, mutta siinä se sitten onkin.
Melkein toivoisin että minulla olisi edes jotain juttua jonkun kanssa ollut ja etten olisi enää neitsyt... silloin minäkin voisin harrastaa yhdenillan juttuja, koska siihen porukkaa kyllä olisi tarjolla.

Tiedän miltä tuntuu olla yksin, mutta koitetaan kestää ja odotetaan sitä ehkä yliarvostettuakin rakkautta ja herra oikeaa.

Miten voit olla huolissasi loppuelämän sinkkuudesta, vastahan sinä olet tulossa "naimamarkkinoille". Kuten moni on jo todennutkin niin sinä olet vasta nuori tyttö, ei mitään hätää. Kivaahan se seurustelu olisi mutta aina vaan ei tunnu löytyvän sitä oikeaa. Mutta yksi on aika paha juttu sinulla:
"Tapaillut miehiä kyllä ja aivan liikaa yhdenillan juttujakin on tullut harrastettua."

Siinäpä se. Sana leviää aika nopeasti että tuolta tytöltä voisi saada. Ei niitä poikia välttämättä kiinnosta silloin seurustelun aloittaminen jos tietävät että sinulta saa helposti muutenkin. Ja toisen ei viitsi alkaa seurustelemaan sen takia että tietävät sinulla olevan paljon yhden illan juttuja. Sen nimittäin huomaa aika helposti jos vaikka ravintolasta lähtee joka kerta eri miehen kanssa pois.

Mulla oli se oikea joka oli aivan ihana, rehellinen, luotettava, kaunis ja pirteä.

Onnistuin kuitenkin karkoittamaan hänet omaa tyhmyyttäni kun ajattelin että on varaa parempaan. Se tuhosi koko suhteen joka kesti noin viisi vuotta.

Ei se mitään, vasta viisi vuotta olen asiaa murehtinut. Mutta kyllä tämä ehkä tästä vielä joskus. Hautaan kun kuukahtaa niin helpottaa.