Ollaan seurusteltu nyt kolme vuotta ja ajattelin kosia. Naiseni tykkää romantiikasta eli jotenkin jossain hienossa paikassa polvilteen perinteisesti sen ajattelin tehdä. Mutta mutta. Miten toi juttu niinkun menee sormusten suhteen ? Enhän mä voi millään käydä ennen kosimista ostamassa sormusta kun en tiedä kokoa ja makua jne. Kaiken lisäks jos nyt jostain syystä toinen ihmeen kaupalla kieltäytyis. Miten te ootte toiminu sormusten suhteen ? Kosinta ensin ja sitten sormuskauppaan...eiks sekin aika köyhää ??
Miten mennään kihloihin ??
sormuksenOsto
81403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis että kosit ensin ja sitten vasta viet sormuskauppaan. Jos ei kerran ole aavistustakaan sormuksen koosta. Eiköhän se nainen ole myyty ilman sormustakin, jos romanttisesti kosit.;)
Tai sitten täytyy ostaa sormus kaupasta, jossa on palautus/vaihto-oikeus ja kaiverruttaa jäkikäteen, jos on sopiva.
Tai sitten hoidat kosimisen sillä, että viet sormuskauppaan sovittamaan ja ostat siinä sormuksen yllättäen, kun sopiva löytyy. Päälle vaikka romanttinen illallinen jne.
..tämän nuoruuden vaikutuksen.. romanttista mutta ah, niin epäkäytännöllistä. Oletkos koskaan ajatellut että voisiko ne romanttiset elokuvat olla hieman epätotuudenmukaisia? Ne joissa kosinta on niin helppoa ja appiukko ilkeä mutta taipuu lopulta mukavaksi hepuksi? Ne joissa ei olla kipeitä eikä käydä paskalla? No, ensin kosit ja jos vastaus on kyllä niin sitten vaan sormuksia sovittelemaan, en mä siinä mitään köyhää näe. Voit tietty ostaa kumisen sormuksen etukäteen niin luulis sopivan HAHHAHaa.. are you ready for some fun, are ready for some action?
... että vastaajana on tyypillinen puniskajuntti, jolla ei ole mitään käsitystä romantiikasta. eipä tarvi ihmetellä, mihin tarpeeseen niitä romanttisia nyyhkyleffoja tehdään. Nainen kuin nainen arvostaa miestä, joka haluaa nähdä vaivaa ja antaa kaikkensa, että hetki olisi täydellinen.;)
naurettavasta kommentistasi pieniä kiksejä. Huvit ne on hullullakin....
Toinen puoli romanttisen kosinnan käsitykseen: Minä en pidä romanttisena polvistumista. Mun mielestä se on vanha tylsä, jo kliseinenkin kosintatapa. Mun mielestä yllättävä, spontaani, tavallisessa tilanteessa tuleva kosinta on romanttista. Ei polvistumisia - ennemmin ottaa vähän takaviistosta (niin että katseyhteys kuitenkin mahdollista) kunnon halaukseen ja kysyy siinä. En myöskään haluais mitään ravintolaillallista tms. Ehkäpä siksi että olen hieman erakkomainen.
Tämä vain siksi, että romanttinen kosinta ei ole aina sitä polvistumista yms.
Kannattaa erottaa kihloihin ja naimisiin meno. Kosittaessa kysytään, että tuletko vaimokseni tai vastaavaa, mutta siitä ei saa selville, että avo- vai aviovaimoksi.
Tyttöystävälle sillä on aika suuri ero, kumpaa haluat. Kihlaus on lupaus avioliitosta.
Eiköhän yleisin tapa loppujen lopuksi ole se, että sormukset ostetaan yhdessä kihlautumisen jälkeen. Tämä on turvallinen ratkaisu: naisesi pääsee itse valitsemaan mieleisensä sormuksen. Monilla naisilla kun on tarkka mielipide siitä, millaisen sormuksen haluaa. Ja vaihtoehtojahan riittää: on kelta- ja valkokultaa tai molempia, timant(e)illa tai ilman, sileä tai kuviollinen... Taitaa olla enemmän jenkkityyliä se, että miehellä on sormus valmiina jo kosiessaan. Senkin voit toki toteuttaa, mutta sitten sinun pitäisi saada selville sormuksen koko ja ennen kaikkea se, millaisista sormuksista naisesi pitää. Minusta ei ole ollenkaan "köyhää", että menette yhdessä sormusostoksille myöhemmin. Kihlaus eli avioliittolupauksen antaminen on kuitenkin se pääasia, ei sormukset.
Hienolta kuulostaa, että huomioit naisesi romantiikan kaipuun. Onnea kosintaan ja - jos saat myöntävän vastauksen - tulevaan avioliittoon!
Mä kosin kun oltiin kävelyllä. Kysyin siinä vaan, että mennäänkö naimisiin. Semmoista se elämä...