Olen erittäin tavallinen suomalainen mies. En erotu massasta, en ole komea enkä rikas, vaalea reilu parikymppinen mies.
Tutustuin vast'ikään japanilaiseen, minun ikäiseeni naiseen. Vietimme kesän yhdessä ja rakastuimme toivottomasti. En ole mitään hurmuri- tai silmäniskijätyyppiä ja ihastuin hänen lämminsydämisyyteensä, ihmisläheisyyteensä, sosiaalisuuteensa ja upeaan huumorintajuunsa. Minussa hän näkee kuulemma avoimuutta, rehellisyyttä, puhtautta ja ihmisten huomioonottamista. Rakkautemme on täysin ehdotonta ja vilpitöntä. Rotujemme ja kulttuuriemme erilaisuuden näen vain arvorikkaana asiana. Hän on kotoisin samanlaisesta keskiluokkaisesta perheestä kuin minäkin, kumpikaan meistä emme seurustele toistemme kanssa maallisten seikkojen vuoksi ja me molemmat tiedämme sen.
Suomalaisissa ystävissäni ja suvussani minua pännii ennakkoluulot ja stereotypiat. Hän sattumoisin on erittäin kaunis nainen. Jo ensitapaamisesta lähtien ihmiset kyllä ihastuvat häneen kaiken sen vuoksi mitä hän herttaisella luonteellaan varustettuna on, mutta sitten ajattelevat kuitenkin mielessään yhtälöä. Aivan tavallinen poika Suomesta ja kaunis nainen Aasiasta, mitähän tämä tyttö oikein haluaa?
Vain hän ja minä tiedämme oikean vastauksen, muut kuvittelevat kaikkea "katalogimorsiammista" maahanmuutto- ja taloudellisissa tarkoituksissa suunniteltuihin pariutumisiin. Tämä pännii kovasti. Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Olen tässä asiassa niin varma, että en koskaan joudu kuulemaan heidän kertomanaan sanoja "sitä minä kyllä ajattelin jo alusta alkaen" tai "no, mitä minä sanoin". Kukaan ei puhu asiasta minulle suoraan, mutta heidän sanomisiaan ja suhtautumisiaan voi aina silloin tällöin tulkita tavalla "voi kun olisit edes löytänyt eurooppalaisen tytön, jos et edes suomalaista". Virolaiset ja venäläiset naiset ovat valitettavasti samalla tavoin huonoja vaihtoehtoja, kuten varmasti afrikkalaiset ja eteläamerikkalaisetkin, usean vanhempaa sukupolvea edustavan mielissä - sekä tapauskohtaisesti historiallisista että usein taloudellisista syistä.
Esimerkiksi avioliittoja toki solmitaan muissakin tarkoitusperissä, mutta kohdallani ei täydellä varmuudella ole kysymys siitä. Onko teillä kokemuksia vastaavasta?
Tutustuin vast'ikään japanilaiseen, minun ikäiseeni naiseen. Vietimme kesän yhdessä ja rakastuimme toivottomasti. En ole mitään hurmuri- tai silmäniskijätyyppiä ja ihastuin hänen lämminsydämisyyteensä, ihmisläheisyyteensä, sosiaalisuuteensa ja upeaan huumorintajuunsa. Minussa hän näkee kuulemma avoimuutta, rehellisyyttä, puhtautta ja ihmisten huomioonottamista. Rakkautemme on täysin ehdotonta ja vilpitöntä. Rotujemme ja kulttuuriemme erilaisuuden näen vain arvorikkaana asiana. Hän on kotoisin samanlaisesta keskiluokkaisesta perheestä kuin minäkin, kumpikaan meistä emme seurustele toistemme kanssa maallisten seikkojen vuoksi ja me molemmat tiedämme sen.
Suomalaisissa ystävissäni ja suvussani minua pännii ennakkoluulot ja stereotypiat. Hän sattumoisin on erittäin kaunis nainen. Jo ensitapaamisesta lähtien ihmiset kyllä ihastuvat häneen kaiken sen vuoksi mitä hän herttaisella luonteellaan varustettuna on, mutta sitten ajattelevat kuitenkin mielessään yhtälöä. Aivan tavallinen poika Suomesta ja kaunis nainen Aasiasta, mitähän tämä tyttö oikein haluaa?
Vain hän ja minä tiedämme oikean vastauksen, muut kuvittelevat kaikkea "katalogimorsiammista" maahanmuutto- ja taloudellisissa tarkoituksissa suunniteltuihin pariutumisiin. Tämä pännii kovasti. Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Olen tässä asiassa niin varma, että en koskaan joudu kuulemaan heidän kertomanaan sanoja "sitä minä kyllä ajattelin jo alusta alkaen" tai "no, mitä minä sanoin". Kukaan ei puhu asiasta minulle suoraan, mutta heidän sanomisiaan ja suhtautumisiaan voi aina silloin tällöin tulkita tavalla "voi kun olisit edes löytänyt eurooppalaisen tytön, jos et edes suomalaista". Virolaiset ja venäläiset naiset ovat valitettavasti samalla tavoin huonoja vaihtoehtoja, kuten varmasti afrikkalaiset ja eteläamerikkalaisetkin, usean vanhempaa sukupolvea edustavan mielissä - sekä tapauskohtaisesti historiallisista että usein taloudellisista syistä.
Esimerkiksi avioliittoja toki solmitaan muissakin tarkoitusperissä, mutta kohdallani ei täydellä varmuudella ole kysymys siitä. Onko teillä kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Japanihan on rikkaampi maa kuin Suomi. Ollut jo iät ja ajat. Eli rahaako japanilaisen luullaan suomalaiselta kerjäävän :) vai kansallisuutta näin uskomattoman hienosta maasta kuin Suomi?
Japanilaiset eivät todellakaan tule Suomeen rahan perässä. Tänne muutto on heille käytännössä selvä elintason ja elämänlaadun lasku.
Oikeastaan ainoa etu Suomella Japaniin verrattuna on vapaan luonnon määrä.
Oli ilo lukea jotain puhdasta ja kaunista.Uskon itse vilpittömään rakkauteen muiden ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä huolimatta.Olen onnellisesti naimisissa bosnialaisen miehen kanssa, joka on tuonut elämääni pelkkää hyvää ja arvokasta.Vilpitöntä rakkautta ja suvaitsevaisuutta.Syvempää elämän ymmärtämistä.
Uskon samoihin arvoihin ja olen onnellinen, että myös sinä olet kokenut juuri vastaavanlaista.
Tässä tilanteessa aiheuttavat ongelmia juuri suvaitsemattomuuden puute vierasta kulttuuria kohtaan, stereotypiat ja tällainen ruma-kaunis -vastakkainasettelu.
Usein ihmisiltä puuttuu kyky ajatella asioista toisen asemasta. He eivät voi ymmärtää, että suhteemme on jossain aivan eri sfääreissä ja tasolla kuin he perinteisesti ajattelevat.
Kauniskin ihminen voi ihastua rumaan. Kauneus on katsojan silmässä ja sitä on niin montaa muotoa. Meille molemmille sisäinen on se kestävin, kaunein ja arvokkain.
Onnea. Tuollaiset asiat ja kokemukset tekevät elämästä elämisen arvoisen. Hienoa kohdata aidosti lämmin ja hymyilevä ihminen!
(valitettavasti hieman kyynisenä katson suomea ja suomalaisia, tässä maassa on jotakin vikaa... talvi, sodat, yhteiskunta, en tiedä mistä se johtuu.. :) )
Tietty se ei aina helppoakaan tule olemaan, kulttuurilliset erot ovat toki kaksiteräinen miekka, ja varsinkin yhteisen äidinkielen puuttuminen voi aiheuttaa turhautumista ajoittain.
Kaunista elämää ja aurinkoa!
Noinhan se aina menee kun rakastuu, ei huomioi toisessa osapuolessa mitään muita kuin hyviä puolia. Uskon jo kirjoituksesi perusteella, että ole parikymppinen teinipoika.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Hän todellakin on minun ensimmäinen rakkauteni. Ehkä sen takia tämä rakkaus on niin voimakasta ja sokeaakin.
En kuitenkaan usko siihenkään, että minun pitäisi surkutella asiaa. Mitä, jos tämä rakkaus todella on niin uskomatonta kuin kuvittelen ja olemme kuin luodut toisillemme? Minusta siihen tulee uskoakin "sokeasti", jos aihetta riittää. Toinen vaihtoehto minulle olisi suhtautua asiaan kyynisesti ja hylkiä hänen rakkauttaan tunteillani ajatellen, että hän vielä tekee jotain pahaa särkien sydämeni. Tässä koko prosessissa särkisin sitten ensin hänen sydämensä, sitten omani.
Oli teini tai vanhempi, miksi lupaava ihmissuhde kuuluisi pilata olemalla turhan pessimisti ja hakemalla negatiivisia asioita. Kaikissa meissä on huonot ja hyvät puolemme. Ne hyväksymällä on helpompi elää ja rakastaa. Haluan uskoa ja luottaa ihmisiin enkä näe siinä mitään vikaa. Iällä ei ole mielestäni näissä asioissa välttämättä paljonkaan tekemistä.
Rakastan häntä satumaisesti ja sydämeni pohjasta. Olen myös suunnattoman ylpeä hänestä ja rakkaudestamme. Enkä peittele sitä.
Ensirakkaus on todella hieno tunne. Siihen kannattaa panostaa kunnolla, ja unohtaa mitä me vanhat kyyniset sedät ja tädit kertovat.
Niinhän sen elämän pitäisikin mennä, ihanasti soljuen eteenpäin ja vierelläsi on se josta olet aina haaveillut. Elämän kulku on kuitenkin meille kaikille arvoitus. Tuossa naiiviudessas kirjoitit kuitenkin melko provosoivasti. Mitä tekemistä on aidon rakkauden kanssa yleensäkin täällä nettien palstoilla, kertoa että olet ihan tavallinen, tavallisennäköinen suomalainen poika ja tyttö on erittäin kaunis aasialainen? Onkos siinä kenties jotain kuvanpalvontaa ja koetko hieman alemmuudentunnetta jotenkin? Onko rakkautesi kuitenkin tasavertaista tämän kaunottaren kanssa? Se sattuukin olemaan rikkaammasta maasta ja kaverit katsovat kieroon.
Haetko kenties hyväksyntää valinnallesi täältä näiltä vakisälleiltä, vai mikä on pointtisi kun tänne kirjoittelet?
Taas joku kateellinen ja katkera suomityllerö purkaa ahdistustaan palstalla. Toisaalta hyvä, että teillekin on tällainen purkautumiskanava olemassa.
Katkeruutta se ei ole toki ja tyllerö en ole. Naurattaa vaan toi suomipojan naiivius. Onhan se vielä aika nuori, mutta tohon samaan sortuu ns. keskenkasvuiset vanhat patut täällä.
Ensirakkaus on naivia, mutta hyvin kaunista.
Omasta ensirakkaudestani on enemmän vuosia kuin viitsin laskea, mutta muistan sen vieläkin.
Olisi todella hienoa jos se kestäisi, ja suhdetta ei saa kestämään jos siihen ei usko täysillä edes sen alussa.
Sama juttu kuin mulla.Myös Japanilaiseen naiseen rakastunut.Olen itsekin hiukan pöllähtäneessä mielentilassa vielä, ja välillä mietin mitä hän minussa näkee, mutta tunteet ovat selvät molemminpuolin.
Heti kun saan rahaa tarpeeksi, Hokkaido kutsuu.
* Japanilaiset eivät missään nimessä tule Suomeen rahan, elämänlaadun tai kansallisuuden takia; kaikissa tapauksissa kyseessä on selkeä pudotus. Kyllä hän tulee nimenomaan sinun vuoksesi; arvosta sitä oikein.
* Rotuennakkoluuloja tulette todennäköisesti kohtaamaan; monet suomalaiset eivät erota aasialaisten eri kansallisuuksia ulkonäön perusteella, ja luulevat muutenkin kaikkia aasialaisia naisia köyhiksi rahan perässä juokseviksi hutsuiksi. Ihmisten käyttäytyminen voi olla joskus sen mukaista ja japanilaiset ovat herkkiä tälläiselle rasistiselle junttikäytökselle.
* Kannattaa muistaa, että liitto japanilaisen kanssa voi tarkoittaa sitä että vaimosi ei tule työskentelemään. Tämä ei johdu laiskuudesta vaan kulttuurista. On siis hyvä pitää huoli siitä, että tulotasosi on paljon työkkärikorvausta suurempi, jotta voit elättää perheenne.
* Liitto japanilaisen naisen kanssa voi parhaimmillaan olla todella antoisaa, ihanaa ja rikastuttavaa. Toisaalta niinhän se voi olla jonkun toisenkin maalaisen kanssa, vaikkapa ihan vain suomalaisen. Kaikki lähtee jatkuvasta satsaamisesta parisuhteeseen; monikulttuurisessa liitossa mielestäni saa satsata vieläkin enemmän. Sinähän olet syy sille, miksi vaimosi tulisi toiselta puolelta maailmaa tänne jumalan selän taakse. Jos et jatkuvasti satsaa suhteeseen vaan käyttäydyt asenteella "vaimo on ja nyt voi keskittyä muihin asioihin", eipä toisella taida paljon olla syytä täällä notkua.
Ei tuota paremminkaan voi sanoa.
Pari lisäystä.
*Jos vaimosi työskentelee, voi olla että hän työskentelee tosissaan.
Kokemusta on muun muassa Juhannusaaton illalla toimistossa istumisesta.*
*Useat japanilaiset arvostavat brandejä, joten kannattaa varautua henkisesti siihen että Suomen ostomahdollisuuden eivät välttämättä riitä hänelle.*
*Perhesuhteet ovat usein kiinteämmät kuin Suomessa. Tosin tämä kai koskee lähes kaikkia Suomen ulkopuolisia kulttuureja?*
Olen tehnyt samansuuntaisia havaintoja kuin kohtalotoverinikin. Minulla olisi vielä muutamia havaintoja asian tiimoilta.
Kannattaa hyvissä ajoin puhua, mihin aiotaan asettua asumaan. Kaikki tuntemani japanilaiset tuntevat koti-ikävää ja jos muuttaisitte Japaniin, pelkän kirjoitustaidon opiskelu on perin haasteellista. Muuten onkin hankala saada töitä, ellei joku suomalainen firma lähetä komennukselle.
Toisekseen kannattaa hyvissä ajoin puhua mahdollisista lapsista ja niiden vaikutuksesta elämäänne. On perin tyypillistä, että korkeasti koulutettu ja työelämässä olevakin nainen haluaa jäädä kotirouvaksi. Se taasen on etenkin Suomessa perin tyyristä puuhaa.
mitä sä siitä välität mitä muut ajattelee, oletko ottamassa vaimoa muille mieluisaksi vai itsellesi?
hyvä kuitenkin muistaa, että suomimies/japanintyttö päätyvät usein eroon. toisinpäin taas liitto kestää paremmin. tilastoja vain mutta tiedoksi siis.
onnea ja menestystä vaan, hyvältä kuulostaa.
muista, että japanilainen nainen hoitaa sitten perheen rahatalouden.
Mistä olet nuo tilastosi onkinut, ihan mielenkiinnosta kysyisin?
Itse aasialaisen kanssa vilpittömässä rakkaus avioliitossa olevana minua huvittaa se, miten eri tavalla eri aasian maista tuleviin naisiin suhtaudutaan täällä.
Jos puoliso on rikkaasta Japanista, niin suhdetta ihastellaan ja katsotaan usein jollakin tavoin ylöspäin. Jos taas vaimo on jostakin köyhemmästä maasta niin heti puhutaan tyyliin "postimyynti morsian", "kun ei muualta saanut" tms.
Aitoa tunnetta ja rakkautta voi olla ihmisten ja ihmis yksilöiden välillä myös silloin kun maiden keskimääräinen elintaso on erilainen. On myös hyvä muistaa, että monissa "köyhissä" maissa on myös suuri joukko rikkaita ja koulutettuja ihmisiä.
Olisi mukavaa, jos kaikkia eri maista tulevia ihmisiä kohdeltaisiin tasavertaisesti ja yksilöinä ja arvioitaisiin (vain) sen mukaan.
Puhut asiaa.
Itselläni on kiinalainen vaimo ja olen törmännyt samoihin seikkoihin. Kuvitellaan että vaimo tulee vain rahan perässä Suomeen. Vaimoni on Shanghaista ja hänellä ei todellakaan alunperinkään ollut pienintäkään halua muuttaa kylmään Suomeen. Mutta pakkohan sitä oli tänne joksikin aikaa tulla. Nyt on tosin meillä muutto suunnitelmissa sinne päin. Lisäksi isoissa kaupungeissa, olipa maa sitten mikä tahansa, on paljon erittäin rikkaita ihmisiä, ihan suomalaisenkin mittapuun mukaan. Huvittaa että täältäpäin nähdään parin miljardia aasialaista samana kansana, samat elintasot omaavana.
Toinen juttu onkin sitten se että suomalaiset yleistävät aasialaiset naiset "thaimaalais vaimoiksi". Perussuomalainen kun ei erota esim. kiinalaista, japanilaista ja thaimaalaista toisistaan. No sehän on ihan inhimillistä.
Tämä nyt oli vähän tällaista tilitystä :) Ei muuta kuin tsemppiä suhteeseen ja suomessa saatte ennakkoluuloja osaksenne mutta mitäs sinä niistä välität. Anna muiden puhua mitä puhuu. Ja jos mahdollisuus tulee niin suosittelen asumista myös vaimon kotimaassa. Auttaa pitemmän päälle huomattavasti myös parisuhteessa. Ja huomaat että ennakkoluuloja niitä on sieläkin.
Asuminen vaimon kotimaassa kannattaa varmasti. Saa paljon paremman kuvan siitä mistä hän on tulossa Suomeen. Ja mistä hänen kulttuurishokkinsa sitten tulee kun siihen asti ehditään.
Itse erotan kyllä Kaakkois-Aasialaiset joten kuten Itä-Aasialaisista, mutta japanilaisten, korealaisten ja kiinalaisten kanssa onkin sitten haastetta. Varsikin korealaiset ja japanilaiset ovat mielestäni lähes samannäköisiä, ja itseasiassa kielikin kuullosti varsin samalta niin kauan kuin en kunpaakaan vielä osannut.
Sanghai on varmaan hieno kaupunki, harmi etten ole sinne vielä ehtinyt.
"Lisäksi isoissa kaupungeissa, olipa maa sitten mikä tahansa, on paljon erittäin rikkaita ihmisiä, ihan suomalaisenkin mittapuun mukaan. Huvittaa että täältäpäin nähdään parin miljardia aasialaista samana kansana, samat elintasot omaavana."
Totta, lisäksi kannattaa muistaa että tässä tapauksessa etsitään elämänkumppania, eikä esim. työntekijää/osakasta yritykseen. Näin ollen toisen koulutuksella tai varallisuudella ei ole suurta merkitystä.
Totta tuo koulutus/varallisuus juttu. Itse asiassa kun näitä moku -juttuja kuuntelee kritisoijilta niin voisi kuvitella että Suomessahan on luokkakulttuuri ihan Englannin tyyliin :D
Shanghai on erittäin hieno kaupunki enkä kyllä pistä yhtään pahakseni sielä asumista. Tiedä sitten vanhempana ja mahdollisen lapsen kanssa...
Itselläni on jäänyt vielä valitettavasti Japani näkemättä, työ- ja ihmissuhteet kun painottuvat tuonne Kiinan puolelle. Tokio olisi ehdottomasti kaupunki jonka haluaisin nähdä (suurkaupunki fani kun olen). Täytyisi mennä vaikka lomailemaan, mutta hankalaa kun sen verran "perus" kiinalainen vaimoni on että vaikka muu matkailu kiinnostaa niin Japanissa ei ole kuulemma mitään nähtävää :D
Harmillinen tuo Kiinan ja Japanin suhteiden huonous. Tosin tällä puolella aitaa japanilaiset ovat hyvin kiinnostuneita vierailemaan Kiinassa.
Vaikea sanoa onko Japanissa mitään kiinnostavaa kiinalaiselle jota japanilaiset asiat eivät kiinnosta. Uskoisin että brandi shopit, länsimaiset ravintovat, muoti ja uudet rakennukset ovat hyvin samankaltaisia kummassakin kaupungissa. Tämä siis vain Beijing:in pohjalta.
Mutta ehdottomasti Tokio on kokemisen arvoinen kaupunki. Vaimon kanssa tai ilmankin (^_^)
Niin, kun näitä juttuja täällä lukee, todellakin toivoo, että ihmiset otettaisi yksilöinä ja mokuparit myös. Mutta kun kyse on suomalaisesta naisesta ja ulkomaalaisesta miehestä, ei sille anneta arvoa ja taas kun on kyse suomalaisesta miehestä ja ulkkisnaisesta, on se muka jotenkin erikoislaatuisempaa kuin edellä mainittu parimuodostelma. Eikö tässä ole hieman itsekkyyttä palstan miesten puolelta? Olisihan se todellakin mukavaa, jos kaikkia eri kulttureista tulevia kohdeltaisiin yhtä hyvin! Kaikkien oma juttu on yhtä tärkeä ja varmaan jokaisen suhteessa löytyy sitä jotain!
korealaiset on sellasia lautanaamoja että ne erottaa kilometrin päästä. kiinalaisen ja japanilaisen erottaminen on toisinaan vaikeaa, mutta streotypiana sekin helppoa. filipinot taas on yleensä tummempia paksuine huulineen ja inkkarit onkin jo puolineekereitä.
Kyllä kiinalaiset/japanilaiset/korealaiset on helppo erottaa toisistaan. Tietysti rajatapauksia löytyy, mutta jos he liikkuvat vähintään kahden ryhmissä niin se on helppoa. Myös kielet eroavat toisistaan paljon.
Hmm...kiinan kielen kyllä erottaa helposti japanista ja koreasta. Ja kirjoitettunahan niitä ei voi sekoittaa millään. Mutta pitää varmaan jatkaa käytännön harjoituksia naamojen erottamisessa.
..on aivan itse valittu rakas.
Ja monilla aasialaisilla naisilla on ihanan herttainen luonne ja kiva huumorintaju!
Ja mitä tuttaviesi kommentteihin tulee, niin kateus on suomalainen luonteenpiirre. Voinet siitä päätellä, kuinka "onnellisia" he ovat omiin kultiinsa. :)
Kyllä minusta tuntuu että moku -parisuhteessa elävät ymmärtävät toisiaan, ainakin elävässä elämässä, mutta myös täällä palstoilla.
Eikös se vastakkainasettelu tule siitä että jotku miehet eivät hyväksy ulkomaalaisia miehiä ja samoin jotku naiset eivät hyväksy ulkomaalaisia naisia. Mutta uskon ettei heillä ole puolisonaan ulkomaalaista vaan ihan kotimaan kasvatti.
Minulle on ainakin aivan sama, eläköön kuka kenenkäkin kanssa hyväksi olonsa tuntee. Mutta mukavahan se on kokemuksia vaihtää "äijäporukassa" aasialaisista vaimoista :D