Entiä miks ees kirjotan...
tai mitä mä teen ku mun poikaystävä lyö,hakkaa pätä seinään ja pitää kurkusta kiinni seinää vasten?
Rakastan yli paljon mun poikaystävää,mutta se on väkivaltanen. nytkin poraan ja kirjotan tänne,poikaystävä lähti baariin.
Se haukkuu mua säälittäväks ku oon mustasukkanen normaaleista asioista ja sit ku sillä menee hermot ni se lyö ai jotai muuta väkivaltasta. en halua jättää sitä..mitä teen???
tai mitä mä teen ku mun poikaystävä lyö,hakkaa pätä seinään ja pitää kurkusta kiinni seinää vasten?
Rakastan yli paljon mun poikaystävää,mutta se on väkivaltanen. nytkin poraan ja kirjotan tänne,poikaystävä lähti baariin.
Se haukkuu mua säälittäväks ku oon mustasukkanen normaaleista asioista ja sit ku sillä menee hermot ni se lyö ai jotai muuta väkivaltasta. en halua jättää sitä..mitä teen???
Vastaukset 13
Vanhimmat
suhteesta ja välittömästi. Minkä ikäinen olet? Ei kai teillä ole lapsia? Miksi et halua jättää sellaista henkilöä, joka pahoinpitelee sinua? Olet tunneriippuvainen. Oletko kokenut väkivaltaa lapsuudessasi, eli onko isäsi lyönyt äitiäsi? Jos et halua kuolla, tämän rakastamasi poikaystävän toimesta, niin lähde pois ja heti. Mene lääkäriin, jotta he voivat tutkia tämän kusipääpoikaystäväsi aiheuttamat vammat. Sen jälkeen, menet poliisiasemalle ja teet rikosilmoitukset, kaikista pahoinpitelyistä. Oikeesti hei, kenenkään ei pidä sietää pahoinpitelyjä, jotka tehdään vielä rakkauden varjolla. Herää!!!
rakkaus ei ole hakkaus. Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä sinua, ei kenelläkään. Rakkauden varjolla tehdään paljon pahaa, älä suostu siihen. Ero tekee kipeää henkisesti, mutta sekin on parempi kuin kantaa mustia silmiä, katkenneita luita jne. Netissä on sulle ohjeita, mitä teet, laita hakusanaksi nainen väkivalta.
Hakkaustilastot ovat rumaa luettavaa.
Kun äly loppuu, voima astuu peliin.
Nyt olisi lähin ystävä/sukulainen tarpeen, jotta pääset miehestä eroon. Se aurinko paistaa vielä...
Viina ja huumeet tekevät pahaa ihmisille. Väkivaltaa ei kenenkään pidä sietää. Joko lähdet pois tai jäät hakattavaksi sinne. Kannattaako omaa elämäänsä pilata siksi jos toisella on tuommoisia ongelmia?
Neuvo 1. - lähde pois pysyvästi ensimmäisellä kerralla. Älä uhkaile erolla.
Neuvo 2. - katso sen jälkeen rehellisesti itseesi ja mieti olitko millään tavoin itse osallisena juttuun
Neuvo 3. - pura tilanne ammatti-ihmisen kanssa
Sillä jos et toimi näin viet mallin seuraavaan suhteeseesi joka on tuomittu jatkumaan siitä, mihin edellinen jäi...Näin kerrottiin minulle joskus kauan sitten ja toimin ohjeiden mukaan. Jättäen väkivallan ikuisesti taakseni.
"en halua jättää hakkaavaa poikakaveria siis mitä teen".
Osta jääkiekkoilijankypärä. Ei pääs hajoo kun se paukuttaa kalloas seuraavan kerran seinään, niin kuin kuvasit hänen tykkäävän tehdä.
Mies joka hakkaa, ei lopeta sitä koskaan. Pahemmaksi vaan tulee menemään kun näkee, että millään ei ole mitään väliä.
Ei kai tossa ole edes mitään vaihtoehtoa muuta kuin lähteä eri suuntaan ja nopeasti. Ei voi olla rakkautta, jos toinen saa turpaansa! Hyvässä lykyssä yksi kerta saa jotain muutakin kuin turpaista. Näitä ylilyöntejähän me luemme päivittäin lehdistä. Jokainen kerta kun jotain lyödään on iso riski, että siinä sattuu paljon muutakin kuin vain huuli auki, musta silmä tms.. Sopivan kohdan kun lyö päässä, niin se on henki pois.
Ja jos oikeasti et halua jättää tuollaista luuseria, niin sitten vaan jatkat nykyisellään ja hyväksyt sen, että otat säännöllisesti turpaasi.
a) lähdet
b) jäät
Siinä se on.
Tosin mielessä kyllä käy ajatus että olet jo ehtinyt katua tänne kirjoittamista. Sillä kaikkihan onkin tosi hyvin. Ainakin viimeistään maanantaina kun viikonloppu on ohi, ja seuraavaankin monta päivää.
Liian helppo on osoittaa vain niin suurta rakkautta lähtemättömyyden syyksi. Kuitenkin kukaan meistä ei halua tulla lyödyksi ja kaikki me tiedämme ettei lyöntien takana ole rakkautta.
Toiset lähtee, toiset jää. Jääneillä on jotain yhteistä, ja se yhteinen vie heidät lyöjältä toiselle-mikäli edellinen jostain heistä riippumattomasta syystä päättyy. Muuten mennään lyömällä loppuun asti tai sen yhden kerran tulee lyönti liikaa, tai kädessä sattuikin olemaan jotain. Ja aina joskus kuolemanpelko käy niin suureksi että lyödään takaisin leipää leikatessa.
Jostain syystä lyöjät ja lyötävät löytävät aina toisensa. joskus joku muu eksyy vahingossa mukaan, mutta poistuu samantien.
Lyöminen on väärin. Itsensä suojelemattomuus on väärin.
niin on syytä lähteä kävelemään. Ihan oikeasti.
Yksi ystäväni joutui kerran soittamaan poliisin paikalle kun silloinen poikaystävä kävi väkivaltaiseksi. Poliisi otti "miehen" mukaansa ja sanoi ystävälleni, että hänen kannattaa laittaa suhde poikki: väkivaltaiset miehet eivät muutu ja tilanne vain pahenisi ajan myötä. Ja poliisilla on varmasti tarpeeksi faktaa tästä, joten siitä kannattaa ottaa oppia.
Ole rehellinen itsellesi ja kunnioita itseäsi. Ota selvää lähisuhdeväkivallasta - näet kaavan, jonka mukaan elätte ja joka tappaa sekä naisia että miehiä.
Heips!
Olen itse ollut väkivaltaisessa suhteessa yli seitsemän vuotta. Olin suhteen alkaessa 14 ja 21 kun se päättyi.Mies yritti tehdä musta kuuroa esimerkiksi.Ajattelin, että rakastan häntä ja kun tarpeeksi rakastan hän muuttuu.Niin ei koskaan käynyt, muutos tuli, mutta toiseen suntaan.
Hän löi aina vaan pienemmistä asioista ja aina lujempaa.Itsetuntoni oli alle nollan reippaasti.
Vähitelleen hän sai mut uskomaan, että olen syypää siihen lyömiseen. Kunhan vaan en ärsyttäisi häntä: (
Hän petti toisten naisten kanssa ja sekin oli tietenkin vikani.Itkiessäni näitä, hän löi jälleen, kun vollottamiseni oli niin sietämätätöntä ja samalla hän sai taas hyvän syyn lähteä juomaan....
Kaikeksi huipuksi tulin raskaaksi ja saimme vauvan.
Eikös kuulostakin siltä että olen ollut täydellinen ääliö, kun tuolaista siedin, kun luet tätä ulkopuolisena? Ehkä jopa ajattelet että sinulla ei ole ihan näin kamala poikaystävä?
Mutta sinulla on, se on totuus!Tiedän miten siihen sumuun joutuu, et elä enää omaa elämääsi vaan poikaystäväsi.Ystävät jäävät, suojelet poikaystävää heidän tuomioltaan, ehkä jopa vanhemmiltasikin? Olet vain päivä päivältä enemmän yksin ja itsetuntoasi menettäneempi.Mitä enemmän näin käy, sitä enemmän "tarvitset" muka poikaystävääsi ja sen pahemmaksi hän käy, kun tietää, että et mihinkään lähde.
Nyt sinun on ystävähyvä tehtävä suuria päätöksiä, kasattava itsesi ja löydettävä itsestäsi iso kasa voimia.Ehkä teillä on juuri nyt menossa vaihe, kun poikaystäväsi vannoo, että ei koskaan enää tee sinulle näin ja kuinka olet hänen ainoansa ja hän tuntuu niin ihanalta, mutta rakasta itseäsi nyt niin paljon, että lähdet pois.Kukaan muu ei voi sinua rakastaa, niin kuin sinä itse.Jos et heti pysty lähtemään, tee päätös itsellesi, kun seuraavan kerran itket, sinä pakkaat laukkusi ja lähdet pois.Äläkä petä itseäsi. Soita jo etukäteen vanhemmillesi/ystävälle tms. minne voit mennä.Suunnittele miten toimit.Näin kun teet, pystyt toimimaan järkevästi ja olet jo astunut ison askeleen.Eikä poikaystäväsi pääse enää yllättämään sinua jälleen toistuvilla lupauksilla.
Oma tarinansi meni niin, että lopulta jätin miehen.Vielä kymmenen uoden kuluttua näin painajaisia.Tavataeesani nykyisen mieheni näin pitkään painajaisia, että hän tekee mulle ne samat asiat kuin exäni.Eron jälkeen surin tietenkin, mutta yllättävän vähän aikaa. Heräsin jostakin kuplasta ja ihmettelin että millä ihmeen ilveellä siinä suhteessa olin ollut ja miksi.
En ollutkaan rakastanut häntä, ehkä tarvinnut siihen, että tuntisin itseni jollekin tärkeäksi.
Googleta hakusanoja: läheisriippuvuus, väkivalta,pahoinpitely ja käy myös täällä:
www.turvakoti.net
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.Eron kipu on hetken, tämä kipu on paljon suurempaa mitä nyt koet.Mitä kauemmin suhteessa olet, sen todennäköisemmin fyysisten asioiden lisäksi, sairastut myös henkisesti ja sen pidempään "maksat" laskua tästä suhteesta.
Pidä itsesi naisena, leuka pystyyn, maailma odottaa sinua valoisimmilla asioilla.
On jo sunkin aika ottaa itseäsi niskasta kiinni ja heivata tuollainen "mies" pellolle.
Mikä ihme siinä on että katotte naiset tuollaista?? Voi elämä...
itse elin suhteessa poikaystäväni kanssa 2. vuoden ajan ennen kun hän humalapäissään minua löi päähän. itsekkin olin hiukan päihtyneenä tuona aamuna,mutta en keksinyt tilanteeseen muuta kun soittaa eräälle ystävälleni että tule apuun ja hän soitti poliisille. poliisit saapuivat liian myöhään ja exäni oli jo lähtinyt lätkimään.
hän kyllä ymmärsi hyvin että en halua jatkaa, vaikka se teki meille molemmille kipeää. yhdessä olimme kokeneet paljon kaikkea hyvää, mutta lyöminen on asia mitä en kestä alkuunkaan,vaikka
lyöjä olisi rakastettuni. yksikin lyönti on liikaa.
tämä saataa kuullostaa hiukan hullulta vaikka tapahtuneesta onkin pari viikoa aikaa, minulla on
vireellä uusi suhde. en olisi ikinä kuvitellut, että tämä tapahtuu näin nopesti.
tänään tämä kyseinen (uusi)poikaystäväni lähti armeijaan ja minun on aloitettavani elämä aivan alusta, sillä edellisen suhteen aikana elämässäni on tapahtunut paljon asioita esim: ystäväni ovat muuttaneet toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, isäni muutti pois, koulunikin vaihtui..
sanon vain neuvoksi, että kyllä elämässä selviää eteenpäin vaikka alussa tuntuu tosi vaikealle. ei elämää kannata tuhlata moisille paskiaisille, kaikkea muuta ihanaa on varmasti luvassa. itsekin täytän piakkoin vasta 18-vuotta.
itse elin suhteessa poikaystäväni kanssa 2. vuoden ajan ennen kun hän humalapäissään minua löi päähän. itsekkin olin hiukan päihtyneenä tuona aamuna,mutta en keksinyt tilanteeseen muuta kun soittaa eräälle ystävälleni että tule apuun ja hän soitti poliisille. poliisit saapuivat liian myöhään ja exäni oli jo lähtinyt lätkimään.
hän kyllä ymmärsi hyvin että en halua jatkaa, vaikka se teki meille molemmille kipeää. yhdessä olimme kokeneet paljon kaikkea hyvää, mutta lyöminen on asia mitä en kestä alkuunkaan,vaikka
lyöjä olisi rakastettuni. yksikin lyönti on liikaa.
tämä saataa kuullostaa hiukan hullulta vaikka tapahtuneesta onkin pari viikoa aikaa, minulla on
vireellä uusi suhde. en olisi ikinä kuvitellut, että tämä tapahtuu näin nopesti.
tänään tämä kyseinen (uusi)poikaystäväni lähti armeijaan ja minun on aloitettavani elämä aivan alusta, sillä edellisen suhteen aikana elämässäni on tapahtunut paljon asioita esim: ystäväni ovat muuttaneet toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, isäni muutti pois, koulunikin vaihtui..
sanon vain neuvoksi, että kyllä elämässä selviää eteenpäin vaikka alussa tuntuu tosi vaikealle. ei elämää kannata tuhlata moisille paskiaisille, kaikkea muuta ihanaa on varmasti luvassa. itsekin täytän piakkoin vasta 18-vuotta.