Eräässä toisessa viestissä oli toteamus: "Se on niin että, valitettavasti jako tapahtuu n.20-25 vuotiaana. Siitä myöhästyvät saavat odottaa toista kierrosta tai sitten aiheuttaa itse sen toisen kierroksen". Olenko 28-vuotiaana liian vanha "ihmissuhdemarkkinoille"?
Viisivuotinen suhde yli viisikymppiseen mieheen katkesi valitettavasti syksyllä ja ko. suhteen katkeamisesta selviäminen ottaa edelleenkin koville. Tapasin hänet "parhaassa iässäni"; vähän päälle parikymppisenä ja toivoin suuresti, että olisimme muuttaneet yhteen ja perustaneet perheen jne. Kuitenkin kulutin parhaat vuoteni hänen kanssaan ja kaiken huipuksi kävi ilmi, että hän oli sillä välin perustanut perheen toisen naisen kanssa(!). Nyt minun pitäisi hylättynä ja petettynä löytää joku toinen, jonka kanssa voisin perustaa perheen (olen niin lapsellisen romanttinen hölmö, että unelmoin omasta perheesta ja lapsista).
Surutyö ihmissuhteen menettämisestä tuntuu loputtomalta ja tuntuu täysin toivottomalta löytää enää toista, johon voisi ihastua ja joka puolestaan voisi välittää minusta. Silmiini osuikin edellä mainittu kommentti...miten siis ikäiseni voisi enää löytää ketään. En edes käy baareissa/menopaikoissa enkä varsinkaan pidä niissä käymisestä. Mistä voisi siis löytyä ajattelevia ja reiluja miehiä...sellaisia, joiden kanssa voisi keskustella kaikenlaisista asioista; sellaisia joilla on sekä miehekkäs että "herkempi" puolensa ja jotka myös viihtyvät ensisijaisesti muualla kuin menopaikoissa/baareissa?
Töissä tuntuu jotenkin luonnottomalta alkaa jutella jonkin kanssa muusta kuin välttämättömimmistä työasioista...sama pätee opiskeluihin (ehkä vain itse olen ujo tms.). Baareissa en viihdy ja rahojen tuhlaaminen drinkkeihin ja alkoholiin tuntuu järjettömältä. Nettideittailua en ole koskaan kokeillut, sillä siihenkin taidan olla liian ujo(!). Lisäksi rakas exäni kummittelee mielessäni...kaipaan häntä edelleenkin jatkuvasti - tuntuu siltä, ettei toista hänen kaltaistaan ihmistä voi löytyä. Ei hänkään ns. täydellinen ollut, mutta omalla tavallaan äärimmäisen ihana ja ainakin mulle maailman paras...(tosin itse en ilmeisesti ollut hänelle "maailman paras" tai edes sinne päin, sillä hän valitsi sen toisen naisen).
Viisivuotinen suhde yli viisikymppiseen mieheen katkesi valitettavasti syksyllä ja ko. suhteen katkeamisesta selviäminen ottaa edelleenkin koville. Tapasin hänet "parhaassa iässäni"; vähän päälle parikymppisenä ja toivoin suuresti, että olisimme muuttaneet yhteen ja perustaneet perheen jne. Kuitenkin kulutin parhaat vuoteni hänen kanssaan ja kaiken huipuksi kävi ilmi, että hän oli sillä välin perustanut perheen toisen naisen kanssa(!). Nyt minun pitäisi hylättynä ja petettynä löytää joku toinen, jonka kanssa voisin perustaa perheen (olen niin lapsellisen romanttinen hölmö, että unelmoin omasta perheesta ja lapsista).
Surutyö ihmissuhteen menettämisestä tuntuu loputtomalta ja tuntuu täysin toivottomalta löytää enää toista, johon voisi ihastua ja joka puolestaan voisi välittää minusta. Silmiini osuikin edellä mainittu kommentti...miten siis ikäiseni voisi enää löytää ketään. En edes käy baareissa/menopaikoissa enkä varsinkaan pidä niissä käymisestä. Mistä voisi siis löytyä ajattelevia ja reiluja miehiä...sellaisia, joiden kanssa voisi keskustella kaikenlaisista asioista; sellaisia joilla on sekä miehekkäs että "herkempi" puolensa ja jotka myös viihtyvät ensisijaisesti muualla kuin menopaikoissa/baareissa?
Töissä tuntuu jotenkin luonnottomalta alkaa jutella jonkin kanssa muusta kuin välttämättömimmistä työasioista...sama pätee opiskeluihin (ehkä vain itse olen ujo tms.). Baareissa en viihdy ja rahojen tuhlaaminen drinkkeihin ja alkoholiin tuntuu järjettömältä. Nettideittailua en ole koskaan kokeillut, sillä siihenkin taidan olla liian ujo(!). Lisäksi rakas exäni kummittelee mielessäni...kaipaan häntä edelleenkin jatkuvasti - tuntuu siltä, ettei toista hänen kaltaistaan ihmistä voi löytyä. Ei hänkään ns. täydellinen ollut, mutta omalla tavallaan äärimmäisen ihana ja ainakin mulle maailman paras...(tosin itse en ilmeisesti ollut hänelle "maailman paras" tai edes sinne päin, sillä hän valitsi sen toisen naisen).
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoituksesi on kuin tarina mun elämästä.Olen 34 vuotias mies Kainuusta,enkä ole vieläkään löytänyt sitä oikeata elämänkumppania.Yritystä on ollut paljon tosin netin,yleensä naisten kiinostus lakkaa kun kerron olevani raitis,savuton,rauhallinen liikuntaa harrastava mies.Kaiken lisäksi kalju ja lasit.Ilmeisesti nykyajan naiset hakevat juoppoa nyrkinheiluttajaa .Alan pikkuhiljaa uskoa että alkaa olla liian myöhäistä löytää se oikea!
Tapasin hänet "parhaassa iässäni"; vähän päälle parikymppisenä ??????????
siis mielestäsi naisen paras ikä on siinä alle 25 kö??
no ei sun järki taida olla vielä kehittynyt kun luulet tommosta?!
Mä olen jo 40 mutta hyvin nuorekas sellainen! kaikki luulee että olen kymmenen vuotta nuorempi! Elän parasta naisen aikaa kuin koskaan ennen! ja ulkonäkökin kuin vaan kukkii! miehet kuolaa kuin olisi hunajaa perseessä! menoja riittää miesten kanssa kuin koskaan ennen! ja mä nautin tästä niin kauan kuin luoja sen mulle suo!
en ikinä haluaisi olla enää alle 25 v! ei sinunkaan 'paras aika ' vielä ohi ole nainen!! usko pois!
..meni. Seukkasin 5vuotta itseäni 10vuotta vanhemman miehen kanssa ja luulin tuhlanneeni ne parhaat vuodet (21-26v) hänelle. Pari vuotta sitten pakkasin kamani ja lähdi. Sinkkuna minulla on ollut vientiä ihan riittämiin ja iältään kaikki ovat olleet - 5vuotta. Siis ole rohkea ja tartu tilaisuuteen. Ei kaikki miehet baareissa lymyä! Pidä silmät auki!
olen minäkinj mielestäni, olen 36v.takana 18 v suhde josta ei lapsia.Nyt kuten joku typerä romanttinen hölmö mietin että mistä löytyisi se mies josta saisin tasavertaisen kumppanin ja kenties lapsilleni isän?
En tykkää kapakoista ja moni siellä hakee vaan hetken helpotusta ja tuntuu, ett olen jotenkin niin naiivi että en halua olla kenenkään leikkikaluna.
Erään ihmisen kanssa ollaan tapailtu ja nyt kun mulla alkaa olla tunteita häntä kohtaan niin hän alkoi selvittää, että ei pysty antamaan mitään lupauksia...en minä vihkivaloja odotakkaan mutta edes jotain yhteistä tekemistä.Lapsia kuulemma haluaisi minun kanssani mutta....
Raadollista tämä nykymaailma.Tuntuu ettei kenellekkään kelpaa tavallinen nainen, joka haluaisi vielä lapsia, miehen jota rakastaa ja normaalin elämän.
Missä teitä tapaa?
Et ole liian vanha ja toivoa on. Ota nyt kuitenkin positiivisempi asenne ja TEE SE SURUTYÖ LOPPUUN!
Mielestäni paras ikä on ikä mitä elää. On järkkyä ajatella ettei enää voi elää täysillä, kun on yli kaksikymppinen. Kenties joku löytää rakkaansa 20 vuotiaana baarista toinen taas 70 vuotiaana vanhainkodista. Ihan sama, mistä sen löytää kunhan vaan jaksaa uskoa eikä jää murehtimaan. Elämä menee eteenpäin kaikki ei mene kuitenkaan kun haluaa. On vaan sopeuduttava ja hyväksyttävä se. Vaikka kuinka paljon sattuu antaa sen sattua, sillä elämässä on opittava olemaan myös vahva. Tärkeintä on uskoa ja unelmoida,että vielä on jossain se joku joka vie uusiin seikkailuihin. Ja se joku voi tulla huomenna taikka vuoden päästä. Kuka tietää..