Hitaasti mutta varmasti aika kuluu, joskus tuskaisesti, mutta varmasti eteenpäin. Tunteet entiseen kuolevat pois, mutta vielä ne sitovat minua menneeseen. Vaikka haluaisin, että en tuntisi mitään niin siitä huolimatta tunnen. Nämä tunteet tuovat surua ja tuskaa.
Uneni menneestä riivavat minua. Unet menneestä hellyydestä, rakkudesta ja kaipuusta. Kammottavat painajaiset siitä miten kaikki päättyi.
Näissä unissa olen hänen vierellä, kuljetan hiljaa sormenpäätäni hänen selkäänsä pitkin, ohi ristiselän, lantion kaarelle. Unessa tunnen sormeni päässä kun hän värähtää ja kuulen kuinka hän huokaa hiljaa rakkaudesta, onnesta.
Nämä unet loppuvat aina siihen, kun alan tulla lähelle valvetilaa. Vielä unessa, en aivan heränneenä tajuan että tämä on unta, mennyttä. Tajuan että joku muu tuot hänelle tämän rakkauden, hellyyden ja nautinnon joka ennen oli minun etuoikeus. Kun herään näihin uniin aamuyöstä, niin suru ja yksinäisyys lyövät yli kuin hyökyaalto. Puen hiljaa vähän vaatteita päälle, menen ulos, sytytän tupakan tärisevin käsin, kyykistyn istumaan ja kyynelet vierivä poskiani pitkin, yksinäistä, tuskaista.
Olen viimeisen neljän viikon aikan muutaman kerran yrittänyt nukkua päiväunia, mutta juuri kun olen nukahtamassa, melkein unessa. Tunnen hänen kätensä kädessäni ja sen hiljaisen puristuksen. Tunne on aivan oikean tuntuinen, kuinka käsi voikaan kaivata hänen kättään. Siinä samassa olen täysin hereillä, sydän hakkaa ja uni ei enään tule on noustava ylös.
Painajaisista minun ei varmaan tarvi kertoa, kaikki varmaan arvaavat mistä ne kertovat. Kun niistä herää on aivan läpimärkä hiestä, ne ovat kammottavia ja kauheita.
Järki sanoo, anna olla, päästä irti, jatka matkaa. Mutta tunteet pitävät vielä kiinni siinä mikä on mennyttä. Tunteet jotka kuohuvat kuin myrsky. Silloin kun tapaamme, tunteet vievät mennessään. Vaikka ei haluaisi, ei tarkoittaisi, pettymys ja katkeruus tuo suununi typeriä ja ilkeitä sanoja. En minä olisi halunnut, että tämä mitä meillä oli, päättyy näin rumasti ja ilkeästi.
Joku kysi kirjoitus tyylistäni. Tunteistanihan minä näissä kerron ja tuska tuo esiin herkkyydn jos sitä niissä on. Mutta niin tuo myös rakkaus esiin herkyyden tunteissa, sen herkyyden minkä Gabriel minussa hukkasi mustasukkaisuuden, katkeruuen ja vihan mereen.
Uneni menneestä riivavat minua. Unet menneestä hellyydestä, rakkudesta ja kaipuusta. Kammottavat painajaiset siitä miten kaikki päättyi.
Näissä unissa olen hänen vierellä, kuljetan hiljaa sormenpäätäni hänen selkäänsä pitkin, ohi ristiselän, lantion kaarelle. Unessa tunnen sormeni päässä kun hän värähtää ja kuulen kuinka hän huokaa hiljaa rakkaudesta, onnesta.
Nämä unet loppuvat aina siihen, kun alan tulla lähelle valvetilaa. Vielä unessa, en aivan heränneenä tajuan että tämä on unta, mennyttä. Tajuan että joku muu tuot hänelle tämän rakkauden, hellyyden ja nautinnon joka ennen oli minun etuoikeus. Kun herään näihin uniin aamuyöstä, niin suru ja yksinäisyys lyövät yli kuin hyökyaalto. Puen hiljaa vähän vaatteita päälle, menen ulos, sytytän tupakan tärisevin käsin, kyykistyn istumaan ja kyynelet vierivä poskiani pitkin, yksinäistä, tuskaista.
Olen viimeisen neljän viikon aikan muutaman kerran yrittänyt nukkua päiväunia, mutta juuri kun olen nukahtamassa, melkein unessa. Tunnen hänen kätensä kädessäni ja sen hiljaisen puristuksen. Tunne on aivan oikean tuntuinen, kuinka käsi voikaan kaivata hänen kättään. Siinä samassa olen täysin hereillä, sydän hakkaa ja uni ei enään tule on noustava ylös.
Painajaisista minun ei varmaan tarvi kertoa, kaikki varmaan arvaavat mistä ne kertovat. Kun niistä herää on aivan läpimärkä hiestä, ne ovat kammottavia ja kauheita.
Järki sanoo, anna olla, päästä irti, jatka matkaa. Mutta tunteet pitävät vielä kiinni siinä mikä on mennyttä. Tunteet jotka kuohuvat kuin myrsky. Silloin kun tapaamme, tunteet vievät mennessään. Vaikka ei haluaisi, ei tarkoittaisi, pettymys ja katkeruus tuo suununi typeriä ja ilkeitä sanoja. En minä olisi halunnut, että tämä mitä meillä oli, päättyy näin rumasti ja ilkeästi.
Joku kysi kirjoitus tyylistäni. Tunteistanihan minä näissä kerron ja tuska tuo esiin herkkyydn jos sitä niissä on. Mutta niin tuo myös rakkaus esiin herkyyden tunteissa, sen herkyyden minkä Gabriel minussa hukkasi mustasukkaisuuden, katkeruuen ja vihan mereen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kun tunteet eivät tottele käskyjä.
Miksi se hellä rakkaus hukkuu niihin rumiin sanoihin, mikä saa ihmisen pilaamaan kaiken kauniin, mitä vielä on?
Se on niin raastavaa. Tuntea, mutta ei kykene sitä esiin tuomaan. Toisen torjunta saa aikaan sen inhottavuuden, joka suusta ulos syöksyy. Vaikka miten yrittäisi puhua kauniisti, niin aina välillä sieltä tulee ulos vain sontaa ja saastaa. MIKSI?
Miksi ositus on laitetava käynttiin ja on hankittava oma asunto, alettava elämään omaa elämää mihin hänen tekemiset ei kuulu. Oman henkisen terveytni takia minun on päästävä pois, ainakin niin kauas ettei se mitä silmieni alla tapahtuu ole enään siinä. Sillon on mahdollista suhtatua asiaan ilman näin suurta tunnekuohua.
Vaikka elää kertomaasi on varmaan kiduttavampaa kuin lukea siitä kyynelsilmin, pyydän ymmärrä uniasi, anna niille anteeksi se tuska,minkä tuovat eteesi.
Unikin parantaa,vaikka ei kovin hellävaraisin lääkkein. Anna unen armahtaa itsesi,ota ne merkkinä henkisestä terveydestä vaikka pahalta tuntuukin.
Olen seurannut sinua tuolla tuskaisella matkallasi,et sinä kyyneliltä ole säästynyt, mutta luota niihinkin. Ne unien kanssa puhdistavat sieluasi.
Itse en tiedä milloin kyyneleet armahtavat minut. Monesti tuntuu,että ne on saatava virtaamaana, jotta sielu puhdistuisi. Ei vaan irtoa kuin muutama piraus, vaikka koko tulva olisi tarpeen, tervetullut.
Jotta niille tapahtuisi sama mitä tapahtui ajatuksilleni kuolemasta, kun kirjoitin ne itsestäni ulos, pois, tunne ja ajatusmailmani muuttui ja astuin askeleen eteenpäin. Näin muutos tapahtuu pikkuhiljaa askel kerrallaan. Tie on vielä kesken, se on pitkä ja tuskainen mutta muutos on selvä ja se vie eteenpäin.
Hei Jukkasi!
Nuo sinun kirjoittamat tuntemukset herättvät ajatuksia. Mieheni ilmoitti reilu kuukausi sitten muuttavansa kotoa pois ja haluavansa eron. Eropapereita hän ei ole edelleenkään vienyt ja nyt minä olen päättänyt olla itse niitä viemättä, ajattelin että kerrankin hän itse velvollinen tekemään jonkin asian itse loppuun asti.
Herään itsekkin miltei joka yö tunteeseen, että hän on vierelläni sängyssä nukkumassa ja sydäntä aina kouraisee, kun tajuan kaiken olevankin vain unta. Yksi yö heräsin television ääneen ja heti sydän hypähti, luulin hänen tulleen takasin kotiin. Tuo yöllinen herääminen on niin tuskaisaa, päiväthän kyllä saa sujumaan kun on muuta tekemistä. Yöllä ajatukset lähtevät villiin laukkaan ja sitä miettii vain onko hänen vierellään jo joku uusi ihminen minun paikalla nukkumassa. Meillä kun eroon ei onneksi liittynyt kolmatta henkilöä. Nyt vain sisintä raastaa pelko siitä milloin saan kuulla hänen löytäneen uuden kumppanin.
Ja se että kirjoitan niistä, en päiväkirjaan vaan tänne jossa jokainen voi niin halutessaan niitä kommentoida. Se on tie jonka olen valinnut ja se on auttanut minua valtavasti eteenpäin. En toiottavasti ole jäänyt katkeruuteni vangiksi vaan saan surtua suruni pois ja pääsen eteenpäin.
Hei Jukkasi!
Itse olen tehokaasti kirjoittanut ns. päiväkirjaa jossa puran tunteitani. Oman ammattinikin puolesta tiedän, että kirjoittaminen on oiva keino purkaa omaa ahdsitustaan ja pahaa oloa. Olen kirjoittanut puolisolleni useita kirjeitä joissa kerron tunteistani ja omasta tilastani. Hän onneksi lukee nuo kirjeet ja ymmärtää tilanteeni. Noiden kirjeiden avulla olemme voineet selvittää suhteemme karikkoja yhdessä, hän kun pystyy keskustelemaan asioista ne luettuaan.
Tässä meidän erossa on varmaan se niin erikoista, että voimme olla toistemme kanssa tekemisissä ja pahemmilta riidoilta on vältytty. En tiedä onko se hyvästä vai pahasta kun keskustelut välit pysyvät näin hyvinä, sillä tiedossahan on että jossain vaiheessa se viha ja katkeruus varmaan nousevat esille.
ovat terapiaa. Alitajuntamme auttaa meitä järjestelemään tunteitamme järkeä kohti.
Minä rakastuin toiseen reilu kaksi vuotta sitten. Päätimme ettemme näe pitkään aikaan, sillä kumpikaan ei kestänyt suhdetta, jolla ei ole mitään tulevaisuutta. Ainakaan rakkaussuhteena. Vaikken tuntenut tuota toista miestä kuin reilu puoli vuotta ennen "eroamme" niin yhä kaipaan häntä, tavallaan. Tietyissä tilanteissa. Uniakin näen vielä.
Sinulla on varmasti paljon, paljon tuskaisampi tie kuljettavana, haikeita unia nähtävänä. Silti kaikki tuo kuuluu elämään. Olen varma, että ottaessasi kaiken tuskan, ahdistuksen, pelon vastaan avosylin, sanot niille vilpittömästi jäähyväiset. Ei ensi viikolla tai edes tänä vuonna, mutta joskus. Joskus on päämäärä ja tieto siitä auttaa jaksamaan. Silloin olet entistä ehompi.
Tämän kaaoksen keskellä olen tänne kirjoittamisn kokenut asiota selkeyttävänä. Niin kävi unienikin kanssa, pitkästä aikaa rauhallinen yö, jolloin sain nukuttua kahdeksan tuntia. Tämän asian läpikäyminen täällä, muiden mielipiteiden ja kokemusten lukeminen on ollut helpottava tekijä, auttanut jäsentämään tapahtunutta. Kun aikansa käy läpi asiaansa, niin ehkäpä jonain päivänä kaaos ottaa oikean muodon ja elämä jatkuu.
vaikka johonkin naistenlehteen, voisit novelleina myydä (tietysti ilman näitä meidän kommentteja)
monet naiset pillittäis, kun nuo ompi niin herkkiä, mitä kirjoitat!
Pitäisi printata niin omat kuin muiden kommentit, ehkä siitä saisi jotain kokon, tekisi rahaa erollansa (heh, heh).
kyllä sulla kirjoittamistaitoa on. Nää asiat on niin vaikeita, miltei joakinen toivoo apuja jostain. Kaikki ei löydä tänne nettiin. Mietipä vaan rauhassa.
Jatkuu täällä jatkokertomuksena, voihan siitä serata mitä henkistä kehitystä tapahtuu tai tapahtuuko ollenkaan mitään vai taannunko takaisin tasapäistävän mailman paineiden alla.
Mutta kyllä nämä pitäisi siirtää itselle talteen. Aivan vaikka sen vuoksi, että voi jonain päivänä kun aikaa on kulunut lukea miltä silloin tuntui. Ja eihän sitä tiedä mitä niistä saisi aikaiseksi.
takia minäkin pidän pientä "kirjanpitoa" koko ajan, missä mennään, mitä tapahtuu ja mitä kukakin sanoo. Näin voin jälkikäteen palata tapahtumiin ja miettiä niitä. Ei se ole päiväkirja, vaan ihan vaan johonkin kirjoitan ylös, millä mielellä ollaan.
Täällä on niin paljon juttua, että näistä kyllä selviää, miten itse on reagoinut ko. tapahtumaan ja onko siitä ollut itselle mitään hyötyä.
Kasvamisesta puhumattakaan
Tuli laskettua monta juttua sitä on kirjoittanut, löyty 66 kappaletta. Jotenkin tuntuu siltä että tämä asia kaivelee minua.
En tiedä oletko saanut käsiisi Bruce Fisherin kirjaa Jälleenrakentaminen, siinä on hyviä juttuja jotka on tarkoitettu juuri meille erosta selviäville ihmisille. Itse kävin tänään varaamassa tuon kirjan lainastosta ja odotan innolla sen saamista käsiini. Hain myös pari muuta hyvää teosta joiden pariin aion tänään uppoutua, kunhan saan pikku ihmisen untenmaille.
Onneksi ero asia kaivelee mieltäsi, sillä silloin olisi jotain pahasti vialla jos ei tuntuisi missään. Miehenikin myönsi tänään asian vaivaavan häntä, hyvä näin . Hänkin pääsee omalta osaltaan käsittelemään eroa.
On ollut kova paikka henellekkin, joka möi arvomailmansa. Mutta hänellähän on pakopaikka minne mennä jos kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Minulla nyt viime aikoina ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin kirjoittaa tänne, no hyvä että on edes se kerran siitä on apua ollut.
kirjoitit niin kauniisti,tarinasi kosketti minua. voimia sinulle ja toivottavasti osaat päästää irti ja löytää uuden rakkauden,ajan kanssa tietenkin.taisit todella rakastaa tätä ihmistä ja rakastaa edelleen.joskus kaikki menee yllättäen päin jotain,sille ei voi mitään. puhun omasta kokemuksestani. meillä oli niin paljon suunnitelmia,kihloja, perheenlisäystäkin suunniteltiin ja yritettiin. yhtäkkiä kaikki vain muuttui.. -enkeli-
Kaikensa voi yrittää, mutta yksin et voi korjata niitä asioita joita on tapahtunut. Siihen tarvittaisiin kaksi, jotka kummatkin haluaisivat löytää sen mitä on hukattu.
Nyt on olo, että olen elossa, mutta sisältä kuollut. Pienistä paloista koetan elämäni saada kasaan ja se onistuu, sen on onistutava, kun ei ole muutakaan mahdollisuutta.