Uskokaa nyt jo perkele! Siinä on kysymys persoonallisuushäiriöstä, jossa ihminen on ennakkoluuloinen ja tekee itseään paremmista ihmisistä syntipukkeja omille ongelmilleen. Toiseltaan nimeltään sadisti, tyranni tai narsisti. Hän pysyy järjissään vain siten, että tietää pääsevänsä huomion keskipisteeksi poikkeuksetta käyttäytymällä huonosti. Paha tyyppi tekee sinulle pahan olon ja elää siitä. Hän tietää, että sinä huomioit hänet silloin kun hän tekee sinulle pahan olon. Hän tarvitsee sinulta vain tätä sinun kannaltasi ikävää huomionosoitusta, vetää tästä narustasi aina silloin kun hän sitä omaan elämänsä hallintaa tarvitsee, ja viis veisaa siitä mitä sinulle käy. Lopulta hän etsii aina uuden uhrin, jolle tekee täysin samalla tavalla. Paitsi jos sadisti toipuu täysin neuroosistaan.
Tästä siinä on oikeasti kyse
t.i.ruskeepaa
372975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Näitä luonnehäiriöisiä on eri asteisia, kuten tämänkin palstan kiusaajia puolustavista kirjoituksista voi lukea.
Tämän vuoksi myös netissä nämä trollit hääräävät, koska ei netissäkään saa kukaan olla "parempi" kiusaajaa.
Työajan ulkopuolella, netissä jo työpaikalla kiusaamiensa ihmisten löylyttäminen on kyllä viimeinen todiste siitä, kuinka sairaita kiusaajat oikeasti ovat.
kiusaajat tekevät näin, koska he saavat lohtua siitä, että he pystyvät horjuttamaan toisten elämäntyyliä, johon kiusaaja tietää olevansa kyvytön. Toisten reaktio on todiste siitä, että muut eivät pysty luottamaan itseensä kiusaajan tavoin. Kiusaaja saa lohtua myös siitä, että hän onnistuu manipuloimaan toisia haluamallaan tavalla. Tällöin heidän epävakaa omakokemuksensa saa tuntuvaa sisältöä eikä enää tunnu kiusaajasta niin hallitsemattomalta.
Tätäkin asiaa olen koittanut kohta jo vuoden verran selittää ihmisille, jotta he ymmärtäisivät lopettaa nuo joutavat "ryhdistäydy, olet itse syy kiusaamiseesi, älä anna kiusata itsesi, yms." kommentteihin.
Ei ole vielä mennyt jakeluun se asia, ettei kiusaajan kanssa voi käydä mitään järkevää keskustelua, eikä kiusattu voi itselleen kerätä kaikkea syytä.
Ei kaikki vika ole kiusatussa!
Työnantaja voi halutessaan tehdä lopun kiusaamisesta.
1 varoitus kiusaajalle, jos ei käytös muutu, niin voi irtisanoa laillisesti.
Ei se tämän hankalampaa ole.
Kiusaajat näkevät itsensä täydellisinä henkilöinä ja muut epätäydellisinä, koska kiusatut eivät tee/suostu tekemään kaikkia asioita elämässään ja työssään, kuten kiusaajat.
Kiusaajat eivät työmaailman tapauksessa pidä toisia varsinaisesti minään, koska he ovat kyllästyneitä elämänsä hallitsemattomuuden tunteella. Heillä on jatkuva paniikki siitä, eivätkä he pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin omaan tilaansa ja siihen miten maailma vaikuttaa heidän omaan tilaansa. Itsekeskeisyys kuuluu passiivisaggressiiviseen persoonallisuushäiriöön. Kiusaajat eivät ajattele kuten muut, ovathan he neuroottisia. He ajattelevat psykoottisesti.
Kiusaajan mielestä kiusatut ovat hyödyke, jota käytetään tarpeen mukaan.
Kun yksi kiusattu sairastuu, niin ei hätää, otetaan uusi tilalle.
Henkilöllä/kohteella ei ole väliä ja aina jokaisesta löytyy joku syy, mistä kiusaamisen voi aloittaa.
Se mikä on kummallista, on se, että työnantajan edustajat ei näe/huomaa mitä on tekeillä.
Tai sitten ei haluta huomata, firman imago on tärkeämpi, kuin kiusaamisongelma.
Ei ajatella johdonmukaisesti, että kiusaajat ovat sairaita, he toimivat epäasiallisesti, että työntekijöillä on oikeus työrauhaan työpaikalla ja että kiusaajien ei pitäisi antaa toimia näin.
Ajatellaan näiden raamien mukaan: Minä olen pomo, te olette alaisia. Minä päätän mitä täällä tehdään ja kuinka hyvin hommat sujuvat. Minä teen bisnestä eivätkä minua kiinnosta alaisteni henkilökohtaiset tunteet. Jättäkööt ne kotiin. Jos jotakuta ärsyttää toinen ihminen, jätettäköön se heidän väliseksi asiaksi. Jos työnteko häiriintyy, lopetan sen alaisen työsuhteen, joka näyttää keskittyvän enemmän ongelmiin eikä velvollisuuksiinsa. Jos niin on kummankin riitelijän kohdalla, potkin molemmat ulos.
Esimies yleensä on kiusaajan hännystelijä, ihminen joka samaistuu kiusaajaan ja jolla on alemman asteinen persoonallisuushäiriö, jolloin hän kieltäytyy näkemästä epäasiallisuutta kiusaajan käytöksessä.
Toiseen ihmiseen ja toisen työpaikkaan sokaisee.
Järkyttävintä on se, ettei kiusaamistapauksissa johdonmukaisesti ajatella edes firman parasta, vaan pomon oma ego/kiusaajan mielipide menee jopa firman edun ohi.
Olen pohtinut firman etua suhteessa kiusaajan ja kiusatun etuihin. Firman tuloksenteon kannalta on oleellista lähinnä perusasiat; ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.
Tässä kohtaa kiusaajalla on tuhannen euron iskupaikka. Säästetään! Ja koska säästäminen on hyve, niin paras säästäjä palkitaan. Säästöt taas on helpointa tehdä toisen menoista. Siis: omiin saavutettuihin etuihin ei missään tapauksessa kajota, mutta toisen työntekijän tai osaston menot karsitaan alle kipurajan.
Kiusattu taas tekee työtä käskettyä ja säästää omasta selkänahastaankin. Vaan ei tämä riitä - kun säästöehdotus tulee kiusatulta, voi valtaa käyttelevä kiusaaja huoletta torpedoida, viivyttää tai muuten mitätöidä hyvänkin ajatuksen. Viivyttely etenkin maksaa rahaa ja siispä kiusattu saadaan näyttämään tuhlailevaiselta.
Henkilöstön hyvinvoinnista ei enää puhuta mitään. Yrityksille henkilöstö on niitä menoja, joita voi mielin määrin karsia.
Jotenkin kaiken tämän paskan alle on hautautunut juhlapuheissa toistettu fraasi: "hyvä henkilöstö on voimavaramme".
Ei hyvää henkilöstöä voi miten tahansa kohdella! "Luonnonkarsinta" eli kiusaaminen suosii tietyn ihmistyypin lisääntymistä työpaikoilla - psykopaattien. Siinä käy huonosti; psykopaatti puree aina lopulta sitä samaa kättä, joka häntä ruokkii.
Pitää aivan paikkansa, niin se on! Kyllä!
Mutta miksi niin usein kiusattu, joka pääsee eroon yhdestä kiusaajasta saa piankin seuraavan kiusaajan kannoilleen? Voisiko siinä olla jokin pointti? Ei ole sen enempää hyötyä etsiä vikaa vain kiusaajasta, kuin sen verran, että voi olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti, kenties sillä jopa saa kiusaajan lopettamaan. Mutta niin maailma sinua kohtelee, kuin itse kohtelet itseäsi. Kenties sitä ei edes tiedosta, millainen suhtautuminen itseen lopulta on, se vain näkyy toisten suhtautumisena sinuun.
Kiusaamisesta vapaaksipääsemisessä avainsana on itsestä välittäminen. Ja kun osaa rakastaa itseään ehdoitta, osaa rakastaa myös muita ehdoitta. Ymmärtää itseään ja sitä kautta toisiaan. Monesti ei vain haluta nähdä omia synkkiä puolia. Ei haluta kohdata niitä ja siten niistä ei pääse vapaaksikaan. Se on kuin pimeä komero ihmisessä jonka voi siivota vain tuomalla sen päivänvaloon.
Tunteet on energiaa ja samankaltainen vetää puoleensa samanlaista. Pelkäävä ihminen vetää puoleensa pelon aiheita, vihainen vihaisuutta...jos elämässä on jotain tällaista enemmänkin, voisi olla hyödyllistä hetkeksi pysähtyä ja miettiä miksi juuri minun elämääni tulee tällaista asiaa.
-Rakastan itseäni ja hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen-
-Ymmärrän pelkoani ja vihaani, niillä on minulle jotain tärkeää kerrottavaa itsestäni-
Muuttamalla itseämme, muutamme maailmaamme. Emme voi muuttaa toisia ihmisiä. He vain peilaavat meidän sisäistä maailmaasi.
Totta kai jokaisen ihmisen pitää rakastaa itseään. Kiusatun pitää rakastaa itseään juuri niin paljon, ettei alennus kiusaajan manipuloitavaksi. Oma itse on niin arvokas, ettei siitä liikene kiusaajan peilattavaksi. Kiusaajalla ei ole mitään sarkaa toisiin ihmisiin. Hän ansaitsee vain totaalista vastustusta, jonka ainoa päämäärä on muuttaa kiusaajan käytös toisia kohtaan. Hännystelijä ei koe itseään näin hyväksi, ja siksi hän ajattelee kuten sadistikin, että toisilla ei ole oikeutta vastustaa häntä.
Kiusattu saa kannoilleen uuden kiusaajan, koska erilaisuutta ei siedetä, siinä on pointti.
Yhteiskuntamme tekee tämän asian selväksi jo peruskoulussa, missä kaikkien on sovittava "samaan muottiin", ei saa erottua joukosta.
Ihminen, joka erottuu joukosta ja on erilainen, joutuu siis silmätikuksi ja kiusatuksi aina uudelleen.
Olet siis sitä mieltä, että tällä erilaisella ihmisellä ei ole oikeutta olla erilainen, kuin muut?
Vaan hänen pitää itseään muuttamalla estää kiusatuksi joutumistaan?
Miksi vain kiusatun pitää muuttua?, miksi kiusaajan ei tarvitse sitä tehdä?
Kaikissa meissä on se pimeä puoli ja toisissa iloisissa ja positiivisissa ihmisissä se tulee esiin vasta vuoden tai 2 kiusaamisen jälkeen.
Mitä tekee nurkkaan pakotettu eläin?, sitähän kiusattu tilanteessaan usein on.
Puolustautuu, siitä hyvästä häntä rangaistaan, koska hän on poikennut työpaikalla häneltä odotetusta käyttäytymiskaavasta.
Hän erottuu taas joukosta, siksi hän ehkä menettää työpaikkansa.
Sinulla on kauniita ajatuksia itsestään välittämisestä ja toisten rakastamisesta, en vain usko, että ne auttavat tai riittävät tilanteessa, jossa olet itse nurkkaan ajettu.
Kauniit ajatukset ovat monesti vain kauniita ajatuksia, ei sen enempää.
Tunteet ovat energiaa, mutta ei se ajatus toimi ihan noin yksinkertaisesti, että samankaltaiset tunteet vetäisivät toisiaan puoleensa automaattisesti.
Kiusaamistilanteessa käy juuri päinvastoin, iloiset ja positiiviset tunteet keräävät kiusaajan negatiivista energiaa ja tunteita, kuten kiusaajan kateus, ahdistuneisuus, viha.
Mitä iloisempi "uhri" on sen enemmän kiusaaja kerää negatiivisia tunteitaan kiusattua kohtaan ja levittää samat tunteet jopa toisiinkin työntekijöihin.
Kiusaaja ajattelee:"Miksi se noin iloinen on?, koska en ole itse iloinen, ei sitä saa olla kukaan muukaan, katsotaan vain kyllä se hymy vielä hyytyy, minä pidän siitä huolen."
Kiusaaminen onkin negatiivisten tunteiden "kaatamista" kiusatun niskaan, jopa suuren porukan voimin, siinä tilanteessa ei riitä kenenkään positiivinen energia, usko pois tiedän asian kokemuksesta.
Emme voi muuttaa toisia ihmisiä, se on totta, mutta työnantaja voi antaa toisille ihmisille ajattelemisen aihetta, puuttumalla kiusaamiseen ja asettamalla kiusaajan työpaikan vaakalaudalle, mikäli asiaton käytös jatkuu.
Jos itse muutumme aina ja myötäilemme kaikkia muita ihmisiä ja mielipiteitä, niin mikä ja millainen ihminen olemme?
Mikä on oma persoonallisuutemme, jos muutumme toisten ihmisten ja tilanteiden mukaan?
Vai onko sitä omaa persoonallisuutta sitten enää lainkaan?
Miksi sinä yrität järkeistää kiusaajien toimintaa, vaikka se ei ole mahdollista? Et ole rehellinen itsellesikään silloin kun lähestyt sadisteja vetoamalla järkeen. Ei on ei eikä jotakin kyllän ja ein välillä.
En yrittäisi?
Kaikilla on motivaatio toiminnalleen.
Vaikka olisi mukavaa uskoa, että kiusaajia ei voi järkeistää, että heidän toiminnalleen ei ole mitään selitystä, niin selitys toiminnalle kuitenkin on.
Miten se ajattelu auttaisi kiusattuja, että ei tälle kiusaamiselle ole mitään selitystä, se on vain sadistin tekosia, eikä sille ole mitään tehtävissä?
Mielestäni ei ole mitään syytä lietsoa mielialaa, ettei asialle voi yhtään mitään, kaikille asioille voi tehdä jotain, mutta ei se itsestään tapahdu.
Ajatuksesi sadisteista on liian mustavalkoinen, siksi järkeistän.
Musta ja valkoinen ovat vain saman asian ääripäitä, eikä ratkaisu asiaan.
Aina kun mennään äärimmäisyyksiin, niin juuri ne mustan ja valkoisen, kyllä ja ei ratkaisujen väliin jäävät ihmiset ovat kärsijöitä.
Rehellisyyteni itselleni ei riipu siitä, että näen mustan ja valkoisen lisäksi myös harmaan värin, koska aina asioissa on välimuoto, harvoin on niin yksioikoista asiaa, että pelkkä kyllä tai ei riittäisi vastaukseksi.
Tässä tapauksessa ei ole olemassa mitään "meitä", jota sinun pitäisi järkevällä sopimisella kunnioittaa. Kuten sanoin, sadistit eivät välitä toimintansa seurauksista muille kuin itselleen.
Olet muutenkin jonkinlaisen hyvityksen perässä kiusauskokemuksistasi. Sekään ei ole realistista. Kiusaajat eivät voi hyvittää sinulle toimintaansa, koska he eivät järjellisesti pysty sitä hallitsemaan.
Yrität olla kuin pieni lapsi, käyttäytyä surullisesti ja heittäytyä uhriksi, jotta saisit ilkeät ihmiset antamaan sinulle huomiota.
...henkilökohtaisuudet samoin.
Minulle on ennemminkin muodostunut käsitys, että HCD koettaa selviytyä ja samalla hakea oikeutta itselleen. Oikeudentaju on eri asia kuin huomionkipeys. Julkisuuden hakeminen taas hyödyttää moniakin samassa tilanteessa eläviä.
Selviytymisessä jokainen joutuu hakemaan oman tiensä. HCD:n aktiivisuus on säästänyt ainakin minulta jonkin verran päänvaivaa, kun jutun etenemistä on avoimesti saanut seurata. Se tieto on ollut arvokasta.
Henkilökohtaisuuksiin meno on todella perseestä mielestäni.
Arvostan mielipiteitäsi, mutta otat välillä keskustelemasi asian liian henkilökohtaisesti.
Aina on sijaa sopimukselle, jos et ole valmis sopimaan asioita olet joustamaton.
Sadistit välittävät toimintansa seurauksista, jos se johtaa kirjalliseen varoitukseen ja sadistin työpaikan menettämiseen, se kohdistuu juuri heihin itseensä.
Tottakai olen itselleni hakemassa oikeutta, niin pidän puoleni kiusaamisen sallinutta työnantajaa vastaan, joka on laillisesti vastuussa kiusaamisestani.
Jos hakisin henkilökohtaista hyvitystä, niin siinä tapauksessa olisin tehnyt kiusaajasta rikosilmoituksen kunnianloukauksesta ja henkisestä väkivallasta työpaikalla.
Näin en ole tehnyt, en siis ole tarkoittamasi henkilökohtaisen koston/"hyvityksen" perässä.
Näin ollen en vaadi epärealistista hyvitystä kiusaajalta, vaan realistista hyvitystä yritykseltä, joka kiusaamisen salli ja on siitä lain mukaan vastuussa.
En yritä, enkä ole lapsi, en käyttädy surullisesti, enkä heittäydy uhriksi, enkä halua ilkeiden ihmisten huomiota.
Toivon, että tapaukseni auttaa niitä, jotka sitä seuraavat ja rohkaisee muitakin pitämään puolensa kiusaamistapauksissa.
Kannattamallesi musta-valko linjalle en halua lähteä kiusaamiskeskusteluissa, koska siitä ei seuraa kuin yksi asia, leimaantuminen ahdasmieliseksi, joustamattomaksi, hankalaksi ihmiseksi.
Ps. Aina pitää olla sijaa sovulle. :)
Sadistin toiminta työpaikalla loppuu, kun työpaikka menee alta, niin yksinkertaista se on.
Siihen tarvitaan määrätietoinen esimies.
En halua elää kuvaamassasi epätoivoisessa maailmassa, jossa sadistien tekemisille ei voi mitään.
Aina täytyy voida tehdä jotain, se mitä tuot esiin kirjoituksissasi on epätoivoa.
"Toisaalta sinä haluat hyvitystä, toisaalta sopua ja toisaalta auktoriteettien väliintuloa. Olet ailahtelevainen etkä näe, että mikään näistä vaihtoehdoista ei muuta sadistin käyttäytymistä."
Haen lain mukaista hyvitystä yritykseltä, kiusaamisen sallimisesta ja laittomasta irtisanomisestani.
Olen valmis sopimaan asian yrityksen kanssa, jos se sitä haluaa.
Esimies, eli auktoriteetti on lain mukaisessa vastuussa alaistensa toiminnasta työpaikalla.
Ei sadistille voi laittaa rajoja, kuten itse sen sanoit:
"He on paniikkinsa kyllästämiä eivätkä pysty keskittymään muihin asioihin. Ihan oikea patologinen tila."
Haluaisin tietää, miten laitat kuvaamallesi ihmistyypille ne rajat?
Ei sadistin kanssa voi järkeillä.
Tiedän, että kiusaajat saavat hiljaista apua ns. hännystelijöiltä.
Siihen on pari syytä, pelko joutua itse sadistin seuraavaksi uhriksi, omat negatiiviset ajatukset "uhrista".
Näitä sivusta seuraajia on Suomessa enemmän kuin liikaa.
Sadistin toiminta työpaikalla loppuu, kun työpaikka menee alta, niin yksinkertaista se on.
Siihen tarvitaan määrätietoinen esimies.
En halua elää kuvaamassasi epätoivoisessa maailmassa, jossa sadistien tekemisille ei voi mitään.
Aina täytyy voida tehdä jotain, se mitä tuot esiin kirjoituksissasi on epätoivoa.
Haen lain mukaista hyvitystä yritykseltä, kiusaamisen sallimisesta ja laittomasta irtisanomisestani.
Olen valmis sopimaan asian yrityksen kanssa, jos se sitä haluaa.
Esimies, eli auktoriteetti on lain mukaisessa vastuussa alaistensa toiminnasta työpaikalla.
Ei sadistille voi laittaa rajoja, kuten itse sen sanoit:
"He on paniikkinsa kyllästämiä eivätkä pysty keskittymään muihin asioihin. Ihan oikea patologinen tila."
Haluaisin tietää, miten laitat kuvaamallesi ihmistyypille ne rajat?
Ei sadistin kanssa voi järkeillä.
He eivät välitä mistään seurauksista, kunhan he saavat alistaa sinua. Kuten sanoin, he on paniikkinsa kyllästämiä eivätkä pysty keskittymään muihin asioihin. Ihan oikea patologinen tila. Et voi auttaa itseäsi ehdottamalla jotakin tulitaukoa tällaisten ihmisten kanssa, etkä myöskään saa aikaan mitään pysyvää saamalla esimiehesi töissä tekemään jonkin kurinpalautuksen. Toisaalta sinä haluat hyvitystä, toisaalta sopua ja toisaalta auktoriteettien väliintuloa. Olet ailahtelevainen etkä näe, että mikään näistä vaihtoehdoista ei muuta sadistin käyttäytymistä. Ainoa asia joka sen muuttaa on rajojen laitto. Joko sinä pystyt sanomaan "ei" sadistille tai sitten sinä teet niin kuin hän haluaa. Etkö tiedä, että sinua leimaavat ovat sadistin hännystelijöitä, joita kuvailin yllä? Suomessa sadistit saavat tukea valtaosalta väestöä negatiivisten asenteiden muodossa.
Jos kiusaajat vetelevät sinua naruista aiheuttamalle sinulle tuskaa, niin miten sinä todella vastustat sitä? Et kuvailemillasi tavoin vaan lopettamalla kiusaajan huomioiminen. Sadistit menettävät voimansa ja itseluottamuksensa kun he näkevät, että heidän uhrinsa ei ole moksiskaan heidän hyökkäyksistään. Olemalla tällä tavalla yhdentekevä kiusaajaa kohtaan sinä todella voit vastustaa häntä. Silloin sinä pystyt puhumaan omasta puolestasi ja puuttua siihen mikä oikeasti on vialla -ei tunteisiisi kiusaajaa kohtaan vaan kiusaajan persoonallisuuteen.
Kertaan vielä viimeistä pointtiani. Kiusaajalla on aito tuska. Sinulla ei ole, koska tulet toimeen itsesi kanssa. Kiusaaja yrittää aiheuttaa sinulle tuskaa, jolloin sinä alat kokemaan tuskaa. Sinun tuskasi on kiusaajan tahallinen luomus, eikä se ole aitoa sinulle. Ilman kiusaajaa sinulla ei ole sitä. Jos et hyväksy tällaista tahallista ahdistelua, et myöskään hyväksy sen aiheuttamaa tuskaa. Ongelmasi on silloin tuskan aiheuttaja ei itse tuska. Kiusaaja yrittää saada sinut uskomaan, että tuskasi johtuu sinusta itsestäsi, ja voitat kiusaajan silloin kun uskot että se johtuu oikeasti kiusaajasta.
*puuh*
Sinun täytyy käsittää se epätoivoinen maailma, jossa kiusaajat elävät ymmärtääksesi, että sinä itse voit elää erilailla kuin kiusaaja.
"Kiusaaja yrittää saada sinut uskomaan, että tuskasi johtuu sinusta itsestäsi, ja voitat kiusaajan silloin kun uskot että se johtuu oikeasti kiusaajasta."
Hyvä perustelu, näin se todellakin on.
Sen tuskan häivyttämiseen on mennyt jo melkein 2 vuotta, eli sitä koin työssäollessani jokapäivä.
Kiusaajan huomiotta jättäminen ei auttanut minua, olin loppuajasta töissä jopa eri paikkakunnalla ja yksikössä.
Lisäksi, kun jätin kiusaajan huomiotta, olin syyllinen esimieheni mielestä kiusaajan työn vaikeuttamiseen ja työmotivaation laskuun tiimissämme.
Että voin ja elän eri tavalla. :)
Kiusaajan maailman ymmärtäminen on vielä minulla kesken, tosin olet valottanut sitä asiaa nyt jo aika mukavasti...
ei ole kyse itsensa muuttamisesta kiusaamisen hyvaksyvaksi. Painvastoin, voi jopa enemman pitaa puoliansa. Muuttuminen onkin sisaista ja se koskee vain omaa asennetta itseensa. Se tekee ihmisen lopulta hyvin vahvaksi ja itsenaiseksi, sellaiseksi, joka todella voi olla se mita on. Suurin osa meista ei taida edes tietaa kuka on, mita oikeasti elamalta haluaisi.
Elaminen taysin itsensa tuntien on sita kun rakentaa talonsa kalliolle. Se on mielestani myos se kapea ja vaikea tie, joka vie pelastukseen. Nama ovat silti vain minun ajatuksiani ja tiedan jokainen ajattelee omalla tavallaan. Halusin tuoda tallaisenkin nakokannan taalla esiin. Jos joku voisi edes hetken harkita, etta entapa jos tilanteen muuttaminen voisikin olla itsesta kiinni.
Ihmisten pitäisi oppia puolustamaan itseään, uskaltaa sanoa mielipiteensä pelkäämättä, siihen muutosta kyllä tarvitaan.
Sekä siihen, että ymmärrettäisiin laskea irti sellaisesta työpaikasta, joka sairastuttaa, vaikka olisikin perhe elätettävänä, laskuja ja velvoitteita.
Ja ymmärrystä siihen, ettei perhettä voi elättää vakavasti sairastuneena.
Jokaisen ihmisen onnellisuuteen voisi johtaa itsensä parempi tunteminen, esim. se seikka, että mitä juuri minä haluan työltäni? ja elämältäni, suurta palkkaa/rikkauksia vai sitä, että työ/elämä on palkitsevaa ja mielekästä?
Ei sinun pidä muuttua, jotta sinua ei kiusattaisi.
Ei pidäkään, osaan puolustaa itseäni. :)
Saisit pointtisi esille paljon paremmin, jos et provosoisi noin paljon kirjoituksissasi.
Vaikka kuinka haluaisit, et pysty puolustautumaan syyllistämistä vastaan, ellet usko enemmän siihen, että syy on toisen pahoinvoinnissa kuin siihen, mistä sinua syytetään. On käsittämättömän sairasta, että nykyaikana on yleistä tapakulttuuria syyttää toisia aivan kuten ne psykopaattiset persoonallisuudet.
Nuo ihmiset ovat käsitykseni mukaan yhtä mielivaltaisia kuin sadistitkin. He vetävät keskustelun johonkin kummalliseen persoonallisuusdebaattiin ja yleiseen hyväksyntään, enkä pysty järkeilemään heidän kanssaan. Olen päättänyt, että se on tässä asiassa samanlaista kuin kiusaajien kanssa järkeily.
En syyllistä itseäni ja siksi olen säilyttänyt järkeni tässä prosessissa.
Kiusaajani oli sairas ja pelokas ihminen, hän pelkäsi jokapäivä, että hän joutuu YT neuvotteluun ja irtisanotuksi.
etta eteen tuli seuraava osoite
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch5.html
Tuskin ovat läheisriippuvaisia... :)
...kiusaamista kuitenkaan määrättömästi kestä! Eikä itseään voi muuttamaan lähteä kiusaajan halujen mukaan, eikä tietty tarvitsekaan, lapsellista syyttää uhria osastaan, eiköhän tarpeeksi kestämistä muutenkin!
Et tiedä mistä täällä puhutaan ja kommenttisi ei korreloi puheideni kanssa. Luethan ne ensin.
Ongelma ei ole mikään yleisesti kaikkien kesken sovittava epäkohta tai kina. Se johtuu yksinkertaisesti vain sairaista ihmisistä. Psykopaatit syyllistävät toisia ihmisiä tunteakseen itsensä paremmaksi. Se on nykyään yleistä jostain syystä, ja se parannetaan muuttamalla tämä syy; Yhteiskunnan täytyy kantaa vastuunsa ja sekä estää psykopaattien vapaa hilluminen että auttaa heitä.
"Yhteiskunnan täytyy kantaa vastuunsa ja sekä estää psykopaattien vapaa hilluminen että auttaa heitä."
Oikein.
Nyt tarvitsee vain miettiä, miten tähän tavoitteeseen päästäisiin tehokkaimmin.
Yhteiskunnan ymmärrys asiaan on nykytilassa olematonta.
Työnantajan edustajat (Pomot) "hännystelevät" psykopaatteja, työsuojelupiirit "hännystelevät" työnantajia, yhteiskunnan päättäjät "hännystelevät" työnantajia, media "hännystelee" yhteiskunnan päättäjiä.
Piiri, pieni, pyörii...
Harvinaisen hankala tilanne.
Olisiko ideoita, miten asia saadaan tehokkaasti korjattua?
:)