Aloitan ihan alusta, jotta edes joku pääsisi kärryille.
Tapasin viime keväänä aivan mielettömän ihanan miehen..menin ja rakastuin. Vietimme kesän yhdessä ja syksyllä hän lähti amerikkaan 3kk:den ajaksi. Hän saapui takaisin joulun jälkeen ja olin ihan onnessani, kunnes hän yhtäkkiä otti puheeksi, että hän ei halua enää olla kanssani..kertoi tunteiden muuttuneen. En vain ymmärrä miten tunteet voivat yhtäkkiä sammua. Nyt en tiedä mitä edes tekisin. Haluan hänet, mutta tiedän ettei hän edes halua yrittää uudestaan. Tiedän ettei hän ole ainakaan pettänyt minua..sen hän olisi kyllä kertonut.
Jos jollakulla on ollut joskus samanlainen tilanne kerro miten olet päässyt siitä yli.
Tapasin viime keväänä aivan mielettömän ihanan miehen..menin ja rakastuin. Vietimme kesän yhdessä ja syksyllä hän lähti amerikkaan 3kk:den ajaksi. Hän saapui takaisin joulun jälkeen ja olin ihan onnessani, kunnes hän yhtäkkiä otti puheeksi, että hän ei halua enää olla kanssani..kertoi tunteiden muuttuneen. En vain ymmärrä miten tunteet voivat yhtäkkiä sammua. Nyt en tiedä mitä edes tekisin. Haluan hänet, mutta tiedän ettei hän edes halua yrittää uudestaan. Tiedän ettei hän ole ainakaan pettänyt minua..sen hän olisi kyllä kertonut.
Jos jollakulla on ollut joskus samanlainen tilanne kerro miten olet päässyt siitä yli.
Vastaukset 8
Vanhimmat
miehen ja vielä netin kautta. Kirjoiteltuamme jonkin aikaa jatkoimme puhelimessa tutustumista ja sitten tapasimme kasvokkain ja rakastuin heti, hän myös kertoi ainakin ihastuneensa ja haluavansa pitkän ja kestävän suhteen.
Meidän jutussamme kumpikaan ei matkustanut minnekään, meillä vaan on jonkin verran välimatkaa ja tietyt asiat elämässämme, jotka rajoittivat tapaamisia. Kuitenkin viihdyimme yhdessä, meillä on paljon yhteistä ja välillämme on todella sähköä, intohimoa ja tietynlaista välittämistä, ystävyyttäkin.
Jossain vaiheessa mies sitten sanoi ettei jutustamme tule mitään. Hän mainitsi ettei tämä johdu minusta vaan hänellä omasta elämäntilanteesta. Olin aivan ymmälläni ja tuntuu niin ikävältä, hän on juuri sellainen, jonka kanssa tuntuu että voisi elää vaikka loppuelämänsä.
Minun elämäni meni tavallaan sekaisin, roikuin hänessä ja hän on ollut hyvinkin kärsivällinen ja kiltti minua kohtaan. Nyt olen luopunut hänestä, vaikka ajattelenkin häntä jatkuvasti. Tapailen erästä toista, vertaan kuitenkin heitä toisiinsa ja tästä uudesta tuttavuudesta ei voi koskaan tulla mulle yhtä tärkeää kuin hän, joka vei sydämeni kokonaan.
En osaa neuvoa sinua, koska olen itse samanlaisessa tilanteessa, mutta kai meidän on vain pakko jatkaa elämää. Kai tämä tunne joskus loppuu, vai loppuuko ? Minuakin kiinnostaa kuulla vastaavia kokeneiden kertomuksia. Tiedän että on myös sellaisia, jotka eivät koskaan pääse kunnolla yli tietystä ihmisestä.
Toivon että minun rakkauteni kohde vielä joskus muistaa minut ja yllättäen huomaakin että haluaa vielä minut. Tosin se voi silloin olla myöhäistä.
Aika kai auttaa monessa asiassa...
Tuntuu hyvältä kun tietää että on muita samaa kokeneita...tietää ettei ole yksin, ettei ole ainoa, joka onnettomasti rakastunut. Jaksamista sinulle pinja ja kaikille muille, samassa tilanteessa oleville ! :)
Voi hitsi.
Mun pitäisi antaa neuvoja, tai ainakin niin alkuperäinen kirjoittaja toivoi. Mutta kun sitä on itsekkin ihan samassa jamassa.
Heinäkuusta seurustelua naisen kanssa, joka oli kaikkea sitä mitä mies voi toivoa. Molemmat rakastettiin toisiamme (ainakin luulin niin, olimme samalla aaltopituudella kaikissa asioissa, meillä oli todella hauskaa ja ihanaa yhdessä, ja seksikin oli taivaallista. Hänenkin mielestään parasta mitä oli koskaan saanut.
Joulu tuli ja meni, lahjoja vaihdettiin ja kaikki oli hyvin....Tai niin ainakin luulin.
Tänään sitten tekstarilla lopetti koko suhteen.
Pitäsi jutella hänen kanssaan tästä, mutta nyt en ainakaan jaksa. Katsotaan nyt siten ajan kanssa.
Ihan kuin kaikki olisi mennyt jotenkin sumussa.
Enkä mä millään voi ymmärtää. Ainakin mä yritin kaikkeni, olla hellä, kuunnella, ottaa huomioon, tahdä kaikkia niitä pikkuasioita.
Erosta mulla on takana jo aikaa, mutta en tiedä. Nyt pitää varmaan katsella vieläkin tarkemmin kuin kesällä..
Tai sitten jättää kokonaan katselematta.
jotakin muuta. Vaikka teillä olikin helppoa, mukavaa, ihanaa, hän kaipaa vielä kuuta taivaalta. Uuden elämän, uudet puitteet, karkuun jotakin. Anna mennä. Älä rukoile takaisin. Ellei hän nyt tiedä ja ymmärrä arvostaa/rakastaa sitä, millainen olet, voisitko luottaa siihen, että takaisinpaluun jälkeen sanotut lauseet olisivat totta - pysyvästi totta?
Säästä itseäsi tulevalta tuskalta. Koe se nyt, niin olet nopeammin ja ehjempänä valmis uuteen suhteeseen. Kun sen aika tulee.
Nin varmaan haluaa. En tiedä.
Sehän tässä pahinta onkin kun ei tiedä. Mitä tuli "mokattua" vai tuliko?? Ja ikävä ja kaipuu on niin älyttömän kauhea.
Pitää varmaan vaan antaa mennä, niinkuin sanoit. Ei vain millään voisi ikävältään.
Tää elämä on kyllä ihmeellistä. Ei voi ymmärtää.
Minkä takaisin paluun???
Pitäisikö minun nyt odoottaa jotain? Takaisin paluuta?
Jos yhteydenpidolla saat (?) hänet hyvittelemään tai potemaan huonoa omaatuntoa tai säälimään, se läsnäolo ei ole enää totta. Älä odota, älä SUOSTU odottamaan. Laita jutulle piste. Käy kipu läpi, nyt, tulevaisuus on taatusti kirkkaampi!
Arvosta itseäsi. Elämäsi ei ole kiinni yhdestä miehestä - joka ei edes ole/ollut täysillä mukana suhteessanne. Anna mennä!
""Arvosta itseäsi. Elämäsi ei ole kiinni yhdestä miehestä - joka ei edes ole/ollut täysillä mukana suhteessanne.""
En tiedä. oliko tuo tarkoitettu tähän viestiketjuun, mutta mä olen kyllä se mies, ja tuo epävarma itsestään oleva "suhteeni" on nainen.
Eikä mun tosiaankaan varmaan "tarvi" odotella mitään. Mitä voisi odotella kun ei mitään "kuulu" kuitenkaan, eli turhaan odottaisin.
Mutta ei se tätä hämmennystä tai kipua mihinkään poista...
Tuskinpa hänellä mitään tunteita on koskaan ollutkaan. Me miehet ollaan nääs hyviä valehtelemaan.Jos et kovin tyhmä ole, niin tiedät että olit miehelle vain kesäkissa jonka kanssa pitää hetken aikaa hauskaa. Nyt sillä on varmasti muut naiset kuvioissa. Anna olla ja unohda!