Miten eroon entisestä...

Hei!
Itse olen eronnut alkoholisti avomiehestä, muutin yhteisestä kodista kaksi kuukautta sitten. Yhdessä olimme vajaa 7 vuotta ja viimeiset 2 vuotta pelkkää alamäkeä.
Mies menetti työpaikkansa alkoholin takia ja vuosi sitten astui kuvioihin mukaan tekstiviesti-ystävättäret ja väkivalta. Vuosi sitten tuli ensimmäinen mustasilmä.
Vuoden verran kokosin itseäni ja hain voimaa lähteä liitosta pois. Menetin ihan täysin positiivisen elämänasenteeni ja hymy katosi kasvoilta. Elin täydessä helvetissä. Öitä jäi nukkumatta kun mies rellesti ryyppykaverinsa kanssa ja esim. kaverinsa kehotuksesta hakkasi "saatanan ämmänsä".
Näin jälkikäteen katsottuna olin tosi alhaalla itseni kanssa ja mietin, että ihme kun selvisin hengissä.
Nyt asun yksin ja elämä tasaantunut (uskallan jopa yöt nukkua), mutta kiusana on exän ruikutukset päästä takaisin. Nyt muka hoksannut kuinka ihana ja rakastettava nainen olen.
Tein kaikkeni alkoholistin eteen ja viimein ja vihdoin tajusin, että minä en voi auttaa ellei itsestä löydy halu päästä omille jaloille.
En missään nimessä halua entiseen elämään takaisin vaan haluaisin kerta kaikkiaan eroon niistä tekstiviesteistä ja puhelinsoitoista mitä exä lähettelee useita päivässä. Tuntuu ainoastaan ahdistavalta.
Alkoholistin läheisen pahin luonteenpiirre on kiltteys, ei tekisi mieli kääntää toiselle selkää, mutta kummiskin halu omaan elämään on suurempi. Koska tiedän, että ansaitsen väkivallattoman elämän ja sellaisen parisuhteen missä olen myös miehelle muuta kuin "äiti" joka hoitaa kaiken.
Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta eli miten pääsen eroon?
Mies uhkailee myös itsensä tappamisella, mutta siihen olen kylmästi sanonut että jokainen vastaa omasta elämästään. Aikoinaan pystyi käyttämään tuota lausetta hyväkseen, mutta ei enää. Tämä on raskasta vaikka kummiskin olen niin onnellinen tästä ratkaisusta ja omasta rauhallisesta kodista.
Kiitos, jos joku vastaa!!!
5898
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Mulla oli vähn niinku sama tilanne, mut mie oon mies ja muija tykkäs juopotella ja hänen pikkuveljensä oli aina houkuttelemassa ryyppyreissuille. Väkivaltaa ei ollut, mut meinasin itsekkin lipsahtaa juopotteluun koukkun, mutta onneksi hoksin, ettei se ole oikeaa elämää.
Kerran erottiin ja parin kolmen kukauden jälkeen yritettiin uudelleen, mutta eihän siitä mitään tullut, sama meno jatkui. Vuosi sitten repäisin itseni irti päättäväisemmin, enkä ole katunut päivääkään. Viina on sellainen kilpailija, että sille jää aina toiseksi, älä usko exän vakuutteluja muuttumisesta ja jos uhkailee itsemurhalla, niin lyö löylyä lisää ja sano ettei se uskalla tappaa itseään. Sinä olet ansainnut omankin elämän, älä enää tuhlaa sitä siihen luuseriin.

Äänestä
  • Olen muuten samaa mieltä kanssasi siitä, että viinanhimolle jää aina kakkoseksi, mutta tuo lause "ja jos uhkailee itsemurhalla, niin lyö löylyä lisää...". Olen kokenut pikkuveljen itsemurhan ja tiedän ,kuinka traumaattinen kokemus itsemurha on aina kaikille ihmisille lähipiirissä! Tietenkin se on väärin ,että tuollaisella asialla uhkaillaan, mutta ei sellasiin puheisiin kannata kuitenkaan noin reagoida. Alkoholisti saattaa tehdä itsemurhan humalapäissään "vahingossakin", vaikka alunperin tarkoitus olisikin ollut vain pelotella ja kerjätä sääliä ja huomiota exältä.

    Äänestä

...vaihtoon ja kiireesti, eipähän mies soittele ja toivottavasti ystävät/ kaverit osaa pitää suunsa kiinni uudesta numerostasi, hyvä että olet kuitenkin muuttanut pois miehen luolta, sinä kyllä pärjäät varmasti!

Äänestä

Eihän sinun tarvise lukea niitä tekstiviestejä. Voit ilmoittaa myös exällesi, että turhaan lähettelee viestejä, sillä sinä et niitä lue.
Eikä tietenkään puheluihinkaan ole pakko vastata. Kertomasi perusteella on todella hyvä, että olet muuttanut pois alkoholisti miehesi luota. Ole nyt vahva ja pidä puolesi. Ei miehesi käytös ole kuitenkaan muuttunut. Tiedän, että mielessäsi on myös paljon muistoja teidän yhteisistä hyvistä ajoista, mutta niin on myös huonoista hetkistä. Ne huonot hetket varmaankin painavat vaakakupissa enemmän kuin hyvät. Ihmisen mieli tahtoo vain olla sellainen, että sitä unohtaa ne huonot asiat helpommin kuin hyvät.

Äänestä
  • Älä missään nimessä ota takaisin. Saatat kuolla jos otat. Ole tiukkana ja hae apua alanonista. löytyy monesta paikasta. hae netistä tietoja. mies ei muutu, huomasi vaan että hakattava akka ja huolehtija on poissa kuvioista. älä hyvä ihminen ota takaisin. se ei muutu koskaan. ei ainakaan niin että otat takaisin. sitten jos et ota niin alkaa ehkä muutos.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Alkoholistin exä kirjoitti:

Hei!
Itse olen eronnut alkoholisti avomiehestä, muutin yhteisestä kodista kaksi kuukautta sitten. Yhdessä olimme vajaa 7 vuotta ja viimeiset 2 vuotta pelkkää alamäkeä.
Mies menetti työpaikkansa alkoholin takia ja vuosi sitten astui kuvioihin mukaan tekstiviesti-ystävättäret ja väkivalta. Vuosi sitten tuli ensimmäinen mustasilmä.
Vuoden verran kokosin itseäni ja hain voimaa lähteä liitosta pois. Menetin ihan täysin positiivisen elämänasenteeni ja hymy katosi kasvoilta. Elin täydessä helvetissä. Öitä jäi nukkumatta kun mies rellesti ryyppykaverinsa kanssa ja esim. kaverinsa kehotuksesta hakkasi "saatanan ämmänsä".
Näin jälkikäteen katsottuna olin tosi alhaalla itseni kanssa ja mietin, että ihme kun selvisin hengissä.
Nyt asun yksin ja elämä tasaantunut (uskallan jopa yöt nukkua), mutta kiusana on exän ruikutukset päästä takaisin. Nyt muka hoksannut kuinka ihana ja rakastettava nainen olen.
Tein kaikkeni alkoholistin eteen ja viimein ja vihdoin tajusin, että minä en voi auttaa ellei itsestä löydy halu päästä omille jaloille.
En missään nimessä halua entiseen elämään takaisin vaan haluaisin kerta kaikkiaan eroon niistä tekstiviesteistä ja puhelinsoitoista mitä exä lähettelee useita päivässä. Tuntuu ainoastaan ahdistavalta.
Alkoholistin läheisen pahin luonteenpiirre on kiltteys, ei tekisi mieli kääntää toiselle selkää, mutta kummiskin halu omaan elämään on suurempi. Koska tiedän, että ansaitsen väkivallattoman elämän ja sellaisen parisuhteen missä olen myös miehelle muuta kuin "äiti" joka hoitaa kaiken.
Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta eli miten pääsen eroon?
Mies uhkailee myös itsensä tappamisella, mutta siihen olen kylmästi sanonut että jokainen vastaa omasta elämästään. Aikoinaan pystyi käyttämään tuota lausetta hyväkseen, mutta ei enää. Tämä on raskasta vaikka kummiskin olen niin onnellinen tästä ratkaisusta ja omasta rauhallisesta kodista.
Kiitos, jos joku vastaa!!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu