Mä oon ajatellu aloittaa seuranhaun netistä. Vähän kuitenkin arveluttaa. Osa ihmisistä ainakin suurin osa mun kaveripiiristä pitää nettideittailua naurettavana ja säälittävänä hommana. Eräs kaverinikin nauroi asialle ja sanoi että aika epäluotettavaa ja netti on täynnä kaikenlaisia hulluja. Mä uskon itse henkilökohtaisesti että netistä voi löytyä hyvää seuraa ja jopa elämänkumppani. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä ja suurin osa ihmisistä on tositarkoituksella liikenteessä. Taisin jostain lukea että 80% ihmisistä on deittisivuilla tositarkoituksella liikenteessä. Onko jollain jotain muuta tietoa. Nettideittailu on nykyään tätäpäivää tosin ei mun kaveripiirissä.
Kertokaa hyviä ja huonoja kokemusksia nettideittailusta?
Kertokaa hyviä ja huonoja kokemusksia nettideittailusta?
Vastaukset 48
Vanhimmat
En ole itsekään kauaa näillä sivuilla pyörinyt nainen; muutaman kuukauden. Lue ohjeet ensin tarkasti ja sitten suojaat oman yksityisyytesi mahdollisimman hyvin. Annat nimi ym tietoja vasta kun tuntuu, että voit luottaa vastapuoleen. Omasta profiilistani tein todenmukaisen ja olen saanut lähes pelkästään asiallisia vastauksia. Onhan toki tullut varmaan kopioi ja liitä menetelmällä viesti: sun profiilis oli tosi mielenkiintoinen meilaatko lisää. Eli lähettäjä ei ollut aukaissutkaan sitä, kunhan koetti tuuriaan. Treffitkin on käyty, joten ei mennyt hukkaan. Hyvä tapa ainakin mulle kun asun aika kaukana paikoista, jossa voisi vastakkaiseen sukupuoleen tutustua. Eipä silti, en nyt kertoile kaikille tietoa, että pyörin netissä näillä palstoilla kovinkaan laveasti.Ainahan tiedot saa poistetuksi, itseäni tosin on mietityttänyt, kun joillain tuntuu olleeen sama profiilia jopa vuosia ? Toimiiko se niin pitkän ajan kuluessa ? Kertokaapa kokeneemmat, kiitos.
Kyllä nettideittailu on ihan kivaa ajanvietettä ja kyllä nimi voi olla kauankin "listoilla", jos ei sopivaa vain löydy... Joillakin palstoilla kestää tosi kauan ennenkuin saat ainuttakaan vastausta! Tää deittailu on syrjässä asuvalle ainoa tapa tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin jos ei halua luuhata kapakoissa, joissa pienellä paikkakunnalla pyörii aina samat naamat.
Ongelmana koen sen, kun toinen ei viitsi edes ensi treffien jälkeen kertoa ettei nyt ole kiinnostunut vaan valitsee vaikenemisen. Ovatko suomalaiset miehet niin arkoja etteivät voi kertoa suoraan mielipidettään?
Mukavan kaverin löytämiseen tarvitaan aina kärsivällisyyttä ja asiaan paneutumista, muuallakin kuin treffipalstoilla. Sellaista elämä on.
Niin se menee, ajan kanssa. Nettitapailussa on suurin ero live-tapailuun, että netissä tutustutaan ensin sisuksiin, livenä ensin olemukseen ja siihen usealle äärimmäisen tärkeään kemiaan.
Se katoaminen ja hyvien tapojen noudattaminen ei ole sekään aina sukupuolisidonnainen asia. Katoamistemppuja ja siistiä "kiitos ei sittenkään" tai muutakaan viestiä ei ihmiset kovin paljon harrasta.
Useamminkin vain kadotaan hiljaa takavasemmalle, jollei olo/seura tunnukaan hyvältä................................
Empatia ja käytöstavat eivät ole muodissa. Ja kun eivät ole muodissa, sellaisia asioita harrastaa vain ne, keillä se on syvemmällä persoonassa/tavoissa.
Eikä se helppoa olekaan. Jos alkaa tajuta, että toinen haluaa ihan muuta kuin minä, ja minä en ehkä mitään. Aika reilua olisi katkaista niin nopsaan kuin mahdollista, selkeästi. Sama livessä.
Ja tosiaan - - vaikka joissakin piireissä nettideittailua varmasti pidetään yhäkin luuseritouhuna, niin se lienee heidän ongelmansa. Joka ajassa on omat uutuutensa, uusmediansa. Samat tyypit on pitäneet varmaan puhelintakin joskus paskana.
Ylipäätään, ihmiset arvostelevat asioita omista mauistaan. "Mistä minä en pidä, se on pskaa".. :D
enemmän, kun asiallinen kiitos ei-vastaus, jos ihmisen on jo tavannut henkilökohtaisesti. Ehkä ihmiset ajattelevat toisinpäin? Olen taas kerran omakohtaisesti kokenut asian.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000505
Tapasimme Suomi24:ssä
palstalla pilvin pimein...monta sivua,tämäkin palsta on tänne lisätty,koska tuolla palstalla on niin suuri määrä näitä deittikertomuksia.
Sun on turha välittää sun kavereiden asenteista, silltä nettideittailussa on muutenkin haasteita.
Nettideittailu on sinänsä ihan hyvä systeemi ja täällä on sitä samaa populaa kuin baareissakin.
nettideittailun ongelmana on kuitenkin ENSIVAIKUTELMA asia. Silmästä silmään ensivaikutelma on tosi tärkeää eikä sitä tllää netissä voi saada. Vaikka mies paperilla ja valokuvassa olisikin sinulle täydellinen niin jotain kuitenkin voi jäädä puuttumaan. Sitten sinulle saattaa tulla outo olo ekoilla treffeillä kun huomaat errei se nettiensivaikutelma vastaa ollenkaan live-ensivaikutelmaa.
keksintö,kiireisille,kenties kapakoihin kyllästyneille ihmisille,joilla ei ehkä ole muuallakaan aikaa,eikä mahdollisuutta törmätä niihin mahdollisiin ihmisiin,joiden kanssa voi sitten alkaa vaikka vakavamminkin seurustella.
Sinun mainitsemasi ENSIVAIKUTELMA on se pointti netissä ja yleensä se ei ole oikea.
Ihmisestä saa aika vähän selville pelkän profiilin perusteella,ne mitä niihin kirjoitetaan on vain pieni osa sitä ihmistä.Tai sen hetkisiä fiiliksiä kirjoittajasta itsestään,miten hän itsensä kokee,joku muu saattaa olla taas hänestä ihan toista mieltä.
Kannattaa ihan oikeasti tavata se kiinnostava ihminen,sen huomaa sitten paikanpäällä sytyttääkö hän vai ei,joskus ne kemiat kohtaa heti siellä treffeillä,joskus joku ihminen kolahti vain "paperilla",mutta ei enää,kun hänet tapaa.
Muiden kokemuksista ei kannata kauheasti välittää,sillä kaikki ihmiset on erilaisia,ihmiset etsivät eri asioita deittisivuilta.Joku voi tykätä seikkailijoista,joku taas voi pitää niitä huijareina.Eiköhän treffeiltä löydy vähän kaikkea kaikille.Ensin on hyvä selvittää se,mitä estii,sitten vain...etsimään.
Totta tuokin, mutta samahan se on livenäkin, että ei välttämättä tiedä, mitä päässä liikkuu. Vaikka toki kehonkielestä osa meistä tulkitsee paljonkin. Ja se järjestys on toinen, ensin ulkomuoto, sitten sisus.
Mutta "hassua" sekin, että kun netissä aivoon ihastuva ei tykkääkään toisen ulkomuodosta - niin livenä ulkoisen ihastunut saattaa olla sokea toisen luonteen "mädännäisyydelle" ikuisesti? ;)
Ja koska useimmat tarvitsevat miellyttävän olemuksen, synkkaavan mielen sekä riittävästi kipunoivan ihon/himon/vedon, ei tekstiyhteyksistä voi todellakaan päätellä kaikkea. Elävässä elämässä alkavissa kontakteissa voi saada samalla kertaa kaiken.
Mutta ehdottoman totta, kaikille tuttua, että ihmiset ovat netissä ja livenä erilaisia. Miksi? No siksi, että netissä ihmisestä syntyvä ulkomuotomielikuva on meidän ITSEMME luoma. Sitäkin voi opetella ja treenata.
Ettei kuvittele sitä kaikkein ihanintakaan pariehdokasta etukäteen unelmiensa prinsessaksi/prinssiksi.
Parhaiten sitä voi välttää - mielikuvien rakentumista - tapaamasta mahdollisimman pian. Mikä on helppoa vain lähellä asuville, toki..mutta toisaalta, ainutlaatuinen mahdollisuus tosiaan ihmisille, jotka asuvat harvaanasutuilla alueilla tai omaavat vähän livekontakteja muuten. Työn tms. vuoksi.
Kun kaveripiirisssä yks tai pari löytää kumppanin netistä, tai huomaa sen hauskaksi yhdenyönnaikkosten keräilypaikaksi, niin muutkin kokeilee.
Valikoima on parempi kuin baareissa, etenkin jos ei pidä alkoholin kansssa läträäjistä. Jokaiselle löytyy tasoistaan seuraa, on pelkkä tietämättömien hokema ettei netistä muka löytäisi korkeasti koulutettuja, menestyviä ja hyvännäköisiä sinkkuja.
Miksi tyytyä valitsemaan niiden muutaman työpaikan sinkun tai muutaman sadan baarissapyörijän seasta, kun voi valita tästä netin laajasta valikoimasta? ;)
Tosiaan olisi tärkeätä vaihtaa kuva aika nopsasti, sillä jokainen luo mieleensä kuvan tekstien perusteella deittaajasta. Itselläni kävi juuri näin, tekstit synkkas, puhuttiin jopa puhelimessa ja sitten vaihdettiin kuvia. Itse olin ihan tyytyväinen vastapuolen kuvaan (jos näin nyt voi ilmaista), mutta ilmeisesti oma kuvani ei häntä miellyttänytkään. Syntyi vain hiljaisuus, joka on tosi kurjaa. Olisi luullut jos ei muuten niin naputtelevan tiedon pettymyksestään netin kautta. Päätelmäni on ihan oma kun vastapuolen mielipidettä tiedä ja sitä ei kerrota. Nyt vaan sitten oletan, että se on loppu nyt tämä deittailu hänen kanssaan langoilla. Kyllä tällaisen tiedon voi hienovaraisesti kirjoittaa, eihän sitä suoraan tarvitse sanoa, että kuvasi ei minua miellyttänyt. Mutta toisaalta kaikertaa, olisiko synkannut jos oltas tavattu ??
voi johtua myös siitä, että viestisi tai vastapuolen viesti ei ole saapunut perille. Viime aikoina on ollut etenkin tässä suomi24-postissa häiriöitä. Itsekin luulin yhden rupattelukaverin löytäneen parempaa seuraa kun ei mitään kuulunut. Mutta sitten häneltä tuli viesti, että joko minut unohdit?
Hänen vastausviestinsä ei koskaan ollut tullut perille - harmi. Mutta nyt kirjoitellaan taas!
on paras. Suomi24 sivut on ilmaisia ja kamalasti ilmoituksia. Siitä syystä ehkäpä tökkii. Maksullinen deittisivu on luotettavin eli jos on tositarkoituksella liikenteessä sinne siis!
löytää. Haluaisin kokeilla. Osaatko kertoa tarkemmin esim. toimiiko hyvin jne, oletko itse löytänyt asiallista seuraa sitä kautta?
on maksullinen. Löytyy sinkkuja ympäri mailmaa. En kyllä ainakaa vielä toistaiseksi ole löytänyt sitä oikeaa sieltä, mutta uskon että koska se on maksullinen sinne ei kukaan huvikseen laita ilmoitusta.
On syytä huomata että match.com toimii niin että profiilin laittaminen ja ilmoitusten selaaminen on ilmaista, joten profiilin siellä mukana oleminen ei takaa mitenkään erityisen korkeaa laatua.
Se mikä maksaa on viestien lähettely toisille profiileille, mikä käytännössä tarkoittaa että miehet n 99% maksavat palvelun ylläpidon. Naiset pääsääntöisesti odottelevat viestejä, kuten on normaalia kaikissa deittipalveluissa.
Miesten ilmoituksiin noissa ilmaisissakaan deiteissä ei naiset juuri vastaile. Ja sitten kun palvelu on vielä maksullinen niin ei tule vastauksia enää sitäkään vähää. Näin miehen näkökulmasta.
Täytyy todella sanoa että näissä deittipalveluissa on aivan 10-0 naisten markkinat. Naiset sanelee pelin säännöt aivan täysin. Voisiko peräti sanoa että miehet tekee työn ja naiset korjaa hedelmän ;). Siis siinä mielessä että naiset saa vastauksia todella paljon ja miehet "joutuu" kirjoittelemaan niitä kymmenittäin ennen kuin tärppää. Mitenköhän tähän saisi jonkinlaista tasa-arvoa ;) ?
Täytyy todella sanoa että näissä deittipalveluissa on aivan 10-0 naisten markkinat. Naiset sanelee pelin säännöt aivan täysin. Voisiko peräti sanoa että miehet tekee työn ja naiset korjaa hedelmän ;).
Kun ottaa huomioon, että miehet on varmaan nämä palvelut tehneet ja suunnitelleet!!
Kiitti kaikille vastauksista. Nyt se on tehty se eka yhteyden otto. Nyt vain odotellaan jännityksellä ekaa vastausta. Mutta tervetulleita on edelleen kokemukset ennen kaikkea kiinostaisi kuulla "kauhutarinoita" nettideittailuista ja onko kukaan oikeasti löytänyt sitä oikeaa??
Tapasimme Suomi24:ssä
etkö ole lukenut,kannattaa pistää jäitä hattuun.
Hassu kysymys: "onko kukaan oikeesti löytänyt sitä oikeaa"... Ethän voi olla noin pahasti kavereidesi juttuihin jämähtänyt, että ihan oikeasti mietit onko KUKAAN löytänyt netistä sitä oikeaa? Mieti nyt vähän. :)
Saisko jotain tarkennusta? en ihan käsittänyt?
-Epävarma, 17-vuotias "nuori nainen", jolla meni pupu pöksyyn kun aloin puhua vakavammasta seurustelusta.
-26-vuotias maisteri, joka jäi istumaan viereisen kahvilaan katsomaan kun minä saavuin sovittuun aikaan sovitulle paikalle kahvilan ulkopuolelle. Ei vastannut puhelimeen, mutta pahoitteli kovasti käytöstään jälkeenpäin.
-Vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija, joka ei saapunut ensitreffeille alkuunkaan. Myi sen jälkeen "eioota".
-Noin samanikäinen, AMK:ssa opiskeleva, joka perui kahdet ensimmäiset treffit, eikä saapunut kolmansille. Saattaa olla myös mahdollista ettei huomattu toisiamme, joskin epätodennäköistä. Halusi seurustella, mutta oli vaikea löytää siihen aikaa. Noin 40 tekstiviestiä vaihdettu, turhaan.
-Parikymppinen kokopäivätyöläinen. Kirjoitti ylipitkiä viestejä vailla mitään varsinaista sisältöä. Vaihdettiin kuvat, mutta kun annoin numeroni ja korostin että keskellä yötä ei sitten hirveästi kannata soittaa kännissä haistattelemassa pitkät, niin yhteydenpito loppui.
Vaan tällaistahan se sitten on.
Oletko miettinyt mikä sinussa saa naiset tekemään noin? Ikävä asenne heitä kohtaan?
Pisti silmään tuo viimeisin tapausselostuksesi. Pidätkö kaikkia muitakin kirjoittelukumppaneitasi idiootteina, mielenterveysongelmasina juoppoina, kun täytyy oikein erikseen varoitella soittamasta keskellä yötä kännissä? Itsekin antaisin mokoman varottelijan olla täysin rauhassa yöllisine pelkoineen... sillä en minäkään korosta kenellekään että jos kerron meiliosoitteeni, ethän sitten lähettele haukkumisia, alastonkuvia tai viruksia, jos tulen kanssasi treffeille ethän yritä mukiloida, raiskata tai tappaa minua... ;-) Oletan kuitenkin viestittelykumppanin olevan suht täyspäinen, ja toivon hänen kuvittelevan samaa minusta kunnes toisin todistetaan. ;-)
Et voi olla tosissasi. Kuningas alkkomahooli tekee joistakin idiootteja. Jos se nainen sattuu ottamaan, niin haluan sen tietävän että minulle se ei ainakaan soita vittuilemaan. Suhteellisen täysjärkisenoloinen oli sekin joka niin kerran teki.
Ja kyllä, kun annan oikean sähköpostini, niin kerron etten sitä ihan jokaiselle vastaantulevalle anna enkä ole antanut. Sama pätee kuvan kanssa.
Ja kyllä, olen oppinut pitämään naisia epävakaina, juoppoina idiootteina, kunnes toisin todistetaan. Minun luottamus ja arvostus ansaitaan, se ei tule ilmaiseksi.
Tottakai alkoholi tekee useimmista idiootteja, nähty on. Mutta en minäkään - kokemukseni mukaan eivät myös muutkaan ihmiset - yhden idiootin kerran tekemän asian perusteella rupea tylysti varoittelemaan kaikkia jatkossa kohdalle osuneita ihmisiä siitä saman virheen tekemisestä.
Ja aika hurjaa on, että tuossa oli alunperin kyse niinkin mitättömästä asiasta kuin puhelusta, jonka yksi känninen nainen oli joskus soittanut... Sen trauman takia pilasit yhden potentiaalisen suhteen...
Millaisia ihmisvihaajia ja varoituslistojen luettelijoita olisivatkaan tuolla logiikalla esimerkiksi ne naiset, joita on joskus lyöty, raiskattu tai yritetty raiskata, joiden kotiin on murtauduttu jne.
Tietenkin sinulla on oikeus vihata naisia, mutta yritin vaan vihjaista, että noin negatiivisella asenteella et taida sellaista lähipiiriisi vihattavaksi saada.
Miksi muuten ajattelit että ketään naista kiinnostaisi alkaa "ansaitsemaan" noin negatiivisen hepun arvostusta ja luottamusta? Jos sinulta saa pelkkää aliarviointia, pidät naista juoppona idioottina, ja hänen "tehtävänsä on todistaa" sinulle muuta... Miksi kukaan todellakaan vaivautuisi? Kun voi tutustua mukaviinkin miehiin.
... se on sitä, kun oppii virheistään, ja välttää niitä tulevaisuudessa. Jos kerran vikatikkejä puhelinnumeron kanssa on tullut, niin minkä hele-vetin takia en saisi yrittää välttää niitä tulevaisuudessa?
Kuka sen suhteenpoikasen pilasikaan? Eikö se ollut se likka joka lopetti yhteydenpidon?
Yksi puhelu ei minulle ei ole mitätön asia. Joudun pitämään kännykän päällä ympäri vuorokauden, enkä varmasti lähde heräämään keskellä yötä sen takia että joku keskenkasvuinen lapsi haluaa pelleillä. Muuten olisi toki helppoa sammuttaa se yöksi.
Fiksu, lyöty nainen alkaa harrastaa jotain itsepuolustuslajia. "Hei tota, mua on sitten lyöty ja yritetty raiskata entisessä suhteessa, mutta nykyään olen kolmostason krav maga-harrastaja. Ettei hirveästi kannata käydä kiinni." Täysin asiallinen huomautus.
Minun kotiin on itseasiassa murtauduttu, ja välillä maailman ääriin vievä ammatti altistaa siihen tulevaisuudessakin. "Kulta hei, kotiini on sitten murtauduttu, joten tulee pieni sakkopiste jos ne soittaa vartiointiliikkeestä ja sanoo ottaneensa sinut kiinni täältä minun asunnosta kun olen poissa." Nääh, en ehkä sanoisi, mutta jos näin tosiaan kävisi, niin suhde menisi aivan varmasti minun toimesta poikki.
Ja jos vähän kelaa asioita, niin se naisystävähän on se joka tietää ehkä parhaiten mitä miehen asunnossa on varastamisen arvoista ja mitä ei, ja mistä ne tavarat löytyy.
En ole negatiivinen, vaan varovainen.
välillä jotain järkevääkin teksti täällä. Kiitos sulle siitä. ;)
Välillä oikeesti tuntuu kyllä siltä, että mitä ihmisten päässä täällä oikein liikkuu, vai liikkuuko mitään. Mihin ihmeeseen on hävinnyt ihmisten ns normaali taju asioista, kysyn vaan. Mutta tässä nyt jaksa sen enempää spekuloida aiheesta, kun pitää mennä nukkumaan...eli,
Hyvät yöt toivottaa hän....
vainoharhainen keskenkasvuinen pentu joka ei tiedä elämästä vielä mitään.
En ole keskenkasvuinen. En ole pentu, ja tiedän elämästä jo varsin paljon.
Hupaisia nämä juupas-eipäs-väittelyt.
Älä ala tähän hommaan. Minä olen tavannut useitakin miehiä tätä kautta ja täytyy sanoa, että pari hyvää ja suurin osa aivan kamalia itsensäkehujia. Viimeinen oli sitten kaiken huippu.
Onneksi isot tytöt oli kertoneet, ettei oikeaa nimeä eikä osoitetta saa heti kertoa. Eikä puhelinnumeroa. Onneksi minulla on salainen, jonka käyn vaihtamassa huomenna.
Tapasin yhden miehen nyt joululomalla treffipalstan kautta ja kerran kävimme kahvilla. Huomasin siinä heti, että jotakin on vialla siinä miehessä.
Olimme puhuneet jo useita kertoja puhelimessa ja hän vaikutti ihan kivalta ja mukavalta. Uskalsin siis puhelimessa jo antaa numeroni.
No, tää herra tuli paikalle sovitulle treffipaikalle ja hänellä oli likainen pitkä tukka ja hoitamaton parta (ikää muuten miehellä 55)ja resuisissa vaatteissa. Sen nyt olisin ymmärtänyt, jos hän töistä olis tullut, mutta kun oli lomalla. No, join herran seurassa kahveet ja yritin olla kohtelias. Lähdin siitä kotiin ja hän alkoi laittaa tekstaria perään. Että niitä sitten tuli. Laskin, että yhdenkin tunnin aikana tuli lähes 20. Ja soittoja.
Kyllästyin niihin jossakin vaiheessa ja sanoin, että ei tästä tule mitään ja ettei hän saa ottaa minuun enää yhteyttä. Siitäkös tämä sankarimme suuttui ja alkoi melkoinen uhkailu ja kiristäminen. Minä laitoin, että ei naista tuolla tavalla saa.
No, tarina jatkuu siten, että hän lähettelee mulle tekstareita vieläkin ja soittaa muka tuntemattomasta numerosta. En vastaa niihin. Nyt se on pari päivää vongannut mua tekstareilla, että tulisin livenä kattomaan sitä. En todellakaan aio mennä. Jos meen, niin sitten poliisin kanssa.
Soitin siis poliisille ja kysyin, mitä voisin tehdä. He sanoivat, että odottaa muutama päivä, että pettymys menee ohi ja sitten jos ei mene, niin tehdä rikosilmoitus kotirauhan rikkomisesta. Lisäksi voi tehdä lähestymiskiellon. Neuvoivat myös, että ei saa lähestyä mitenkään eikä vastata.
Eli tässä tarinassa on opetuksena se, että älä luota kehenkään. Hae mies muualta kuin netistä. Niin minäkin tästä lähin teen.
Tämä nyt lähinnä vaikutta kokemattomuudelta ja tietämättömyydeltä maailman kovuudesta.
Netissä:
- älä koskaan kirjottaudu palveluun oikeilla henkilötiedoillasi (esim S24);
- älä koskaan käytä omaa puhelinnumeroasi, hanki prepaid;
- älä koskaan käytä omaa mailiasi, hanki anonyymi mailiosoite;
- älä koskaan käytä omaa nimeäsi tai osoitettasi nettikeskusteluissa tai nettitapaamisissa.
Pätee sekä miehille että naisille.
Tuo on varmaan netissä aika harvinaista. Etkö tiennyt että mies on jo 55? Kai se on fiksuinta pyytää valokuva ennen ensitreffejä.
http://www.dvdplaza.fi/forums/archive/index.php/t-35697.html
samat ihmiset tätä nettiä käyttää kuin täällä eleleekin. eli, ei kait yhtään hullumpia kuin muutkaan.
Kaikki naiset joita olen tavanneet ovat olleet ihan normaaleja. Yksi, jonka kanssa tsättäiltiin pitkään ja useasti, ei tullut, se oli ainoa ikävä tapaus. Yhden kanssa seurustelin muutaman kuukauden, yhden löysin parhaaksi kaverikseni, yhden kanssa on parhaillaan pikku viritys menossa...
Aika pian se selviää, onko tapaus vakavasti otettava.
Silloin kun vielä deittailin suomi24:n kautta, olin kai sikäli onnekas että treffini olivat suht' onnistuneita. Miehet yleensä tulivat kotikaupunkiini minua tapaamaan, pari heistä pitkänkin matkan päästä. Käytiin ravintoloissa syömässä, kahviloissa juttelemassa, yökerhossa tanssimassa, myös risteilyllä. Miehet maksoivat kaiken, yksi jopa matkani omaan kotikaupunkiinsa. Ja miehet, sittemmin vain ystävät, (lukuunottamatta yhtä hermostunutta lääppijää) olivat oikein mukavia. Jopa hän, jonka luona asuin pari kolme päivää, ja joka osoittautui jonkinmoiseksi valloitusten keräilijäksi/pelimieheksi/sitoutumiskammoiseksi/pettyneeksi, mutta hänen kanssan selvitin asiat myöhemmin, ainakin melkein.
Nykyisen seurustelukumppanini kanssa toiset treffit olivat erikoisimmat, sillä mies tuli hakemaan autolla yönselkään ja niin seikkailtiinkin tien päällä ympäri Länsi-Suomea lähes pari vuorokautta yhteenmenoon. :)
Joten omakohtaisten kokemusten perusteella en pitäisi nettideittaulua niin säälittävänä puuhana. Tosi on että netistä voi löytyä kaikenlaista hulluja, mutta silloin on varovaisuus paikallaan.
>Miehet yleensä tulivat kotikaupunkiini minua tapaamaan, pari heistä pitkänkin matkan päästä.
(...)
Miehet maksoivat kaiken, yksi jopa matkani omaan kotikaupunkiinsa.
Taas selvisi yksi syy lisää siihen mikset sinä löydä sitä oikeaa. :-( Naisen pitäisi asua naapurissasi ja mitään vaivaakaan ei saa tutustumisesta koitua, koska se tutustuminen on tosiaan sinulle pelkkää vaivaa, ei mukavaa. Kiinnostuminen jostakin ihmisestä on vain epätoivoinen teko, ei muuta. Just joo.
Minä olen itse lähtenyt yli sadan kilsan päähän tapaamaan miestä ja minun vuokseni on ajettu pitemmältikin. Eipä tullut mieleenkään että kyse oli epätoivosta, riippumatta siitä matkustanko itse vai mies. Epätoivona pitäisin ennemminkin sitä jos kokisin pakkoa valita jonkun viiden kilsan säteeltä. Huh. Mutta jokainen tavallaan. Mulle ei vaan riitä kuka tahansa, ihmisessä on oltava jotakin niin hyvää, että sen vuoksi on valmis jopa nostamaan ruhonsa sohvannurkasta... ;)
Ps. Omin varoin olen kyllä "joutunut" matkailemaan ja vain kotiruokaa on tarjottu puolin ja toisin. Ravintolaillallisen kustantaminen saati matkan maksaminen ahdistaisi. Tulisi tunne että se velvottaisi johonkin... ;)
OK, tarkennetaan nyt sitten. EN VAATINUT mitään, korkeintaan arasti toivoin välimatkojen suhteen että mies voisi ensin tulla. (voi olla toki vanhanaikaista, eikä sovi kaikille, mutta sattumoisin molemmat osapolet olivat lopulta niin 'vanhanaikaisia').
Miehet sitten itse TARJOUTUIVAT tulemaan ja etenkin maksamaan kaiken, kenties kohteliaisuudesta. Siinäkin tapauksessa kun olisin halunnut vähän odottaa ja harkita sitä lähtisinkö itse junalla tai bussilla, mies ei malttanut odottaa vaan tuli itse. Hän oli ajellut jo aikaisin aamulla kaupunkiini ja nauroi puhelimessa että onko ihan hullu. Itse olin siinä vaiheessa vielä unenpöpperössä tukka sekaisin ja paniikissa kun en ollut mitään valmistellut. Menin kuitenkin mennä häntä tapaamaan, vaikka kaveri joutuikin odottelemaan jonkun tovin.
Tietysti näitäkään ihme tapauksia ei ole miljoonia vaan yhteensä jopa kolme, jos ei lasketa mukaan nykyistä miesystävääni, jota edelleen tapaillessani olen tasapuolisesti itsekin maksanut matkoja ja antanut osuuteni talouteenkin.
Enkä usko että miehet olivat niin epätoivoisia. Heillä oli toisenlainen pilke silmissä. Uskon että he olivat tapaamisista vain niin innostuneita, niin kuin olin toki minäkin.
Minua on juoksutettu niin ihmissuhdeasioissa, työn puolesta kun melkein yhden ystävänkin luokse jo ihan tarpeeksi ympäri maata, vailla mitään aikomustakaan toteuttaa tapaaminen (vast.) paikanpäällä, että olen väkisinkin omaksunut kyynisen asenteen tässä asiassa. Todellakin, haluan että nainen on se joka tulee vastaan ensitreffeille. Ja olen kuitenkin sen verran pihi etten halua pistää ihan hillittömästi rahaa likoon jonkun tuntemattoman takia, siksi en halua treffeillä tarjota muuta kun jonkun kierroksen kahvilassa.
Lueppas viestini vielä kerran läpi, ajatuksella.
Kirjoitin etten ensitreffeille matkusta pitkiä matkoja. Se on vissiin "vähän" eri asia kun että vaatii naisen asuvan lähellä.
Epätoivo on sitä kun valitsee kumppanikseen ihan kenet tahansa, ettei tarvitse olla yksin. Ei sitä, että haluaa olla varovainen ennenkun tietää että suhteella on tulevaisuus (ja tällöin kuulemma jopa karkoittaa osan naisista).
Kärjistetty oli tuo tulkintani, tarkoitus vain herättää ajatuksia omista mahdollisesti kohtuuttomistakin vaatimuksistasi. Vaikka eihän se minun asiani ole, mutta olen lukenut muutamia kirjoituksiasi täällä ja jotenkin vaan tekee mieli patistella sinua lähestymään naisia vähemmän "varovaisin" asentein... Sorry.
Kirjoitin että minä kokisin itseni epätoivoiseksi jos joutuisin valitsemaan lähellä asumisen perusteella, jostain syystä kun tuppaan kiinnostumaan yleensä turkulaisista. =D En yleistä että kaikki toisin tekevät ovat väärässä. Joillekin treffailu eri kaupungissa asuvan kanssa olisi mahdotontakin.
Treffailu eri kaupungissa asuvan kanssa on mahdollista. Ei se ainakaan kaadu välimatkaan. Noh, esimerkkitapaus päättyi siihen että vastapuoli oli liian epävarma vakavan seurustelun suhteen.
Haluan ottaa menneisyyden vahingoista opikseni. Miksei pitäisi? Jos on juoksutettu turhaan varsin monta kertaa kaupungista toiseen olemattomien treffien perässä, niin minkä ihmeen takia ei pitäisi yrittää välttää sitä tulevaisuudessa? Vähän kärjistäen voi sanoa että miksei minun pitäisi pistää nainen osoittamaan jollakin tavalla että on tosissaan sen tapaamisen suhteen? Ei minulla tarvitse olla aikaa eikä rahaa juosta ympäri maata koska likka ei ole tajunnut ilmoittaa kauppiksen tentistä, joka järjestettiin "sattumalta" samaan aikaan kun meillä olisi ollut treffit. Ehei, ei enää.
Yksikin peruttu ensitreffi, niin hyvin nopeasti unohdan sen naisen. Tällainen olen nykyään.
ja se on sinun asiasi niin toimia.Minä en toimi kuten sinä.Jos jotain haluan,teen sen eteen kaikkeni,en mittaa mitään rahassa yms.ja teen kaiken omasta halustani,en vain miellyttääkseni muita. Sitä saa mitä tilaa. Ja niin on minulle käynyt. Olen onnellinen ,löysin täältä ihanan ihmisen ja suhteessa olemme jo olleet 5kk.
Joskus kannattaa ottaa riskejä,mitään en minä olisi koskaan saanut etten olisi riskejä ottanut.. Aina ei voi voittaa , en minäkään ,muutama huti on tullut,mutta mitä sitten , se on elämää.
Nyt olen onnellinen, löysin HÄNET, ja jos välimatkaa on toistasataa km.
Hyvä on ottaa opikseen, pyrin minäkin virheistäni oppimaan vaikka joskus olenkin aika kovakallonen. =D
Mutta ei pidä pistää sitä uutta ihmistä kärsimään aikaisempien tekemistä typeryyksistä. Toki kannattaa yrittää varmistaa että seuraava treffikumppanisi on tosissaan, mutta ei kannata kehittää liian kovaa kuorta ja turhan tylysti vaatia naista mitään osoittamaan...
Mitäs jos törmäät naiseen, jolla on yhtälailla huonoja kokemuksia ja vaatii sinua todistamaan sitä sun tätä, luotettavuutta, tosissaan olemista jne. Saattaisitte sopia yhteen ja rakastaa ja kunnioittaa toisianne ikuisesti, koska olisitte parasta mihin kumpikaan on koskaan törmännyt. Mutta ettehän te koskaan kuitenkaan tutustuisi alkua pitemmälle, kun ajattelutapanne estäisivät sen. Vai onko sinustakin joustamaan ja myötäilemään naisen oikkuja, jos huomaat että siihen on ne samat syyt kuin omiisi? Väsyneitä ajatusleikkejä... Hyvää yötä.
Mies tuli kovaan humalaan illan aikana ja alkoi haastaa riitaa muiden ravintolassa olevien miesten kanssa iskemällä heidän naisiaan.
Sain tönittyä hänet ulos ravintolasta ja monien mutkien kautta taksiin.
Seuraavana päivänä hän soitti minulle ja kyseli, mitä tapahtui. Kun olin nuo kertonut, hän onneksi ymmärsi, että toisia treffejä ei taida sitten tullakaan..
ns. tositarkoituksella,ei kai kukaan etsi esim. seksiseuraa piloillaan,kyllä se tarve pakottaa.
Eri ihmisillä eri tarpeita,joku haluaa flirttailla,mutta se riittää sille.Joku haluaa vähän fuulata ihmisiä,sillekkin löytyy sarkaa,joku sitten taas etsii ihan sitä kainaloista.Kyllä mä uskon,että kaikki on ihan tositarkoituksella liikkeellä.Nekin joita sä sanoit säälittäviks,on nekin,ne ettii sitä joka säälis ja ne kuuluisat huijaritkin,jotka saa paljon niillä tempauksillaan täälläkin palstatilaa.On nekin tositarkoituksella huijaamassa ihmisiä,niin kauan ainakin,kun löytyy niitä jotka menee niiden retkuun. jne. jne.
Joskus laitoin ajantappomielessä ihan oman ilmoituksen. Olin satavarma, ettei sieltä mitään voi löytyä. Arvelin, että hulluja varmasti kaikki!
No, maileja tuli,tosi paljon. Suurin osa kyllä olikin hulluja, ei käy kieltäminen. Mutta, olivat aika helposti plokattavissa pois laskuista samantien... Muutamaan yhteydenottoon vastasin, osa hiipui mielenkiinnottomuutenn, yksi jäi. Tämän yhden kanssa tavattiin, ja herttinen, se tosiaan oli täysjärkinen!
Nykyään olemme naimisissa. Moni on pitänyt tapaamistamme outona, mutta mulle on aika samantekevää, mitä muut ajattelee... Onko baareista sitten löydettävissä jotenkin fiksumpaa porukkaa? En minä ainakaan sieltä löytänyt, vaikka valinnanvaraa on aina riittänyt, siitä ei ole kiinni.
Sama se miten ja missä tapaa, jos tyyppi on oikea. Nettideittailu muuttuu mielestäni naurettavaksi tai säälittäväksi ehkä sitten, jos pitää valehdella päästäkseen treffaamaan jonkun... Tai jos deittailuun koneella alkaa kulua puoli päivää. Tai jos ulkomaailmassa ei koskaan ketään saa omasta käytöksestä tms johtuen.