Yritän kertoa lyhyesti pitkän tarinan:
Pari ystävääni tekivät minulle jotain, mistä en pitänyt. Heidän tarkoituksensa ei ollut ilkeä, mutta heidän tekonsa hieman riistäytyi käsistä ja aiheutti minulle harmia ja pahoitin mieleni. Kyse ei ole loppujen lopuksi suuresta asiasta, mutta mielipaha ja harmi olivat kuitenkin todellisia.
Kerroin tästä näille ystävilleni. Mietin sanani tarkasti ja ainakin omasta mielestäni kerroin heille hyvin neutraalisti, etten pitänyt heidän teostaan - olen tosin varmaankin jäävi itse sitä arvioimaan. Mieleni teki sanoa pahemminkin.
Ystäväni eivät ymmärtäneet ollenkaan mieleni pahoittumista ja käänsivät asian minun syykseni ja nimittelivätkin minua. Loppujen lopuksi asia meni niin pitkälle, että he vetivät muita ystäviänikin mukaan asiaan ja sanoivat, että kukaan ystävistäni ei ymmärrä miksi olen pahoittanut mieleni. Eivät kuitenkaan suostuneet kertomaan ketkä kaikki ystävistäni olivat tätä mieltä, käyttivät vain ilmaisua "kaikki".
Asian paisuttua näin suureksi, pyysin heidät keskustelemaan asiasta, että saisimme asian selvitettyä. Kumpikaan heistä ei ollut halukas, mutta tulivat loppujen lopuksi kuitenkin. Saimme asian puhuttua ja selvitettyä, mutta minulle tuli uusi ongelma.
Keskustelumme aikana minulle selvisi, että nämä ystäväni olivat suoraan valehdelleet minulle yrittäessään kääntää koko tapahtumaa minun syykseni eivätkä he olleet olleet muihin ystäviini yhteydessä ollenkaan - olivat vain halunneet pönkittää omaa selustaansa valehtelemalla, että muut ystäväni ovat heidän kanssaan samaa mieltä, minua vastaan.
Olen tuntenut nämä ihmiset jo vuosikausia ja olemme olleet hyvinkin läheisiä - ainakin luulen niin... Olen aina tiennyt, että kumpikin heistä on hyvin voitontahtoinen, eivätkä siedä tappiota. Mutta en voinut kuvitellakaan, että tuo piirre menisi näin syvälle, että he olisivat valmiita valehtelemaan ystävälleenkin välttyäkseen myöntämästä, että ovat tehneet virhearvioinnin. He laittoivat minut henkisen helvetin läpi valheillaan suojellessaan omaa takamustaan.
En voi enää sietää heidän seuraansa, vaikka olen yrittänyt. Tällä kertaa kyse ei ollut mistään suuresta, merkityksellisestä asiasta, mutta entä jos olisi ollut? Tunnen itseni petetyksi, he olivat valmiit uhraamaan ystävän oman erehtymättömyytensä eteen pienenkin asian takia. En voi enää luottaa heihin, enkä halua laittaa itseäni alttiiksi uudelleen heidän kanssaan. Heidän mielestään ylireagoin, omasta mielestäni en.
Mitä mieltä te olette?
Pari ystävääni tekivät minulle jotain, mistä en pitänyt. Heidän tarkoituksensa ei ollut ilkeä, mutta heidän tekonsa hieman riistäytyi käsistä ja aiheutti minulle harmia ja pahoitin mieleni. Kyse ei ole loppujen lopuksi suuresta asiasta, mutta mielipaha ja harmi olivat kuitenkin todellisia.
Kerroin tästä näille ystävilleni. Mietin sanani tarkasti ja ainakin omasta mielestäni kerroin heille hyvin neutraalisti, etten pitänyt heidän teostaan - olen tosin varmaankin jäävi itse sitä arvioimaan. Mieleni teki sanoa pahemminkin.
Ystäväni eivät ymmärtäneet ollenkaan mieleni pahoittumista ja käänsivät asian minun syykseni ja nimittelivätkin minua. Loppujen lopuksi asia meni niin pitkälle, että he vetivät muita ystäviänikin mukaan asiaan ja sanoivat, että kukaan ystävistäni ei ymmärrä miksi olen pahoittanut mieleni. Eivät kuitenkaan suostuneet kertomaan ketkä kaikki ystävistäni olivat tätä mieltä, käyttivät vain ilmaisua "kaikki".
Asian paisuttua näin suureksi, pyysin heidät keskustelemaan asiasta, että saisimme asian selvitettyä. Kumpikaan heistä ei ollut halukas, mutta tulivat loppujen lopuksi kuitenkin. Saimme asian puhuttua ja selvitettyä, mutta minulle tuli uusi ongelma.
Keskustelumme aikana minulle selvisi, että nämä ystäväni olivat suoraan valehdelleet minulle yrittäessään kääntää koko tapahtumaa minun syykseni eivätkä he olleet olleet muihin ystäviini yhteydessä ollenkaan - olivat vain halunneet pönkittää omaa selustaansa valehtelemalla, että muut ystäväni ovat heidän kanssaan samaa mieltä, minua vastaan.
Olen tuntenut nämä ihmiset jo vuosikausia ja olemme olleet hyvinkin läheisiä - ainakin luulen niin... Olen aina tiennyt, että kumpikin heistä on hyvin voitontahtoinen, eivätkä siedä tappiota. Mutta en voinut kuvitellakaan, että tuo piirre menisi näin syvälle, että he olisivat valmiita valehtelemaan ystävälleenkin välttyäkseen myöntämästä, että ovat tehneet virhearvioinnin. He laittoivat minut henkisen helvetin läpi valheillaan suojellessaan omaa takamustaan.
En voi enää sietää heidän seuraansa, vaikka olen yrittänyt. Tällä kertaa kyse ei ollut mistään suuresta, merkityksellisestä asiasta, mutta entä jos olisi ollut? Tunnen itseni petetyksi, he olivat valmiit uhraamaan ystävän oman erehtymättömyytensä eteen pienenkin asian takia. En voi enää luottaa heihin, enkä halua laittaa itseäni alttiiksi uudelleen heidän kanssaan. Heidän mielestään ylireagoin, omasta mielestäni en.
Mitä mieltä te olette?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun mielestä et ylireagoi tippaakaan! Nehän teki sulle tosi ilkeesti. Maailma on pullollaan ihmisiä, ja näin ollen suht täynnä noita kavereitas fiksumpiaki jotka kykenee myöntämään mokansa.
Ehdota niille että laittavat omalle kohdallensa.
Ai niin, jos ne on nimitellytki sua, niin vedä voitto kotiin ja vie homma oikeuteen. Sehän on herjausta. Ei kellään oo oikeutta haukkua ketään. Oivallinen kostokeino, jos nimittäin et voi sietää niitä. Mutta kovin vaativa. Että kannattaa harkita, onko syyte sittenkään aiheellinen..
:)
Et kyllä kertonut että mistä kaikki alkoi, mutta kyllä mielestäni ylireagoit. Kuka on väittänyt että ystävyys on aina helppoa? Kuka on väittänyt että ystävät eivät voi tehdä virheitä, eivät voi satuttaa?
Ystävyys on suhde niinkuin muutkin suhteet, ja ystävyydessäkin voi tulla hankalia aikoja. Vaikka minunkin ystävät tekevät virheitä, ja minä teen virheitä ystävänä, olen tehnyt varmaan enemmän entä he, niin se ei poista sitä maagista sidettä meidän väliltämme. Hankala kuvitella että minun ystävyyssuhteeni kuolee ennen minua.
Olen aina arvostanut ystävyyttä korkeammalle entä naissuhteita. Ystävyydessä on kyse todellisesta toisen kunnioittamisesta ja rakastamisesta, koska ystävyyteen ei sisälly fyysisyyttä; ei ole mitään tekosyytä viettää aikaa toisen kanssa. Kaikki on aitoa.
En kertonut mistä kaikki alkoi, enkä aiokaan kertoa, koska se ei ole tämän episodin ydin (ja alku sisältää sen verran henkilökohtaisia asioita, etten halua senkään takia kertoa).
Minulla on ollut ystäviä ja on edelleen ystäviä, joita minä olen teoillani loukannut ja jotka ovat minua loukanneet, mutta asiat on aina puhuttu halki, pyydetty anteeksi tarpeen vaatiessa ja sovittu.
Näiden ihmisten kanssa asiasta on puhuttu ja ongelmaksi on nyt noussut heidän käytöksensä minua kohtaan, kun kerroin, etten heidän teostaan pitänyt vaan se pahoitti mieleni.
Olen samaa mieltä, että ystävyydessä on kyse toisen kunnioittamisesta ja rakastamisesta, mutta minkälaista on näiden ihmisten kunnioitus ja rakkaus minua kohtaan, jos he eivät hyväksy teoillaan pahoittaneensa minun mieltäni ja pyrkivät kääntämään asian minun syykseni ja valehtelevat minulle suojatakseen omaa erehtymättömyyttään? Eivätkä ole pahoillaan valehtelustaan tai siitä, että tällä valehtelullaan ajoivat minut todella syvään kriisiin?
Virheitä tekevät kaikki, mutta virheensä täytyy pystyä myöntämään ja pyytämään tekojaa anteeksi, jos on aiheuttanut toiselle mielipahaa ja harmia.
Yksinkertaistettuna tässä on kyse siitä, että ystäväni eivät pysty myöntämään tehneensä virhettä (=pahoitaneensa minun mieltäni teoillaan) ja pyytämään sitä anteeksi.
Ovatko he ystäviäni?
Tosi paha mun on sua neuvoa, koska en tiedä kuinka vakavista asioista on kyse. Mutta sen olen huomannut, että ystävyydessäkin naisilla on joskus liiaksi kyse ylpeydestä; kärpäsestä kasvaa härkänen kun ei olla valmiita tulemaan vastaan.
Miehenä kaikki on helpompaa, tai siis ainakin ystävyyssuhteet mutkattomampia. Jos ollaan tehty, tai sanottu, jotain epäkorrektia, niin kaikki hoituu omalla painollaan:
Näytelmän miljöö: baari, ja tarkemmin baaritiski
Henkilöt: Matti ja Teppo, ystävykset
Tilanne: juodaan vierekkäin kolmatta olutta, ja kaksi päivää aikaisemmin Matti oli ns. haistattanut paskat Tepolle Tepon peruessa viime tingassa joka torstaisen biljardivuoron.
Matti Tepolle: Teppo, mua on vähän vaivannut, muistathan sä sen viime torstain..
Teppo keskeyttää Matin kädellään, koska oli juuri ottanut pitkän huikan oluestaan ja nielaustuaan vastaa: Ei se mitään, kyllä mä tiedän, ja olisinhan mä halunnu tulla mutta sä tiedät, tyttöystävät ja muut..
Matti Tepolle: Kato, tuolla on pari hyvän näköstä muijaa, pitäsköhän mun käydä juttelemassa?
älä juutu.
rakkautta sinun ja kaikkien elämään. sitä ja anteeksiantoa.
"Tunteet ei ole oikeita tai vääriä. Tunteet on."
Mun mielestä tuo on tosi hyvin sanottu ja sitä kannattaakin miettiä meidän jokaisen tarkkaan...