Hei sinä mies tai nainen!
Törmätessäsi YH henkilöön toivotko, että hänen lapset ovat tietyn ikäisiä? Onko hyvä, että lapset ovat tosi nuoria vai teinejä?
Kun vastaat kerro oma SP, ikä ja onko omia lapsia.
Törmätessäsi YH henkilöön toivotko, että hänen lapset ovat tietyn ikäisiä? Onko hyvä, että lapset ovat tosi nuoria vai teinejä?
Kun vastaat kerro oma SP, ikä ja onko omia lapsia.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mies
29v
Ei omia lapsia
---------------
Mieluummin lapseton, mutta jos siis ajatellaan yksinhuoltajaa ja lapsen ikää (yksi on ainakin minulle maksimi). Tosi ristiriitaisia ajatuksia tuon suhteen. Toisaalta olisi hyvä, jos lapsi olisi juuri syntynyt, koska silloin voisi syntyä aidosti oikea isä-lapsi -suhde, vaikka oma ei olekaan. Toisaalta taas jos lapsi on vasta vähän aikaa sitten syntynyt, niin kaikki on taatusti aivan sekaisin vielä edellisestä suhteesta. Siinä mielessä olisi parempi, jos aikaa edelliseen suhteeseen jo olisi, mutta silloin taas ei pysty syntymään mitään oikeasti aitoa isä-lapsi -suhdetta, koska en ole ollut lapsen kriittisessä kasvuvaiheessa millään tavoin mukana.
Minun olisi helpoin hyväksyä yksinhuoltaja ja lapsi silloin, kun olisi joku selkeä syy miksi lapsen äiti on yksinhuoltajaksi jäänyt. Esimerkiksi leskeksi jäänyt nainenhan on kiistatta sellainen, että sympatiat ovat heti hänen puolellaan.
Yksinhuoltajan lapsen iällä on merkitystä. Vanhemmat lapset ovat lähtökohtaisesti parempia, koska heistä on enemmän iloa ja vähemmän vaivaa. Itse olen seurustellut YH:en kanssa, joista toisella oli n. 4v lapsi ja toisella 8v. 4v oli hirveä kauhukakara ja 8v tosi miellyttävä.
Toisesta yh-keskustelusta lainattua: "..lapsi menee aina edelle tiukan paikan tullen... Niin että onko se sitten jollain tapaa väärin? Minulle ainakin menee vieraidenkin lapset ihan kaikkien aikuisten edelle. Ei ole tässä maailmassa tärkeämpää asiaa, kuin lasten - ihan kaikkien lasten - hyvinvointi."
Ei kai se väärin ole, että lapset tai mitkään muut asiat menevät menevät minun edelleni. Onko se taas väärin, että minä pidän enemmän sellaisista naisista, joilla minä menen muiden asioiden edelle. Eikö se ole luonnollista, että jos suhteeseen haluaa, niin ei halua olla siellä jonon viimeisenä.
Toinen ongelma on vallan ja vastuun suhteessa. Vastuu tulee vallan mukana ja yleensä uusioisälle ei anneta kauheasti valtaa suhteessa lapseen. Silloin uusioisä tuntee itsensä ulkopuoliseksi, eikä ota myöskään vastuuta tai sitoudu.
"Ei kai se väärin ole, että lapset tai mitkään muut asiat menevät menevät minun edelleni. Onko se taas väärin, että minä pidän enemmän sellaisista naisista, joilla minä menen muiden asioiden edelle. Eikö se ole luonnollista, että jos suhteeseen haluaa, niin ei halua olla siellä jonon viimeisenä."
Loistavasti ilmaistu. Ja juuri tuon vuoksi yksinhuoltajat eivät ole sinkkumiesten kärkipäässä, jos ihan vapaasti saa valita. Mutta kun tämä kääntyy aina niin, että tuollaisen jälkeen muutut yksinhuoltajien ja lasten vihaajaksi, vaikka siitähän ei ole kysymys.
Nimittäin lapsen/lasten isä/isät. Ja se, onko nämä millaista sorttia. Kyllä siinä voi olla hieman totuttelua edessä jos uusi kumppani on JATKUVASTI tekemisissä/yhteydessä lapsen/lasten isään.
Muuten kirjoittelit aikalailla asiaa, juuri miehen näkökulmasta katsottuna
Mies, 29 vuotta, ei omia lapsia. Iällä ei ole merkitystä. Tietysti vauva ja teini ikäisellä voi mennä eri aika asian sulattamiseen ja käsittelyyn, (siis siihen että äidillä on (uusi) mies), yms. Kysymys on muutenkin vähän teoreettinen, sillä vastaus riippuu myös siitä haluaako nainen lisää lapsia vai ei, jne. Jos tarkoitit kysymykselläsi pelkkää treffailua, niin silloin lasten iällä olisi vielä vähemmän merkitystä. En yleensäkään toivo mitään, kun törmään johonkin. Taidan olla perus pessimisti luonteeltani. ;)
Etten missään nimessä rakastuisi yh-äippään, koska siitä ei kyllä hyvää seuraa.
Paskaa voi saa niskaansa ja vittuilut kaupanpäälle.
Sen kylmempiä/tunteettomampia ihmisiä kuin nämä yh-äipät ovat en tunne. Kylmiä kuin jäälohkareet ja niiiiin katkeria ex-ukoilleen, että sitä katkeruutta on jatkettava/kostettava sille tulevalle/ex-puolisolle.
pahaltahan tämä YH:n korvaan kuulostaa, mutta ei sitä katkeruutta ja exään kiinnijäämistä kyllä kestä - ja sitten vielä väittävät että ovat jo "kuivilla". Suurin ongelma noilla YH-naikkosilla on kyvyttömyys sitoutumiseen ja tämä on sinkkumiesten syytä tiedostaa. Pelimiehille tilaisuus.
Minä pystyisin hyväksymään yh-äipän lapsen (max. 1kpl)...mutta mutta ei niin ei. Yh-äipät eivät pysty sitoutumaan vaan roikkuvat ex:sissä ja eivät halua olla yhdessä ex:ien kanssa mutta toisaalta eivät myöskään erossa.
Yh-äipät haluavat saada KAIKEN!!!!!
Itketään, kun elämä potkii päähän ja samalla tavalla kostavat syyttömille ulkopuolisille henkilöille sitä, kun ex-miehen kanssa ei homma sujunut.
-Haluavat miehen rinnalleen, mutta eivät uskalla sitoutua.
-Valittavat, kun ex-mies oli kusipää, mutta se kiltti sinkkumies ei kuitenkaan kelpaa.
-Valittavat, kun ei löydy miestä joka hyväksyy myös lapset ja sellainen mies, kun löytyy joka lapset/lapsen hyväksyy niin eihän se kelpaa, kun siinähän saattaa olla jtn vikaa, kun tulee toimeen toisen miehen lapsen kanssa.
Ps.Käsi ylös yh-äipät kuka pystyy REHELLISESTI tunnustamaan ettei enää kaipaa ex:ää ja on pystynyt aloittamaan elämän UUDELTA pohjalta.
Ps.2 Miksi noita yh-äippiä pyörii ravintoloissa pilvin pimein flirttailemassa ja vonkaamassa esitetään et ois kiinnostusta seurusteluun heti kun mies kiinnostuukin niin menee yh-äipältä paskat housuun ja luikkii häntä koipienvälissä karkuun.
Miksi yh-äipät on niin kostonhimoisia (melkein) KAIKKIA miehiä kohtaan, vaikka eihän se ole kaikkien miesten vika, jos ex-äijä oli MULKKU.
"Ps.2 Miksi noita yh-äippiä pyörii ravintoloissa pilvin pimein flirttailemassa ja vonkaamassa esitetään et ois kiinnostusta seurusteluun heti kun mies kiinnostuukin niin menee yh-äipältä paskat housuun ja luikkii häntä koipienvälissä karkuun."
> Kaava on juuri tuo 1) flirttiä ja vonkaamista, 2) viestitetään halukkuutta, 3) ja lähdetään pakoon jos mies oikeasti kiinnostuu. Tosin pipariahan tässä on jo saatu. Mutta on se aika ikävää niille urheille tavismiehille, jotka retkahtaa YH:n.
Kyllä mullekkin nuo yhden illanjutut uppoo tarvittaessa vaik ei ne enää jaksa silleen innostaa kuin ennen.
Hei,me ei ollakaan tavattu(en käy baareissa).
En tunnista kuvailemiasi seikkoja omasta elämästä, vaikka yhteishuoltaja(!) olenkin. Eron olen käsitellyt, kääntänyt sivun, mutta en tietenkään etsi miestä lapsilleni, koska heillä isä jo on. Mutta tottakai haaveilen miehestä, joka hyväksyy minut sellaisenaan, eikä heti laita johonkin yksinhuoltajien "lokeroon" -hauku selän takana, ole jotain muuta kuin mitä "esittää". Jos mies hyväksyy minut, luulen, että hän lapsirakkaana ottaa avosylin myös lapseni.Väkisin mikään suhde ei toimi. Kukin tavallaan.Oletpa vihainen -pettymystäkö? ja purat sen haukkumalla yleensä äitejä, joilla on ihania lapsia...sillätavalla.
En oikein osaa kuvitella, että joku oikeasti on tuota mieltä. Sen verran herkullinen teksti kuitenkin, että en malta olla "provosoitumatta".
"Yh-äipät haluavat saada KAIKEN!!!!!"
Havaintojeni mukaan yh:t eivät ole kaikesta kiinnostuneita laisinkaan. Heidän ongelmansa on juuri siinä, että he helposti unohtavat itsensä ja sitä tietään sen, että he voisivat saada kaiken.
"Itketään, kun elämä potkii päähän ja samalla tavalla kostavat syyttömille ulkopuolisille henkilöille sitä, kun ex-miehen kanssa ei homma sujunut."
Olen pahoillani, mutta sinulla vaikuttaisi olevan asenneongelma. Huomaatko lainkaan, että asetat itsesi maalitauluksi "kostolle" tekeytymällä syyttömäksi ulkopuoliseksi? Kykenetkö pysähtymään hetkeksi kuuntelemaan sitä "itkua"? Tuskin, sillä sinä olet sinkku, jota huominen ei huoleta ja kokemus vanhemmuuden vastuusta puuttuu.
"-Haluavat miehen rinnalleen, mutta eivät uskalla sitoutua."
Jaksatko haluta huomenakin? Riittääkö käsityskykysi sulattamaan sen faktan, että karuja kokenut ei ehkä tosiaankaan ole valmis sitoutumaan jo toisen orgasmin jälkeen?
"-Valittavat, kun ex-mies oli kusipää, mutta se kiltti sinkkumies ei kuitenkaan kelpaa."
Miten niin ei kiltti sinkkumies kelpaa? Oletko osoittanut olevasi jotain muuta kuin kusipää? Katsos kun tämä elämä menee niin, että naivi lapsenusko vaihtuu arjen myötä arkirealiteettien maailmaksi. Moni yh on yh siksi, että lasten isä oli virtsapää. Itseään ja lapsiaan suojellakseen yh toimii toisella kierroksella toisin: sokean uskon sijaan hän arvioi sinua - luottamus on ansaittava.
"...kun siinähän saattaa olla jtn vikaa, kun tulee toimeen toisen miehen lapsen kanssa."
No siinähän saattaakin... Jotkut tykkäävät äidistä ja jotkut tyttärestä. Ja jotkut molemmista... :p
Käsi ylös... Olen REHELLISESTI seurustellut sellaisen yh-äipän kanssa, joka teki kaikkensa voidakseen aloittaa elämän UUDELTA pohjalta. Lasten biologinen isä vaan sattui olemaan häirikkö, joka teki liian tarmokkaasti ne yritykset turhiksi. Liian tarmokkaasti minun näkökulmastani katsottuna... pidän kotirauhasta ja jos "järkipuhe" ei auta, poistun paikalta.
Mitä häntään tulee, sillä on taipumusta sijaita koipienvälin likimailla. Omani on somasti kaarella ja heiluu leikin mukaan. Ex-MIEHET jostain syystä eivät niin suuresti inspiroi hännänheilutuksille...
:-D
Kiitos HighlandWolf, hyvin ajattelet, ja viisaasti.
Ylämaan sudelle sydämmelliset kiitokset myös tältä "kunnolliselta" huoltajalta!
Nostan vaiks molemmat kädet ylös, jos tarvitaan :) En todellakaan kaipaa exää, suhde oli erehdys ja onneks mä nuori kokematon kakara tajusin sen tarpeeks ajoissa, eli lapsia on vain yksi. No nykyään poika toisinaan syyttelee mua siitä, kun en oo hankkinu hänelle sisaruksia, mut parempi kuitenkin olla yhden lapsen yh kuin useamman, jaksaa paremmin ja toivoa tulevasta vielä on, ja perheenperustamishaluja, jos hyvin käy.
Totta täällä moni kirjoittelee siitä, että sen yleisen yh-stereotypian aikaansaajia on ne baareissa pyörivät monen lapsen (joilla usein eri isät) yh-äidit, jotka on muutenkin elämässään tavalla tai toisella hukassa, syrjäytyneitä jne. Ja ton kuvan rikkomisessa meillä toisenlaisilla on työmme...mutta toisaalta eipä siitä tarvis välittää, mitä meistä ajatellaan, kun ite tiedetään jokainen kohdallamme mitä ollaan :)
Ja sellanen juttu vielä, että jos elämänkokemuksista tajuaa ottaa opiksi, niin kuin itse mielestäni oon tehnyt, niin varmasti tajuaa kunnon tavallisen työtätekevän miehen arvon!! Ja huomaa myös, että vaikka vikaa oli ex-miehessäkin, niin peiliin sopii myös vilkaista löytääkseen syyllisen eroon. Virheitä me tehdään jokainen, täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Ja vastattakoon nyt samalla aloittajalle:
Itse 32v yhden lapsen äiti, joka vahvasti sitä mieltä, että rakkaus ratkaisee "loppupeleissä" oli toisella sitten lapsia tai ei, miten monta ja minkä ikäisiä tahansa. Kuitenkin jos puhutaan toiveista/haaveista/unelmista, tärkeää mulle olis, että lapsia yhteensä mun pojan kans ei olisi liikaa, koska haluaisin vielä omiakin. Oman lapseni kannalta tietenkin olisi kiva, jos miehen lapset olisivat ala-asteikäisiä, tai vähän alle. Murkkuikäisen kanssa voisi tulla ongelmia, mutta toisaalta...haasteet on osa rikasta elämää ;) Itsekäs toive olisi, että miehen lasten äiti ei kovasti puuttuisi meidän perhe-elämään, oma exäni onneksi ei ole häiriöksi, koska on hyvin vähän tekemisissä lapsen kanssa.
...todellakin yksi joka nostaa käden pystyyn!!! samperi sentää. ei hemmetti ku pistää vihaksi..mikä sinä olet sanomaan, joidenkin huonojen kokemuksien perusteella(vai millä perusteella?) että yh-äipät ovat kostonhimoisia???HÄ??? sii törkeää tekstiä kirjoitat!
Samallalailla voisin yleistää kaikki miehet, että ne vaan haluu pelata, ja satuttaa ihmisiä, olisko se sitten oikein sanottu?
Ja saakai siellä ravintolassa flirttailla. kukas sen kieltää? sinä?
omalta kohdalta voin sanoa, että ero on käsitelty ja eteenpäin ollaan menossa. eipä siellä kovin montaa innostunutta miestäkää ole vastaan tullu, joka olisi valmis kokeilemaan jotain vakavampaakin..pipari kyl kelpaa. ja samallalailla juoksevat karkuun jos alkaa puhumaan uudelleen tapaamisesta joskus.
ihana....;) kiitos, varmasti kaikkien meidän yh-äippien puolesta, joita täällä saattaa sapettaa hiukan kyseisen ihmisen teksti...*smak*
Hyvä olisi (siis toivon), että lapset olisivat suunnilleen samaa ikää kuin omani. Yksinkertaista: samantapaiset ympyrät heillä ja meillä on vaivattomampaa sovittaa yksiin. Uusioperhekuvio on tarpeeksi monimutkainen yhtälö ratkaistavaksi vielä sittenkin, vaikka lapset löytäisivät toisistaan uusia kavereita. Suuri ikäero lasten välillä helposti vähentää muutenkin rajallista aikaa tutustua "aikuisten kesken".
Ihan sama se mulle, kunhan mun ei tartte sen pennun kanssa leikkiä ja olla muutenkaan tekemisissä. Muija saa pistää kakaran tarhaan, vanhemmilleen tai jonnekin siksi aikaa, jos mun kanssa haluaa aikaa kuluttaa.
Jotenkin musta tuntuu ettei kukaan itseään ja lastaan kunnoittava yh-äiti halua edes viettää aikaansa tuollaisen idiootin seurassa...
...ei todellakaan!!!!