Voi näitä päiviä.
Istuu koko päivän saamatta mitään aikaan.
Miettien elämää, ihan kuin siitä olisi jotain hyötyä.
Tuntuu vaan niin pahalta.
Yrittää miettiä mikä itsessä on vialla.
Kestää toisten loukkaukset.
Haukkuu itsekin itseään.
Haluaisi rakastaa.
Ei osaa enää edes itkeä.
Istuu koko päivän saamatta mitään aikaan.
Miettien elämää, ihan kuin siitä olisi jotain hyötyä.
Tuntuu vaan niin pahalta.
Yrittää miettiä mikä itsessä on vialla.
Kestää toisten loukkaukset.
Haukkuu itsekin itseään.
Haluaisi rakastaa.
Ei osaa enää edes itkeä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tutulta tuntuu. Mut onneks on annettu senverran älliä et edes asioiden miettiminen on mahdollista.Pitäs varmaan keksiä jotain uusia asioita elämään...mutta mitä? Ei keksi mitään järkevää.Oon ajatellu mennä hakee apua ammattiauttajalta mut ei oo pokka riittäny. Mä ainaki masennuun vaan syvemmin ku aattelen et mitä tein vääriin ja ihminen jota rakastan pyörii päivin öin mielessä. Muutama kuukausi olitiin näkemättä ja elämä meni jotenkin. Sitten sattumalta nähtiin baarissa ja taas mentiin. Luulin jo et saan hänet takasin. Mutta ei.Sanoinkuvaamattoman pahalta tuntuu taas. Ei tätä tunnetta haluis edes pahimmalle vihollisellekaan. Tuntuis et helpottais paljon jos vois edes ystävänä keskustella näistä asioista entisen rakkaansa kanssa eron hetkellä. Yritä sitä.
ja antaudu rakastamisen tunteelle. Parempi rakastaa ja menettää kuin olla koskaan rakastamatta. Älä suunnittele liikoja, anna mennä vaan. Ei tässä tiedä kukaan miten suhteissa lopulta käy. Aika kuluu, ihmiset muuttuu. Rakkauden voi silti löytää yhä uudelleen ja uudelleen. Joku muu tätä meidän elämää suunnittelee...
Ehkä se on niin, että montaa kertaa ei pysty Todella rakastumaan? Se tuskan määrä erottaa ne pienemmät siitä suuresta. Sitten kun on "parantunut" ja rakastunut uudelleen, ei silti pysty täysin unohtamaan sitä oikeaa. (enkä nyt tarkoita ensi rakkautta) Karmivinta on se että et ehkä erillaisten
työpaineiden ym. vuoksi sitä silti, ennenkuin hänet menetit. Vai onko se niin, että vasta menetys kertoo mitä sinulla oli. Mutta sitä uutta mahdollisuutta...
...alkaako se kipu jo vähän helpottamaan, kun noin leppoisasti pystyi kirjoittamaan. Voimia kaikille!!