Miehen sisko, on lapseni kummi ja koemme yhdessä lapseni kanssa, että hän kohdistaa turhaan liikaa negatiivista huomiota, muutenkin herkkään tyttäreeni. Hän sanoi, esimerkiksi tänään, että eikö toi Taiskan naama ookki IHAN hirvee ja se on niin KAUHEEN kalpeeki. Lapsi sairastaa tällähetkellä vesirokkoa(eikä meinannut uskaltaa lähteä tädin pelossa, juhliin ollenkaan) ja monet ruvet on alkanut jo parenee hyvää vauhtia. Lapseni makasi yli 39 asteen kuumeessa 4 päivää. Ei ole ihme jos hän on vähän kalpea ja heikko. Minusta ruvet olivat jo hyvässä vaudissa parantumassa ja sanoinkin, että naamahan näyttää nyt päin vastain paljon paremmalta.
Muutenkin on sellaista meininkiä, että heidän perheensä lapset olisivat muka jotenkin parempia, a minä (tai siis äitini ja isäni) olen "kotoisin" pohjoisesta "susirajan" takaa korpikylästä, pystymetsästä ja he lähtöisin Vakkasuomalaisia, omanarvontuntoisia. Silti voin sanoa, että meidän likoilla on niin hyvin miksatut geenit, että ei mahda mitään. Jo nyt heissä havaittavissa monia lahjakkuuksia..Olen itse asunut elämäni ensimmäiset 8 vuotta Ruosissa ja kyllä sivistystä löytyy minultakin, ehkä hiukan enemmän kuin, tältä tädiltä, joka loukkaa herkkää tytärtäni, jokakerta syntymäpäivä kutsuilla jotenkin. Minä osaan sentään käyttäytyä. Tulee vaan mieleen, että kun lapseni on kaunis ja siroluinen, hyvä koulussa ja tunnollinen, erittäin fiksu(oikeesti)..että voisiko hän olla mahdollisesti kateellinen, kun oma lapsi on aika heikosti pärjännyt kaikessa. Ei osaa edes puhua kunnolla ja on jo 7 ja puoli vuotta.Ei millään pahalla!
Muutenkin on sellaista meininkiä, että heidän perheensä lapset olisivat muka jotenkin parempia, a minä (tai siis äitini ja isäni) olen "kotoisin" pohjoisesta "susirajan" takaa korpikylästä, pystymetsästä ja he lähtöisin Vakkasuomalaisia, omanarvontuntoisia. Silti voin sanoa, että meidän likoilla on niin hyvin miksatut geenit, että ei mahda mitään. Jo nyt heissä havaittavissa monia lahjakkuuksia..Olen itse asunut elämäni ensimmäiset 8 vuotta Ruosissa ja kyllä sivistystä löytyy minultakin, ehkä hiukan enemmän kuin, tältä tädiltä, joka loukkaa herkkää tytärtäni, jokakerta syntymäpäivä kutsuilla jotenkin. Minä osaan sentään käyttäytyä. Tulee vaan mieleen, että kun lapseni on kaunis ja siroluinen, hyvä koulussa ja tunnollinen, erittäin fiksu(oikeesti)..että voisiko hän olla mahdollisesti kateellinen, kun oma lapsi on aika heikosti pärjännyt kaikessa. Ei osaa edes puhua kunnolla ja on jo 7 ja puoli vuotta.Ei millään pahalla!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mikähän oli kysymys?
En oikein päässyt jyvälle tästä valituksesta...
Äitiä harmittaa kun hänen tytärtään mollataan, onhan se kiusallista kuunneltavaa ja suorastaan loukkaavaakin.
Eihän aikuisen sovi ketään tuolla tavoin kiusata eikä varsinkaan lasta.
Joka suvussa lienee näitä, joilla ei ole tahdikkuudesta tietoakaan. He sanovat mitä sylki suuhun tuo ja ihmettelevät, jos joku pahastuu. Hehän sanoivat vain totuuden!
Huomattavaa on, että useinmiten ns. TOTUUDENPUHUJAT sanovat negatiivisia asioita. Harvoin totuutena kuulee myönteisiä arvioita. Kyllä ne usein ovat sivalluksia, jotka pitää ottaa vastaan nöyrästi, koska ne ovat TOTUUDENMUKAISET.
Nämä totuudenpuhujat ovat sitä mieltä, että heitä arvostetaan suuresti. He sanovat: "Vaikka sanoin suoraan mitä ajattelin, niin ei hän suuttunut."
Eivät huomaa sitä,että hänelle ei kukaan viitsi sanoa vastaan, koska seurauksena on vain epäsopua, sillä totuudenpuhuja ei koskaan muuta mieltään. Hänhän on oikeassa!
Kun lapsellasi on tarpeeksi ikää, sano hänelle suoraan, että Mimmitädin puheista ei tarvitse välittää, sillä hän ilkeilee kaikille samalla tavalla, eikä itse edes ymmärrä. Se vain on hänen vikansa eikä hän siitä pääse.
Mimmitätiin pitää opetella suhtautumaan huumorilla, niin vaikeaa kuin se onkin.
Ei voi mitään. Ärsyttävää mut pääasia että ite tietää olevas noita kadehtijoita aina parempi.
Kyse ei välttämättä ole siitä, että hän olisi kade. Paha mennä sanomaan. Mistä sitä tietää, jos tämä täti mollaa omaa lastaan ja miestään kotona samalla tavalla. Sellainen perheen huono tapa... Ja kummityttö kun on jollakin tavalla "oma", niin mollaa sitten tätäkin.
Sitä en osaa arvella, mistä tällainen huono käytös juontaa juurensa, mutta joillakin ihmisillä sitä tuntuu esiintyvän.
Älkää kuitenkaan antako tyttönne jättää moisen takia synttäreitä väliin tai muutakaan. Tsempatkaa ja sanokaa, että tädin käytös on omituista ja että sitä ei kukaan ymmärrä tai hyväksy. Pyytäkää vaikka jotakin toista aikuista ohimennen tyttöänne kehumaan. Jospa siitä saisi itsevarmuutta. Jos tyttö nyt luovuttaa, niin herkkyys ei tule koskaan olemaan herttainen vahvuus, vaan haitta elämässä.
Koittakaa olla tiimi. :)
Nyt tuli kyllä mieleen että eihän sinulla ole jonkinmoista luulotautisuutta?Ja särähti kovasti korvaan tuo sinun oman tyttäresi kehuminen...
Ja lahjakkuuksien esilletuominen.
Tuli mieleen että kummitäti ei pahalla ole tarkoittanut huomauttaa tyttäresi naamasta.
Minä sanoin just kummitytölle että voi kamala kun on kalpea!Kenellekään ei tullut mieleenkään loukkaantua,ei edes tytölle ittelleen.
Sanot että osaat käyttäytyä mutta tuntuu kummalta että oman lapsesi erinomaisuuksien jälkeen töksäytät että toisen lapsi on heikkolahjainen eikä puhu kunnolla.
Minulle tuli mieleen että jos ei puhe tule tuossa iässä kunnolla niin jotain häiriötä on. Eikä se suinkaan ole lapsen vika eikä lapsi ole sen huonompi kuin omasikaan.
Ihan kuin pitäisit omaa lastasi muita ihmeellisempänä ja herkempänä.
Tunnut olevan itse hieman yliherkkä,ei millään pahalla.
Muutenkin tämä kirjoituksesi ja asiasi oli hieman,hmmm,"tikusta asiaa" tyylinen...
Olet itsekin tuollainen "totuuksienlaukoja" jolta puuttuvat tavalliset käytöstavat.
Jos joku on mielestäsi kalpea tai jotain niin pidä kuule se omana tietonasi. Ei sitä ainakaan tarvitse lapselle kauhistella.
Sanotko myös rumalle ihmiselle että kauheaa kun sinä olet ruma. Ihmetteletkö jos se henkilö loukkaantuu?
Kääks teitä epäsosiaalisia möläyttelijöitä.
Jospa kirjoitattekin samasta tapauksesta?
Oletko ko. kummitäti?
Empä ole haukkunut ketään lasta,totesin kummitytölle että kalpea on.Samaten totean omille muksuille.Ja lasten kummit on todenneet meidän lapsille ihan samaa.Kukaan ei ole loukannut eikä haukkunut.Eikä kukaan loukkaantunut eikä kärsinyt mitään traumoja.
Lähinnä ihmettelin että miksi sitä oman lapsen erinomisuutta,siroutta ym. piti tuoda esille?
Eihän se liittynyt tähän kalpeuteen mitenkään.
Älkääs vetäkö hernettä neniinne.
Aikuinen ihminen ja noin tökerö, otapa nyt lusikka kauniiseen käteen ja pidä suu supussa ellei ole mukavampaa sanottavaa kuin moittia lapsen ulkonäköä.
Missäs olen sanonut että en mukavia lapselle puhu?Ja miten minä olen ulkonäköä moittinut? Kalpeaksi todennut.Ei ole haukkumista eikä arvostelua.Eikä liity ulkonäköön.Komeita ovat vaikka naama valkoinen onkin.
Minä en nyt tajua tätä herkkänahkaisuutta.Itse olen ikäni ollut kalpea ja kuullut siitä lapsesta asti.Vieläkin siitä huomautellaan.KOSKAAN ei ole tullut mieleenkään suuttua eikä loukkaantua!Ei lapsenakaan.Koska rumaksi ei kukaan ole todennut.(Ainakaan ääneen...)
Enkä ole mitenkää henkisesti kärsinyt moisen huomauttelun takia.
Lapseni on herkkäsieluinen, siksi en pidä siitä , että kummitäti puhuu/arvostelee hänen ulkonäköään. Olin lapsena samanlainen. On haukkunut hiuksetkin kamaliksi kerran. Tyttärelläni on luonnonkihara tukka. Muutenkin lapset alkavat jo liian varhain tuijottamaan ulkonäköään. Juttelin tyttäreni kanssa kummitädistä ja hän pelkää aina, että täti moittii häntä.
Vai mitä pirua odotit tökeröön kommenttiisi?
Kuuluuko jonkun lapsen kalpeus jotenkin sinulle ylipäätänsä?
Usko jo, pidä lapsen arvostelut pienessä nupissasi, ei kaikkea tarvitse sanoa ääneen.
Sinulla tuntuu olevan ilmiselviä vaikeuksia ymmärtää lukemaasi ja käsittää asioita.Joten poistun hiekkalaatikon reunalta.
Oli tuo vastauksesi sen verran outo.
Jos vastaat vielä niin en ole pariin viikkoon paikalla,joten en tiedä seuraavaa kommenttiasi.
Päivän jatkot kaikille.
Mun mielestä toi verrattavissa siihen jos koittaa otsaa ja toteaa että on kuuma, onkohan sulla kuumetta. Näköjään joillekin se, että näyttää kalpealta mahdollisesti kipeänä on verinen loukkaus. Itse en asiaa niin koe. Olenhan itsekin katsonut lapsiani ja sanonut että näytät kalpealta, oletkohan kipeä.
Ja oletko puhunut tästä sen kummitädin kanssa..??
Etkö nyt tuota huomaa.
Ylipäätään, oli kyseessä lapsi tai aikuinen, on typerää sanoa kenenkään ulkonäöstä koskaan juuta tai jaata! Monelle ihmiselle se on jotenkin arka paikka - joku voi vetää herneet nenään, vaikka hänen esim. luonnonkiharoitaan kehuisi aivan vilpittömästi. Koskaan kun ei voi tietää kenenkään "herkkää kohtaa".
Mielestäni kukaan järkevä ihminen ei puhu toiselle hänen ulkonäöstään - ja jos varman päälle pelataan, niin ei todellakaan puhu siitä YHTÄÄN MITÄÄN!
Voin kuvitella, kuinka herkkä lapsi pahoittaa mielensä, jos täti tai setä kovaan ääneen toitottaa asioita hänen kalpeudestaan tms....
Jotkut ihmiset todellakaan vain eivät tajua. Ovat juuri näitä "totuuden torvia" ketkä sanoa pöräyttelevät kenelle tahansa mitä vain ja sitten ihmettelevät, että "suuttuiko se minulle"? :-/
Niinhän se on, että totuuden puhujat sanovat aina negatiivisia asioita.
Jos joku sanoo toista kauniiksi, tiedetään varmasti, että se imarteli vaan. Mutta kun sanoo, että oletpa kamalannäköinen, kalpea ja näppyläinen, niin asia tuli selväksi.
Totuuden torvi höläytti.
Ja sanoo jälkeenpäin, että ei se siihen mitään sanonut, tottahan minä puhuin!
Täytyykö se totuus aina toitottaa. Kyllä kai asianomainen itsekin ulkonäkönsä tietää.
Kerran kun sain tuota ulkonäkö-kommenttisontaa niskaani, kovetin itseni ja vastasin samalla mitalla. Halusin nähdä, miten tuo törppö henkilö reagoi. No arvaatte!
Törpöt kuvittelevat varmaan, että heillä on joku erioikeus päästellä sontaa suustaan.
tälläsen henkilön lapsenne kummiksi?
Jos ja jos. Kai nuo vanhemmat luulivat, että kummi osoittaisi jotenkin rakkautta heidän lapsilleen. Eikö kummia sen vuoksi tavallisesti valita.
MIKSI MIEHEN SISAR? MIKSI EI VAIMON OMAA SISARTA/KÄLYÄ YM. JOS MIEHEN SISAR NIIN PIENTÄ PAINOSTUKSEN MAKUA.
Sen verran paremmin pitäisi tietää/tuntea miehensä sukulaiset.
En todellakaan tiennyt hänen todellista luonnettaan, kun valitsimme kummia. Itseasiassa hän muuttui ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen, eli sen jälkeen kun olimme jo häntä pyytäneet kummiksi. Hän muuttui, alkoi kilpailemaan milloin mistäkin, joko minun tai veljensä kanssa. Itse en ole kovin kilpailuhenkinen, paitsi jos urheilusta on kyse. En arvostele muita. Jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta ilkeyttä ja itsekkyyttä kaihdan. Tulee paha olo sellaisessa seurassa.
Sisar on joko äidin tai isän sisar, ei molempien. Outo kysymys, jonka tuossa huusit.
Opitaans nyt olemaan!
En edes jaksanut tuota riitelyä loppuun lukea, hyh hyh!
Miksi ette voi etsiä kauniita asioita ja nähdä positiivisuutta asiassa.
Lapselle olisi voinut sanoa vaikka "onpas Lissu niin pirteän olinen ja hyvin parantunut!"