Kirjoitan tänne kun olen vähän eksyksissä.
Mieheni molemmat vanhemmat ovat kovia ottamaan alkoholia. Yhteiset mökkireissut yms. yököttävät minua kun ainakin hänen äitinsä ottaa monen päivän horroskännit (sammahtelee vähän väliä ja puhuu sekavia) loman aluksi tai jopa koko lomaksi.
Myös juhlapyhinä ja esim. mieheni valmistujaisissa äitinsä otti alkoholia niin ettei jaloillaan pysynyt. Isänsä ottaa vähemmän mutta myös erittäin ärsyttävä kännissä, viimeksi jouluna.
Koen myös että mieheni vanhemmat jotenkin jättävät minut huomiotta. Omat vanhempani asuvat kaukana (400 km päässä) joten tapaan heitä harvoin. Mieheni vanhemmat kutsuvat poikansa joka viikko kotiin syömään (eivät koskaan pyydä minua mukaan).
Mieheni on vähän "äidin" poika jossain mielessä, ja toki se ärsyttää, mutta olisi kiva että kutsuisivat minutkin joskus kylään...
Puhuin miehelleni ja ehdotin että voisinko sanoa anopille tämän alkoholinkäytöstä ja mieheni kielsi ehdottomasti. Mökkireissujen määrää olen vähentänyt oma-alotteisesti, mutta pelkään että anoppi ja appi loukkaantuvat siitä.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä, tilanne vähän umpisolmussa. Itse meistä kumpikaan ei ota alkoholia juuri koskaan.
Mieheni molemmat vanhemmat ovat kovia ottamaan alkoholia. Yhteiset mökkireissut yms. yököttävät minua kun ainakin hänen äitinsä ottaa monen päivän horroskännit (sammahtelee vähän väliä ja puhuu sekavia) loman aluksi tai jopa koko lomaksi.
Myös juhlapyhinä ja esim. mieheni valmistujaisissa äitinsä otti alkoholia niin ettei jaloillaan pysynyt. Isänsä ottaa vähemmän mutta myös erittäin ärsyttävä kännissä, viimeksi jouluna.
Koen myös että mieheni vanhemmat jotenkin jättävät minut huomiotta. Omat vanhempani asuvat kaukana (400 km päässä) joten tapaan heitä harvoin. Mieheni vanhemmat kutsuvat poikansa joka viikko kotiin syömään (eivät koskaan pyydä minua mukaan).
Mieheni on vähän "äidin" poika jossain mielessä, ja toki se ärsyttää, mutta olisi kiva että kutsuisivat minutkin joskus kylään...
Puhuin miehelleni ja ehdotin että voisinko sanoa anopille tämän alkoholinkäytöstä ja mieheni kielsi ehdottomasti. Mökkireissujen määrää olen vähentänyt oma-alotteisesti, mutta pelkään että anoppi ja appi loukkaantuvat siitä.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä, tilanne vähän umpisolmussa. Itse meistä kumpikaan ei ota alkoholia juuri koskaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
minun ex-anoppi ja appeni ovat alkoholisteja. Myös mieheni ei noteerannut millään tavalla heidän juomistaan. Se oli meillä joko "olan kohautus" tai "se on heidän ratkaisunsa".
Itse en halunnut millään tavalla saada heidän huomiota itselleni. Olisin vain halunnut enemmän heidän huomiotaan lapsen lapseensa. Sellaista laatuaikaa selvinpäin olemista.
Mä olen aika kiivasluonteinen kun kyse on alkoholista. En sietänyt sitä, että kun lapsemme oli pieni taapero, isovanhemmat olivat joko erikseen tai yhdessä kännissä ja mm. nostelivat lasta siinä tokkurassaan lattialta syliin. Voit kuvitella mitä ajattelin >(
Mieheni ei noteerannut näitä tilanteita millään tavalla vaikka silmäpelillä yritin herättää häntä reagoimaan.
En kehdannut nuorena äitinä sanoa heille mitää. Ovathan he isovanhempia ja eihän meidän olisi tarvinnut mennä sinne kylään jos tilanne oli kaoottinen jo ovella...MUTTA en vain uskaltanut.
"Khiva khun pääsitte tulee..voi mitä she pikku taapero siellä äidin khainalost hymyilee mummil. Onko mummi hassun näkönen....."-palautuu muistoja....heh heh... (ja tämä tarina on tosi!)
Vanhempana kun vähän tuli kokemusta lapsenkasvatuksestakin, juttelin kerran tuon anoppini kanssa, kylläkin vain puhelimessa, tästä humalahakuisesta ryyppäämisestä.
Alkoholistit on sellaisii, ettei ne ymmärrä olevansa alkoholisteja. Ei he oo mitää ottanu, ainakaa koskaan liikaa. No, mitä nyt yksi olut haittaa....jne...
Ei puhuminen auta. Heidän täytyis ite tajuta et pomo on se viinapullo. Ja mieluiten lopettaa sen lipitys heti. Pitää vaik kuukauden paussi. Jos ei oo siitä ongelmaa niin hyvä.
Ärrrhhh. Mä täällä päässä kiivastun kun aattelenkin tuota aikaa kun yritin siinä puhelimes puhuu järkee selvin päin olevalle anopille.
Ja sit tää sun toinen ongelma, että tunnet jääväsi yksin kun kutsu käy anoppilassa.
Teillä ei ole nähtävästi lapsia? Onko miehelläsi sisaruksia? Tunnetko, että heidän perheensä olisi jollain tavalla läheisempiä anoppiin ja appeen?
Juttele miehes kanssa tästä asiasta!!!! Että joko lähdet mukaan tai sit hän jää luoksesi etkä jää yksin. Anopin ja apen on ymmärrettävä että heillä ei ole enää VAIN omaa poikaa vaan aikuinen mies jolla on vaimo. Joko te yhdessä tai ei sitten kyläreissua.
Luuletko, että juttutuokio auttaisi miehesi kanssa? Hänen kanssaan voisit myös keskustella ajatuksiasi tuosta anoppi/appelan alkoholin käytöstäkin.
Voimia!
Kommenteista.
Olen yrittänyt mieheni kanssa puhua, muttei se auta. Koko suku tietää ongelmasta ja siitä puhutaan ja vitsaillaan ("taas se on vähän hönössä"), mutta kukaan ei pidä sitä varsinaisesti ongelmana. Ei mieskään. Hänelle se on niin normaalia, pelkkä olankohautus ja siinä. Ei häntä häirinnyt että omissa valmistujaisissaan äitinsä käytännössä sammui keittiön pöydän ääreen. Minuun pisti tosi vihaksi!
Meillä ei ole lapsia, ja kun niitä siunaantuu, en aio viedä heitä isovanhemmilleen jos ovat kännissä!!
Mökkireissut harmittavat, koska pidän siellä oleilusta ja on niin kaukana että tulee vain pari kertaa vuodessa käytyä. Olen miehelleni yrittänyt nyt ehdotella että mentäisiin kahdestaan, mutta heillä on perheessä ollut tapana olla aina koko porukalla. Nyt ollaan 2 kertaa käyty ja molemmilla reissuilla äitinsä monta päivää putkessa kännissä.
Miehellä on sisaruksia, muttei perheitä heillä. Mieheni exä (6 vuotta yhdessä) kyllä vissiin tuli toimeen anoppinsa kanssa ihan kohtalaisesti, kun anoppi kännispäissään exästä aina välillä jotain sooloilee...
Olen tästä tapaamisasiasta miehelleni puhunut, mutta tuntuu aika kohtuuttomalta vaatia että joko vanhempansa tai minä. Ihmettelen vain miksi anoppi ei koskaan kutsu minua. Jatkaakohan poikansa syöttämistä kun kotonamme on lapsia???
Mä en tiiä nyt sit mitä muuta täs neuvois kuin yrittää puhuu vain miehelles yhteisestä mökkireissusta. Sinä ja hän vain...
Ja omista ajatuksistasi kanssa.
hmmmm....en osaa muuta nyt kirjoittaa...
Jos sinulla ei ole kokemusta kuningas alkoholista, niin et voi ymmärtää. Alkoholisteille on pääasia juominen. Eivät kutsu sinua siksi, että pelkäävät sinun tekevän oikean johtopäätöksen. Alkoholistit uskottelevat viimeiseen saakka, että kukaan ei huomaa heidän ongelmaansa ja on paljon helpompi ottaa rauhassa kuin yrittää olla ottamatta.
Älä mene sanomaan anopillesi, hänen on pakko puolustautua ja kutsut vähenee entisestäänkin. Sanominen olisi miehesi asia. Alkoholistin lähimmäisenä eläminen on taitolaji, se ei ole normaalia sosiaalista kanssakäymistä.
Älä ihmeessä tuhlaa elämääsi notkumalla jollain mökillä, jos sinulla on siellä ikävää etkä viihdy. Miksi ihmeessä pelkäät, että appivanhempasi loukkaantuisivat? Mitä sillä olisi väliä? Eikös olisi parempikin, eivät kutsu enää ja ongelma olisi ratkaistu.
Kerron kokemuksesta, että kannattaa lopettaa kaikki "muiden mieliksi" elämä heti kerrasta. Sillä joskus kuitenkin asia tulee eteen, ja ajattelet pilattuja kesiäsi sitä suuremmalla katkeruudella mitä enemmän niitä on... Minä olin exäni sukulaisten mökillä tasan kerran, ja se oli viimeinen - siltikin olen joskus vielä nytkin 22 vuoden jälkeen vihainen, miksen ollut tiukempi ja laittanut kovemmalla kädellä miestäni järjestykseen. Lemppasinkin hänet kyllä aika pian... :)
Anoppisi alkoholin käyttöön et saa puuttua, se ei ole sinun asiasi. Mutta sinun ei tarvitse sietää sitä, jos kerran asia häiritsee - pysymällä pois.
Alkoholistia ei kannata puheella kasvattaa. Ethän kuvittele diabeteksenkään poistuvan pelkällä puheella, tai ylipainon!
Alkoholismi on sairaus.
Sairas hoitaa yleensä sairauttaan itse. Ei aikuisen hoitamiseen muut puutu. Alkoholismi ei eroa siitä. Jos alkoholisti haluaa parantua, hän hoitaa asian ja lopettaa tavalla tai toisella koko viinanjuonnin. Jos ei siihen pysty, ei pysty muutkaan.
Siksi ole ja elä oma elämäsi. Kasvata lapsesi ilman viinanhuuruisia isovanhempia. Lapselle se on parempi.
Alkoholistin tunteita ei juuri voi loukata, koska hänelle viina on se nro 1.
Se on aina ystävä, jolta saa lohdun, kun esim. miniä on ilkeä.
Alkoholisti tietää, että hän on aina syytön, tapahtuu mitä tahansa. Syy on siinä ja siinä, ja oli pakko ottaa drinkki että pääsee asiasta eroon.
Kaikki alkoholistien läheiset voivat sanoa sinulle saman. Erimielisyyden sattuessa, teet mitä tahansa, olet tehnyt alkoholistin mielestä virheen, joten hän juo oluen nyt.
heille esim. synttärilahjaksi jokin kirja alkoholismista. Mieheni osti isälleen (alkoholisti, joka vloppu kännissä) nyt jouluna sellaisen kirjan, olikohan se "Läheiseni on alkoholiriippuvainen" tms? Luulisi sellaisen lahjan edes jollakin tavalla "säväyttävän"? ;)
Minä en tulevaisuudessa vie lapsiani anopin tai appeni luo (anoppinikin kaljottelee lähes joka vloppu). Tulkoot he SELVINPÄIN meille, jos lapsenlapset sitten jossain vaiheessa edes heitä kiinnostaa?!
järkyttävän huono neuvo.
täydellisesti samaa mieltä. Varmasti kyseinen kirja "säväyttää", mutta tuskin lahjan antajan toivomalla tavalla.
Myös minun mieheni vanhemmat ottavat joka viikonloppu "saunaoluet." Molemmat juo itsensä aina ihan tokkuraan. En tiedä juovatko he viikolla, koska en ole silloin juuri kyläillyt siellä. Myös mökkireissut heidän mökillään ovat yhtä kaljottelua, yleensä heilä on mukana viikonloppua varten vielä usea pullo kuohuviiniä ja väkevämpää. He ostavat aina lahjaksi ja tuliaiseksi viinaa. Jouluksi saimme kaksi litran pulloa likööriä ja jotain toista väkevämpää. Ongelma on se, että mieheni pitää tätä normaalina. Mieheni ei pysty olemaan yhtään viikonloppua ilman kaljaa ja nykyään viikollakin on pakko ottaa pullo tai pari. Olen lopettanut mieheni vanhempien luona käymisen, sekä mökkireissut. Se on myös vähentänyt mieheni käyntejä siellä. Toivoin, että se vähentäisi hänen juomistaan, kun ei tarvitse katsoa humalaisia vanhempiaan, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Myös mieheni veli ja sisko ovat alkoholisteja. Hänen siskonsa soittaa joka viikonloppu miehelleni ja jouluna jopa minullekin, mutten ymmärtänyt puheesta paljoakaan, koska hän oli niin päissään.
Minun isäni oli täysi alkoholisti, enkä ole valmis elämään enää yhtään päivää alkoholistin kanssa. Olen nyt tajunnut, että mieheni ei muutu koskaan. Hänellä on kotona opitut tavat, jotka ovat hänestä normaaleja. Tuntuu, että on pakko lopettaa suhde koska mieheni ihailee vanhempiaan ja haluaa olla niin kuin he. Näin ainakin luulen. En halua olla se nainen, joka istuu 30 vuoden päästä mieheni vieressä takan edessä, pullo kädessä ja tuijottaa tuleen.. eikä elämässä ole mitään muuta.
juoppoja appivanhempia eipä sitten ihme jos nuorempi sukupolvi jatkaa sitä samaa, ellei sitten älyä olla koskematta viinaan kokonaan niinkuin onnekseen jotkut tekevät...
niin minä olen tehnyt. Meillä ei kännää kuin appiukko ja voi päivän aikana sammua 4-5 kertaa.Olen jättänyt esim. mökki reissut pois koska en kestä katsella sitä örvellystä.Jos miehesi hyväksyy ettet mökillä käy,niin sehän on hyvä,ei siitä juomisesta tarvi sanoa,olet vaan menemättä.Jos loukkaantuu niin se on sitten niitten päänsärky. Meitä on monena esim. juhannuksena pyydetty mökille ja olen suoraan sanonut,etten sellaista kännäämistä lähde katsomaan,kyllä sitä mulliteltiin siitä mutta ovat jo oppineet hyväksymään sen etten mene sinne.Voidaan käydä pikapikaa,mutta yöksi en jää,koska se juominen jatkuu yö myöhään ja alkaa aamulla ennen auringon nousua.Ehkäpä olen niin itsekäs ja mukavuuden haluinen että haluan mielummin viettää tälläiset viikonloput omassa kodissa-täällä ei kännisiä tarvi katsoa.