Nyt on viimein päästy siihen vaiheeseen, että on sovittu ero laitettavaksi vireille.
Vielä on hieman auki miten on tarkoitus asumista jatkaa, mutta "helpoin" ratkaisu olisi minun jäädä asumaan lasten kanssa nykyiseen taloomme. Siinä tapauksessa joudun tietystikin ottamaan lainaa...
No se siitä, mutta nyt tuli mieleen, että mitä kaikkia helpotuksia tulee yksinhuoltajalle - vai tuleeko mitään? Tämä tuli mieleen siitä, että osaan vähän miettiä mihin on jatkossa varaa ja mihin ei.
Toinen lapsista täyttää kohta 18, joten hänestä ei tule lapsilisää, eikä elatusmaksujakaan.
Toinen lapsi on 12-vuotias ja hänestä isä maksaa jonkinlaista elatusmaksua, mutta mitä muuta???
Ilmeisesti ainakin lapsilisässä on jokin yh-korotus? Entä verottaja, miten suhtautuu???
Vielä on hieman auki miten on tarkoitus asumista jatkaa, mutta "helpoin" ratkaisu olisi minun jäädä asumaan lasten kanssa nykyiseen taloomme. Siinä tapauksessa joudun tietystikin ottamaan lainaa...
No se siitä, mutta nyt tuli mieleen, että mitä kaikkia helpotuksia tulee yksinhuoltajalle - vai tuleeko mitään? Tämä tuli mieleen siitä, että osaan vähän miettiä mihin on jatkossa varaa ja mihin ei.
Toinen lapsista täyttää kohta 18, joten hänestä ei tule lapsilisää, eikä elatusmaksujakaan.
Toinen lapsi on 12-vuotias ja hänestä isä maksaa jonkinlaista elatusmaksua, mutta mitä muuta???
Ilmeisesti ainakin lapsilisässä on jokin yh-korotus? Entä verottaja, miten suhtautuu???
Vastaukset 24
Vanhimmat
No tuossahan ne helpotukset suunnilleen ovat, eli yh-korotus joka taisi olla noin 30 eur/kk/lapsi.
Lisäksi saatat saada asumistukea, ja ääripäässä toimeentulotukea .. kannattaa tarkistaa Kelan sivuilta.
Verotuksesta lapsivähennykset on poistettu aikoja sitten, ei apua sieltä. Noh, asuntolainan koroista tulee helpotusta sillä puolen.
Elarithan ovat lasten elatukseen heidän isänsä osuudella -- ei sikäli "helpotusta" vaan oikeudenmukainen maksu. Ja kyllä elareita voi joutua maksamaan yli 18 vuotiaastakin, jos hän opiskelee ... logiikka siinä, että opintotukeen vaikuttavat vanhempien tulot kunnes lapsi 20 vuotias ... jos kerran yhteiskunta olettaa että vanhemmat tukevat nuorta opiskelijaa, niin on se velvoite niin etä- kuin lähivanhemmallakin.
Oman kotipaikkakuntani yh-äidit ovat ainakin pärjänneet hyvin: saavat kaikenlaisia tukia (omistavat mm. omat autot) yms. niin paljon, että astuvat työelämäänkin vasta lapsen täytettyä 18 vuotta...! Hyvin näyttää pyyhkivän ainakin pienellä paikkakunnalla, suuremmista ei tietoa.
Mitä? Täytyykö vanhemman kustantaa lapsen opiskelu vielä 18 vuotta täytettyäänkin? Hienoa, jos joku vanhempi niin tekee. Mieheni ollessa vasta 16-17-vuotias, otatti appeni hällä opintolainaa 10000mk -appi tuhlasi ITSE koko summan ja vielä tänäkin päivänä vain viheltelee/ei muista olevinaan koko asiaa?!!! Eli tapahtuneesta on jo hieman yli 10 vuotta - velka on edelleen maksamatta mieheni maksaa siitä korot edelleen?!!!
No olipas kommentti. Oletko nyt aivan varma, että nämä äidit tosiaan saavat tukia? Ettei vaan olisi niin, että käyvät oikeasti töissä, niinkuin normaalit ihmiset ja palkalla ihan autonsa ostavat? Kylläpäs kateus kiehahti tuosta kirjoituksesta läpi.
Voi luoja, että joskus ihmetyttää tämä yhden huoltajan perheen huoltajiin kohdistuva närä/kade/viha, jne. Mistä ihmeestä se oikein johtuu?
Oletteko tulleet ajatelleeksi, ne vielä avioissa eläjät, joilla on lapsia, että tämä yhden huoltajan perhe-malli saattaa olla teilläkin edessänne? Se tulee eteen, jos puolisonne nostaa kytkintä, esim. tai kuolee. Arvatenkin teille tapahtuu joku suuren suuri ihmisenmutaatio, joksikin kovin toiseksi. Menetätte työpaikkanne, identiteetinne, teistä tulee surkimuksia, joita kannattaa vihata ja nälviä jne?
Samoja ihmisiähän te eron jälkeen olette,kuin liitossakin vai kuinka? Niin ne ovat nämä tämän hetkisetkin huoltajat, joilla on koko perhe yksin niskoillaan. Samoja ihmisiä, kuin ennen eroa. Ja tässä ehkä tosiaan minusta monenkin kannattaa muistaa se, että kohtelee toista, kuten itseään toivoisi kohdeltavan. Arki se voi napsahtaa teille ylempiarvoisillekin eteen ja kannattaa muistaa sitten se oma suhtautuminen toiseen samassa tilassa olijaan.
Ja kannattaa muuten varmasti alkaa itsekin sitten jo selvittämään niitä SUuren SUuria tukia, että jos omalle kohdalle ero iskee. On sitten mistä kahmaloi sitä rahaa tupaan. Ehkä tuossa selvitystyön tuoksinnassa kävisi hyvin ilmi, että SUUREN SUURI tuki on tasan se 30 euroa/kk lapsilisään. Asumistukea saattaa saada, mikäli on hyvin pienet tulot, mutta harvapa tuotakaan enää nykyään taitaa saada.
"Mitä? Täytyykö vanhemman kustantaa lapsen opiskelu vielä 18 vuotta täytettyäänkin? Hienoa, jos joku vanhempi niin tekee."
Aion todellakin osallistua lapseni koulutuksen maksamiseen hänen täytettyään 18 v - noin kuukuaden kuluttua. Pitäisikö minun lempata oma lapseni ulos huushollistani sinä päivänä, kun tuo ikä tulee täyteen??? Ei tule kauppoja. Lapsi saa kaiken tuen, mitä kykenen antamaan. Ja niin kauan kuin tarvitsee.
"Samoja ihmisiähän te eron jälkeen olette,kuin liitossakin vai kuinka? Niin ne ovat nämä tämän hetkisetkin huoltajat, joilla on koko perhe yksin niskoillaan. Samoja ihmisiä, kuin ennen eroa."
En tiedä olenko sama ihminen kuin ennen eroa. Ennen eroa olin ihmisraunio. Nykyään omasta mielestäni oma itseni. Ei enää ahdista elämä juopon rinnalla.
18-vuotias tyttäreni saa vähän päälle 20 euroa/kk opintorahaa lukiossa. Kelan täysi korvaus tipahti minun "liian" isojen tulojen takia noin 10 eurolla.
Siinä meidän yhteiskunnan tuet. Asumistukea emme saa.
Yksinhuoltajia pidetään b-luokan kansalaisina.
Tähän olen jo tottunut. Iva ja halveksunta ei enää minua satuta.
Tuen lasteni opiskelua niin kauan kuin siihen kykenen. Itse jätin opiskelun vähälle (ei akateeminen yo). Lapsilla on selvästi lukupäätä enemmän kuin äidillään. Olen enempi "työihminen".
Huomasin tänään www.suomi24/keskustelut/sinkun palstan yh-keskustelut. Siellä joku nuori yh-äiti jaksaa vääntää rautalankaa.
Tämä yh-asia pitäisi ottaa kunnolla käsittelyyn Stakesissa. Asiasta pitää tehdä kunnollinen selvitys eduskuntaan. Nuorille pitää taata kunnollinen opiskelurauha. Olen nähnyt yh-vuosieni aikana paljon ehjien perheiden lapsia, jotka näännyttävät itseään lisätöissä. Olen omasta mielestäni tukenut lapsiamme paljon enemmän kuin monessa ehjässä perheessä.
Lisätyö väsyttää ja heikentää opiskelumenestystä. Antakaa lapsille lukurauha.
Elatusvelvolliset isät. Laittakaa lapsille kunnolliset rahalliset mahdollisuudet opiskeluun.
Tinkikää omista menoistanne. Minä ainakin nautin suunnattomasti, kun saan kulkea vanhoissa lenkkareissa, vaatteissa, tukka ohimoilta harmaana ja naturelle-lookissa. Miksi minun pitäisi ravata ulkomailla, kosmetologilla, kampaajalla, ostella uusia vaatteita ja käydä bilettämässä. Minusta se on nuoruuteen kuuluva asia. Ei keski-ikäinen yh-äiti sellaista kaipaa.
Kaipaan vain rauhaa ja hiljaisuutta. Paistoin eilen illalla räiskäleitä ja menin nukkumaan.
Nyt lähden kotiin, katson hieman telkkaria ja taas menen nukkumaan. Rakastan tavallista arkea.
Olisi kamalaa elää uusioperheessä tai seurustella jonkun rahojaan kylvävän naistennaurattajan kanssa.
ihan pikkuisen kademieltä mukana...?
No, jos joku on keksinyt miten yksinhuoltajuus sinällään mahdollistaa lokoisat olot ja "vapaaherrattaruuden" niin vinkkiä tänne vaan ... hieman tohdin epäillä.
Kuten vastasinkin, yhteiskunta olettaa että alle 20 vuotiaan lapsen opiskelun rahalliseen tukemiseen vanhemmat osallistuvat, sen vuoksi heille maksetaan pienempää opintotukea mihin myös vanhempien tulot vaikuttavat ... DADAAA ... tästä seuraa tulemana, että myös opiskelevan lapsen etävanhempi voidaan velvoittaa maksamaan lapselleen tukea, ellei vanhempi tätä muuten ymmärrä tehdä.
Myönnetään että tässä kohtaa on yhteiskunnassa epäkohta ... oikeus kun voi velvoittaa etävanhemman osallistumaan kuluihin avioerolapsen kohdalla ... mutta "ydinperheen vesa" ei voi haastaa vanhempiaan oikeuteen jos ajattelevat kuten sinä ilmeisesti teet.
Kun erotilanne on konkreettisesti esillä, niin monella voi olla rahaa juuri sen verran, että pystyy ostamaan auton ja uusia tavaroita kotiinsa, sillä jos omaisuutta on ja ne jaetaan, niin niillä rahoilla maksellaan velkoja ja hankitaan esim. auto ja huonekalut. Ei kaikilla ole omaisuutta jota jakaa, mutta toisilla on ja siksi monella on myös varaa ostaa se auto.
Pitkään työttömänä ollut tai pienituloinen yh ei varmasti pysty hienoilla autoillaan leveilemään kauaa, sillä auton pitäminen on kallista kaikkine maksuineen. Tunnen monia yksinhuoltajia, jotka ovat luopuneet autosta kun ovat saaneet pienet lapset suuremmiksi ja päiväkotikuljetukset loppuivat.
Yksinhuoltaja on todellakin heikoilla, yhteiskunnan tukia ei juurikaan tule muuta kuin yh korotus lapsilisään joka on 36 euroa kuukaudessa.Elatusmaksut tietysti lapsista ja olisi hyvä jos pystyy suurimmat hankinnat tekeen yhdessä lasten isän kanssa.Asumistukea tietysti voi yrittää, käy vaikka Kelan sivujen asumistuki laskurilla. Mut kyllä työssäkäyvä yh maksaa yksin ne jutut mikä muuten hoidellaan kahden ja kenenkään ei kannate sanoo et joutuu yh:ta elättään tässä yhteiskunnassa, kyllä yh:t sen tekee maksamalla veroja kuin muutkin. Itse olen 14v tytyn yh ja alussa oli tiukkaa, mut nyt suht ok pärjään ja onneksi tytön isä on suuremmissa hankinnoissa mukana.Onnea sinulle ja lapsille mut anna ja vaadi isältäkin vastuuta!
ratkaisu voi olla jäädä asumaan nykyiseen taloonne ja ottaa velkaa... siis se ei välttämättä ole halvin ratkaisu. Mikäli tulosi eivät ole reilusti yli keskitulon, lainanotto ei kannata alkuukaan, paitsi silloin jos sitä pitää ottaa erittäin vähän.
No tarkennan vähän...
Meillä mies on huomattavasti hyvätuloisempi ja hänellä on melkoiset säästöt. Osan rahoista hän sai isänsä kuoltua.
Nyt hän sanoo, että jos talo myydään, niin saan siitä puolet ja sillä pääsen toki jaloilleni jotenkuten. Mutta jos minä jään nykyiseen taloomme (mikä olisi käytännössä helpoin ratkaisu sekä myös lasten toive), niin tietysti joudun maksamaan miehelle hänen puolikkaastaan täyden arvon - eli melko paljon - ja se on pakko ottaa velkana itselleni! Hän kun on sitä mieltä, että minähän en hänen rahoihinsa saa puuttua ollenkaan (tai hän tappaa vaikka itsensä)...
Tiedän kyllä että periaatteessa myös miehen säästöt kuuluvat osituksen piiriin, mutta olen valmis siitä jonkin verran joustamaan - mutta en halua joutua täydelliseen velkaloukkuun!!!
Omat tuloni ovat säännölliset, mutta keskitasoa, ellei jopa sen alapuolella...
Ja lasten isä on sanonut, että ei eron jälkeen meinaa olla lainkaan yhteydessä lapsiinsa (tosin on jo ehkä vähän alkanut pehmentyä siinä suhteessa) ja on suunnitellut maksavansa elatusmaksutkin kertasummana, ettei tarvitse pitää yhteyksiä!
Tässä näitä perusteita sille, miksi tuli mieleen kysyä noita mahdollisia helpotuksia. En minä kuitenkaan mitään asumistukia ole edes ajatellut.
Tuota noin, toki voit vapaaehtoisesti kohtuullistaa ositusta niin, ettei siihen oteta esim. miehen säästöjä tai muuta omaisuutta ... Suomessa oikeuksistaan luopuminen on aivan laillista. Mutta jos toisin vaadit, niin tasinkoa tulee ... tee kuinka parhaaksi katsot.
Kertakorvauksena elarit on huono ajatus ... ehkä joskus perusteltua jos kertakorvaus kohdistuu taloon (eli, etävanhempi "myy" osuutensa elareiden könttäsummaa pienemmällä hinnalla lähivanhemmalle) EIKÄ sillä riskeerata lasten elatusta johon elarit oikeastaan on tarkoitettu. Erityisen huono se on hänen antamillaan argumenteilla .. älä suostu, ja lastenvalvoja ei varmasti suosita moista menettelyä....
Millä kristallipallolla olet nähnyt lapsen elatuksentarpeen kehittymisen (entäpä jos vakava sairaus yllättää), tai omat tulosi (entä jos sinun elatuskykysi laskee, jolloin etävanhemman suutta korotettaisiin), tai hänen elatuskyky merkittävästi nousisi (hänen osuutensa lasten elatuksesta nousisi) ... kannattaa pohtia tarkkaan... vai millä perusteilla se kertakorvaus on arvioitu?
Kiitos kommenteista ja huomioista!
Nämä meidän selvittelyt ovat vasta suunnitteluasteella, enkä tietysti meinaa ihan mihin tahansa suostua. Yritän vaan vältellä turhia riitoja (kun niitä on muutenkin riittävästi)...
Meillä minä olen se aloitteen tekijä eroasiassa ja mies ei sitä ihan vähällä meinaa minulle antaa (tai joutuu tietysti antamaan, mutta ei vapaaehtoisesti), ja siksi haluaa tehdä kaiken minulle mahdollisimman hankalaksi. Ja kun nyt olen jo kuullut saarnausta siitä, miten minä meinaan rahastaa toisen kustannuksella, niin siksi olen valmis JOLLAIN TAVALLA tulemaan vastaankin...
... mutta tietenkin joku raja alistumisellakin on, etenkin jos sen joutuu tekemään uhkailun ja painostuksen edessä. Mutta sinä tietenkin tilanteestanne parhaiten tiedät, ja mikä oikeus ja kohtuus... paljonko "linnarauhasta" valmis maksamaan.
Mielestäni ei ole mistään hyötymisestä kyse ... vaan lain antamasta oikeudesta jonka avioehdoton avioliitto puolisoille antaa ... olisi asiaa avioon mennessään pohtinut (ja ilmeisti monia muita asioita sen aikana).
Mitä?? Mikä oletus on, että yhteiskunta jotenkn kustantaisi perhettäsi.
Minä yh-isänä en saa mitään tukia, vaan lasten äiti maksaa asialliset elatusmaksut kuukausittain, oslallistuu isompiin hankintoihin, ja omasta tahdostaaan esim. parturi- ym kuluihin.
Minä olen töissä, ja tuloillani maksan kulut. Miksi v-tussa yhteiskunnan pitäisi antaa minulle vielä rahaa?? Se että riittääkö rahani, riippuu
- tuloistani
- menoistani
Jälkimmäiseen voin vaikuttaa huomattavasti!
joo, mikä h-vetin sosiaalipimmien joukko niitä lapsia pykää???
Kyllä sitä ennenkin on palkalla toimeen tultu. Ja aina voi kouluttaa itteään parempi palkkaseen duniin...
Arrrrgh!
...yksi viisauden riemuvoitto mekastaa. Voi kettu.
Pitäisikö minunkin nyt alkaa opiskelemaan johonkin "paremmin" palkattuun ammattiin sen varalta että EHKÄ joskus tulen eroamaan miehestäni. Ihan VAIN varmuunden vuoksi.
Saan jo nytten ihan "kivan" rahasumman, mutta jos opiskeltua vielä 3-7 vuotta voisin saada vielä pikkaisen parempaa palkkaa, niin KANNATTAISKOHAN TUO...
Tai jos sitten yh:na lähtisin opiskelemaan. Niin voisin EHKÄ joskus saada AIWAN mahtavan paljon rahaa joka kuukausi tililleni...AAAARRRGGGHHHHHHH....
Tässä se taas nähtiin. Yh-isä joukon petturi.
Ei kaikilla mene niin hyvin kuin sinulla.
Vaimo hankkii hyvin ja maksaa reilusti lapsen kustannuksia.
Elämässä ei käy aina niin kuin haaveillaan.
Joku tuskailee tällä palstalla kotoa häppässyttä miestä. Koti on merenrannalla ja tuskin rahasta tulee olemaan tiukkaa.
Kaksi tervettä ja fiksua ihmistä hoitaa avioeron jälkipyykin hienosti. Nainen sai sympatiaa osakseen miesyrittäjältä. Jos minä kirjoittelen mitä nyt yleensä kirjoittelen, niin ei juttuihini kommentoida parempiosaisten taholta.
Ei edes sosiaalitädit vaivaudu kommentoimaan.
Elämä on kallista eikä kaikki halua asua Jakomäessä kaupungin vuokra-asunnossa avioeron jälkeen. Yksi plus yksi on minunkin laskuopissa kaksi.
Yritäpä edes hieman pitää meidän yksinhuoltajien puolia. Vaikka pressaehdokkaista puolet on yksinhuoltajia, niin ei heilläkään tunnu homma olevan hanskassa. Asenteet istuvat niin tiukasti päässä.
Otsa hiessä sinun on leipäsi ansaittava.
Ehkä olen maailman kurjin ihminen, kun sain osakseni tämän kohtalon. Valitsin väärän miehen ja uusioperhettä en ikinä hommaisi. Samoin uusi mies on minulle täysin mahdoton ajatus.
Yksin tässä sinnittelen. Jos kuukahdan tienposkeen, niin sinnehän palellun. Tuskin kukaan viitsii hälyttää poliisia. Omapahan on vikansa, kun elämänsä noin järjesti. Niin minun vanhapoikavelikin sanoi. Itsehän avioeroni järjestin. Niin ne miehet ajattelevat. Vika on aina naisissa.
Suomi on kurja maa ja sellaisena pysyy. Siitä asiasta pidetään niin hyvin huolta miesten taholta.
Ymmärrän ahdinkosi ja pelkosi yh-äidiksi jäädessäsi. Jokaisella on varmaan omat pelkonsa, kun jää tähän asemaan. Itse näen työni puolesta paljon yh-äitejä nimenomaan, sillä heidän arkensa pyörittäminen on rankempaa kuin yh-isän. Äiti on usein ollut se joka on ollut kotona ja hoitanut lapsen ja kodin. Mies taas on ollut se osapuoli joka on luonut omaa uraansa vaimon ollessa kotona.
En voi itse valittaa taloudellista ahdinkoa omassa tilassani vaan minun ahdistukseni tulevat ihan toisista syistä.
Sinun kannattaa ottaa miehesi viimeisen puolenvuoden palkkatodistus mukaasi sos.toimeen, kun menette sopimaan elatusmaksuista, sillä elatusmaksu kyllä katsotaan sen mukaan miten toinen osapuoli tienaa. Lapsen on laskettu kuluttavan tietty euromäärä kuussa ja jos hyvin käy ja lapsesi isä ansaitsee elantonsa hyvin voi hän joutua maksamaan peruselatusmaksua suuremman maksun.
... mutta muistutetaan vielä ottamaan se omakin palkkatositus matkaan ... etävanhemman elareihin määrään kun vaikuttaa molempien tulot (eli, missä suhteessa se lapsen elatus lopulta jaetaan vanhempien kesken).
No meillä mies on yksityisyrittäjä, joka ei saa lainkaan "virallista" palkkaa.
Tulot on ne mitä kirjanpito näyttää..
Ja entäs kun hän on jo pikkuhiljaa lopettelemassa omaa työuraansa - suunnittelee melkein kohta eläkkeelle jäämistä, tai ainakin reilusti pienentävänsä työmäärää? Hänellä kun on jo lain sallima eläkesäästömääräkin täyteen talletettu...
Jos hän jäisi työelämästä pois, niin kuinkas sitten nuo tulot katsottaisiin???
Mikä h......tin solidaarisuus. En kyllä tunne mitään solidaarisuutta ruikuttajiin, olivat he sitten yksinhuoltajia tai jotain muuta. Eipä se exä juuri elatusapuja maksele edes minimiä ja uuden talon ja auton lainat jäi minulle. Omalla palkalla on pakko pärjätä ja lapsista huolta pitää.
Tosin ei tuosta kirjoituksesta nyt oikein punaista lankaa löytynyt. Ylittipähän vain jotenkin ärsytyskynnyksen.
Siis miksi te ette ole yhteishuoltajuudessa, miksi valintana yksinhuoltajuus ?
Eikä pelkästään ne, Välillä voimat, välillä usko välillä hermot.
Sattuu nuorimmainenkin olemaan vielä tarhaiässä.
Se että em. hommat on toisinaan lopussa ei merkitse paskaakaan, kyllä noita muksuja paimentaessa niin paljon saa itsekkin että kunhan nuorinkin on aikoinaan täysikäinen, voin nostaa itselleni hattua ja todeta "hengissä selvittiin".