Ihmetyttää ihmisten suhtautuminen yksinhuoltajiin. Ei kaikki yksinhuoltajat ole yksin lapsen/lasten kanssa omasta halustaan. Voi olla käynyt niin, että mies/nainen on jättänyt naisen/miehen eikä päinvastoin. Yleisesti kuvitellaan, että aina yksinhuoltaja on se jättänyt osapuoli. Myös leski voi olla yksinhuoltaja. Pitäisikö leskeksi jääneen naisen/miehen vain olla ilman kumppania koko loppuelämänsä siksi että oma puoliso on kuollut?
Ymmärrän, että toisen lapsi ei koskaan ole oma lapsi, mutta kyllähän ihmiset adoptoivatkin paljon lapsia. Jos oikeasti lapsia rakastaa, hyväksyy myös toisenkin lapset. Ja jos ei pysty toisen lapsia rakastamaan, ei ehkä kannattaisi omiakaan hankkia...Ei se omakaan liitto välttämättä hautaan asti kestä, ainakin jos avioerotilastoja katsoo.
Ymmärrän, että toisen lapsi ei koskaan ole oma lapsi, mutta kyllähän ihmiset adoptoivatkin paljon lapsia. Jos oikeasti lapsia rakastaa, hyväksyy myös toisenkin lapset. Ja jos ei pysty toisen lapsia rakastamaan, ei ehkä kannattaisi omiakaan hankkia...Ei se omakaan liitto välttämättä hautaan asti kestä, ainakin jos avioerotilastoja katsoo.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Eikai se ongelma ole siinä kumpi on jättänyt kumman vaan siinä, että monesti lapsi on hankittu nuorena, jolloin opiskelut ja muut tärkeät asiat on jääneet pahasti kesken. En sano etteikö lapsi ole tärkeä asia, mutta minusta niiden kanssa ei kannata kiirehtiä.
Tarkoitin lähinnä ihmisiä, jotka sanovat etteivät voi alkaa suhteeseen yksinhuoltajan kanssa. Mikä tekee YH:sta niin huonon, ettei ansaitsisi uutta onnea ja rakkautta? Sekö, että on sattunut tekemään lapsia jonkun muun kanssa? Onko se nyt niin tuomittavaa? Joskus vaan voi olla niin, että ihminen huomaa vasta vuosien päästä, että ihminen, jonka kanssa on ollut ja elänyt ja saanut lapsiakin aikaiseksi, ei ole yhdessäpysymisen arvoinen. Luottamus on mennyt tms. Siitäkö sitten pitäisi rangaista?
Onhan se varmasti monille tiukka paikka kasvattaa lasta joka ei ole oma. Ei minusta ole mitään huonoa, jos on elämänsä hyvin suunnitellut ja elänyt, mutta sitten tulee jotakin yllättävää ja joutuu yksinhuoltajaksi. Sen vain yritin sanoa, että harkitsemattomat raskaudet ja lapsen pitäminen ennen opintojen suorittamista tai työelämää, voi juuri johtaa tilanteeseen, jossa kouluttamaton ja työtön YH etsii itselleen uutta kumppania, enkä minä ainakaan ole silloin kiinnostunut.
Ei tämä ole niitä asioita joista pitäisi ihmisiä rangaista, mutta emme valitettavasti elä täydellisessä maailmassa, jossa ihmiset ovat toistensa silmissä täysin samanarvoisia, riippumatta ulkonäöllisistä, älyllisistä tai perheellisistä ominaisuuksista.
täällä edes kysytään mielipiteitä yksinhuoltajista, jos vastaukset eivät sitten miellytäkkään? Ihmiset antavat rehellisiä vastauksia, ja sitten kiitoksena siitä haukutaan lapsellisiksi ja ties miksi, ja ihmetellään tätä suhtautumista. Jotkut kun vain eivät halua / eivät ole valmiita kasvattamaan tai elämään vieraiden lasten kanssa. Varsinkin jos puhutaan nuorista, reilusti alle kolmekymppisistä miehistä. En minä ainakaan ole valmis lasten kanssa elämään vielä. 10 vuoden päästä voi tilanne olla toinen, kuka tietää. Mutta kyllä silloinkin haluan mieluummin omia kuin vieraiden lapsia, se on varma. Se tosiasia on vain yksinhuoltajien hyväksyttävä että lapset voivat olla hidaste kumppanin etsinnässä, eikä tämä ihmettelemällä ja moralisoimalla miksikään muutu. Toivotan kuitenkin onnea kaikille yksinhuoltajille kumppanin etsinnässä.
valittanut asiallisista vastauksista. Eri asia on, kun täällä haukutaan yksinhuoltajat vastuuntunnottomiksi sosiaalipummeiksi, jotka etsivät vain miestä elättäjäkseen tai hyväksikäytettäväksi tms. Pahimmassa tapauksessa haukutaan ja nimitellään myös yksinhuoltajien lapset. Mikä mies sellainen on, joka viatonta, puolustuskyvytöntä lasta nimittelee? Mikäli muistini ei vallan petä, oletpa tainnut sortua siihen sinäkin.
Kyllä saakin haukkua lapsellisiksi sellaiset pellet, jotka täällä palstalla nimittelevät asiallista mielipidettä pyytäviä yksinhuoltajia.
"Mikä mies sellainen on, joka viatonta, puolustuskyvytöntä lasta nimittelee? Mikäli muistini ei vallan petä, oletpa tainnut sortua siihen sinäkin."
Haha, taidat olla se nuttura hieman liian kireällä oleva tapaus, joka nappasi herneitä nenäänsä kun mainitsin lapset pentuina hieman tekstiä värittääkseni. Jos pentu on mielestäsi viattoman, puolustuskyvyttömän lapsen halventavaa nimittelyä, niin onneksi olkoon vain :-)
"Kyllä saakin haukkua lapsellisiksi sellaiset pellet, jotka täällä palstalla nimittelevät asiallista mielipidettä pyytäviä yksinhuoltajia."
Totta, mutta suuri osa vastauksista on ollut ihan asiallisia. Se että vastaukset eivät satu miellyttämään, niin sille emme voi mitään. Ja aina tuonne sekaan mahtuu niitä jotka provosoidakseen lokaa heittävät, turha niistä on herneitä nenään vedellä.
Aika ahtaalta ja musta-valkoiselta tuntuu näiden ihmisten ajatusmaailma, jotka pahimmiten täällä yksinhuoltajia solvaavat ja leimaavat ties miksi.Ennen halutun lapsen syntymistä avioliittoon olisi pitänyt osata tulevaisuus ennustaa ja pahin kommentti joka oli osoitettu minulle henkilökohtaisesti vihjaisi jotain siihen malliin että naisesta tulee automaattisesti h**ra kun lapsen synnyttää.
Voiko tässä enää muuta kuin nauraa ja toivoa että ikä toisi näille ihmisille vähän avarakatseisuutta ja musta-valkoisen ajatusmaailman hylkäämistä.Tuollaisen naisvihankin voisi haudata.
Minusta tuntuu että näiden ihmisten mielestä minun olisi pitänyt mielummin jäädä avioliittoon hakattavaksi ja odottamaan sitä viimeistä iskua kun pelastaa tyttäreni ja oma henki.Minähän sen miehen itselleni valitsin joten olisi pitänyt kestää vain, niinkuin nainen voi, hakkaavaa, hullua ja mustasukkaista juoppoa joka itsekeskeisyydeltään ei edes lapsilleen kunnon joululahjoja ostanut vaan juopotteli rahansa mielummin.
Eli lopuksi olisi ollut enää kolme hullua eikä lapsella mahdollista kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, ennen finaalia, jolloin olisin saanut sen viimeisen iskun.
Lopputuloksena orpo, äiditön lapsi ja mies vankimielisairaalassa olisi parempi vaihtoehto kuin vapaana kulkeva mielipuoli, joka taatusti telkien taakse joutuu, ennemmin tai myöhemmin,ja yksinhuoltajaäiti ja lapsi jolla on vielä tulevaisuudessa mahdollisuus kasvaa ja kehittyä mieleltään terveeksi ihmiseksi.
Se ettei joku halua kanssani seurustella sen takia että minulla on lapsi, se on ok, mutta niitä asenteita ja yleistyksiä voisivat solvaajat vähän miettiä...
Niin paljon kakkensdaalia olen käteeni saanut tämän elämän aikana,rakkaalta aviomieheltäni, joka oli mieleltään sairas...Ja nämä totuuden torvet täällä senkuin jatkavat herjanheittoa. Ajatelkaa nyt edes hetki mahdollisia elämänkohtaloita ennenkuin rupeatte sontaanne viskelemään ja yleistämään mikä on yksinhuoltajuuden taustalla... enkä muuten taatusti ole ainoa yksinhuoltaja joka on tietoisesti jättänyt aviomiehensä, pelastaakseen lapsensa ja itsensä varmalta kuolemalta.
Itse olen YH:n lapsi. En olisi voinut edes kuvitella, että äitini olisi jatkanut avioliittoa, jota kesti 8v, isäni kanssa. Ihan riittävän pitkään sai kestää ryyppäämistä ja hakkaamista. Onneksi isä ei sentään meihin lapsiin kajonnut. Isäni teki reissuhommia eli saattoi olla useamman viikon kerrallaan poissa kotoa. Äiti hoiti kotona lapsia ja muutenkin piti kaikesta huolta. Heti kotiin tultua isä aukaisi viinapullon ja niin kauan joi kunnes sammui. Aamulla herättyään katsoi ensin mitä edelliseltä päivältä oli jäänyt ja jatkoi niiden juomista tai sitten haki alkosta lisää. Ja sama tahti jatkui edelliseen iltaan asti kunnes taas piti lähteä työkomennukselle. Kyllä siitä on jäänyt tietynlainen viha miehiä kohtaan, kun muistaa oman äitinsä kylpyhuoneessa verta valuvana. Ei voi kuin halveksia omaa isäänsä. En ole missään tekemisissä hänen kanssaan, onneksi asuu eri maassa ettei tule vahingossakaan törmättyä.
Joku voi aatella, että miksi äitini ylipäänsä teki lapsia isäni kanssa, mutta pari ensimmäistä vuotta oli mennyt hyvin. Ei ollut alkoholin kanssa läträämistä ja hakkaamista. Siihen mennessä oli jo ehtinyt tulla 2 yhteistä lasta. (Lisäksi äidillä oli entuudestaan 1 lapsi, jonka isäni otti "omiin nimiinsä".)
Tiedä sitten mistä sai alkunsa jatkuva juominen ja hakkaaminen vai oliko niitä tyyppejä, jotka pystyvät esittämään kunnollista jonkun aikaa ja sitten paljastuu todellinen luonto. Äitini puolustukseksi voin sanoa, että hälle ei mitkään ehkäisykeinot soveltuneet. Nykyäänhän on jo tullut uudenlaisia keinoja, jotka äidillekin saattaisivat sopia. Ainoastaan sterilisaatio toimi, joka suostuttiin tekemään vasta 7 lapsen jälkeen. Olisi halunnut sen jo 5 lapsen synnyttyä, mutta kätilö käski mennä kotio miettimään. Sanoi äidin olevan vielä niin nuori.
Pahinta mitä tiedän on se, kun äitini mummu oli sanonut äidille, kun äiti kertoi aikovansa erota, että kyllähän sitä nyt muutaman kerran vuodessa voi selkäänsä ottaa, kun taloudellisesti asiat ovat niin hyvin. En ole koskaan voinut ymmärtää miten joku voi sellaista suustaan laukoa. Luulisi, että pikemmin tukisi ja kannustaisi eron ottamiseen.
Olen asioita paljon mielessäni pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että jos vanhempieni avioliitto olisi saanut jatkua, niin minulla tuskin olisi molempia vanhempia enää elossa.
"äitini mummu oli sanonut äidille, kun äiti kertoi aikovansa erota, että kyllähän sitä nyt muutaman kerran vuodessa voi selkäänsä ottaa, kun taloudellisesti asiat ovat niin hyvin."
En kyllä pysty kuvittelemaan itseäni sanomassa omalle lapselleni noin. Tai kenellekkään. En kyllä ole isäkään, mutta silti. Aika hurjalta tuntuu.
En kyllä sen puoleen ymmärrä niitäkään, jotka vuodesta toiseen ovat väkivaltaisessa parisuhteessa tai niitä, jotka vaihtavat väkivaltaisesta puolisosta väkivaltaiseen puolisoon :O
Mukava olisi ihan tietää, että mitä näiden ihmisten aivoissa oikein liikkuu. Vaan voisiko sitten taustalla olla sitäkin, että mahdollisesti jo lapsuudessa on opittu väkivallan kuuluvan suhteeseen. Eli esim. isä on hakannut vaimoaan ja lapset ihmettelevät vieressä. Sitten jos vielä tämä nenäänsä ottanut äiti kertoo lapsilleen "ettei se isi tahallaan tuota tehnyt, ei isi oo paha"
Heh, pari viikkoa poissa ja ihan samat aiheet pinnalla edelleen, mutta kinataan nyt sitten.
Saatte yh:t olla keskenänne lasten kanssa niin kauan kun maailmasta yksikin lapseton naaras löytyy:)
"Jos oikeasti lapsia rakastaa, hyväksyy myös toisenkin lapset."
Sä olet jäävännyt itsesi tästä aiheesta siinä vaiheessa kun olet synnyttänyt oman lapsesi. Vai oletko sitä mieltä että pelkästään sinun lastesi tulee riittää myös mahdolliselle lapsettomalle kumppanillesi? Lapsettoman sinkkunaisen, joka elää yh-miehensä ja lasten kanssa, suusta tuolla lauseella olisi vähän enemmän painoarvoa.
"Kyllä siitä on jäänyt tietynlainen viha miehiä kohtaan, kun muistaa oman äitinsä kylpyhuoneessa verta valuvana."
Älä nyt kosta tuota yleisesti kaikille miehille. Vaikka sun äitillesi olisi tehty mitä, niin se ei ole kollektiivisesti kaikkien miesten vika vaan pelkästään sen yhden kusipään. (ja seuraavaksi mut lynkataan sen takia että nimittelen ihmisiä:)
just laitoin tuonne yksinhuoltajista? ketjuun hieman psykologiaa asian tiimoilta miksi nainen jämähtää huonoon suhteeseen. Naisen logiikka palstalle muistaakseni kirjoitin ketjuun Renttu samaisesta teemasta.. Jos kiinnostaa käy lukemassa.
Tiivistettynä sanottakoot että kyse on lopussa kahden sairaan symbioottinen suhde, ei enää rakkaudesta tietoakaan...Been there, bought the t-shirt
Hoivavietti, hoivavietti, lallallaa...
No ei nyt sentään. Muuta kuin vähäsen sitäkin. ;)
"Tiivistettynä sanottakoot että kyse on lopussa kahden sairaan symbioottinen suhde, ei enää rakkaudesta tietoakaan"
Näinhän se on.
Mutta asiasta toiseen, kun tuossa olit kirjoittanut "kasvattajan vastuusta", niin sanoisin tähän että EHKÄ myös se lapsi tekee niitä omia valintojaan vaikka asiat olisivat miten hyvin kotona. Eli vanhemmiten myös se kaveripiiri alkaa vaikuttaa. Joskus ikävin seurauksin. Tähän ei vanhempi/vanhemmat pysty välttämättä vaikuttamaan.
Tietenkin nythän voi pallotella vaikka miten pitkään, että jos lapsi alkaa imppaamaan tai polttelee aineita tokalta luokalta lähtien, niin onko se vika kuitenkin siellä kotona? Onhan niillä kotioloillakin varmasti vaikutusta, en kiellä sitä, mutta mitä vanhemmaksi muksu kasvaa niin sen enemmän hän rupeaa tekemään omia (vääriä) päätöksiään. Vaikka olisi kasvanut alkoholittomassa perheessä/alkoholittoman vanhemman kanssa.
Juu, tilanne monimutkistuu huomattavasti sitä mukaa kuin lapsi itsenäistyy ja tekee omia ratkaisujaan, välillä hyviä ja välillä huonoja.
Vaikka eväät kotoa olisi hyvät niin esim. koulukiusatulla ei ole saumaakaan ylläpitää normaalia itsetuntoa.Kaveripiirillä on teinivuosina erittäin suuri merkitys, kun omia vanhempiaan uhmaa jälleen kerran ja tuskaisena yrittää omaa identiteettiään rakentaa...huhhuh, pelottaa jo valmiiksi tuo vaihe...
Luulenpa ettei sitä lapsuuden kodin vaikutusta ihmiseen ja ihmisen valintoihin ja käyttäytymiseen voi varmuudella analysoida ennenkuin analysoitava ihminen on kuollut. Sitä ennen voi vai spekuloida minkä luulee vaikuttaneen mihinkin asiaan ja valintaan.Ja taitaa olla mahdottomuus sittenkin.
Ja mikä on sitten onnistuneen kasvatuksen lopputulos? Ihminen jolla ei ole riippuvuuksia tai velkaa kuollessaan?Mieleltään terve ihminen?Ihminen jolla on valtaa ja mammonaa kuollessaan?Vai pelkästään ihminen jolla on henki vielä tallella hetkeä ennen kuolemaa? Siis selviytynyt elämän karikoista tappamatta itseään?
Arvomaailmatkin ovat niin erillaisia ihmisillä joten analyysin suorittajan oma arvomaailma ratkaisee mikä on lopullinen tuomio.Onnistuiko kasvatus vai ei...
Taidan leijailla jossain toisessa ulottuvuudessa tällä hetkellä kun ajatukset on tuota luokkaa, heh!
Mahdotontahan sitä on määritellä varmuudella mikä johtuu kasvatuksesta ja mikä omasta luonteesta kun näitä vikatikkejä elämässään tekee..spekuloida aina voi. Eipä näitä mielen koukeroita saa matemaattiseen muotoon, ei sitten millään!
paljon täällä ihmiset tuntuvat kammoksuvan ja suorastaan hylkivän yksinhuoltajia, mistähän kumman syystä. Onko jollekin sit kamala paikka jos toisella on jo valmiiksi lapsia, miksi sitä kammoksuisi ? En kyllä ymmärrä tuollaisten ihmisten ajattelu tapaa lainkaan.
Taitaa olla et sellaiset jotka hylkivät yksinhuoltajia eivät ole ihan varma mitä edes itse haluavat tai muuten ovat arvot ihan totaalisen hukassa !
"Onko jollekin sit kamala paikka jos toisella on jo valmiiksi lapsia, miksi sitä kammoksuisi ? En kyllä ymmärrä tuollaisten ihmisten ajattelu tapaa lainkaan."
Niin, en mäkään ymmärrä niitä ihmisiä jotka haluavat kasvattaa muiden lapsia. Mutta en mä silti tule tänne kotipsykologia leikkimään ja arvioimaan heidän tuntemuksia ja miksi he mahdollisesti tekevät niin tai näin. Toisille käy yksinhuoltajat ja heidän lapsensa hienosti, toisille eivät. Ei mielestäni kumpikaan ole toista huonompi, he vain haluavat eri asioita elämästään sillähetkellä.
"Taitaa olla et sellaiset jotka hylkivät yksinhuoltajia eivät ole ihan varma mitä edes itse haluavat tai muuten ovat arvot ihan totaalisen hukassa !"
Meinaatko olevasi jotenkin korkeammalla jalustalla kun sinulle kelpaisi yksinhuoltaja mutta minulle ei? Sinun arvomaailmasi on se ainoa oikea, muut hukassa, niinkö? Oletko koskaan miettinyt että ehkä ihmiset haluavat hieman eri asioita elämästään ja ihmiset voivat olla hyvinkin eri elämäntilanteissa?
Viittaukseni noihin yksinhuoltaja juttuihin liittyi lähinnä keskusteluihin joita näillä sivuilla on käyty. Kaikissa keskusteluissa moni tuumaa yksinhuoltajille että teillä ei ole mitään mahdollisuutta suhde markkinoilla. Tuohan ei kuitenkaan pidä paikkaansa ?
Miksi sitten toisen lapsien kasvattaminen olisi niin paha paikka ? Eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole jos nyt lapsista sattuu pitämään !
Vaikka nyt juttuni käsitteli asiaa niin en kuitenkaan missään vaiheessa maininnut minun oleva mitenkään korkeammalla jalustalla, ehkä osaan vaan katsoa asiaa hivenen laajemmin ja mahdollisesti järkevämmin ? Käsittääkseni sitä haetaan kuitenkin itselleen sitä seuralaista jonka kanssa voisi vaikka elämänsä viettää ja jos siihen on esteenä toisen lapset niin enhän minä sille mitään voi, jokainen ajattelee tavallaan.
Naisia täytyy kuitenki ymmärtää tuon yh tilanteen takia koska useammassa tapauksessa lapset jäävät aina naisen hoiteisiin ja joutuvat elämänsä muokkaamaan sen mukaan. Minä ainakin sen verran kunnioitan yh-äitejä koska he joutuvat tekemään aikas radikaalin ratkaisun mikä rajoittaa heidän elämää. Miksi tuomita heidät yhden epäonnistuneen suhteen takia ?
Mielestäni sulla on oikea asenne asiaan. On ihmeellistä, että yksinhuoltajia monesti pidetään huonompina kasvattajina vain siksi, että he kasvattavat lasta yksin. Tunnen paljon yksinhuoltajien lapsia, monissa tilanteissa on ollut lasten edun mukaista erota. Kyllä lasten kasvattaminen yksin on rankkaa, mutta kunnioitan niitä, jotka uskaltavat siihen ryhtyä. Ei ole lasten eikä tietenkään omankaan edun mukaista olla huonossa suhteessa, jossa on esim. runsasta alkoholin käyttöä, pettämistä, lyömistä. Lapsi ei välttämättä ymmärrä asioita niinkuin aikuinen. Lapsi ei voi tilanteesta irtautua, se on vanhemman vastuulla.
kommentistasi ! Näinhän se juuri on et ei lapset kärsivät enemmän huonossa suhteessa eläessä, varsinkin jos asiaan liittyy alkoholismi tai jopa väkivalta. Harmittaa vaan lastenkin kannalta ettei kavattaminen ole helppoa yksinhuoltajanakaan vaan vaatii aikasmoista sitoutumista ja joutuu väkisinkin tekeen joitain kasvatuksenkin kannalta ehkä huonoja ratkaisuja. Lapsen etua joutuu kuitenkin aina ajatteleen. Yksinhuoltajuus on mielestäni tosi kunnioitettava ratkaisu jos kun siihen joku uskaltaa/joutuu lähtemään !
Minusta jokaisella on oikeus valita seuransa, mutta ei se oikea rakkaus katso sitä onko nainen/mies yh vai ei. Jos rakastuu oikeasti niin kyllä ne toisen lapset pystyy hyväksymään, koska ne kuuluvat ns. pakettiin. Ja voihan niitä yhteisiäkin pukata, jos siltä tuntuu.
Sitä sen sijaan en ymmärrä, että yh:t, varsinkin naiset leimataan joksikin epäonnistujiksi ja sosiaalipummeiksi, jotka on jotain kakkosluokan kansalaisia?! Ihan sama kun väittäisi, että kaikki amiksen käyneet on tyhmiä ;-). Itse olen rakkaudesta naimisiin mennyt nuorena, kaksi lasta siinä liitossa saanut ja 32-vuotiaana eronnut akateeminen ja hyvin toimeentuleva nainen. Minkä sille mahtoi, että miehen rakkaus loppui ja tulin jätetyksi. Ei se menneisyys silti minua huonommaksi tee ja paljon siitä liitosta itsekin sain. Eihän minulla olisi näitä lapsiakaan ilman.
Kurjalta tuntuu jos asenteet on tuollaisia vieläkin, sillä nykyään puolet liitoista päättyy eroon ja siihen on yleensä molemmissa syytä näitä väkivalta ym. tapauksia lukuunottamatta. Että mitä jos oltaisiin suvaitsevaisia ja lopetettaisiin turhat leimaamiset? Eiköhän me yh:t olla muutenkin kärsitty elämän koulussa ihan tarpeeksi... Tsemppiä kaikille lapsiaan yksin kasvattaville!
yhtä tiukassa kuin 100 vuotta sitten jolloin paheksuttiin yh-äitejä heidän tehtyjen hairahduksia joiden tuloksena syntyi lapsi/lapsia.
Ajat ovat muuttuneet yhteiskunnallisesti ja muutenkin mutta asenneilmpiiri yh-äitejä kohtaan eivät, vaan ne ovat edelleen negatiivisävyisä kuin 100 vuotta sitten vaikkakin lievempiä.
Ennen vanhaan aviottomia lapsia haukuttiin äpäriksi ilman omaa syytä joista lapset kärsivät ja joutuivat kantamaan henkistä taakkaa johon kuuluu häpeä ja syyllisyys huonommuudesta taustastaan johtuen.
Pöyrisyttävää lukea jatkuvasti yh-äiteihin kohdistuvia solvauksia ihan kuin se on yh-äitien syytä vaikka syitä on yhtä lailla miehissä !
Tietojeni mukaan useimmat yh-äidit valitsisivat paljon mieluummin ns. perinteisen ydinperhemallin joka käsittää kahta vanhempaa kuin yksinhuoltajuuden. Tiedätte varmaan sanomattakin miksi !
Muuten, oletteko unohtaneet yhden tapauksen:
norjalainen kuningatar Mette-Marit oli aikoinaan yh, hän oli kuin me yh-äidit, tavallinen työssäkäyvä pienituloinen joka painiskeli meidän lailla rahahuolien kanssa ja pyöritti yksin arjen rumbaa. Kunnes yhtenä kauniina päivänä ravintolaan jossa Mette-Marit työskenteli tarjoilijana astui Norjan kuninkaan poika Haakon...Hänpä ei antanut Mette-Maritin yksinhuoltajuuden häiritä itseään eikä se, että Meten esikoispojan isällä on rikollinen tausta.
Silti heistä tuli kaikkien aikojen merkillinen norjalainen kuninkaallinen pari !
Olen vakaasti sitä mieltä, että jos mies on henkisesti riittävän kypsä ja suvaitsevainen hän kykenee suhtautumaan tapaamaansa yh-äitiin yksilöllisesti, ei rivitapaukseen leimaten yh-äitiä stereotypian mukaisesti hutsuksi ym.joita saa lukea tällä palstalla kyllästymiseen asti.
Outo ajatus sinänsä, että yksinhuoltajuus jotenkin alentaa naisen ihmisarvoa ja huonontaa asemaa.
Ehkä se on miesten keino hallita naisia lokeroimalla naisia hyviin ja huonoihin naisiin?...
Nyt tuntuu vähän siltä että te ette haluaisi antaa lapsettomille ihmisille mahdollisuutta "oikeaan" perhe-elämään.
"Ja jos ei pysty toisen lapsia rakastamaan, ei ehkä kannattaisi omiakaan hankkia..."
Mikä siinä on yh:n niin vaikea ymmärtää että ehkäpä myöskin lapseton ihminen haluaisi edes kerran elämässään kokea tuon "rumban" ihan alusta asti. Tukea raskaana olevaa vaimoa, olla mukana synnytyksessä, olla mukana kastetilaisuudessa antamassa YHTEISELLE lapselle nimeä. Nähdä kun OMA vauva oppii kävelemään, sanoo ensimmäisen sanansa jne jne. Olen lukenut paljon näitä keskusteluja ja minusta tuntuu siltä että aina te yh:t teilaatte sen että myös minä lapsettomana haluaisin oikeasti kokea tuon kaiken alusta loppuun. Ja yksi mikä minusta tuntuu varsin pahalta kun moni yh sanoo ettei halua lapselleen uutta isää, isä on jo lapsella.
Ehkä teidän oikeasti kannattaisi miettiä asiaa siitä lapsettoman ihmisen näkökulmasta. Te olette sen kaiken kuitenkin jo kerran saaneet kokea. Suokaa se mahdollisuus myös lapsettomille.
Deliriumin kommentti muuten oli aika paha:
"Voiko tässä enää muuta kuin nauraa ja toivoa että ikä toisi näille ihmisille vähän avarakatseisuutta ja musta-valkoisen ajatusmaailman hylkäämistä. "
Toivoisin myös vähän avarakatseisuutta sinullekin. Sinä olet jo kokenut sen kun syntyy uutta elämää maailmaan. Minäkin haluaisin ihan konkreettisesti kokea sen ihan itse, valvomisineen ja vaipanvaihtoineen kaikkineen.
myös lapsettomia. Oman lapsen saaminen on hieno kokemus ja kaikki kehitysvaiheet sen jälkeen. Mutta elämäntilanteita on kaikenlaisia ja siksi tulisikin ymmärtää kaikkia jollain tavoin. Ei ole olemassa yhtä ainota oikeata ratkaisua.Hienoa, että jaksoit puolustaa asiaa! Ja ymmärryksen tulisi kasvaa iän ja kokemuksen myötä - niin lapsettomille kuin lapsellisille jne.
Deliriumin kommentti olikin osoitettu näille henkilöille jotka heittävät lokaa yksinihuoltajien suuntaan ilman mitään perusteluja ja haukkuvat h**riksi ja ties miksi. Muutaman rivin jälkeen, jos jatkat lukemista, löytyy kommentti ettei minua haittaa sellainen henkilö joka ei halua seurustella kanssani sen takia että olen yh.Hänellä on siihen varmaan hyvät perustelut, muut kuin nuo että kaikki yht on h**ria, pummeja ja kaipaavat exän luokse.Nämähän on pelkkiä ennakkoluuloja, jos on sitä mieltä että kaikki yht ovat...
Minä jos joku ymmärrän kuinka tärkeä se oma lapsi on, sillä oman toimintani perusta on aina ollut lapsen oikeus turvalliseen ja virikkeelliseen kasvuympäristöön.
Lasten myötä me isit ja äiditkin kasvamme aikuisiksi.(ainakin jotkut meistä. Poikkeuksia löytyy) Lapset meitä kasvattaa enemmän kuin me heitä. Kun se oma lapsi on, ymmärtää myös lasten arvon, in general, ja tästä syystä minulle ei tuottaisi ongelmia tulevan kumppanin lapsetkaan, vaikka eivät olisi biologisesti omia. Sydämmessä rutkasti tilaa ja äitipuolena jo elämässäni toiminut...
Eli huolellisuutta noihin tulkintoihin. Kiitos.
Delirium kiittää ja kumartaa.
On se ihmeellistä miten jutun suunta kääntyy, mutta mikäs siinä. Tämä aihe on sellainen, että siitä riittää jutun juurta.
Itse ainakin olen aidosti pahoillani ihmisten puolesta, jotka eivät voi saada lapsia. Myös sellaisten puolesta, jotka eivät halua lapsia. Toki se on jokaisen oma asia, jos ei halua niitä. Raskaus, synnytys, lapsen kasvatus... on "hienointa" mitä ihminen voi kokea. Nainen toki konkreettisemmin kuin mies. Lasten kasvatus on rankkaa, mutta antoisaa.
Siihen kuka lapsia saa ja kuka ei, ei voi vaikuttaa. Kai kaikella on tarkoituksensa tai sitten ei. Toki olisi ihanteellista, että lapsella olisi molemmat vanhemmat. Mutta joskus se ei ole mahdollista monistakaan syistä.
Aloitin alunperin keskustelun sen pohjalta, että miksi monet miehet karttavat yksinhuoltajia. Jo yksikin lapsi on monesti este suhteelle. Onneksi löytyy myös toisin ajattelevia miehiä, mutta aika harvassa.
Ja kun puhutaan yksinhuoltajista negatiiviseen sävyyn, se koskee yleensä yksinhuoltajia, jotka ovat naisia. Montako miesyksinhuoltajaa mollataan ja haukutaan ties miksi??? Eipä oikeen tasa-arvo toteudu.
Juu keskustelut välillä kääntyy riippuen siitä mikä on itselle tärkeää ;). Ja ilmaisinpa vaan oman mielipiteeni siitä miksi "kartan" yksinhuoltajia.
Mutta ihan mielenkiinnosta kysyisin Paolalta ja Deliriumilta että jos te nyt tapaisitte potentiaalisen kumppani ehdokkaan joka haluaisi niitä omia lapsia kun ei niitä vielä ole niin miten itse suhtaudutte asiaan. Onko "kiintiö" jo täynnä vai voisitteko ajatella saavanne vielä niitä yhteisiäkin lapsia ?
Tjaaa, vaikean heitit...haaveilen siitä että saisin vielä lapsen, ehkä juuri siksi että en koskaan "saanut" nauttia esikoiseni ihanasta vauva-ajasta. Kaikki on jäänyt hämärän peittoon kun mieheni jätti kaiken minun hoidettavakseni ja paloin sitten totaalisesti loppuun ja masennuin. Tätä aikaa kun ei takaisin saa...ja se surettaa. Voin vain yrittää kompensoida tätä tyttärelleni tänäpäivänä.
Joten olisihan se ihana saada lapsi yhdessä toisen ihmisen kanssa, joka olisi ihan oikeasti läsnä ja valmis osallistumaan hoitoon sekä tietysti koko odotuksen ihanaan aikaan. Saisi nauttia äitinä olemisesta ja rakastaa ihanaa miestä joka omaa lastaan hyvin ja hellästi hoitaisi. Eli unelmissa haaveilen siitä että olisi kerrankin kunnon perhe joka uutta tulokasta odottaisi pelonsekaisin ja riemuitsevin tuntein.
Eli näin unelmissani. Totuus lienee kuitenkin se että melkoiset traumat minulle on jäänyt siitä että olen joutunut niin epätoivoisiin ja hirveisiin tilanteisiin vauva sylissä, ja olen ollut todella avuton, yksin ja vailla mitään tukea.(kaikkea kivaa se aviomies järjesti) En tiedä saanko traumojani käsiteltyä ennenkuin biologinen kello on lopettanut tikityksen ja on jo liian myöhäistä.Eli en tiedä uskaltaisinko vielä heittäytyä siunattuun tilaan.
Lisärasitteena on se että "ihanan" minun ja ihanan tyttäreni lisäksi uusi kumppani saa ikään kuin kaupanpäälle vielä sairaan ex-ukkoni ja tämän häiriköinnin joka ei varmaan lopu ennenkuin kyseinen mies on kuollut ja kuopattu.
Eli niin "kovaa" kaveria en varmaan ikipäivänä löydä joka viitsisi tähän soppaan vapaaehtoisesti astua...Sen takia en näe että tulevaisuudessa haikara toisi minulle toisen lapsen.
Ei todellakaan ole kiintiö vielä täynnä. Olen isosta perheestä (Yht. 7 lasta) ja haluaisin ison perheen itsekin. Pienestä pitäen olen hoitanut omia nuorempia sisaruksiani ja tuttujen/naapurien lapsia. Rakkaus lapsiin on aitoa. Meinasin päätyä työskentelemäänkin lasten pariin, mutta vanhukset veivät lopulta mennessään :o) Tai onhan tässä vielä työvuosia jäljellä, tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen aatellut, että ehkä 4 lasta olisi sopiva...Jos niitä lapsia lisää siunaantuisi, ei sekään sanottua ole.
Juu, onhan se mukava kokea se koko rumba alusta alkaen. Eikö sitä voisi sitten nauttia yksinhuoltajanaisen kanssa ? Vai oletko törmännyt vain niihin, joille se toisen miehen kanssa tehty lapsi/lapset riittävät ?
En oikein ymmärtänyt.
Tokihan siitä yhteisestä "hedelmästä" voisi nauttia myös yh:n kanssa. Kyllähän se yhteinen lapsi kummasti lähentäisi, luulisin. Mikä ettei. Olen itse tosiaankin törmännyt enemmän sellaisiin tapauksiin joille riittää ne jo tehdyt lapset, harva haluaa enää lisää. Ja sitten monilla tuntuu tosiaan olevan sitäkin pelkoa että kun yksi suhde on jo epäonnistunut niin välttämättä ei haluta enää uudestaan ottaa sitä samaa riskiä, ihan ymmärrettävästi. Sehän on selvää että meistä jokainen haluaisi sen "täydellisen" elämän.
Sulle riittää kyllä ihan hyvin yksikin. Ole nyt edes sille hyvä äiti. Ei miehiin kannata luottaa noissa lapsi asioissa. Varmasti joudut hoitamaan sen toisenkin lapsen ihan kokonaan yksin.
Mitä tiedät äitiydestäni? Olenko sinulle kertonut, minkälainen äiti olen, ja minkälainen on tyttäreni tänä päivänä? Lapseni ei ole SE vaan HÄN!!!!!
Miten saatat asettaa itsesi "Jumalaakin korkeammalle tasolle" kertomalla minulle mikä minulle on sopiva lapsimäärä epäillessäsi äitiyttäni josta et mitään tiedä???
Pilkkaa pelkojani jos se oloasi helpottaa. Pilkkasi ei minua heikennä. Ei se herjaaminen sinunkaan voimiasi kasvata, tai tuo takaisin itsetuntoa jota ei ole, sillä omaan katkeruuteesi olet jo tukehtunut...
Tais joku olla kusassut sen aamumuroihin ja purki vaan pahaa oloaan suhun tai sitten on todella itsekeskeinen tyyppi. Tärkeintä on, että itse tiedät millainen äiti olet. Oon varma, vaikka en henkilökohtaisesti sua tunne, mutta oon sun tekstejä lukenut, että oot erittäin hyvä äiti. Jo se kertoo sen, ettet jäänyt huonoon suhteeseen.
Voimia ja tsemppiä!
Kiitos, Paola! :)
..puhut asiaa, jälleen. Muistamme varmasti kaikki Sauli Niinistön, nykyisen presidenttiehdokkaamme, yh-isän. En näe enkä kuule kenenkään häntä mollaavan. Oli syy sitten leskeys tai ihan "tavallinen" ero, ennemminkin kuulee sympatiaa niitä isiä kohtaa, jotka ovat jääneet lapsen/lapsien kanssa yksin. Ja hattua nostetaan kun ovat niin reippaita(mitä tietysti ovatkin), kun jaksavat. Että missäs se tasa-arvo tässäkin kohdassa toteutuu?
En tiedä onko YH-miehen yhtään sen helpompi löytää seuraa kuin YH-naistenkaan, mutta kyllä se vaan niin on, että YH-mies on nostettu jollekin ihme jalustalle. Johtuskohan siitä, että nainen "kantaa" ja synnyttää lapsen niin on jotenkin itsestään selvää, kun nainen on yksinhuoltajana. Sehän kuuluu asiaan, vaikka lasta tekemässä on ollut 2 osapuolta. Mies on sitten taas uhrautuja ja jotakin niin ihmeellistä kun lapsestaan/lapsistaan yksin huolehtii...Ei kai sellaista voi mollata ja arvostella...
Kun puhutaan yksinhuoltajista, niin puhutaanko oikeasti yksinhuoltajista vai niistäkin yksinhuoltajista, joilla on yhteishuoltajuus lapsen toisen vanhemman kanssa? Itse käsitän sanalla yksinhuoltaja ihmistä, joka kasvattta yksin lasta/lapsia ja on virallisestikin lasten yksinhuoltaja.
Eiköhän aika yleisesti lähihuoltajayhteishuoltajista puhuta yksinhuoltajina ja asionaomaiset-asianosaiset itsekin sujuvasti sekoittavat termejä. Pitäisikö täällä nyt sitten arvostella erityisesti miesyksinhuoltajia etteivät vaan pääse jalustalle? Olisivat pöntöt miettineet kaksi kertaa mihin siittiöitään ruikkivat!:)
Käytännössä "onnistuneen" yhdynnän jälkeen miehellä on vain hyvin vähän päätäntävaltaa jatkosta lapsen suhteen. Mahdollinen abortti on täysin naisen valinta. Sitä en tiedä onko isällä sanansijaa tilanteessa että äiti haluaa luopua syntyneestä lapsesta. Mutta tilanteessa, jossa vanhempien tiet eroavat, niin äidistä aina _halutessaan_ tulee lähihuoltaja, ellei ole todella raskaita syitä, jotka tekisivät äidistä tähän sopimattoman.
Että sellaista tasa-arvoa Suomessa.
Ahh, sitä hetken huumaa kun molempia osapuolia panettaa "aivan sikana". Ei kun vaatteet pois ja nauttimaan :).
Sitten kun sen nautinnon tuloksena siemen alkaakin itämään niin eipä siinä todellakaan ole miehellä enää mitään sanavaltaa jos nainen päättääkin "tehdä" sen lapsen, vaikkei niin olisikaan alkuperäinen tarkoitus. Ehkäpä siinä myöskin yksi syy miksi toinen (useimmiten nainen) jää yh:ksi.
Täytyy myöntää että kun peuhailee naisen kanssa joka ei ole ihan potentiaalinen vaimoehdokas niin joskus saattaa ajatella että onkohan ehkäisy kunnossa. Varsinkin siinä vaiheessa kun nainen sanoo että joo käytän mä pillereitä, laske sisään vaan.
olet, näinhän se meneekin :) mutta mielestäni näissä keskusteluissa nyt kyse olikin siitä miten meitä yh-ÄIPPIÄ kohdellaan tai minkälainen "maine" meillä jostain syystä on yleistettynä. Eli kiteytettynä olemme; yhteiskunnan elättejä, lapsia ainakin 4:n eri miehen kanssa, juoppoja, miehenkipeitä, helppoja saaliita baarissa, kuka mies vaan kelpaa...ym ym.
Eli ilmeisesti kädenvääntö nyt onkin sellaisesta asiasta juuri että yritämme selventää kaikille toisin ajatteleville että yh-äippä on aivan samanlainen ihminen kuin ei yh:kin tai ns. "normaalissa" perheessä elävä äiti. Ja kuitenkin moni yh-äiti, tekee kokopäivätyötä, ja hoitaa sen kodin siinä vielä JA suurinosa ei kuitenkaan valita asiasta, vaikka joskus rankkaa onkin ja toivoisi joskus vähän apuja jostain. Mutta ne on hetkellisiä mietteitä ne.
Toinen asia on se että moni tuntuu ajattelevan niin, että automaattisesti jos sinulla on lapsi/a, lastenteko on sitten loppu. Ja siten emme anna mahdollisuutta miehelle kokea sitä tunnetta mitä on tulla isäksi. Ja tästä syystä juuri olemmekin niitä pahiksia, joita ei voi edes kuvitella tapailevansa. Mutta tälläkin asialla on monta puolta. Itse ainakin en todellakaan ole vielä päättänyt jääkö lapset tähän, vai saanko vielä kenties nauttia edes yhdestä vauva-ajasta. Itse toivoisin että löytäisin sellaisen kumppanin, joka haluaa kanssani sen yhteisen lapsen, mutta myös tietenkin hyväksyy minun lapseni.
Että tälläisiä mietteitä täällä, ja taas kerran, nämä ovat minun mielipiteitäni, ei yleistyksiä.
Jokaiseen meistä herätämme ties minkälaisia ennakkoluuloja jo ulkonäöllämme. Ammatti ja asuinpaikka kertoo myös monille 100% tarkasti millaisia olemme ja taistelua näitä ennakkoluuloja vastaan ei yksinään voi voittaa.
Varmasti iso osa yh:sta on kaikin puolin hyviä ihmisiä ja jos joku tekee yleistyksiä erityistapausten perusteella, niin sille ei vaan voi mitään. Väitän silti että ylivoinen enemmistö arvostaa hoitamaanne vastuuta eikä etenkään pyri vaikeuttamaan yh:en elämää.
Minusta joillekin vaan näyttää olevan todella vaikea ymmärtää, että vaikka nainen on fiksu, mukava, kaunis jne, niin jollekin hänen unelmiensa prinssille tosiaan voi olla este se, että hänellä jo on lapsia. Jos on koko pienen ikänsä tottunut siihen, että kaikki ovet ovat avoinna, niin onhan se järkytys huomata jonkun painuneen kiinni.
Lainaus aloittjan tekstistä: "Tarkoitin lähinnä ihmisiä, jotka sanovat etteivät voi alkaa suhteeseen yksinhuoltajan kanssa. Mikä tekee YH:sta niin huonon, ettei ansaitsisi uutta onnea ja rakkautta? "
Ei mikään. Minussakin on tuhat asiaa, jotka naisen mielestä voivat estää parisuhteen kanssani, mutta en silti väitä että jokainen on sitä mieltä etten ansaitse onnea tai rakkautta. En vain ansaitse sitä juuri hänen kanssaan.
Ennakkoluuloja yksinhuoltajia kohtaan on, ja tulee aina olemaan. Tästä seuraa tiettyjä ongelmia, luonnollisesti.
Eli ajatellaanpa tällainen tilanne: Lähden ravintolaan jossa tapaan mukavantuntuisen miehen. Illan aikana juttelemme työnteosta, huonosta palkasta,harrastuksista, maailman menosta ja elämänarvoista etc. Huomaamme että pidämme toisistamme, meillä on paljon yhteistä, ja pieni ihastuskin pukkaa päälle. Illan aikana paljastan sitten "synkän totuuden" siitä että minulla on lapsi ja olen yksinhuoltaja. Miten mies tämän ottaa siinä vaiheessa kun jo tietää että minä käyn töissä, minulla on korkea työmoraali etc.
Suutuuko hän siitä etten heti ensimmäisessä lauseessa, heti sen jälkeen kun olen nimeni kertonut, kerro tätä seikkaa, vai onko minulla mahdollisuus keskustelun aikana poistaa tiettyjä ennakkoluuloja? Kokeeko mies että olen huijannut häntä ja tuhlannut hänen aikaansa?
Aivan, kyllähän se sekstailu kivaa on, mutta aina ei voi toisen sanaan luottaa...Tässä yksi tositarina elämästä. Eräs nimeltä mainitsematon mies tapasi nimeltä mainitsemattoman naisen kostean ravintolaillan yhteydessä. Aiemmin pari ei toisiaan tuntenut. Kuinka ollakaan tie vei sitten illan jälkeen samalle asunnolle ja siellä sitten harrastettiin seksiä naisen vakuuttaessa miehelle käyttävänsä e-pillereitä. Hyvä että miehellä edes eteen otti, kun niin humalassa oli, ettei juurikaan illasta sen enempää kauheasti muistanut. Mutta kondomia ei käytetty, koska nainen niin vakuutti kaiken olevan ok. Tämän illan jälkeen ei kumpikaan ollut toisiinsa yhteydessä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että nainen oli tullut raskaaksi. Miehelle hän ei asiasta kertonut vaan mies sai sen vähän kuin vahingossa tietoonsa paria kuukautta ennen laskettua aikaa. Lapsen synnyttyä tehtiin dna-testi ja mies oli lapsen biologinen isä. En tiedä mahtoiko edes olla muita potentiaalisia ehdokkaita. Mies olisi suostunut jättämään nykyisen naisystävänsä ja aloittamaan perhe-elämän naisen kanssa, mutta nainen ei sitä edes halunnut kokeilla. Nyt sitten mies on velvollinen elättämään lasta, lasta jota ei olisi koskaan pitänyt edes syntyä.
Ymmärrän, jos tälläisen tempun tehnyttä naista arvostellaan. En itsekään ymmärrä ja hyväksy, että joku voi näin menetellä. Mutta onneksi, ainakin luulen niin, tälläisiä naisia on aika harvassa.
Hmmm... eihän se yksinhuoltajuus mikään "vamma" ole vaikka aika iso asia onkin :). Minun mielestäni ei nyt ihan heti eikä kohtakaan tarvi kertoa sitä että sinulla on lapsi. Ei siis heti nimesi jälkeen. Sehän tuntuu siltä että sinä olisit heti kättelyssä iskemässä miestä. Kyllä sen ehtii kertoa. Ensin pitää vaan "mainostaa" itseään kuinka mukava nainen sinä oletkaan. En minä ainakaan siitä suuttuisi ettet heti kertonut. Et sinä ainakaan minun aikaani missään tapauksessa olisi "tuhlannut", olenhan siinä tapauksessa saanut tilaisuuden tutustua sinuun, paljon mukavampi vaihtoehto kuin vaikka nojailla yksinään baaritiskiin. Ainahan sitä kannattaa ensin yrittää tehdä vaikutus ja puhua mies ympäri ;). Tuossa joulun alla muuten tapasin ravintolassa mukavan naisen joka oli juuri eronnut ja hänelle oli siunaantunut lapsia jo peräti 4 kappaletta. No hän oli jo sitä mieltä että enempää lapsia ei tarvita ja tuskin hän enää menee naimisiinkaan. Sääli sinänsä, hän oli todella mukavan oloinen, ellei jopa potentiaalinen ehdokas kumppaniksi ;). Ja vaikka hän tuli kertoneeksi että lapsia on siunaantunut niin eipä se minua karkoittanut. Hitaitakin vielä tanssittin :). Olen kyllä vahvasti sitä mieltä että toisen katseesta on aika pitkälti aistittavissa milloin ollaan pahasti menossa sinne ihastumisen puolelle ja siinä kohtaa olisi ehkä syytä kertoa ettet asu ihan yksin.
Sataprosenttista ehkäisykeinoa ei ole vieläkään keksitty. Jokainen meistä on varmaan kuullut samantapaisia kertomuksia naisista jotka huijaavat tuossa ehkäisyasiassa. Täysin moraalitonta ja tuomittavaa käytöstä sellaiselta naiselta joka näin menettelee.
Eiköhän jokaiselle seksiä harrastavalle ole jo valjennut mikä se parittelun tarkoitus on, sen lisäksi, että se on pirun kivaa. Jos tätä pirun kivaa haluaa harrastaa, ilman että niitä lapsia tulla tupsahtaa, niin silloin kannattaakin pelata varman päälle. Jokainen, niin mies kun nainen, hoitaakoot itselleen jonkun ehkäisyn. Missään ei kielletä sitä että montaa eri ehkäisykeinoa voi käyttää päällekkäin. Näin voi minimoida raskauden riskin entisestään, eikä ole jonkun toisen rehellisyydestä kiinni, tuleeko lapsia vai ei.
Lapsen tekoon kun edelleen tarvitaan kaksi eri sukupuolta olevaa, joten kummankin tulee myös kantaa vastuuta ehkäisystä. Se pitää olla jo selvillä ennenkuin ne pöksyt riisuu.
*Turha siinä vaiheessa enää itkeä kun p**kat on jo housussa*
Tuohan on jotakuinkin se pahin painajaiseni, varmaan monen muunkin. Totuus kun kuitenkin on se ettei ole kiva syödä "karkkia paperit päällä". Mieluummin ihan paljaaltaan...
Ja valitettavasti ehkäpä se naisen tehokkain ase on kuitenkin seksi. Vaikea siitä on miehen kieltäytyä. Mielelläänhän sitä lähtee vaikka matotkin tamppaamaan jos tietää että muuten ei "leikitä" illalla ;).
Minustakin taitaa olla tällä hetkellä kiinnostunut eräs vauvakuumetta poteva nainen. Täytyy olla varovainen nyt noiden houkutusten kanssa :).
tavalla tai toisella saan hankittua naiselta N munasolun, sen hedelmöitettyä ja vuokrattua kohdun sikiölle. Kun lapsi syntyy niin onhan lapsen biologinen äiti N myös elatusvelvollinen? Ei kai hänellä ole mitään oikeuksia lapsen suhteen?
En tietty voi olla varma kuin omasta puolestani, mutta en todellakaan usko, että juuri kukaan on sitä mieltä, että sinä voit jotenkin "tuhlata" toisen aikaa. Pikemminkin sitä olisi pahoillaan sun menetetyn aikasi puolesta, koska yh:llä noita baari-tilaisuuksia luultavasti on niukemmin.
Luulisin että vähänkin pitempään jutellessa omat lapset on aika helppo tuoda luontevasti esiin.
Sitä munasolua et varmaan saa naiselta ilman tämän suostumusta joten silloinhan nainen tietää mihin on ryhtymässä. Eli nainen on elatusvelvollinen.
Oikeuksia lapseen vanhemmilla ei periaatteessa ole, vaan lapsella on oikeus pitää yhteyttä molempiin vanhempiin.
Käytännössä etävanhemmalla säilyy tapaamisoikeus, oli tilanne mikä tahansa. Se evätään vain sellaisissa tapauksissa jossa vanhempi on selvästi vaarallinen lapselle.
Jos taas varastat munasolun, niin tilannehan ei mitenkään ole verrattavissa siihen että kaksi aikuista ihmistä harrastavat vapaasta tahdostaan seksiä ja nainen huijaa syövänsä e-pillereitä.Miehellä kuin edelleen on mahdollisúus estää raskaus itse.
Sen munasoluvarkauden voi verrata vain tilanteeseen jossa nainen raiskaa miehen vasten tämän tahtoa. Sellainen tilanne on melkeinpä mahdoton.Tai voihan nainen varastaa vastaavasti sinun siemeniäsi...Ja mitkä oikeudet kellekkin jää tällaisessa tapauksessa niin siihen en kyllä osaa vastata yhtään mitään.
No, tarinat kertoo että jossain päin maailmaa varastetaan kokonaisia elimiäkin ihmisiltä.
Mutta noin teoriassa siittiöt säilyvät kai? joissain kondomeissa elinkykyisinä tuntikausia, joten periaatteessa huolimattomasta miehestä voi tulla isä ihan ilman yhdyntääkin. Enkä jaksa uskoa että todistustaakka olisi naisella, joten dna-testin jälkeen mies saisi nauttia vanhemmuudesta.
Miehet, pitäkää hyvää huolta spermastanne!:)
Älähän nyt lietso hysteriaa miehiin,hihhihiii!Katalat naiset vievät siittiönne sammuttuanne...
Eli yhden illan panon päätteeksi muistakaa heittää se käytetty spärädäri sinne takintaskuun lähtiessänne, ja polttakaa poroksi kotosalla...Hahhahhaa!
Jo ensimmäinen aika tärkeä asia projektin etenemiseen tuottaisi päänvaivaa...Pitäisi tietää aika tarkkaan koska naisen munasolu irtoaa ja sitä ei nainen itsekään välttämättä tiedä.
Luulen, että et pystyisi tuohon koko projektiin ilman, että syyllistyisit rikokseen tai sitten naisen tarvitsisi olla aika lailla "latvasta laho" jos tuollaisen tempun pystyisit suorittamaan ilman joutumista minkäänlaiseen edesvastuuseen teosta.
Jos nyt oikein jossitellaan, niin jos onnistuisit saamaan munasolun, hedelmöittämään sen ja sitten vuokrattua kohdun ja kun lapsi olisi syntynyt niin onnistuisit vielä joko väärentämään tai sitten saamaan jonkun kätilön kirjoittamaan synnytystodistuksen että kyseinen nainen N on lapsen synnyttänyt vaikkei olisi ja vielä saisit lahjottua elatusturvakäsittelijän tekemään yksinhuoltajuussopimuksen itsellesi, nainen olisi velvollinen elatusapuun.
Otatko haasteen vastaan John McB? ;o)
Joo, mä teroittelen jo täällä kirurginveistäni;)
Musta synnytystodistusta ei tarvi väärentää, koska eihän lapsen synnyttäminen ole mikään edellytys lapsen biologiselle vanhemmuudelle - myöskään naiselle. Eikä sekään poista biologista vanhemmuutta että lapsen teossa on käytetty rikollisia keinoja.
Naiset, pitäkää huoli munasoluistanne!
No vakavammin, mua ärsyttää se, että vaikka lapsen alullepanemiseen tarvitaan kaksi, niin sen jälkeen kaikki valta ja oikeudet on äidillä ja isälle jää vain velvollisuuksia. Biologisella isyydelläkin on merkitystä vain silloin kun katsotaan keltä elatusmaksuja ensimmäisenä yritetään periä.
Aloin tuossa pähkäilemään että onkohan tuossa Paolan kertomassa tosielämän tapauksessa miehellä minkäänlaista mahdollisuutta "luistaa" elatusmaksuista jos pystyisi jotenkin todistamaan että nainen on saanut lapsen viekkaudella ja vääryydellä. Ei vissiin taida onnistua ? Pitäisi varmaankin olla kahden ulkopuolisen todistajan lausunnot (joita tuskin on ollut paikalla) tai kirjallinen sopimus siitä että nainen on sanonut käyttävänsä E-pillereitä. No ehkä jenkeissä tuostakin asiasta voisi haastaa oikeuteen.
Voi teitä miehet! Meille naisille syötetään pajunköyttä jatkuvasti, kun pelimiehet tuolla pyörivät ja lirkuttelevat. Olisiko kenties aika teidänkin hyväksyä se tosiasia että huijareita löytyy myös naisten keskuudesta.
Teillä on edelleen mahdollisuus vaikuttaa siihen raskauden ehkäisyyn. Vapaus valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta se pienempi paha: "Syödä karkkia paperi päällä" tai maksaa moraalittomasti toimineen naisen ja teidän yhteisen lapsenne elatuskustannukset.
Nyt järki käteen,jätkät!!!!!Huijarit ei tästä maailmasta lopu!
Paolan esimerkkitapauksessa faktaa on se että nainen huijasi, mutta miehellä oli edelleen vaihtoehtoja käytettävissään. Tokkopa pelimiehen uhriksi joutunut nainenkaan voisi syytettä nostaa...
Sinäpäs olet kova tyttö ojentamaan :).
Juu onhan se selvä että miehelläkin on vastuunsa tuossa ehkäisyssä, ehdottomasti. Ja ei ole muutenkaan fiksua harrastaa yhden yön juttuja ilman kortsua. Siinä kun voi sen elatusvelvollisuuden lisäksi saada vähän muutakin. Itselläni ei tulisi mieleenkään jotain yhden yön juttua hoidella ilman kumia. Riskit on liian suuret.
Mutta ajattelinkin tilannetta noin teoreettisesti että jos tällä tavalla lapsi tulee niin onhan se,ainakin minun mielestä, paljon suurempi huijaus kuin se että joku pelimies nyt saattaa huijata naisen "antamaan" sitä pimppaa (pelimies käyttää kumia). Tästä pelimiehen huijauksesta kun ei kuitenkaan koidu naiselle kuin ehkä morkkis pariksi seuraavaksi päiväksi kun taas pelinaisen huijauksesta tuleekin miehelle säännöllisiä maksuja seuraavaksi lähes 20 vuodeksi tai sitten pakkoavioliitto.
Ihmettelen sitä, että miksi samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset eivät kohtaa. On paljon eronneita miehiä ja naisia, joilla molemmilla jo omia lapsia. Miksi edes katselette niitä lapsettomia vaihtoehtoja? Yrittäisitte sen sijaan luoda onnellisia uusperhekuvioita lapsellisten kanssa.
Vai onko niin, että niitä toisen puoliskon lapsia ei arjen tilanteissa aina olekaan niin helppo sietää, vaikka kuinka ylistetään sitä miten rakastetaan toista lapsineen kaikkineen. Elämä on... ja joskus sitä omaa asennettaankin kannattaa tarkistaa.
Itse en nyt sen kummemmin kyllä edes etsi mitään. Ei minua häiritse vaikka miehellä olisi entuudestaan lapsia. Minulla on lapsi miehen kanssa, jolla on entuudestaan 2 lasta.
Sanottakoon, että kyllähän se 2-kymppisenä on helppo 2 lapsettoman sinkun kohdata, mutta kun ikää tulee lisää niin väistämättäkin niitä lapsia ihmisillä voi olla ellei sitten huomattavasti itseään nuorempaa kumppania halua. Luulen että YH pääsee helpommalla ottaessaan toisen YH:n tai ainakin ihmisen, jolla on lapsia, huolehti niistä sitten itse tai ei. Tuntuu, että "tavallisilla" ihmisillä on niin vääränlainen kuva yksinhuoltajista. Toki löytyy niitäkin yksinhuoltajia, jotka ovat tosi nuoria, eivät ole kouluja käyneet ja roikkuvat sossun tukien varassa vuodesta toiseen. Mutta on meitä muunlaisiakin. Jokainen tietysti taaplaa tyylillään, en halua sorsia ketään.
Siis loistavaa! kerrankin täällä asiallinen keskustelu =) kiitos siitä sinulle Paola, loistavia kommentteja sekä perusteluja! Pelkkää asiaa..Kuten tietysti monellakin muulla tähän keskusteluun osallistuneella. Kyllä me yh:t vielä huono maineemme korjataan sille tasolle mille se kuuluukin...Kuitenkin olemme ihmisiä muiden joukossa.
Kirjoitukset pohjautuu ihan tosielämään. Kun on YH:n lapsena kasvanut n. 8 vuotiaasta lähtien, niin on jonkinlaista käsitystä yksinhuoltajan lapsena olemisesta. En usko, että minusta sen "parempi ihminen" olisi tullut vaikka molemmat vanhemmat olisivat kasvattaneet aikuisikään asti.
Mielestäni ihmisten, jotka ovat kasvaneet ns. ydinperheessä on vaikea edes kuvitella millaista arki yksinhuoltajan perheessä on...Eikä ole ketään jonka kanssa sitä jakaa. On varmasti paljon helpompaa, jos on toinen ihminen jakamassa arkea.
Luulen, että itsekin yksinhuoltajan kasvattamat ihmiset ovat avoimempia ryhtymään yksinhuoltajan kanssa suhteeseen. Heillä on paremmin näkemystä asian tiimoilta. Tiedän, että harva sitä ihan huvin vuoksi vain haluaa yksinhuoltajaksi.
Kyllä yh-äiti mulle ihan hyvin kelpaa. Kunhan ei vaan tuo sitä pentuaan mun lähettyville. Vie sen jonnekin hoitoon siksi aikaa kun mä muijaa tapaan.
Etkö tiedä, et YH-äiti ja lapsi tulee samassa paketissa??? Kyllähän sun viestistä paistaa just se läpi mitä monet miehet yksinhuoltajista aattelee. Kumpa kaikki YH:t ottas tiukemman linjan miesten suhteen niin päästäs tosta esineellistämisestä eroon.
I think, good single loving moms are those who have been widowed or whose husbands have left them. But what makes me mad, those cynical men must be jealous at those single moms and their lives, because those men dont even have anybody to take care of, they are jealous at those single loving moms who giving birth and comforted their children, spent hours a day, all day, all life with them and for them. And what about working single mom? Single moms are female -parents- ie custodians who provide primary care for their children alone and yet have to work? Of course, all depends on the ages of their children and their level of independence. Many working single moms cant sit at home and wait until their children are able to come home from school and take care of themselves. Their child will learn it how to, because their single loving moms will educate how to. When children are full-grown they will take care of their single loving moms. Mommys love will stay with them forever...
What about those sarcastic single men? Lemme guess.... when they are too old the only people who will take care of those old horrible men are... nurses at vanhankoti, hahaha.