Kenelläkään kokemusta?

Riippuu aivan lähtötilanteesta.. Meillä minä petin miestäni, avioliitto jatkui vielä useita vuosia sen jälkeen, kunnes mieheni aloitti salasuhteen naimisissa olevan perhetuttumme kanssa ja erosimme, kun suhde paljastui. He ovat nyt yhdessä, alussa minua hiukan vaivasi nähdä heidät yhdessä pariskuntana, mutta ei enää. Emme silti ole pakollista enempää tekemisissä, mutta välillämme ei ole mitään katkeruutta, eikä häpeää. Lapsemme ovat hyväksyneet asian täysin ja väitän, että se oli jopa tavallista helpompaa, kun tunsivat "äiti- ja sisaruspuolensa" jo usean vuoden ajalta (siis tällä naisellakin on lapsia). Ex-mieheni avokumppanin lapset ovat tervetulleita myös minun kotiini, koska ovat lasteni ystäviä. Yksi heistä oli jopa lomamatkalla mukanani, toki äitinsä kustantamana. Lapseni ovat myös tervetulleita tämän naisen ex-miehen kotiin, hän suhtautuu asiaan samalla tavalla kuin minäkin, vaikka on myös petetty ja jätetty. Tiedän, että mieheni ei tule pettämään nykyistä kumppaniaan ja tekee kaikkensa, että suhde onnistuisi ja sitä toivon minäkin. Hän on hyvä mies ja saa nyt sellaista rakkautta, jota minä en hänelle pystynyt antamaan. Myös eräällä ystävälläni on samantapainen tilanne eli asiat voi hoitaa nätistikin.. Kun kyse on aikuisista ihmisistä, joiden välillä rakkaus on kuollut ainakin toisella osapuolella, niin ei liene mitään syytä olla esteenä tai katkera uudesta rakkaudesta, jonka kohtalo tarjoaa. Eihän ketään voi vangita enkä itse haluaisi olla nainen, jonka kanssa mies on vain säälistä tai velvollisuudesta. Kun sulkee yhden oven takanaan, niin samalla avaa ikkunan uuteen elämään ja mahdollisuuksiin, ja tämähän koskee niin petettyä/jätettyä kuin toistakin osapuolta, kunhan ensi järkytyksestä on toivuttu.