Olen noin 20-vuotias nainen. Pitkäaikainen (5v) parisuhteeni oli vakavassa pidempiaikaisessa kriisissä, seksiäkään emme keskenämme harrastaneet yli puoleen vuoteen, mies petti mua ja mä petin lopulta häntä (en harrastanut yhdyntää mutta halusin toisia miehiä, ihastuin, suutelin toista jne eli pettämiseni oli hyvin vakavaa). Kriisini keskellä tutustuin työpaikallani minua vanhempaan mieheen, joka oli hyvin onnettomassa seksittömässä avoliitossa myös ja hän on kahden lapsen isä, ystävystyimme.
Mä ja se mies, olkoon hänen nimensä Pekka, kiinnostuimme toisistamme. Olimme yhteyksissä lopulta työpaikan ulkopuolellakin. Päädyimme yhdessä ulos, kyse ei ollut treffeistä. Myönsimme tunteemme toisillemme, kyse oli jo rakkaudesta. Aloimme tapailla ja järjestellä asioitamme jotta saisimme olla yhdessä, ero kummallakin vireillä jo sillon mutta asuimme kumpikin kuitenkin vielä avoliitossa toisen kanssa. Emme olleet harrastaneet suutelua, hyväilyjä (ei intiimialueiden) enempää keskenämme.
Kaikki oli ihanaa! Erosimme eksistämme ja aloimme olla yhdessä, muutimme yhteen. Kaikki tunteidemme myöntämisen jälkeen yhteenmuuttoon tapahtui hyvin nopeasti alle 1kkssa. Olin onnellisempi kuin ikinä, samoin Pekka. Rakastimme, olimme löytäneet toisistamme sen oikean, sielunkumppanin, elämänkumppanin.
Meni pari kuukautta ja maailmani pirstaloitui; Pekka kertoi harrastaneensa seksiä yhden kerran avokkinsa kanssa kun me kaksi jo suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta mutta asuimme vielä eksiemme kanssa, eksä vietteli Pekan tietoisena musta saadakseen pitää Pekan ja heidän liittonsa, ehdotti Pekalle jopa että he jatkaisivat kuten ennenkin mutta Pekka saisi pitää salasuhteensa eli mut. Pekka ei kertonut tästä seksikerrastaan heti sen tapahduttua mulle, ja kun se ilmeni sitten parin kuukauden päästä hän kertoi jo unohtaneensa koko jutun.
Tunsin itseni huijatuksi, tunnen edelleen vaikka olemme oleet yhdessä kohta vuoden, molempien meidän mielstä pettämisestä ei ollut kyse (paitsi henkisesti) koska emme olleet yhdessä vielä tämän seksikerran tapahtuessa, emmekä siis olleet sopineet olevamme uskollisia toisillemme. Mä vaan naivisti kuvittelin että tietenkään Pekka ei harrasta seksiä toisen kanssa kuten en minäkään.
Tuntui ja tuntuu pahalta, sydämeni särkyi. Minä en ollutkaan tarpeeksi hyvä, arvokas jne että hän olisi pystynyt olemaan harrastamatta seksiä silloin. Hän satutti mua, loukkasi mielummin mua kenen kanssa suunnitteli tulevaisuuttaan kuin eksäänsä torjumalla hänet vaikka ei häntä enää rakastanut, halunnut.
Pekka katuu tekoaan, katui heti aktin jälkeen. On sanonut että hän tekisi sen tekemättömäksi jos voisi. Hänestä hän teki väärin niin itseään, mua kun eksäänsä kohtaan. Uskon että hän on aidosti pahoillaan.
Suhteemme muuttui, riitelimme ensimmäisen kerran, riidat vain jatkuivat ja jatkuvat yhä. Suhdettamma vaivaa luottamuspula, en enää koe olevani Pekalle se oikea vaikka tiedän hänen olevan se minulle, en enää pidä itseäni hänelle arvokkaana, hänen unelmien naisena. Pelkään menettäväni hänet. Otan usein yhä esille tuon hänen ja hänen eksän seksikerran, ongelmamme alkoivat siitä kuultuani ja johtuvat siitä yhdestä panosta, hän potee murskaavaa syyllisyyttä ja molemmat ovat niin vereslihalla jne..riita on valmis, puhutaan, huudetaan, kyseenalaistetaan, möksötetään, itketään, pelätään menettävämme toisemme ja sovitaan ja taas kaikki on niin täydellistä kunnes myrsky taas puhkeaa.
Ilman näitä riitojamme suhteemme on täydellinen. Ymmärrämme toisiamma, viihdymme yhdessä, on hauskaa, voimme puhua kaikesta, seksi on upeaa molempien mielestä. En voisi kuvitella parempaa, tyydyttävempää parisuhdetta. Haluan tämän miehen ja tämän suhteen.
Nyt pyytäisinkin apua; miten pääsisin ja pääsisimme sen yhden seksikerran yli joka kalvaa suhdettamme? Miksi en voi antaa vaan olla? Tämä suhde on ehdottomasti pelastamisen arvoinen ja tämän ihmisen kanssa todella haluan ja aion elää lopunelämäni.
Mä ja se mies, olkoon hänen nimensä Pekka, kiinnostuimme toisistamme. Olimme yhteyksissä lopulta työpaikan ulkopuolellakin. Päädyimme yhdessä ulos, kyse ei ollut treffeistä. Myönsimme tunteemme toisillemme, kyse oli jo rakkaudesta. Aloimme tapailla ja järjestellä asioitamme jotta saisimme olla yhdessä, ero kummallakin vireillä jo sillon mutta asuimme kumpikin kuitenkin vielä avoliitossa toisen kanssa. Emme olleet harrastaneet suutelua, hyväilyjä (ei intiimialueiden) enempää keskenämme.
Kaikki oli ihanaa! Erosimme eksistämme ja aloimme olla yhdessä, muutimme yhteen. Kaikki tunteidemme myöntämisen jälkeen yhteenmuuttoon tapahtui hyvin nopeasti alle 1kkssa. Olin onnellisempi kuin ikinä, samoin Pekka. Rakastimme, olimme löytäneet toisistamme sen oikean, sielunkumppanin, elämänkumppanin.
Meni pari kuukautta ja maailmani pirstaloitui; Pekka kertoi harrastaneensa seksiä yhden kerran avokkinsa kanssa kun me kaksi jo suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta mutta asuimme vielä eksiemme kanssa, eksä vietteli Pekan tietoisena musta saadakseen pitää Pekan ja heidän liittonsa, ehdotti Pekalle jopa että he jatkaisivat kuten ennenkin mutta Pekka saisi pitää salasuhteensa eli mut. Pekka ei kertonut tästä seksikerrastaan heti sen tapahduttua mulle, ja kun se ilmeni sitten parin kuukauden päästä hän kertoi jo unohtaneensa koko jutun.
Tunsin itseni huijatuksi, tunnen edelleen vaikka olemme oleet yhdessä kohta vuoden, molempien meidän mielstä pettämisestä ei ollut kyse (paitsi henkisesti) koska emme olleet yhdessä vielä tämän seksikerran tapahtuessa, emmekä siis olleet sopineet olevamme uskollisia toisillemme. Mä vaan naivisti kuvittelin että tietenkään Pekka ei harrasta seksiä toisen kanssa kuten en minäkään.
Tuntui ja tuntuu pahalta, sydämeni särkyi. Minä en ollutkaan tarpeeksi hyvä, arvokas jne että hän olisi pystynyt olemaan harrastamatta seksiä silloin. Hän satutti mua, loukkasi mielummin mua kenen kanssa suunnitteli tulevaisuuttaan kuin eksäänsä torjumalla hänet vaikka ei häntä enää rakastanut, halunnut.
Pekka katuu tekoaan, katui heti aktin jälkeen. On sanonut että hän tekisi sen tekemättömäksi jos voisi. Hänestä hän teki väärin niin itseään, mua kun eksäänsä kohtaan. Uskon että hän on aidosti pahoillaan.
Suhteemme muuttui, riitelimme ensimmäisen kerran, riidat vain jatkuivat ja jatkuvat yhä. Suhdettamma vaivaa luottamuspula, en enää koe olevani Pekalle se oikea vaikka tiedän hänen olevan se minulle, en enää pidä itseäni hänelle arvokkaana, hänen unelmien naisena. Pelkään menettäväni hänet. Otan usein yhä esille tuon hänen ja hänen eksän seksikerran, ongelmamme alkoivat siitä kuultuani ja johtuvat siitä yhdestä panosta, hän potee murskaavaa syyllisyyttä ja molemmat ovat niin vereslihalla jne..riita on valmis, puhutaan, huudetaan, kyseenalaistetaan, möksötetään, itketään, pelätään menettävämme toisemme ja sovitaan ja taas kaikki on niin täydellistä kunnes myrsky taas puhkeaa.
Ilman näitä riitojamme suhteemme on täydellinen. Ymmärrämme toisiamma, viihdymme yhdessä, on hauskaa, voimme puhua kaikesta, seksi on upeaa molempien mielestä. En voisi kuvitella parempaa, tyydyttävempää parisuhdetta. Haluan tämän miehen ja tämän suhteen.
Nyt pyytäisinkin apua; miten pääsisin ja pääsisimme sen yhden seksikerran yli joka kalvaa suhdettamme? Miksi en voi antaa vaan olla? Tämä suhde on ehdottomasti pelastamisen arvoinen ja tämän ihmisen kanssa todella haluan ja aion elää lopunelämäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eihän "Pekka" pettänyt sinua, jos hän kerran asui vielä avovaimonsa kanssa. Niin kauan kuin mies ja nainen asuvat yhdessä, on miehellä täysi nautintaoikeus naiseen.
Enemmän sinun ja Pekan touhut kuulostavat pettämiseltä, jos teillä kerran oli jo vaikka minkälaisia virityksiä, vaikka asuitte vielä entisten puolisoittenne kanssa.
Eikö olisi korrektimpaa selvittää ensin vanhat suhteet kokonaan pois tapetilta ja alkaa vasta sitten häärätä uuden kanssa?
Niin elämä olisikin helppoa jos osaisi tehdä aina kaiken oikein, niin kuin kuuluu. Mulla itsellä meni kauan ennen kuin pystyin edes myöntämään itselleni että olen kiinnostunut ja ihastunut varattuun mieheen ja en tehnyt mitään aloitetta "Pekan" suhteen tms vaan yritin kunnioittaa hänen avoliittoaan, "Pekka" lähestyi mua ja mä pyysin häntä miettimään vielä avoliittoaan hänen itsensä ja lasten takia mutta "Pekka" oli päätöksensä tehnyt ja laittanut eron vireille jo pari viikkoa ennen kuin me kaksi kävimme ko. keskustelun.
Ja en mä väittänytkään että se mitä mun ja "Pekan" välillä tapahtui ennen kun hän muutti pois avovaimonsa luota olisi ollut oikeata ja reilua "Pekan" avovaimoa tai mun avopuolisoa kohtaan. Kuitenkin "Pekka" laittoi eron vireille avovaimostaan (ja mä avokistani) jo ennen kun me kaksi tiesimme toistemme tunteista toisiamme kohtaan eli parisuhteemme olivat jo tavallaan päättyneet ennen kuin mitään meidän kahden välillä tapahtui; me emme edes koskeneet toisiimme ennen kuin kummankin eksä tiesi ns. siitä toisesta.
Pointtini onkin se että mä luulin ja luotin että "Pekka" ei harrasta seksiä tms kenenkään kanssa enää ennen mua.
Mutta kiitos kommenteistasi, ne avarsivat omaa näkemystäni taas hiukan. Keskustelimme "Pekan" kanssa tilanteestamme taas eilen, emme riidelleet, eli eiköhän tämä tästä.
Pekka sinua avovaimonsa kanssa. HALOO? eiköhän siellä yhteisessä kodissa tapahdu semmoista. Sinä se kolmas, pettäjä olit ja mies vielä kotona. Mieti vähän ja lopeta kitinät!!
Jos mies pystyy pettämään exäänsä, miksei sitten sinua?