Olen 40 v, 20 vuotta mieheni kanssa yhdessä ollut, 2 lasta. Alussa suhteemme oli hyvä, tai ehkä minä niin luulin, pyörittäessäni perhettä arkiaskareineen. Nuorimmaisen ollessa 1v, mieheni opiskeli Helsingissä ja hän tuli aina viikonloppuisin kotiin. Harrastukset kuitenkin veivät hänet mukanaan näinä viikoloppuina, eikä aikaa jäänyt perheelle. Päivät harrasti ja yöt luki. Minä hoidin työt, kodin ja lapsen. Mieheni saatuaan työpaikan opiskelun jälkeen helpotti, että olemme yhdessä ja aikaa jäisi myös perheelle. Se oli kuitenkin hetkittäistä, urheilu ja harrastukset veivät suurimman osan mieheni elämästä eikä sitä aikaa jäänyt oikeastaan muuhun. Kaikki, mitä yhdessä suunniteltiin, esim lomamatkoja, tehtiin miehen ehdoilla; Jos minulle olisi käynyt lähteä lomailemaan tai vierailemaan kauemmas, miehelle se ei käynyt, jääkiekon, jalkapallon, koripallon tai pesäpallon takia. Yhdestäkään ottelusta ei voinut jäädä pois. Kotiin tullessa näistä harrastuksista jatkui urheilu telkkarin välityksellä; kaikki katsotaan kaikki nauhoitetaan. Vaimon menot pitää aina ajatella niin, että kun mies on kotona, on mahdollisuus vaimolla vasta lähteä.
Tuli hankittua kuitenkin toinen lapsi ja onneksi tuli, koska pojista on tullut minulle se oikean elämän valo, jolloin jaksan päivästä päivään taapertaa.
Miehen ei tee ruokaa, ei siivoa, eikä tee mitään muutakaan lasten kanssa. Mies lähtee silloin kun tahtoo eikä siitä sen kummemmin kysellä, käykö se minulle. Perheen kanssa ei urheilla ei vietetä yhteistä aikaa. Kotiin tullessaan hän ei sano moikkaa lapsille, ei kysy, miten päivä on mennyt, ei keskustele eikä juttele poikien kanssa. Hänen maailmansa on urheilua ja sen katsomista töllöttimestä.
On käsittämätöntä, että tämän tyyppisiä ominaisuuksia on miehellä, joka ulospäin on fiksu ja hauska ja jota joskus rakastin.
Toivottavasti saan tehtyä päätöksen erosta pian, vaikkakin se tulee olemaan raskasta, ainoastaan lasten vuoksi.
Tuli hankittua kuitenkin toinen lapsi ja onneksi tuli, koska pojista on tullut minulle se oikean elämän valo, jolloin jaksan päivästä päivään taapertaa.
Miehen ei tee ruokaa, ei siivoa, eikä tee mitään muutakaan lasten kanssa. Mies lähtee silloin kun tahtoo eikä siitä sen kummemmin kysellä, käykö se minulle. Perheen kanssa ei urheilla ei vietetä yhteistä aikaa. Kotiin tullessaan hän ei sano moikkaa lapsille, ei kysy, miten päivä on mennyt, ei keskustele eikä juttele poikien kanssa. Hänen maailmansa on urheilua ja sen katsomista töllöttimestä.
On käsittämätöntä, että tämän tyyppisiä ominaisuuksia on miehellä, joka ulospäin on fiksu ja hauska ja jota joskus rakastin.
Toivottavasti saan tehtyä päätöksen erosta pian, vaikkakin se tulee olemaan raskasta, ainoastaan lasten vuoksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sen mihin on saanut tottua. Varmasti sinua kiinnostaa joku harrastus...johon kenties itse voisit mennä? Kerrot miehellesi miten maa makaa. Lapset hänelle ja elämään sisältöä sinulleKIN. Älä laita ruokaa. Älä siivoa. Ole kuin hän. Mene sohvalle makaamaan töiden jälkeen ja sano lapsille että se on isä nyt joka leikkii heidän kanssaan.Vaikeaa, tiedän sen, varsinkin lasten takia. Mutta niin sangen tehokasta.
Olen monet kerrat aloittanut ja lopettanut oman harrastuksen, mutta ei ole mielekästä tulla kotiin vain huomatakseen, etteivät lapset ole syötneet lämmintä ateriaa tai ei ole tikkua ristiin laitettu huushollin eteen.
Olen oppinut nyt vasta oikeastaan ajattelemaan tai järjestelemään elämäni niin, etten ukkoa tarvitse. Se on siis loppusilausta vailla menoa.
Niin et sinä ole miehellesi vaimo, olet hänelle toinen äiti. Ja lapsenne ovat hänelle näemmä "kämppiksiä". Lähde ihmeessä pois, tekee lapsillesikin parempaa nähdä sinut onnellisena ja ennen kaikkea, nähdä toinen miehen malli! Jos he kasvavat katsoen miten miehesi toimii, heistä tulee suurella todennäköisyydellä samalaisia kuin hänestä.
Lähde jo!
Tuo kuulostaa niin tutulta. Meillä oli samanlaista, ukko ei tee mitään kotitöitä ei aikoinaan ollut aikaa perheelle. Mutta kun lapset kasvoivat ja työstä liikeni aikaa muuhun, niin huorahan se piti sitten hommata ja taas oli niin helvetin kiire, ettei mihinkään kotona ollut aikaa eikä halujakaan puuttua tai tarttua.
Joten mietin, onko miehesi aina ns. urheiluriennoissa mukana vai joko on muuta seuraa, jolle uhraa aikansa.
Maailma on kova!
Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, niin olen 99 % varma siitä, ettei naista ole näissä riennoissa mukana. Tämä on jonkunlainen pakkomielle, esim. jos lapset puhuu tai minä puhun lasten kanssa samanaikaisesti, kun jääkiekkoa tulee tv:stä, niin tv.n ääni kovenee huomattavasti ja mies tuolissa huutaa että hiljaa....vaikkakin meillä on langattomat kuulokkeet!!!
Toisaalta olisi helpostus, jos olisi nainen kuvioissa, silloin lähtisin lasten kanssa heti.
Miehesi on niin tottunut ja varmaankin tyytyväinen omaan elämän tapaansa. Miksi hänen pitäisi tehdä nyt jotakin, mitä ei ole ennenkään tarvinut? Puhu hänelle, tee lista teidän molempien ajankäytöstä. Kysy häneltä, mikä hänen mielestään olisi ratkaisu siihen, että myös sinä saisit aikaa omiin harrastuksiisi? Herätä hänet jotenkin ymmärtämään se, että nykyinen tilanne ei voi jatkua. Sinä et enää jaksa tehdä kaikkea yksin. Jos puhumisesta ja kertomisesta ei ole mitään hyötyä, niin sen jälkeen lähde. Sopikaa uusi työnjako. Kyllä hänenkin pitää pystyä huolehtimaan lapsista ja heidän syömisistään. Sopikaa miehen ajankäyttö normaaliksi. Nyt vaikuttaa siltä, että hän ei ajattele sinua, eikä lapsia ollenkaan. Olette itsestään selvyys hänelle ja hän voi tehdä ihan mitä hän itse haluaa.