olen aika nuori vielä, mutta tarvitsen kipeästi apua... olen ollut pari suhteessa aivan ihanan ,iekkosen kanssa nyt (vasta) pari kk... asian ydin on se, että en tiedä mitä mun pitäisi tehdä kun tää tuntuu väärältä. tuntuu kuin mulla olisi jokin paino sydämmen päällä joka ei lähde pois, ennen kuin oon taas vapaa, ja sit toiseks, mua ahdistaa, ei se jätkä,mut jokin...
ei siin jätkäs oo mitään vikaa, se on tosi kiltti eikä ikinä pettäis tai mitään... mut ehkä mua just se pelottaakin, että se on mulle liian kiltti...
auttakaa mua, mitä mun pitäis tehdä? olla kärsivällinen tai jotain, auttakaa!
oonko jotenkin epänormaali? en vaan tunne rakastavani...
ei siin jätkäs oo mitään vikaa, se on tosi kiltti eikä ikinä pettäis tai mitään... mut ehkä mua just se pelottaakin, että se on mulle liian kiltti...
auttakaa mua, mitä mun pitäis tehdä? olla kärsivällinen tai jotain, auttakaa!
oonko jotenkin epänormaali? en vaan tunne rakastavani...
Vastaukset 22
Vanhimmat
ehkäpä kyse onkin juuri siitä että olet vielä niin nuori...ei ehkä ole sun aika vielä sitoutua? muuta syytä en keksi. Sanoit, että tuo mies on sulle liiankin kiltti! Voi kuule, monet etsii semmoista miestä eikä ikinä löydä! Sinun kannattaisi pitää siitä kiinni! Ota ensin rauhassa selvää ennen kuin teet mitään lopullista. Tuommoisia miehiä on harvassa!
että se on mun iästä kiinni, en vaan tunne samoin kun esim. mun entistä miestä kohtaan... se tunne oli aivan sanoinkuvaamaton=) mua vaan pelottaa ihan hirveesti, ku ei esim. nähty viikkoon, ja mulla ei ollu yhtään ikävä... mut ehkä ajan kanssa...
joo, harmi juttu on, etta vaikka joku ois sulle kuinka kiltti ja ihana tahansa ja tajuat etta ois helppoa ja jarkevaa ja turvallista olla sen kans, ei se auta jos ei tunne rakkautta ite. elaman 'murphyn lait' tai jotku karman lait viela monesti tuntuu aiheuttavan sen ilmion, etta joku rakastaa sua yli kaiken ja tekee mita vain sun vuokses, ei ikina pettais, oot sen elaman suuri rakkaus, jne, mutta itse et vaan tunne samoin vaan tunnetkin akillista halua paeta nopeasti taaksesi katsomatta (ethan muista pahalla....olit varmasti parasta mita ikina on tapahtunu, mutta ei vaan tuntunu silta.....)
ja taas voi niinkin kayda etta joku kaunis paiva itse tunnet halua tehda kaikkesi jonkun tyypin puolesta, ja tama tyyppi on vaan etta jaajaahohhoijaa-kivat sulle ja kiitos viimesesta, mut ehka meidan ei pitais olla yhdessa.
Mutta odottele kaikin mokomin ja tutkaile tuntemuksiasi rauhassa. Sydan on kumma otus, ei sita voi pakottaa tykkaamaan eika rakastamaan, vaikka kuinka katevaa ja jarkevaa ja mukavaa se olisikin.
Ei sita voi pitkaan elaa vastoin omia tuntojaan ja sydantaan.
Listen to Your heart!
Mulla oli tosi kiltti miesystava, raitis, rehellinen, ahkera, avulias, huolehtivainen, tiskasi astiatkin ja kaikkea mahdollista, vei ulos syomaan joka viikko, mutta mulla oli juuri samoja tuntemuksia kuin sulla, en kertakaikkiaan voinut olla sen kans koska sydan ei ollu mukana mulla siina, meidan sielut ei kohdanneet toisiaan....ei se ois ikina todella mua ymmartany. Mun oli pakko lopettaa suhde. Muuten en olis voinu elaa sovussa itseni kanssa ja olla oikeesti semmonen kuin olen, pimeine puolineni.
Kylla 'sielunkumppanin' loytaminen on mahdollista. Olen nyt miehen kans jota rakastan ja mulla on sielunrauha ja tyyni mieli olla juuri taman ihmisen kanssa, vaikka ei se maailman kiltein ja huomaavaisin olekaan, kuitenkin juuri hanen kanssaan on minun paras olla, koska sydan sanoo niin.
...sä sit teit siinä sun edellisessä suhteessa? tarkotan että kuinka kauan annoit ajan kulua ja koettelit tuntemuksiasi ennen kuin lopetit suhteen, kun luultavasti ymmärsit, että ei ne tunteet siitä mihinkään muutu? (kiitos kun vastasit=))
en toki voi varmasti sanoa mitään, koska en tiedä mitlä sinusta todella tuntuu, mutta se mitä nyt sain selville, niin itse tuossa tilanteessi, ottaisin asian puheeksi kumppanin kanssa ja yhdessä sopisitte ns. miettimisajan, eli esim kuukausi (tai 2-3 viikkoa, jos tuntuu liian pitkältä) jolloin olisitte vähän tai ette ollenkaan yhteydessä, jotta voisitte molemmat miettiä asioita ja niiden oikeellisuutta, mutta se mitä sinä tarvitset on aikaa miettiä yksikseen ja rauhassa, tai jonkun hyvän ystävän seurassa.
toivotaan parasta
Eiköhän kyse ole siitä, että haluat tuntea muitakin jätkiä. Elää vapaana ja sinkkuna. Jätkä on sinulle ilmeisesti vääränlainen. Hän on varmaan kiltti, kohtelias, mukava, mutta onko hän rohkea, seikkailullinen, karismaattinen jne ?
Kai perusasia on, että sinulla on tylsää.... et vain tohdi hyväsydämmisyyttäsi sitä myöntää, että joudut hänet jättämään edellämainituista syistä...
Hei,
älä missään nimessä sano tälle poikaystävällesi, että hän on sinulle "liian kiltti". Se tekisi todella todella hallaa hänelle. Anna hänen ymmärtää että arvostat hänen käytöstään, mutta totuus on se, että hyvää parisuhteeseen tarvitaan muutakin kuin kilttiä käytöstä. Tarvitaan mm. sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä ei ole tarkoitettukaan itsestäänselvyydeksi kaikkien ihmisten välisiin suhteisiin.
Sano tarvitsevasi aikaa. Samalla pääset selvyyteen omista tunteistasi, mutta muista puhua hänelle rehellisesti, että haluat nähdä vielä elämää, etkä tällä hetkellä tunnu siltä, että haluaisit sitoutua. Varmasti parempi molemmille osapuolille.
kaikki vaan on niin hankalaa... miten mä alotan sellasen keskustelun... jos mä kerron sille et en oo varma tunteistani, ja et mä haluun aikaa, ni se ymmärtää sen saman tien sanoina: "tästä ei tuu mitään"... eikä siitä välttämättä edes tulekaan, mutta miten mä kerron sille... tä on tosi hankala asia mulle... (kiitos vastauksestasi=))
Hän on sinulle kiltti, haluat olla hänelle. Jotkut ihmiset pyörittävät asioita ympärillään haluamallaan tavalla, olemalla aina "väärässä". He huokaavat heti poikkipuolisesta sanasta, että niin, enhän minä...
Jospa vain kokeeksi aloitat keskustelun, jossa edellä olevassa viestissäsi puhut ja kun hän sanoo, "tästä ei tuu mitään", sano hänelle reippaasti, että sinäpä sen sanoit! Tästä ei todella tule mitään. Ja katsot, miten hän reagoi.
Älä yritä ymmärtää, älä yritä olla loukkaamatta. Nosta itsesi ja vaatimuksesi tasollesi, äläkä hyväksy sitä, jos hän kerjää "sääliä", huomiota tai pompottaa sinua alentuvilla kommenteillaan.
Niin, liikaa ei voi aatella sen perään ettei loukkaa
toista. On aivan mahdotonta olla mitenkään loukkamatta
jos aiot toteuttaa oman ratkaisusi, mikä ei vastaa
hänen toiveitaan. SILTI: juttu on niin, että jos kukaan
ei näissä erokäsittelyissä huomioi lainkaan kumppanin
tunteita tai pelaa vain omaan pussiin, syntyy just
sellasia hirviömäisiä traumoja, jotka saattaa haitata sitoutumista
ja toisiin ihmisiin luottamista loppuiäksi.
Aika harva oikeesti hakee sellaseen mitään ammattiapua ja ongelma
haittaa ihan tosissaan elämää.
jätä se nyt, ei kannata kitua suhteessa, jossa on tuo tunne! Se ei lähde pois ennenkuin olet vapaa. olet nuori, ja kerkeet löytää kyllä sen oikean. Minäkin jätin yhden jätkän, oltiin 8kk, ja sit vaan yht äkkiä jätin sen. Eka kadutti, mutta en antanut omantunnon tulla väliin, ja annoin vaan mennä. Ja en ole kyllä katunut. Että vielä kun vaan voit, niin jätä.
Ja et ole epänormaali, olet vain nuori.
...periaatteessa kun haluaisin, että olis joku, johon turvautua... ja puhuminen tollasesta asiasta on tosi vaikeeta, varsinkin sille, se tulis sille ihan yllätyksenä... miten ja mitä mä sille sanon, vaikka toihan on periaatteessa sellanen asia, joka mun pitäs ite selvittää tai siis sanoa mitä ajattelen ja haluan... mutta kun se on niin pirun vaikeaa... missä tilanteessa ois paras keskustella...? tyhmä kysymys, ei voi mitään... (kiitti kun vastasit=))
...teidän muiden mielestä, että ne tunteet tästä vois vielä muuttua oikeen kunnolla? tarkotan, että tietysti mä välitän tästä jätkästä, mut en todellakaa voi sanoa rakastavani häntä...
entä miespuoliset, miten te mieluiten kuulisitte tällaisen asian, vaikka tuskimpa kuulisitte ollenkaan...
kiitos jo saamasta avusta=), lisää tarvittaisiin...
sanoit itsekin että olet nuori vielä.
sinulla on aikaa löytää uusi.
sille ei vain voi mitään, jos suhteessa ei ole sitä jotain.
säälistä ei pitäisi kenenkään kanssa seurustella.
koita keskustella ko. miehen kanssa, jos se on mahdollista.
jos se ei ole, älä turhaan kituuta. siinä satuttaa itsensä lisäksi sitä toista.
se on niin vaikeeta, kun tiedän että jos yritän jutella sille, niin se on lähinnä mun yksinkeskustelua... oon melko varma, ettei äijäni kertois mulle mitä se haluaa tai mitä se aattelee... mut mun siis ei kannata teidän muiden mielestä odottaa enää yhtään vai? mutta toisaalta kyllähän mä senkin tiiän, että mitä kauemmin odotan, niin sitä vaikeemmaks se mulle tulee, ja sitä enemmän se häneen sattuu... (olis kai ne tunteet jo noussu, jos on noustakseen...)
jätä se heti!!! jos tunteet ei ole vieläkään muuttuneet, niin ei ne siitä enää miksikään muutu, vai mitä!!!
kääk. Mä en tiedä mitään niin typerää kuin äkkiratkaisut.
Tulet katumaan äkkiratkaisua varmasti, vaikka lopputulos olisikin
pitkällä tähtäimellä se, etteivät tunteet palaa.
Älä tee mitään hätiköidysti. Ei auta. Mutta älä toisaalta kituuta liian pitkällä harkinnalla.
Muista nyt ruveta puhumaan. Siitä se lähtee.
olet
TERE
EPÄTOIVOINEN PELKÄÄTKÖ VAKIINTUMISTA
MUL OLI JOSKUS SAMA JUTTU MUT NYT TAIDAN OLLA
ALKUPISTEESSÄ EROSIN JUST JA NYT YKS JÄTKÄ
HALUAISI RUVETA SEURUSTELEMAAN MUN KAA MUT
ITTE EN OLE IHAN VARMA ASIASTA MIELI PITEITÄ KIITOS
...usko... en vaan oikeen tunne mitään, tai no oikeestaan mitään, en ikävöi miestäni, en jaksa pahemmin soitella, enkä ole edes oikeen innostunut näkemään häntä...
en tiedä mitä tekisin... olen peitellyt tunteitani, eihän me oikeestaan ikinä puhuta että mitä tunnetaan toisiamme kohtaan!!!
minulla on kokoajan hirveä stressi esim. koulusta ja hänestä...
nyt se on ohi... mä oon tosi onnellinen... luulen et näin on parasta... me mietittiin, ja päädyttiin siihen et meil oli helvetisti hauskempaa yhessä sillon ku ei seurusteltu... sovittiin et ollaan ystäviä, vaikka se voi aluks ollakin vaikeeta...
se otti se paljon paremmin, ku aattelin...=)
mut hei, kiitos oikeesti tosi paljon, ku jaksoit vaivata päätäs mun asioilla, susta oli oikeesti tosi paljon apua!!!
voi hyvin, elämä on laiffii!!!
Mukava kuulla että kaikki järjestyi. Hyvää syksyä ja ei kun kohti uusia seikkailuja.