noniin...olemme olleet mieheni kanssa n.2 ja puoli vuotta.yhdessä asuttu yli vuosi.minä olin se joka iski kiinni tähän mieheen,halusin hänet.olen tuntenut hänet n.5-6 vuotta.rakastuin täysillä häneen.ajattelin että hän on se oikea.ja kyllä hän tuntuukin siltä.mutta välillä on päiviä jolloin katsoessani häntä en oikein tunne mitään.mietin haluanko sittenkään olla hänen kanssaan.meillä on samat ystävät.mies ja nais puoliset.oli jo ennenkuin rupesimme seurustelemaan.nyt pelkään menetänkö nämä ystävät jos haluan erota.meillä on pari kk mennyt tosi huonosti.riitoja paljon(joka viikonloppu).tuntuu että olen henkisesti loppunut.olen laihtunut muutaman kilon,koska olen semmoinen että en pysty syömään jos jokin painaa mieltäni.ja nämä riidat kummittelee edelleen, vaikka olemme sopineet ne.mutta koska mieheni on yleensä se joka aloittaa ne(haukkuu,loukkaa kovin..)riidat,niin vaikka hän pyytää anteeksi,en enää tunne siinä mitään.tuntuu kuin en välittäisi.niin monesti tehnyt,sitten anteeksi pyydellyt.vaikka olisi tosissaan pahoillaan en vain tunne vaikutusta.en kai jaxa enää uskoa pahoitteluun...siksi en unohda niitä vaikka yritän.hän sanoo ja vannoo rakkauttaan minuun.joka päivä.tuntuu pahalle koska kuitenkin hän loukkaa aina uudelleen.hän on lempeä ja kiltti.muutaman kerran vain korottanut ääntään kun riitelemme.miksi hän sitten tekee näin?hänen kaverinsa ovat minulle kertoneet että mieheni ei ikinä uskonut että haluasin hänet.onko hänellä pelko että menettää minut?huono itsetunto?siksikö näin..kerran sanoin hänelle kun tulimme baarista kotia että miksi hänen täytyy vikitellä muita naisia?(riitelimme tuostakin)hän sanoi että on vain pakko katsoa kiinnostaako muita naisia.(minulla ei ole tapana iskeä/vikitellä muita,koska miehet tulevat itse minun luo,enkä sano tätä että olisin itse rakas.en voi sille mitään.en katsele heitä sillä silmällä tai muutakaan.olen yhden miehen nainen kun seurustelen.)ja siitä mieheni on todella mustis.kostaako hän minulle?mutta tämä vain pahentaa oloani,että mieheni vikittelee muita,omaksi huvikseen.sitten toiseen asiaan...seksi.minä haluaisin seksiä joka päivä.mieheni kerran viikossa.aina vain viikonloppuisin.tunnen itseni mitättömäksi.ennen hän halusi paljon,monesti päivässä.enää ei...hän vain on netissä illat(auto sivuilla pyörimässä)autot on sen "juttu".välillä tuntuu että menevätkö autot minun edelle,sitten taas saan muuta päänvaivaa...olemme jutelleet seksin vähyydestä.itsekkin hän on sanonut että vähentynyt.että meidän täytyy tehdä asialle yhdessä jotain.mutta eipä muutosta näy.ehkä sen viikon oli enemmän mutta sitten kuin unohtui.vaikka yritän mies ei halua...MIKSI?????tuntuu että pääni räjähtää kaikesta tästä ajatusten pyörittelystä,mietimisestä...itkenkin nykyään herkemmin.en tiedä mitä haluan.rakastan häntä,mutta en tiedä rakastanko tarpeeksi.missä on tarpeuden raja?tuleeko rajaa "täydellisyyttä haalivalle"ikinä?milloin tajuan että pienikin onni on hyvä,vai onko?onko oikein vaatia kaikkea mitä haluat...mistä tuntee tulevansa onneliiseksi...entä jos semmoista ei olekkaan,täydellistä kumppania..enhän elämääni voi sitä etsiä,haalia...pian tajuan että olen jo vanha...kiitos teille jotka kerroitta jotain asiallista.omia mielipiteitänne,tapahtumia....
kahden vaiheilla
neito.......
51534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
en jaksa enää puhua samoista asioista toistamiseen mistä olemme jo puhuneet.jos ne hän on unohtanut niin ei häntä ole näyttänyt kiinnostavankaan.tai halunnut oikeasti muuttaa....
voi hani pallero!
tseppiä sulle, sun ajatukset on ihan normaaleita!
Miehet on ihania, mutta ne on vaan niin erilaisia kuin me naiset..(ne ei kaikki aina osaa kertoa tunteistaan niin hyvin kuin naiset yleensä).
vaikuttaa sun kirjoituksen peusteella siltä että teillä on meneillään sellainen pienimuotoinen kriisi. Ette tiedä mitä haluatte..tai sä taidat tietää, mutta et tiedä että vaaditko liikaa..
en osaa antaa oikein mitään järkevää neuvoa..ehkä sellasta vois ehkä ainakin koklata, että teet oikeen listan siitä mitkä asiat on sun mielestä hyvin teidän suhteessa ja sit teet toisen listan mihin laitat ne asiat jotka häiritsee sua, ja sit kolmanteen listaan laitat ne mistä asioista et teidän suhteessa tykkää, ja neljänteen laitat ne mitä asioita sä toivoisit sun "unelmien kumppanilta"...Sit voit vertailla ja tutkia että mitkä sun haaveet ja unelmat sun kumppani täyttää ja mitä ei ja ootko valmis luopumaan niistä täyttämättömistä kohdista...
tais olla aika sekava viesti mutta enivei ;)
halaus sulle! kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy..
ps. ja tä on vaan elämää ;)
Suosittelen kyllä, että istutte "ajan kanssa" alas ja puhutte asiat halki. Kyllä siinä selviää, että onko mitään syytä jatkaa, vai onko parempi viheltää pilliin.
Itselläni suhde kariutui jotakuinkin samalla tavalla. "Alkuhuuman" jälkeen esim. seksi väheni murto-osaan, mitä se aikaisemmin oli ollut. Kummallakin on nykyään ihan täysin eri intressit elämiensä suhteen, eikä ollut enää oikein mitään järkeä jatkaa.
Tässäkin toimii kyllä oikeastaan se ikivanha konsti, että otatte kummatkin paperit käteen, kirjoitatte toisistanne hyvät ja huonot puolet ja punnitsette niitä. Kyllä siinä viimeistään huomaa, että onko suhteen jatkamiselle mitään syytä.
Tuntuu, että teillä ei nuo ongelmat ihan muutamaan rajoitu, niin kannattaisi kyllä puhua kaikesta.
Yritäpä jaksaa ja yrittäkää ystävät selvittää asianne.
tere!!eihä se ikinä kivaa ole jos toinen koittaa jotain toista vaikka kokeillaakseen kelpaako?,se on varmaan itsetunnon puutetta.nää aikasemmat vastailiat sen sano kannattaa pohtia yhdessä tilannetta ja mitä kumpikin haluaa,mutta aina ei voi vaan itse haluta.parisuhteissa joutuu aina joustamaan enemmän tai vähemmän.ja tää seksi,tuntuu oleva niin tärkeä ku olla ja voi.jos on kaks tervettä kättä niin jaksaa varmaan odottaa et se sopii toisellekkin.etenkin jos muita hellyyden osotuksia ilmenee niin melko varmaan sillon pitää toisesta,ettei tartte sil naimisella välittämistään osottaa ja ennemmin tai myöhemmin se kumminkin vähenee et jos vaihtaa alkuhuumasta toiseen tai antaa jokaselle ni sit voi saada tarpeekseen.mielestäni liian usein jätetään peli kesken alkuhuuman haihduttua ja pysyvä suhteita ei muodostu,vain uusio perheitä.onnea matkaan!!
vastauksesta!