4 kk:tta sitten olin työpaikallani viimeisen päivän. Kirjastonjohtaja (nainen, kuten itsekin olen) ei varsinaisesti käskenyt minua lähtemään, mutta vihjaili uudelleensijoittamisesta. Sen päivän jälkeen jäin sairauslomalle, en jaksanut enää taistella.
Syyn hänen kiusaamiseensa luulen tietäväni. Se on se, että päihitin hänet tiedoissa, vaikka minulla on vähemmän koulutusta ja muita meriittejä kuin hänellä oli.
Kotona on tietysti tylsä olla, mutta se ei tässä ole pahinta, vaan ne ovat tunteeni. Haluaisin itkeä vollottaa kuin silloin, kun joku kuolee, sillä tiedän, että se auttaisi suruni työstämisessä.
Olen vain helvetin vihainen ja joskus valuu muutama tippa silmistä, kun ajattelen kaikkia mukavia työkavereitani ja lähintä työympäristöäni. Ihmisten tai kissan kuoleminen lienee helpompaa kuin tämä.
Saisinpa karjalaisia itkijäeukkoja avuksi, että saisin suruni ja vitutukseni ulos! Pelkään katkerien tunteideni patoutumisen johtavan siihen, että kohta alan kirjoittaa nimettömiä kirjeitä tai muuta mukavaa.
Syyn hänen kiusaamiseensa luulen tietäväni. Se on se, että päihitin hänet tiedoissa, vaikka minulla on vähemmän koulutusta ja muita meriittejä kuin hänellä oli.
Kotona on tietysti tylsä olla, mutta se ei tässä ole pahinta, vaan ne ovat tunteeni. Haluaisin itkeä vollottaa kuin silloin, kun joku kuolee, sillä tiedän, että se auttaisi suruni työstämisessä.
Olen vain helvetin vihainen ja joskus valuu muutama tippa silmistä, kun ajattelen kaikkia mukavia työkavereitani ja lähintä työympäristöäni. Ihmisten tai kissan kuoleminen lienee helpompaa kuin tämä.
Saisinpa karjalaisia itkijäeukkoja avuksi, että saisin suruni ja vitutukseni ulos! Pelkään katkerien tunteideni patoutumisen johtavan siihen, että kohta alan kirjoittaa nimettömiä kirjeitä tai muuta mukavaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suru on niin suuri että silmäni vuotavat kyyneleitä tahdoin tai en... joskus hellitäää hiukan mutta taas kun on hiljaista tai asia muistuu mieleen niin itkettää... en voi tunteilleni mitään..
Oliskin se itkiämummo tai turvallinen olkapää joka ymmärtää kuinka isosta surusta onkaan kysymys...
Kumpa joku voisi auttaa.......
Pillerit ei auta tähän suruun koska sen surun aiheuttaja on olemassa ja maine on mustamaalattu ja asiaan ei haluta edes puuttua. Miten kestää ne koulukiusatut.. heidän koko loppuelämä täytyy olla helvettiä (elleivät sitten tee itsemurhaa niinkuin moni tekee)
Eikö todellakaan päättäjissä ole sen vertaa selkärankaa että tekisvät lopun tästä.
Kunnissa kiusataan jopa 27% työntekiöistä..mutta sinnehän onkin valittu pärstäkertoimen mukaan ei ansioiden ..jos joukkoon eksyy joku joka ei ole tietyn porukan mieleen niin johan alkaa "raadollinen raatelu" ja varmasti kiusaamista ei selvittele kukaan, nostellaan vaan toinen toistensa palkkoja ja valhellaan liittoonkin niin ettet saa apua edes sieltä...
Olen siitä kuitenkin kiitollinen, että en ole enää mikään nuori tyttö, että ymmärrän kiusaajani motiivit. Nuorempana olisin nimittäin ottanut syyn päälleni, ja se olisi ollut menoa se.
En asu Suomessa. Sen vaan sanon, että alhaisia ihmisiä ei Suomesta kannata lähteä pakoon, sillä niitä on kaikkialla.
On kotimaassakin, lue täältä toisten kokemuksista:
http://tyopaikkakiusatut.net/