Poikaystäväni on mustasukkainen, mä en. Mihin rajaan asti mun on hyväksyttävä sen mustasukkaisuus? Siis onko tosiaan epänormaalia jos vaikka haluaa käydä baarissa silloin tällöin tyttökavereiden kanssa? Tai jos joku mies alkaa jutteleen baaritiskillä niitänäitä sillä välin kun teen tilausta, niin pitäiskö mun tosiaan vaihtaa tiskiä tai sanoo heti et mul on poikaystävä, älä puhu mulle mitään? Kertokaapa kuinka mustiksia te ootte tai teidän puoliso?
mustasukkaisuudesta
eimustatsukat
81139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tiedätkös, että vieraan ihmisen läsnäolosta ei periaatteessa saa olla mustasukkainen. Sehän on vain imartelevaa, jos muutkin kuin oma puoliso osoittaa mielenkiintoa.
Ratkaisevaa tässä tilanteessa on tässä esimerkkitapauksessa sinun reagointisi vastakkaisen sukupuolen lähentely-yrityksiin. Eli kuinka sinä reagoit ? Jos flirttailet takaisin, olkoonkin se sitten viatonta, luulen ettei kukaan täysijauhoinen mies sitä katso suopeasti. Toisin sanoen jos annat ymmärtää, että sinua saattaisi jopa kiinnostaa, on miehen reagointi mielestäni oikein. Mutta, jos et "anna ymmärtää" mitään, on miehesi mustasukkaisuus turhaa. Lienee teillä paikallaan palaveri asian tiimoilta=)
Sehän tässä mua askarruttaakin et mitä ihmiset ajattelee. Kun toiset parit on niin mustiksia (ja ilmeisesti hyväksyy asian) ja toiset ei. Jotkut ei saa käydä jumpalla tai kahvilla kavereiden kanssa, toiset taas saa lähteä vaikka viikon etelänlomalle ilman miestään/naistaan, eikä siitä tule ongelmaa. Mä en oo antanut aihetta mustasukkaisuudelle, mut kun mustasukkaisuudessahan ei yleensä ole kysymys tosiasioista vaan se tunne tulee vain kuvitelmista ja omasta päänupista. Paljon ollaan puhuttu asiasta ja kaikki on hyvin. Ollaan tultu tulokseen että mun poikaystäväni ajattelee eri lailla kun mä. Ja et molempien täytyy tulla vastaan. Mut silti valitettavasti musta välillä tuntuu et mun poikaystävä pitää ajatuksiaan enemmän normaalina.. niinku et olis jotenkin epänormaalia olla huutamatta päin naamaa iskijälle tai olla lyömättä kassilla päähän...
niin...kyllähän mustasukkaisuutta on varmasti kaikissa terveissä(ja vähemmän terveissä) parisuhteissa...mutta kohtuus kaikessa!itse huomaan välillä olevani mustasukkainen ihan olemattomistakin asiosta..kun tarkemmin alkaa miettiä!silti..kenestäpä tuntuisi mukavalta kun kumppani katselee jatkuvasti upeita "täydellisiä" naisia..täydellisiä siis nykyaikaisen kauneuskäsityksen mukaan!varsinkin jos tuntee itsensä olevan päinvastainen kuin tuo käsitys.ja vaikka mies sanoo ettei tahtoisi hänen naisensa olevan sellainen,niin silti hänestä on niin mukava katsella ja arvostella kauniita naisia.mikä kumma siinä oikein on?ei minulla ainakaan omakohtaisesti tee mieli katsella aina kun tv tai netti on auki, mitään adoniksia, vaikka miehet niin kuvittelevatkin!mieluummin katselisin omaa rakastani kuin muita..miehille se tuntuu kuitenkin olevan ikuinen tapa..syystä tai toisesta..
Tietysti miestenkin(myös naisten) pitäisi ymmärtää ettei toinen voi vältellä aina toista sukupuolta olevia ihmisiä..eikä kuulukkaan!ihmiset on luotu tutustumaan uusiin ihmisiin, ja kaikilla saisi minun mielestäni olla ystävinä kummankin sukupuolen edustajia ilman että aina joku on mustasukkainen..pitäisi vain oppia luottamaan ja ajatella että hän haluaa kuitenkin olla juuri MINUN kanssani...:)
"silloin tällöin tyttökavereiden kanssa"
= lopun alkua.
Ne "silloin tällöin tyttökavereiden kanssa"-menot on tosi harvoin ja ne liittyy esim. polttareihin jne. Tuskin terveessä suhteessa se on yhtä kuin lopun alkua!! Kysymyshän on siis täysin toisen osapuolen suhtautumisesta omaan epävarmuuteensa josta mustasukkaisuuskin sikiää. Ymmärsinkö siis kommentin oikein että mussa olis jotain epänormaalia jos lähden tyttöjen kanssa (altistan suhteen loppuvaksi tämän takia), vai oliskohan kuitenkin kenties niin että toinen osapuoli ei vain ole sinut itsensä kanssa ja tämmöiset menot on suhteen lopun alkua vain hänen omansa käyttäytymisen ansiota. Siis se että olen ilman miestäni baarissa ei varmasti johda pettämiseen tai edes flirttailuun. Riidat siis liittyvät miehen suhtautumisesta-->mustasukkaisuudesta, johon nimimerkki miepuolinenkin taitaa sortua ja siirtää syyllisyydentunteen naiseensa. On se niin väärin.
yks joka näkymä on mustasukkanen, no ei tyttöjen kanssa baarissa käynti oo mitään lopun alkua... se se vasta on lopun alkua jos jätkäkaveri ei päästä välillä ulos tyttöjen kanssa...
Riippuu ihan siitä, että kauan ootte seurustellu? Itselläni oli sama juttu kun olin menossa ulos tyttökavereiden kanssa ja siitä syntyi hirveä sota. Baaritiskillä jos joku tuli puhumaan niin se oli tietenkin minun vika kun juttelen tuntemattomille. Olen seurustellut kohta 4 vuotta ja nyt on ihan erilainen tilanne nyt saan mennä kavereiden kanssa ulos silloin kun huvittaa ja niin saa hänkin. Kaikilla on oikeus myös omaan elämään tarkoitan mm. iltaa kavereiden kanssa. Itse olin ennen mustasukkainen, mutta se menee ajan kanssa ohi kun oppii luottamaan toiseen. Avopuolisoni oli vielä enemmän mustasukkaisempi kuin minä. En juurikaan päässyt lähtemään mihinkään ilman sotaa. Nykyään päin vastoin , mutta sopivasti.
Ollaan oltu pari vuotta yhdessä. Joo eiköhän se helpotu ajan mittaan, toivottavasti!:)