Moi,
Toivoisin löytävän nyt jotain selkoa vaikka ulkopuolisiltä ihmisiltä, mielipiteitä tähän tilanteeseen. Mieluummin sellaisilta joilla on oikeesti kokemusta.
Miesystäväni pahoinpiteli minut aika pahasti tossa muutama viikko sitten. Nostin syytteen asiasta poliisilla jne.
Kaikki ystäväni ja sukulaiseni on sitä mieltä että minun ei pitäisi enää nähdä koko ihmistä.
No, mä olen nyt nähnyt häntä ja hän on katunut tekoaan todella ja haluaisi olla kanssani.
Sydän sanoo samaa, jotenkin vain olen ihan eksyksissä. En tiedä onko se mahdollista. En usko että perheeni hyväksyisi sitä.(vanhempani, veljeni jne.)
Olen miettinyt pariterapiaa tms.
Inhottaa tavata häntä 'salaa' muilta ihmisiltä. Ihan kuin eläisin kaksoiselämää.
Mitä mieltä olette tästä tilanteesta ja mitä pitäisi tehdä!?
Toivoisin löytävän nyt jotain selkoa vaikka ulkopuolisiltä ihmisiltä, mielipiteitä tähän tilanteeseen. Mieluummin sellaisilta joilla on oikeesti kokemusta.
Miesystäväni pahoinpiteli minut aika pahasti tossa muutama viikko sitten. Nostin syytteen asiasta poliisilla jne.
Kaikki ystäväni ja sukulaiseni on sitä mieltä että minun ei pitäisi enää nähdä koko ihmistä.
No, mä olen nyt nähnyt häntä ja hän on katunut tekoaan todella ja haluaisi olla kanssani.
Sydän sanoo samaa, jotenkin vain olen ihan eksyksissä. En tiedä onko se mahdollista. En usko että perheeni hyväksyisi sitä.(vanhempani, veljeni jne.)
Olen miettinyt pariterapiaa tms.
Inhottaa tavata häntä 'salaa' muilta ihmisiltä. Ihan kuin eläisin kaksoiselämää.
Mitä mieltä olette tästä tilanteesta ja mitä pitäisi tehdä!?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Moi
Anna miehellesi mahdollisuus jos todella huomaat että hän katuu.
Sinulla ei ole mitää menetettävää anna miehen näyttää jos ei muutu niin sitten lopetat suhteenne.
Jokaisella mielestäni on oikeus saada mahdollisuus :)
Menetettävää löytyy paljonkin. Aika elämästäsi, jota et saa takaisin, suhteet muihin, jotka välittävät, itsetunto, terveys ja henki.
Todennäköisyys, että pahoinpitely jäisi viimeiseksi on aika pieni.
kokenut tuon saman. Mies pahoinpiteli minua usein ja sanoi muutavansa tapansa, ikinä ei niin käynyt.Yhdellä kerralla soitin poliisit paikalle mutten tehnyt rikosilmoitusta myöhemmin. Pahoinpitelyt muuttuivat joka kerta pahemmaksi. Vanhempani, ystäväni ja veljeni eivät pitäneet seurustelustamme ja mekin tapailimme salaa. Kunnes viikko sitten tulin järkiini ja jätin tämän miehen. Olo on paljon helpompi nyt kun ei tarvitse pelätä riitoja ja sanomisiaan ettei tapahdu mitään vakavaa. Yritä miettiä mikä on sinulle parasta, onko se sen arvosta se pahoinpitely että kannattaa jatkaa. Entä sitten jos joskus tulee lapsia, joutuvatko hekin kärsimään pahoinpitelyä?
Sanat ovat tuossa tilanteessa kivoja kuulla, halpoja sanoa, mutta eivät tarkoita oikeasti mitään. Teot osoittavat, katuuko mies oikeasti.
Onko hän soittanut kriisipalveluun (esim. lyömätön linja)?
Onko hän soittanut itselleen ajan terapiapalveluun?
Onko hän käynyt keskustelemassa ongelmastaan asiantuntijan (psykologin) kanssa?
Onko hän myöntänyt täysin vapaaehtoisesti täysin teidän liittonne ulkopuoliselle taholle, että hänellä on ongelma? Jos on, antoiko hän sinulle luvan myös puhua tämän tahon kanssa? (Poliisia ei lasketa.)
Jos esimerkiksi tämänlaisia tekoja on tapahtunut, on sinulla näyttöä katumuksesta, siitä että hän tajuaa tehneensä väärin ja että hänen täytyy hankkia apua itselleen. Omin avuin väkivallan kierre on mahdollista katkaista silloin, kun väkivaltaa ei ole vielä käytetty. Asiantuntija-avulla on mahdollista katkaista väkivallan kierre silloin kun väkivaltaa on käytetty.
Jos hän on ostanut sinulle kukkia tai lahjoja, tai sanonut esim. "unohdetaan tämä, ja aloitetaan alusta", "ei nyt keskitytä negatiivisiin asioihin" tai vaikka "kyllähän sä mut tunnet, en mä koskaan tekisi mitään sellaista toiste", "se johtui vaan siitä kun sä ärsytit mua", "nyt on hei jauhettu siitä jo niin paljon, että enää ei tarvi", "ei jakseta jauhaa siitä", "mulla on niin paha mieli kun sä syytät mua", "mä olin silloin niin väsynyt/humalassa/ärsyyntynyt, että kyllä sun olisi pitänyt nähdä musta, ettei nyt ole hyvä aika...", "voitko sä antaa mulle anteeksi kulta, kato miehet on välillä tämmösiä", "jos sä annat mulle nyt anteeksi, me voidaan elää niin kuin ennenkin ja mä en ikinä enää satuta sua", "tehdään lapsi/mennään matkalle/ostetaan uusi auto, ja sitten kaikki muuttuu paremmaksi" tai jotain vastaavaa, mies ei ole halukas käsittelemään asiaa, eikä oikeasti myönnä itselleen tai sinulle olevansa täysin syyllinen nyrkkinsä käyttäytymiseen. Jolloin hänellä ei hänen mielestään ole mitään ongelmaa, joten sille ei myöskään tarvitse tehdä mitään. Jolloin sinä voit olla hyvin varma siitä, että ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Kyllähän sitä tällä tavalla katuvaa miestä helposti säälii, kun näkee samalla, että toisella on paha olla. Mutta se paha olo ei johdu oikeista asioista, siitä että tietää itsessään olevan jotain pielessä ja ymmärtää omin käsin pahoinpidelleensä toisen ihmisen. Vaan se johtuu siitä että on paha olo kun pakotetaan muistelemaan asioita, joista tulee paha mieli.
Sulla on vain yksi elämä. Mieti tarkkaan miten sen haluat elää.
Muistin taas kaikki lupaukset ja katumukset ja sen, miksi erosin.
Alkuperäiselle sanoisin, että lue tuo kirjoitus kolmeen kertaan. Pelkkä katuminen ei riitä, se ei muuta mitään. Kyllä rattijuopotkin katuu ja pettäjät, mutta jos ei hoida itseään uutta tulee putkeen.
Olen samaa mieltä,kuin nimimerkillä:tarvitaan tekoja.Olen kokenut asiaa omakohtaisesti kahdessa n.neljä vuotta kestäneissä suhteissa.Olin miten päin vain,aina olin 'syyllinen',kun ei ollut sopivaa ruokaa,joku paita pesemättä,en ollut kaupassa ennättänyt käydä,en jaksanut lähteä viihteelle jopa sänkyhommat saattoi olla syy haukkua kelvottomaksi,eikä suinkaan ollut kyse,että olisin pihdannut.Kun se olisikin jäänyt vain riitelyksi,olisin ehkä jaksanut jollain lailla rakastaa.Kun kuvioihin astui läpsimiset pikkuhiljaa,edeten kunnon lyömiseksi mustelmineen,ym.viime lopussa olin sairaalakunnossa,erään pahoinpitelytilanteen takia,päätin nyt riittää.Uskoin muutokseen,vakuutteluihin,tehdään sitä tai tätä,ostetaan auto,muutetaan muualle, yms.muka kaikki muuttuu paremmaksi,kunhan vain en nalkuta,ettei hänen tarvitse hermostua.Olin vaikea ihminen,kanssani ei muka voinut elää,kun olin tiukkapipo,laskut maksoin ajallaan,huolehdin arjen pyörityksestä,kävin töissä.Olisi pitänyt olla laihempi,edustavampi,älykkäämpi ja kun en yövalvomisien[odotin miestä kapakasta,huolehdin nukkumaan,kun jaksoin joskus lähteä mukaan,sain vain nähdä hänen flirttailunsa toisten naisten kanssa,silmieni edessä,siinä se pienikin ilo hävisi pikkuhiljaa silmistäni.Olin lopulta kireä,väsynyt,itkuinen,sitä mies ihmettelemän,miksi minusta oli sellainen tympeä akka tullut.]Lopulta otin itseäni niskasta kiinni,muutin erilleen.Vaan mies pahoinpiteli,toki aneli ennen sitä minua takaisin,suostuinkin,eri osoitteista seurustelemaan.Olin tyhmä,kun suostuin,uskoin vakuutteluihin,muutoksesta.Vähän aikaa meni kohtalaisesti,sama rumba jatkui.SIIS VAADITAAN TODELLA PALJON,ETTÄ SUHDE ONNISTUU JATKOSSA.Joka lyö kerran,tekee sen uudestaan aika suurella toden-näköisyydellä.
Moi
Hän on hakenut apua Jussiprojektista.
Siellä hän käy n. kerran viikossa.
Itseasiassa hän ei ole yrittänyt missään vaiheessa painaa villasella sitä mitä tapahtui ja ymmärtää yllättävän hyvin tilanteen vakavuuden. Mitään 'lahjontaa' hän ei ole yrittänyt.
Ja hän lähtisi minun kanssani myös johonkin pariterapiaankin.
En vain tiedä jaksanko lähtee tälle tielle. Toisaalta en sitten tiedä teenkö virheen jos en nyt yritä hänen kanssaan.
En usko että hän uskaltaa minuun koskea enää sillä tavalla, koska joutuisi silloin todella liemeen. Mistäpä sitä kuitenkaan varmasti tietää.
Ja silloin kun hän minut hakkasi, hän soitti itse poliisit. Se oli yllättävää.
Hän tietää tehneensä väärin.
..nyt kuitenkin kuuntelisit niitä sukulaisiasi, vanhempia ja veljeäsi, he näkevät kauempaa.
Sinä olet liian lähellä tilannetta.
Ja nuo, että tapaat häntä nyt salaa, etkä tiedä jaksatko hänen kanssaan vielä yrittää, kertovat enemmän kuin kaikki nuo mitä mies on hakkaamisen jälkeen tehnyt, (mielestäni ei juuri mitään.)
Lue uudestaan näiden naisten kertomukset, he puhuvat kokemuksesta, niin kuin minäkin.
Sinulla ON todella paljon menetettävää jos jatkat hänen kanssaan, tämä oli vasta alkusoittoa.
toivoa väkivallattomuudesta. Mutta mitään takeita väkivallattomuudesta ei ole, niin kuin ei ole missään suhteessa jossa on kerran lyöty, oli lyöjä sitten kuka tahansa.
Sekään, että toivoa väkivallattomuudesta on, ei tule palauttamaan suhtautumistasi mieheesi ennalleen tai parisuhdetta, tämä on hyvä tiedostaa. Suhteen ei ole myöskään välttämättä hyvä palata ennalleen, koska juuri siinä entisessä tilassa väkivalta tapahtui, vaan pitäisi pyrkiä luomaan uudenlainen suhde, jossa teillä molemmilla on eri roolit kuin aiemmin. Tämä vaatii paljon työtä molemmilta osapuolilta.
Jos aiot jatkaa tilanteen arviointia, kerro miehellesi ihan rehellisesti, että tarvitset aikaa ajatella tilannetta ja että et usko että luottamus palautuu ennalleen mitenkään erityisen nopeasti. Ja ennen luottamuksen palautumista mitään rehellistä ja oikeaa parisuhdetta ei voi olla. Tilannetta kannattaa tarkkailla pidemmän aikaa, jotkut väkivaltaiset miehet aloittavat terapian, mutta eivät sitten jaksa sitä kovin kauan.
Jussityön puitteissa on myös mahdollista järjestää parikeskusteluja, kysy mieheltäsi, haluaisiko hän järjestää ajan sellaiseen. Silloin voisit täysin turvallisessa ympäristössä sanoa ja analysoida miltä kokemasi väkivalta sinusta silloin tuntui, nyt tuntuu, ja paikalla on perheväkivallan asiantuntija, jolta voit kysyä sinua askarruttavia asioita. Lisäksi pariterapiasta olisi varmasti hyötyä; jos ei muuta hyötyä, niin pääsisit analysoimaan teidän parisuhdetta väkivallan ulkopuolellakin. Siitä on hyötyä tulevaisuudessa, vaikka teidän parisuhteenne ei jatkuisikaan. Suurin vaikeus perheväkivallan uhreille on muodostaa uusia, luottavaisia, väkivallattomia suhteita vanhojen traumojen painaessa.
Jos aiot yrittää palaamista teidän suhteeseen, tee myös täysin selväksi, että jos hän toisen kerran lyö, sinä lähdet lopullisesti.
Ja kerro sukulaisille ja ystävillesi, että olet alkanut tapailemaan miestä uudelleen ja harkitset varoivaisesti suhteen aloittamista uudelleen. Kerro myös miehellesi, mitä olet sanonut tuttavillesi. Luonnollisesti tuttavasi ovat peloissaan puolestasi, se pitää hyväksyä, mutta pyydä heitä olemaan tukenasi, tapahtui mitä tapahtui. He myös varmasti auttavat sinua, jos väkivaltaa tapahtuu toiste. Väkivalta sinua kohtaan ei koskaan ole sinun vikasi, vaikka joku sukulainen loukkaannuksissaan niin väittäisi.
Kellään ei ole oikeutta painostaa sinua, ei sukulaisilla, ystävillä tai miehelläsi. Jos tuntuu siltä, että pelko ei häviä tai luottamus ei palaa, vaikka näet miestä, ei voi palata yhteen, se olisi teille molemmille liian raskasta. Jos paluu parisuhteeseen tuntuu liian raskaalta nyt, voit olla jonkin aikaa erossa miehestäsi, ja sopia hänen kanssaan jonkun tietyn päivämäärän, jolloin otat jälleen yhteyttä ja kerrot mihin loppu- tai välitulokseen olet tullut. Mitään ei ole pakko päättää hetitässänyt, jos joku niin väittää, hän painostaa sinua omaa hyvää oloaan tavoitellen.
Sinulla on vastuu omasta elämästäsi, sekä oikeus päättää elämäsi suunnasta, pidä kiinni sekä vastuusta että oikeudesta. Aikaa on, ja kaikelle on aikansa. Tekisikö sinulle ihan yksilöterapiakin hyvää?
Siskollani, tuolloin vasta 17-vuotiaalla, oli mustasukkainen ja väkivaltainen, reilut 10 vuotta vanhempi poikaystävä, joka aina oli katuvinaan tekojaan. Mitä vielä! Pari viikkoa kaikki saattoi sujuakin ihan hyvin, mutta kun se jätkä sai kännin päälle ja/tai asiat eivät sujuneet juuri kuten hän toivoi, pahoinpitely alkoi taas.
Välillä pahoinpitely oli vain uhkailua, huutamista, esineiden paiskomista, läpsimistä ja tukistamista, mutta pari kertaa siskoni oli yltympäri mustelmilla ja se jätkä oli joskus myös sitonut siskoni koko päiväksi kiinni sänkyyn jotta se ei pääsisi lääkäriin tai poliisille sillä aikaa kun kundi kävi töissä.
Yritimme, koko perhe ja monet ystävätkin, puhua järkeä siskolleni. Turhaan. Siskoni luottamus rakkauden parantavaan voimaan ja muutokseen oli valtava. Kenties hän myös pelkäsi uhkailuja että kundikaveri tekisi jotain kauheaa siskolleni tai itselleen.
Reilun vuoden seurustelun jälkeen eräällä lomamatkalla sitten tapahtui se pahin mahdollinen. Taas kerran apinakännissä riehunut ja jostain mitättömästä asiasta hermostunut kundikaveri ei tällä kertaa hallinnutkaan voimiaan, vaan kuristi siskoni hengiltä.
Tästä on nyt 10 vuotta aikaa, mutta vieläkin muistot satuttavat. Eikä oikeus mielestäni (taaskaan) toteutunut. Se jätkä istui ensikertalaisena 2 vuotta ja tietääkseni jatkaa nuorten tyttöjen ahdistelua tänäkin päivänä.
aina olemassa, jos jää väkivaltaiseen suhteeseen.
Aina sitä luulee, että voi rakastaa toisen terveeksi ja kaikki vielä muuttuu hyväksi. Harvoin niin käy.
Jos henki säilyy, niin itsetunto kuitenkin murenee. Ihminen murenee pikku palasiksi väkivaltaisessa suhteessa ja toipuminen voi viedä koko loppu elämän. Jos sekään riittää.
Miksi me väkivallan uhrit alistumme ja alennumme tähän??
äläkä taaksesi katso.tiedän kokemuksesta että jos kerran lyö niin lisää tulee jossain vaiheessa.syyt lyömiseen löytyy aina.kuuntelin vuosikausia hakkaavan miehen selityksiä ja rukoiluja kunnes ymmärsin lähteä.kaikki ystävät ja sukulaiset oli siinä vaiheessa luovuttaneet ja siirtyneet takavasemmalle.eli jäin yksin.silloin oli pakko toimia.tiedän että ratkaisu on raskas mutta kyllä siitä selviää.itsellä tosin oli melko rankka päätös koska moni ulkopuolinen joutui kärsimään seurauksista.mutta nyt jo voiton puolella.vieläkin sielun arvet muistuttaa itsestään mutta se ei enää satuta niin paljoa.
Tottakai on katunut. Jotta saa sinut takaisin. Ja kun saa sinut oikeasti takaisin, niin ei mene kauaa kun taas tulee turpaan. Toivottavasti ei liian pahasti. Ja sen jälkeen taas kaduttaa, jonka jälkeen annat anteeksi... Näinhän tämä kuvio menee. Kunnes joku teko suuntaan tai toiseen sen lopettaa.
Itse istun tällä hetkellä molemmat silmät mustina kotona, kun ei uloskaan kehtaa tämän näköisenä mennä. Ihanalla, luotettavalla, hellällä miehellä, jonka kanssa aioin naimisiin napsahti päässä ravintolaillan jälkeen, kun olin jo nukkumassa. Ihminen, jota todella rakastin hakkasi minut henkihieveriin ilman mitään syytä. Tein tietysti rikosilmoituksen ja törkeänä pahoinpitelynä tämä tästä etenee. Olen siinä onnellisessa asemassa että koti, jossa asuimme on minun kuten myös kaikki irtaimisto. Pakkasin jätkän kamat muovikasseihin ja vein ne hänen ystävälleen, kieltäydyn ehdottomasti tapaamasta häntä enää. Ja siksi olen kuulemma sosiopaatti. Tottakai minulla on ikävä kainaloon ja kaipaan hellyyttä enemmän kuin koskaan. Kaipaan ihanaa suhdettamme ja miestäni, mutta se oli ennen kun tisin mikä hän on. Ei väkivaltaiset miehet muutu, se kaikki kumpuaa huonosta itsetunnosta ja alemmuuden tunnosta, ei semmosia asioita korjata muutamalla terapiakäynnillä. Minä jatkan elämääni kunhan saan naamani kuntoon ja komea, hellä mieheni saa elää kaksoispersoonansa kanssa koko ikänsä.
Kiitos kaikille kommenteista.
Noita asioita olen itsekin miettinyt ja kuullut paljon muualtakin.
Tiedän että vaatimus suhteen onnistumiselle on juuri se että asioiden on muututtava.
Juopottelimme aika paljon yhdessä ja kännissähän tämä mies agressiivisesti käyttäytyikin. Ei ollenkaan selvin päin.
Hän on lopettanut juomisen nyt, mikä minun mielestäni on hyvä. Kertoo jotain siitä, että hän tajuaa sen olevan ongelma.
Siitä aiheesta että käynkö itse missään terapiassa. Käyn. Menen huomenna kriisityöntekijän puheille. Sitä ennen olen käynyt ympäri helsinkiä ties millä pääkoppatohtoreilla masennuksen ja paniikkihäiriön takia.
Mä olen aikalailla tällä hetkellä sitä mieltä että annan ajan nyt kulua ja katselen tilannetta.
Eli en tee mitään päätöstä... Pitää miettiä omaa elämääkin uudestaan.
suuntaan olet selvästikin menossa, pitää vaan jaksaa jatkaa. Itsestä se muutos parempaan lähtee. Eikä sitä muutosta voi myöskään millään poppakonsteilla nopeuttaa, se ottaa juuri niin paljon aikaa kun se ottaa. Oikein hyvää kevään jatkoa!
miettinyt asian tätä puolta. Miten käy pelkäätkö häntä, miten oman elämäsi käy, jos koko ajan alitajuisesti pelkäät, että hän satuttaa sinua taas. Entäs tulevat riidat, pelkäätkö kun hän korottaa ääntään. Jaksatko oikeasti elää pelon jäytäessä taustalla. Minä olen nähnyt yhtä ja toista, usko ihmisten hyvyyteen on kadonnut. Älä pilaa elämääsi.
On ensimmäisellä kerralla jo tapa!Unohda koko mies vaikka kuinka sattuis. Jos se on lyöny sua sen kerran niin ne kerrat vaan tihenee ja kaiken lisäks pahenee.
Mulla on ollu itselläni noita paskasuhteita parikin kertaa elämäni aikana. Mietin jossain vaiheessa että olenko itse tehny jotain väärin kun mua hakattiin?
Mullekkin on itketty ja kaduttu lyömistä (en koskaan enää). Osteltu kalliita timanttisormuksia(kun oli silmät mustana), kukkia jne...Eihän niitä voi edes enää arvostaa noiden paskajuttujen jälkeen! Meinaan vaan että mulla meinas siinä mennä pää jo sekasi.En ymmärtäny että miks mua lyödään? Minua pienen lapsen äitiä.Hänen lapsensa äitiä!!!
Näin vanhemmalla iällä ne lyönnit muistan vieläkin, vaikka ei enää kimpassa ollakkaan. Tiiäks, ne jättää pysyvät arvet sydämeen, eikä niistä pääse koskaan eroon!!!!!JÄTÄ SE JÄTKÄ!!Löydät varmasti parempaakin
lukemassa täältä asiasta http://www.stakes.fi/sexviolence/exp/paanavausSUOMI.pdf
kuultu ja luettu satoja kertoja ja aina pääosassa on hyväuskoinen HÖLMÖ !
jata se ja heti kattelyssa. omakohtasia kokemuksia