Tämän toivon tulevan kannustukseksi onnettomille.
Kirjoitin tänne monet kerrat, tämä oli henkireikäni hullussa tilanteessa. Tein töitä kaksi pitkää, helvetillistä vuotta työyhteisössä jossa,
- oli 20 hlön porukassa lisäkseni 1 nainen, joka oli häiriintynyt, kateellinen, tyly (yleensä vain minua kohtaan) ja yritti joka mahdollisuuden tullen vetää mattoa jalkojeni alta tai saada minut näyttämään idiootilta muiden (erityisesti pomojen) silmissä.
- jossa oli perverssi ja epäsosiaalinen varastoesimies, joka mustamaalasi minua selkäni takana yrittäen kääntää harvoja mukavia työkavereita minua vastaan mm. sanomalla, etten osaa laskea! (olin firman osto/myyntireskontrassa töissä)
- jossa oli kaksinaamainen ja juoruileva toimistopäällikkö, joka ei saanut toimiston henkilökunnan tulehtuneita välejä setvittyä suuntaan eikä toiseen ja joka oli irtisanouduttuani kuuluttanut, kuinka HELVETIN hyvä asia se oli! Edessäpäin hän esitti ystävääni ja tukijaani - heitti kevyttä läppää ja istuskeli huoneessani jutellen...
- jossa työpanostani ja työtäni ei koskaan arvostettu tai pidetty minään, olinhan VAIN laskuttaja, sihteeri ja joidenkin 'täydellisten' ihmisten (kuten tämä häiriintynyt nainen) mustamaalaamana työyhteisölle arvoton. Vaikka kuinka yritin, tein parhaani, työskentelin aina kovan kiireen ja paineen alla yksitoikkoisessa työssä, koskaan sitä ei pidetty minään.
Kun kahden painajaismaisen vuoden jälkeen irtisanouduin koin valtavana yllätyksenä sen, että nämä yllä mainitsemani ihmiset olivat raivoissaan siitä! Tämä nainen ei puhunut irtisanoutumisajallani enää mitään, mulkoili, ilkeili kyllä ja teki viimeisellä silauksella selväksi mitä ajatteli työstäni - hän kertoi minulle, että 'mulle meinattiin sysätä noi sun hommat. mä sanoin, että mähän en niitä tee, ei ne ole mielekkäitä tehtäviä tai haasteellisia'! Olin juuri kertonut, että sain haastavamman työtarjouksen, jonka aion ottaa vastaan.
Nyt - teen miellyttävää ja haastavaa työtä hienossa työyhteisössä, jossa työtäni arvostetaan ja pidetään tärkeänä. En voi sanoin kuvailla miten tärkeää se minulle on. Ne ihmiset joille olen kertonut aikaisemmasta kokemuksestani ensimmäisessä työpaikassani valmistumiseni jälkeen ovat olleet kauhuissaan. Minut tuntevat ihmiset tietävät, etten ole itse aiheuttanut sitä itselleni. Olen joskus liiankin kiltti ja mukautuvainen, mutta tarvittaessa pidän kyllä puoleni.
Kirjoitin tänne monet kerrat, tämä oli henkireikäni hullussa tilanteessa. Tein töitä kaksi pitkää, helvetillistä vuotta työyhteisössä jossa,
- oli 20 hlön porukassa lisäkseni 1 nainen, joka oli häiriintynyt, kateellinen, tyly (yleensä vain minua kohtaan) ja yritti joka mahdollisuuden tullen vetää mattoa jalkojeni alta tai saada minut näyttämään idiootilta muiden (erityisesti pomojen) silmissä.
- jossa oli perverssi ja epäsosiaalinen varastoesimies, joka mustamaalasi minua selkäni takana yrittäen kääntää harvoja mukavia työkavereita minua vastaan mm. sanomalla, etten osaa laskea! (olin firman osto/myyntireskontrassa töissä)
- jossa oli kaksinaamainen ja juoruileva toimistopäällikkö, joka ei saanut toimiston henkilökunnan tulehtuneita välejä setvittyä suuntaan eikä toiseen ja joka oli irtisanouduttuani kuuluttanut, kuinka HELVETIN hyvä asia se oli! Edessäpäin hän esitti ystävääni ja tukijaani - heitti kevyttä läppää ja istuskeli huoneessani jutellen...
- jossa työpanostani ja työtäni ei koskaan arvostettu tai pidetty minään, olinhan VAIN laskuttaja, sihteeri ja joidenkin 'täydellisten' ihmisten (kuten tämä häiriintynyt nainen) mustamaalaamana työyhteisölle arvoton. Vaikka kuinka yritin, tein parhaani, työskentelin aina kovan kiireen ja paineen alla yksitoikkoisessa työssä, koskaan sitä ei pidetty minään.
Kun kahden painajaismaisen vuoden jälkeen irtisanouduin koin valtavana yllätyksenä sen, että nämä yllä mainitsemani ihmiset olivat raivoissaan siitä! Tämä nainen ei puhunut irtisanoutumisajallani enää mitään, mulkoili, ilkeili kyllä ja teki viimeisellä silauksella selväksi mitä ajatteli työstäni - hän kertoi minulle, että 'mulle meinattiin sysätä noi sun hommat. mä sanoin, että mähän en niitä tee, ei ne ole mielekkäitä tehtäviä tai haasteellisia'! Olin juuri kertonut, että sain haastavamman työtarjouksen, jonka aion ottaa vastaan.
Nyt - teen miellyttävää ja haastavaa työtä hienossa työyhteisössä, jossa työtäni arvostetaan ja pidetään tärkeänä. En voi sanoin kuvailla miten tärkeää se minulle on. Ne ihmiset joille olen kertonut aikaisemmasta kokemuksestani ensimmäisessä työpaikassani valmistumiseni jälkeen ovat olleet kauhuissaan. Minut tuntevat ihmiset tietävät, etten ole itse aiheuttanut sitä itselleni. Olen joskus liiankin kiltti ja mukautuvainen, mutta tarvittaessa pidän kyllä puoleni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
siis samoja ongelmia töissä kuin minullakin. Olen tällähetkellä sairaslomalla työstäni, on tästä firmasta neljä aikaisempaakin lähtenyt työpaikkakiusaamisen takia. Nyt on tilanne se että etsin samalla muualta töitä. Irtisanomisajan olen sairaslomalla ja sillä siisti! Sinne puljuun en enää mene. Työnohjauskin on menossa, käyn siellä, mutta siihen jää...
Kaikkien pitäisi tehdä kuten sinä. Mutta ihmiset ovat turhan turvallisuuden haluisia. Kestävät paskaa ja stressaantuvat, mutta monet asiat ovat myös itsestä kiinni. Asiaa ja sinua tarkemmin tuntemattatta en voi vahvistaa.
Minä lähdin myös pois. Vaikka on karenssit nyt kärsittävänä. Mutta aukesipahan monta mahdollisuutta kun sulki yhden oven. Alkoi ruoka maistumaan ja saa yöt nukuttua. Ehkä ensi viikolla on jo uusi työpaikka...