Onkohan miesten ja naisten välillä eroa siinä, kuinka pian voi solmia uuden suhteen ?
Tuntuu välillä siltä, että varsinkin miehillä on kiire todistamaan, että kelpaan toiselle. Eikös olisi hyvä olla yksin ennen uuteen suhteeseen ryntäämistä ? Vai pelkääkö miehet yksin olemista tai yksin jäämistä. Vai hakevatko kotihengetärtä kun eivät viitsi itse siivota ? Profiileissa näkyy joskus ihan rehellisesti ilmoitettuna, että avoliitto tmv.on vielä olemassa.Tietty oletan suurin osa ei ole näin rehellisiä. Itselleni se on ainakin varoitus, en missään nimessä halua sotkea kenenkään kuvioita, vaikka suhde ei olisikaan enää toimiva ja olisi päätetty laittaa kantapäät yhteen.
Ja jos on lapsia pelkääkö hän ottaa tapaamisissa vastuuta lapsesta ?
Tuntuu välillä siltä, että varsinkin miehillä on kiire todistamaan, että kelpaan toiselle. Eikös olisi hyvä olla yksin ennen uuteen suhteeseen ryntäämistä ? Vai pelkääkö miehet yksin olemista tai yksin jäämistä. Vai hakevatko kotihengetärtä kun eivät viitsi itse siivota ? Profiileissa näkyy joskus ihan rehellisesti ilmoitettuna, että avoliitto tmv.on vielä olemassa.Tietty oletan suurin osa ei ole näin rehellisiä. Itselleni se on ainakin varoitus, en missään nimessä halua sotkea kenenkään kuvioita, vaikka suhde ei olisikaan enää toimiva ja olisi päätetty laittaa kantapäät yhteen.
Ja jos on lapsia pelkääkö hän ottaa tapaamisissa vastuuta lapsesta ?
Vastaukset 20
Vanhimmat
isojakin eroja. Meillä on erosta aikaa vuosi ja 2kk, miehellä on jo uusi avovaimo ja heillä jo yhteinen talokin. Koirankin ottivat vasta:) Ei sentään lapsi taida olla vielä alullaan, vaikka ovat siitäkin puhuneet kuulema. Ovat olleet yhdessä 7kk, muta epäilen hieman, että heillä oli suhde jo ennen eroamme. Kuka muka menisi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ostamaan yhteistä taloa?
Minä alan nyt vasta availemaan silmiä uuden suhteen mahdollisuudelle, koska halusin olla varma että olen työstänyt kaikki edellisen suhteen rippeetkin päästäni pois.
Lapsi meitä toki yhdistää edelleen, mutta muuten exä tuntuu aivan vieraalta ihmiseltä jo, enkä häntä näe kuin vilaukselta toisinaan kun hakee ja tuo lapsen. (jota tapaa joka toinen viikonloppu)
Tavallaan olin jopa loukkaantunut, kun hänelle oli niin helppoa jättää kymmenen vuoden liittomme taakseen, vaikka minä olinkin se, joka alunperinkin halusi erota. Mustasukkainen en ollut, enkä ole, mutta jotenkin se tuntui kaiken yhteisen häpäisyltä, kun hän hyppäsi niin nopeasti uuteen elämään.
Minä halusin ottaa itselleni kunnolla aikaa toipumiseen, asioiden käsittelyyn ja itseni löytämiseen uudelleen. Itseni löytämisellä tarkoitan siis sitä, että kun parisuhteessa aina osapuolet jossain määrin mukautuvat toisiinsa, tekevät kompromisseja jne, niin halusin tavallaan "palautua" siihen, mitä olen yksin, ilman puolisoa.
Nytkään ei ole mitään kiirettä löytää ketään... Toistaiseksi tämä sinkkuelämä on ollut mukavaa ja mielenkiintoinen tutkimusretki itseeni ja ajatuksiini.
puhut todellaki asiaa. samoja ajatuksia työstäneenä olen täysin samaa mieltä. itsetutkiskelu eron jälkeen on äärimmäisen tärkeää, ainakin ollut minun kohdallani, ja usein tuntuukin(en yleistä)että miehelle onkin helpompaa syöksyä uuten suhteeseen, pohtimatta edes sitä edellistä liittoa loppuun. ja samoilla linjoilla olen myös asian kanssa, että olin hiukan mustasukkainen ja loukkaantunut että niin helposti tuntui kaikki yhteinen(10v)jäävän taakse ja unohtuvan.
itse olen ainakin ollut tyytyväinen yksinoloon(plus lapset), koska mielestäni en osaisi aloittaa uutta suhdetta ennenkuin osaan olla myös yksinäni. se on äärimmäisen hyvä taito nimittäin. tottakai sitä joskus toivoisi että olisi se toinen aikuinenkin tässä jakamassa tätä arkea, mutta vain sen takia en suhdetta aloittaisi.
nyt n vuoden jälkeen erosta alkaa silmät hiukan aukeamaan, ja olen vastaanottavaisin mielin. aikaisemmin se ei olisi tullut mieleenikään. eikä edes vain itseni takia, vaan myös lasteni. nyt heillä on varma tieto siitä, etten ole tästä mihinkään lähtemässä, vaikka toinen ihminen tähän silloin tällöin tulisikin käymään.
mutta jokainenhan tekee miten parhaaksi näkee.
ei ole eroa. riippuu vain siitä kumpi jätti kumman. jättäjä voi siirtyä vaikka suoraan toiseen suhteeseen.
ni johan mä solmisin uuden suhteen..
nojoo,työsuhteen kylläkis:)
niih,kohta on vuosi pyörähtänyt ihan ilman suhteettomuuksia,eikäs oo vieläkään mikään tuli persiissä sen suhteen.sekin on tietty suhteellista että onko tuli persiissä vai ei.
noonni,läskiks meni tääkin vastaus :):)
Luin muutama vuosi sitten eräästä lehdestä otsikon, jonka mukaan tutkimuksissa ollaan todettu, että ihmiset löytävät uuden "vakavan" suhteen keskimäärin viisi vuotta entisen suhteen loppumisen jälkeen. Avoerostani oli tuolloin neljä vuotta ja otsikko houkutti lukemaan. Tekstistä paljastui, että kyse tosiaankin oli keskiarvosta: miesten kohdalla luku oli 2 vuotta ja naisten 8... Exäni ja minun ja muutaman tuttavan kohdalla nuo luvut ovat jopa pitäneet paikkansa. Ikävä kyllä.
tuostakin ilouutisesta:):)
se on kai aikas paljon iästäkin kiinni,ainaskin ku täällä noita juttuja lukee ni kolmekymppiset on jo vanhojapieruja taiks sitte vaan mukavuudenhaluisia :)
ohimennen kiinnostais kysäistä, että eihän sun etunimes vaan ala A-kirjaimella?
mä tarkistan... ei ala,kyllä siinä on jotai eessä,vai onkos se kärpäsenpaskaa *raaps,raaps*..
ei kyllä se on ihan muu kuin A-kirjain *phuiiiih*
:):)
Juttus vaan on ihan samanlaisia, kun yhdellä mun entisellä työkaverilla, niin oli pakko kysyä :D
Ötyä.
että oot sellaista työkaveria joutunut kestämään.. sä kai joutusit ite lähtee sieltä ku ei hermo enää kestänyt:):)
..ja nyt säikähdit ettei saa olla enää netissäkään rauhassa :)
No todettakoot että pari ekaa vuotta eron jälkeen katseli uutta aika aktiivisesti, tosin huonojen kokemuksien takia rima on ollut aika korkea eikä yhtään sopivaa lahnaa ole uinut verkkoon.
Joka vuosi kiinnostus laimenee, viime vuonna kävin vain kolme kertaa tansseissa, 8vee sitten joka viikko.
Sitä kuluttaa vapaa-aikansa ennemmin harrastusten parissa kuin tuhlaa elämänsä turhaan haihatteluun naisten perässä.
Alkuunsa sitä rullasi jatkuvasti tanssilavoilla aivan kuin parikymppisenä sinkkuna ikään. Nettideittejäkin kertyi kymmenissä luettava määrä. Vuosien saatossa menohalut ovat hiipuneet.
Nykyisin viihtyy paljon paremmin tuolla erämaissa tai kotoluolalla. En sano, etteikö naisseurakin kiinnosta, mutta tuntuu niin turhalta lähteä ärsyyntymään humalikkojen turinoista ja citykiitäjien jorinoista.
"Sitä kuluttaa vapaa-aikansa ennemmin harrastusten parissa kuin tuhlaa elämänsä turhaan haihatteluun naisten perässä."
Osuvasti laukaistu :)
Eiköhän liene takana päin ne ajat, kun nainen pystyy asumaan kävelymatkaa kauempana superhypermarketista. Jos (ja kun) vaihtoehtoina ovat parisuhde tai koti mieluisalla paikalla, valitsen jälkimmäisen.
Meillä tuli eropäätös kesällä ja lokakuussa muutin omaan kotiin. Olen mies, tiedän että monilla miehillä on tarve löytää heti joku. Minullakin oli mutta kun aloin naisia etsiä, huomasin heti ettei se tuntunut hyvältä. Ex sekoili työkaverinsa kanssa liitomme loppuvaiheessa ja nyt he asuvat yhdessä.
No, itse olen alkanut tuntea oloni hyväksi näin enkä nyt jaksa etsiä aktiivisesti ketään. En edes sänkyseuraa.
Vietän laatuaikaa itsekseni ja ajoittain lapseni kanssa. Olen myös tuntenut oikeaksi ajatuksen että ensin pitää oppia olemaan taas yksin ja nauttimaan siitä, silloin lähtökohdat uusiin juttuihin ovat oikeat.
Itsellä on ollut ihan sama tunne, olen nainen ja erosta on kulunut jo 4 vuotta. Olin niin väsynyt, pettynyt, että en ensinnäkään olisi ollut kenelläkään hyvä kumppani. Eikä siksi toiseksikaan edes kiinnostanut lähteä katsastamaan esim. baareihin. Nautin kotona olosto, ei tarvinnut jännittää mitään vastapuolen toilailuja (viimeisinä vuosinakaan meillä ei riidelty ääneen, mutta äänettömästi sitäkin enemmän). Vasta nyt viimeisen puolen vuoden ajan olen katsellut enemmän ympärilleni, josko jostain löytyisi seuraa. Mutta edelleenkään ei pakonomaisesti, uskomatonta mutta totta olen jopa pärjännyt ilman seksiäkin. Hirvittää näin pitkän ajan jälkeen jos kumppanin löytää,että miten seksi onnistuu. Mutta tosiaan vasta nyt tunnen olevani henkisesti valmis uuteen, exä on putsattu mielestä muutoin kuin lasten isänä pois.
Toi seksikysymys on itsellä kans aina välillä mielessä. Kevään jälkeen ei ole mitään sutinaa ollut ja kyllähän se melkoinen kynnys alkaa olla. Luulen toisaalta niin että loppuviimein se ei sille vastapuolelle ole mikään kysymys tämmöinen ujous.
On toki varmaan heitäkin joille olisi mutta luulen että silloin naisessa on muitakin piirteitä jotka estävät minua kyseiseen tyyppiin ihastumasta.
Sitäpaitsi, onhan se seksi tärkeää mutta toisaalta kyllä välillä tuntuu että sen tärkeys on enempi luotua tärkeyttä. Kesäkuukausien iltapäivälehtien ja 30 parisuhteessa elävien ihmisten seksinäkemyksissä ja ahkeruudessa on suuri ero.
Mutta, vielä alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, kun nautit kotona olosta kuin minä, se on hyvä juttu se. Se että nauttii. On huomattavasti parempi olla ehkä vähän yksinäinenkin ja nauttia kun ahdistua huonossa suhteessa.
Vielä toi että kun joillain miehillä tosissaan on tarve näyttää että saa jonkun. Jos asian kääntää toisin päin...Onko se muiden mielestä hyvää elämänhallintaa jos on heti uusi kumppani. Luulen että täysin päinvastoin. Kun jättäytyy reilusti omilleen...mä luulen että naisetkin arvostaa sitä.
Oletkos ajatellu siltä kantilta asiaa et mitenkä ne valmiudet kehittyy yksin ollessa? Varsinkin sinkkuuden pitkittyessä.Luulis että aiheuttaisi pikemminkin erakoitumista ja itse olen ainakin huomannut heikkoutena etten enää muista asioita mitä nainen pitää tärkeenä.
Tosiasia vaan on et jos porskutat vaan miehenä kuten sinkkuna teit,ni parisuhde jää lyhkäseks.Naiset ajattelee kuiteski erilailla.Naisten kans pärjäämistä ei voi harjotella ku tapaamalla heitä ja olemalla heidän kanssa,näin uskon.
Johan pomppas! Kyllä itse oon todennut,että olis pitänu onnistua heti eron jälkeen.Jotenkin vaan ne suhteenpoikaset luisuivat käsistä ja tässä ollaan ikisinkkuna.Hyvin vähän on kiinnostusta ollu naisten puolelta.Naiset katos päättelee,et jos ei oo 3vuoteen kelvannu muille ni siitä voi päätellä,et jotain vikaa miehessä.
..millanen tausta liitollanne oli, mutta ekäpä juuri siksi nuo "suhteenpoikaset luisuivat käsistä..." ettet ollut kuitenkaan valmis uuteen suhteeseen?
Eihän rakkaus ja pitäminen voi vain sormia napsauttamalla loppua tai siirtyä toiseen.
Tausta....noh ei se tähän liity.Ero ol selvä kuin pläkki jo asumuserovaiheessa.Kumpikaan ei haikaillu toista takas.Miksei vois rakastua heti uudelleen? En käsitä..
Voihan toki, jos siltä se tuntuu. Itse ajattelen rakastumista sen verran voimakkaana tunteena, että se tulee vasta mukaan jonkun ajan kuluttua. Itse taas ihastun helposti, mutta rakastuminen vaatii jo enemmän.
Itsellä myöskin ero oli selvä asumuserovaiheessa, mutta jotenki sitä toista halusi kunnioittaa kaiken yhteisen jälkeen(kuulostaa ehkä hölmöltä).Pakkohan siinä yhteisessä liitossa oli jotain hyvääkin olla, jotta siinä liitossa pysyttiin, kuka minkäkin aikaa.
Noh, mutta nämä ovatkin näitä mielipide eroavaisuuksia ja sehän meistä kaikista erilaisen tekeekin :)