Päivääkään en ole elämästäni ollut sinkku. ekan eron jälkeen ei mennyt kuin muutama päivä ja uusi mies vei jalat altani. kaikenkaikkiaan Kaksi pitkää suhdetta takana ja nyt, tuli se elämänmuutos sitten. Toisin sanoen tajusin ettei nykyisestä suhteesta tule yhtään mitään.
Sinkku. Se kuullostaa aika pelottavalta vaikkei sen pitäisi tällaiselle 20-vuotiaalle sellainen murhe olla. Olenhan kuitenkin asunut yksin jne. osaan toki hoitaa omat asiani enkä ole riippuvainen kenestäkään.
Mutta mitä sinkut tekee?
Todennäköisesti tämä ainakin antaa lisäpotkua salitreeneihin ( tulee käytyä yhä useammin...)
mutta entäs jos viikonloppuisin ei baarit kiinnosta niin mitä sinkut tekee, urheilee? On kavereiden kanssa?
Tämä saattaa kuullostaa todella hullulta, tiedän mutta jos käy niin että erakoidun ihan totaalisesti muista ihmisistä? baarit kuitenkin kiinnostavat lähes kaikkia kavereitani, itse taas en nauti muuta kuin tanssimisesta diskossa.. mutta mene nyt sitten sinne tanssimaan, täpötayteen diskoon jossa ihmiset örveltävät...
Niin.. onneksi todennäköisesti jäämme hyviksi ystäviksi mieheni.. siis ex mieheni kanssa. Enpä ainakaan menetä kalastuskaveriani =)
Mutta onko sekään ihan tervettä viettää sinkkupäiviä ex miehen kanssa kalastaen.. vahinko vain ettei ystäväni pidä kalastamisesta, liekö syynä sitten se etteivät naiset vaan pidä sellaisesta ajanvietosta.
No joo, että sellaisia ajatuksia..
Nyt olen todistanut hulluuteni... kai.
Sinkku. Se kuullostaa aika pelottavalta vaikkei sen pitäisi tällaiselle 20-vuotiaalle sellainen murhe olla. Olenhan kuitenkin asunut yksin jne. osaan toki hoitaa omat asiani enkä ole riippuvainen kenestäkään.
Mutta mitä sinkut tekee?
Todennäköisesti tämä ainakin antaa lisäpotkua salitreeneihin ( tulee käytyä yhä useammin...)
mutta entäs jos viikonloppuisin ei baarit kiinnosta niin mitä sinkut tekee, urheilee? On kavereiden kanssa?
Tämä saattaa kuullostaa todella hullulta, tiedän mutta jos käy niin että erakoidun ihan totaalisesti muista ihmisistä? baarit kuitenkin kiinnostavat lähes kaikkia kavereitani, itse taas en nauti muuta kuin tanssimisesta diskossa.. mutta mene nyt sitten sinne tanssimaan, täpötayteen diskoon jossa ihmiset örveltävät...
Niin.. onneksi todennäköisesti jäämme hyviksi ystäviksi mieheni.. siis ex mieheni kanssa. Enpä ainakaan menetä kalastuskaveriani =)
Mutta onko sekään ihan tervettä viettää sinkkupäiviä ex miehen kanssa kalastaen.. vahinko vain ettei ystäväni pidä kalastamisesta, liekö syynä sitten se etteivät naiset vaan pidä sellaisesta ajanvietosta.
No joo, että sellaisia ajatuksia..
Nyt olen todistanut hulluuteni... kai.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hih.. kysymys hyvä sinänsä.. :)
Minä taas en tiedä mistän muusta kuin sinkkuelämästä.. en tiedä, miten parisuhteissa toimitaan.
Mutta oman sinkkuaikani olen ainakin täyttänyt opiskelulla tai työllä, ystävillä ja harrastuksilla. En ole kovin montaa viikonloppua kotona ollut ja kotonakin usein vain pyörähtämässä käynyt eli ei minulla koskaan ole ollut mitään vapaa-ajan ongelmia.
Kaiketi se riippuu ihmisestä, että onko tekemistä tahi ei.. ja ei kalastaminenkaan huono vaihtoehto miusta ole. Ainakin saa enemmän raitista ilmaa kuin baareissa. :)
ensimmäistä kertaa sinkkuna? hmm..alkaa miettimään kuinkakohan varhain oikein olet alkanut seurustelemaan koska olet kuitenkin "vasta" kaksikymmentä. Kuulostaa myös siltä että olet riippuvainen miehen läsnäolosta. Se ei ole oikeaa rakkautta. Oikeaan terveeseen suhteeseen kuuluvat jopa viikot ilman että toista näkee ollenkaan! vai oletko niin riippuvainen toisen läsnäolosta ettet osaa/saa tehtyä mitään? Ystäviä ja heidän seuraansa ei saa unohtaa vaikka seurustelisikin.
Ystävän neuvona sanoisin että sinun olisi aika opetella olemaan yksin. Parisuhteetkaan eivät nimittäin kestä ellet ole sinut itsesi kanssa ja osaa raivata tilaa itsellesi. Joskus on hyvä vain olla itsensä kanssa ja miettiä omaa elämäänsä. Sinulle on kohtalo määrännyt sen ajan nyt. Tarkastele itseäsi ja mieti miksi nämä kaksi suhdetta kaatuivat. Olitko liian riippuvainen miehistä? kukaan ei jaksa sitä että toinen roikkuu joka hetki kimpussa.
Siis kyllähän minä yksin osaan olla. vain ekassa suhteessa asuin miehen kanssa yhdessä. Hoidan omat asiani jne.
Ensimmäinen suhde kaatui siihen, että mieheni rällästi jatkuvasti enkä yksinkertaisesti jaksanut sellaista. Hän vaati minua silittämään vaatteensa, siivoamaan, kokkaamaan jne jne. vaikka asuimme yhdessä, en nähnyt häntä kuin öisin.
Nykyään, tämä suhde kesti vuoden. Emme edes asuneet yhdessä. Tämä kaatui siihen että mies ryyppää 4 kertaa viikossa, enkä minä jaksa sellaista enää. minä järjestin kaikkea hänelle saamatta itse koskaan mitään.
Kummassakin tapauksessa minä oolen jättänyt, ei mies. Onhan se kiva seurustella naisen kanssa joka antaa tehdä lähes mitä tahansa ja hoitaa kodinkin vaikkei edes asu siellä.
Niin ja tosta "opi olemaan yksin". Kyllä minä olen matkustellut, ollut viikkoja pois jne. Kyse ei todellakaan ole siitä.
Ja kavereita on, mutta suurin osa seurustelee..... joten..
No kerrankin on aikaa itselle...
Hyvinpä olet miehesi valinnut. Ei tullut mieleen luonnetta katsastaa ennen yhteen muuttamista ? No, osaa ne naisetkin, itsellä oli sellainen joka joi mun rahat ja kävi vieraissa, kehui sillä sitten, en silti osannut jättää, joten ei se loppunut ennenkuin se löysi varakkaamman lypsettävän itselleen.
Itse en sinkkuna tee mitään. Katson TV:tä suurimman osan iltaa. Jos valinnanvaraa olisi, kai sitä muuta tekisi mutta pikkukaupungissa ei vähillä rahoilla oikein voi mitään tehdä.
Kapakeissakin on samat naamat aina, aiemmin tunsin useasta kapakasta porukkaa, nykyisin vain naamalta, kun en ole niin kaljoitellut, aiemminkin ajoin autolla parkkiin baarin viereen ja join kolan tai kahvin ja jouduin kuskaamaan muita kotiin, johon sitten lopulta kyllästyin, eikä ole yhtään intoa vieläkään niissä käydä, vaikka välillä kääntymässä käynkin, kun pakotan itseni ulkosalle.
Jos miehiä etsit, kapakka on oikeastaan ainoa kaikille avoin paikka, muutoin voit hankkia harrastuksia joissa on miehiäkin. Sählyntapaista ym.
Jollet, hommaa harrastuksia joista pidät.
..no kyllä kahdessa vuodessa luulisi että oman miehensä oppisi tuntemaan.. muutettiin kuitenkin yhteen vasta 2 vuoden seurustelun jälkeen....
Ihmismieli on yllätyksiä täynnä..
Mä jäin sinkuks kans noin vuos sitten, olin seurustellut lähes koko pienen elämäni... Heti heräs kysymykset et mitä ihmettä ne sinkut oikein tekee?! No, nyt kun melkein vuoden oon tätä sinkkuelämää katellut, ei tää sen kummallisempaa ole kun elämä parisuhteesssakaan. Mulla ei ainakaan oo ollu mitään vapaa-ajanvietto ongelmia, ehkä päinvastoin, tuntuu ettei oo tarpeeks aikaa vaan olla ja kotihommiakaan ei oikein ehdi tehdä...Niin mun aika kuluu koulussa, töissä, liikuntaharrastuksissa ja tapaan kavereita. Viikonloput menee aina bailaamassa. Aina ei tartte ryypätä, voi käydä myös vaan joraamassa. Baariin en mene ensisijaisesti etsimään miehiä, vaan pitämään ystävien kanssa hauskaa, mutta en pistä pahakseni, jos sieltä jotain kivaa aina silloin tällöin löytyy. No sen verran pitää myöntää, että noi sunnuntait on just välillä vähän sellasia, et silloin ehkä ihan pikkuriikkisen toivoo, että oispa vierellä oma kulta. Mutta sille päivälle pitää vaan keksiä paljon kivaa tekemistä, niin sekin menee vauhdilla. Sinkkuajassa on se hyvä puoli myös, että nyt opit tuntemaan itses hyvin, omana itsenäs, eikä vaan jonkun kumppanina. Nauti tästä ajasta, niin mäkin teen!