Onko liittoja joissa toinen osapuoli, esim. vaikkapa mies, jossain vaiheessa päättää, ettei aio enää koskea tikullakaan vaimoonsa? Itseäni nolottaisi jäädä sellaiseen suhteeseen, edes Jugend-huoneisto kattokristalleilla ei pitäisi kiinni. Kertokaa. Onx normaalia. En kestä irtosuhteita enkä homssuelämää alati vaihtuvien pussailijoiden kanssa (vaikka hyviäkin muistoja on=)) vaan haluan todellisen rakkaussuhteen, mitä ei platoninen ole. En halua myöskään biologistista "eläinsuhdetta" jossa vain lisäännytään ja mies toteuttaa "viettejä" insestisesti omien alaikäisten tyttöriensä kanssa "koska ovat ferttiilejä".
Kauhuscenario tuossa. Mutta niin, ymmärrän jos on pankkilainoja, kulisseja yms., mutta kestääkö mies naista, joka ei kykene olemaan rakkaudessa jossa on fyysistä ällötystä ? Dumppaisin HETI miehen joka katselee nenänvarttaan pitkin ja alkaisin inhota itsekin häntä seksuaalisesti.Yäk.
Eri asia on jos toinen sairastuu vakavasti.
Kauhuscenario tuossa. Mutta niin, ymmärrän jos on pankkilainoja, kulisseja yms., mutta kestääkö mies naista, joka ei kykene olemaan rakkaudessa jossa on fyysistä ällötystä ? Dumppaisin HETI miehen joka katselee nenänvarttaan pitkin ja alkaisin inhota itsekin häntä seksuaalisesti.Yäk.
Eri asia on jos toinen sairastuu vakavasti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kysymykseesi vastaus !
Kumpikaan ei ole pettänyt,lasten synnyttyä 6v sitten vaivuin syvään masennukseen, (molemmat oli sairaita erityislapsia).sitten oma liitto rakoili,
toinen lapsemme meinasi kuolla,toinen oli 1,5vk teholla,
yhtäkään täysipäinoista yötä en 6 v ole nukkunut,kunnes minulta epäiltiin syöpää, (ikä alle 30v), tuli rahatiukkuus omaisuus meinasi mennä (onneksi ei) ja jouduin suljetulle osastolle bönnaut;in takin ja olin siellä 2vk.
Tulin sieltä ja mieheni ratkesi 3kk putkeen,
syksyllä vein hänet katkasuun ja nyt ottaa mutta harvemmin jn määrällisestikki vähemmän.
Lapsemme tarvitsee auttajaa enemmän kuin tervelapsi ja siksi olenkin heidä omaishoitaja josta saan myös palkkaa.
Ja minä jos kuka osaan hoitaa lapsiani, toinen
ei osaa esim,puhua 6v niin ymmärrään häntä.
Syötän,vaatetan.pesen (vaipat),juotan,kannan,autan koko ajan...
Ja toinenon ADHD yliliikkuja jota pitää erillalailla auttaa diabeteksen kera 8v.
Pitkä on sepostukseni mutta kysymykseesi,
Seksitön avioliitto on ainakin meillä, ja emme ole eroamassakaan toisistamme...
Rakastamme toisia ja vaikeata on ollut mutta yhdessä me kestetään niin ilot kuin surut.
Sitä kun olemme mieheni kanssa aivan puhki kun saamme lapsemme sänkyyn ja seuraavana yöna saa taas herätä 3-10krt... ja taas aamulla kaikki alkaa alusta.
Meillä seksiä on noin 2-4krt/VUOSI mutta nekin harvat kerrat kun olemme jaksaneet ovat olleet todella helliä,pitkiä ja mitä parasta antoisaa,heh! =)
Eli kaipa se ainakin meillä on että laatu korvaa määrän... 8-)
Upeaa miten olette selvinneet, aika huisketta näyttää elämänne olevan. Olette kyllä todellisia selviyjiä. Ihailen että suhteenne ei ole katkennyt, vaikka tosi vaikeaa onkin ollut. Ihmiset elävät niin tavallaan. Rohkaisu oli hyvä, että vaikeuksista tosiaan pääsee yli. Jatkot! :)
Kyllä olette ihailtava pariskunta. Kaikesta huolimatta olette vielä yhdessä. Se on mahtavaa ja se on sitä rakkautta, kun luvataan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Hienoa. Kaikkea hyvää ja voimia aloittajan perheelle.
Mahtava selviytymistarina tuossa yllä. Ei voi kuin toivottaa onnea ja jaksamista!
Minulla on ystävä, joka elää TÄYSIN seksittömässä liitossa jo toistakymmenettä vuotta. Ymmärrän häntä jotenkin, vaikka en ikinä voisi itse kuvitella moisessa eläväni.
Ovat perhe, josta ei varmaan kukaan arvaisi, että sisällä on niin paljon "onttoa", läheisyyttä ei puolisoiden välillä käsittääkseni ole henkisestikään. Kulissit ovat todella hienot. Heitä taitaa pitää yhdessä sovinnaisuus, lapset, muutoksen pelko jne. En tietenkään kaikkea tiedä.
Elin toista vuosikymmentä seksittömässä suhteessa. Kun asia nousi ystävieni kesken esille, syyksi sanoin lapset, muutoksen pelon tai jotakin muuta liirumlaarumia. Todellista syytä en voinut sanoa ääneen, sillä silloin moni minulle tärkeä ihminen olisi loukkaantunut. En halua saarnata enkä julistaa enkä puuttua muiden ihmisten elämänvalintoihin. Todellinen syy omaan pysymiseeni seksittömässä liitossa oli se, etten yksinkertaisesti hyväksy uudelleen avioitumista (tai avoliittoutumista tai uutta vakavaa seurustelusuhdetta). Minulla oli itselleni tasan kaksi vaihtoehtoa, elää yksin koko loppuelämä tai jakaa edes arkielämä puolison kanssa. Koska liitossamme ei ollut väkivaltaa tms. vakavaa ongelmaa, minun mielestäni oli helpompi ja mielyttävämpi valinta elää yhdessä. Ajattelin, ettei lasten tarvitsisi rampata kahden kodin väliä ja kahden aikuisen taloudessa arjen työtaakkakaan ei ole niin rankka kuin yksinhuoltajataloudessa. No, eräänä päivänä sitten puolisoni haki eron minusta. Siitä alkoi hänen surullinen alamäkensä. Kasvatin lapset aikuisiksi ja elän yhä edelleen yksin. Olen tosin ihan onnellinen näinkin. Missään nimessä uutta miestä minun elämääni ei tule. Mielestäni oman onnen etisminen on loppupelissä aika säälittävää. Onni on elää hyvä elämä kestävien omien eettisten ja moraalisten periaatteiden mukaan sinuina omantunnon kanssa, vaikka aina takkiin tulisikin.
Suoraan sanottuna vituttaa... kaiklla meillä on omat ristimme, toisilla isommat ja toisilla pienemmät. Ongelmat ovat isoja silloin kun niiden kanssa itsekseen yöt pyöriskelee. Jokainen löytää jossain vaiheessa selviytymistiensä, tavalla tai toisella. Vanha sanonta, ettei ihmiselle anneta sen painavampaa ristiä mitä jaksaa kantaa, pitää jollain tavalla paikkansa. Toinen valittaa jo pienestä, toinen jaksaa, ja jaksaa... Toisilla ihmisillä on ihmeelinen tarve nostaa itsensä jalustalle kaikesta jaksamisestaan, ja vetää myötätunnot, sääli ja hatunnostot puoleensa. Oikeasti kärsinyt, töitä tehnyt, elämää nähnyt ja kokenut ei valita vaivoistaan, vaan oppii niistä. Marttyyrius ei ole aina hyvä asia! Vali, vali, vali...
En sano, että sulla olis ollut helppoa, mutta MITÄ SITTEN? Kenellä luulet olevan? Osta elämä!
Kyl se vaa on mahollista et sitä ollaan seksisuhteessa vaik ois tunteita..
oon ollut aviolitossa, jossa oon ollu ilmeisen kyrpää vaillaaa...mies on huorannu mulle ja ite oon sen näkönen et monet miehet on ollu mua vailla.tunteita ei meillä kylläkää enää oo...vaan perheväkivaltaaa...joka ilta uneksin miehestä,vaan en omasta ja sit ku käyn kaupungilla niin saan erikoisia fiiliksi miehistä, jotka alkaaa iskeen mua.en ole ruma, vaa joskus armi aavikoksi tituleerattu.mies on kieroutunu ja tykkää runkkaamisesta ja pikkutytöistä.hyi helvetti.
Olin lähes seksittömässä liitossa vuosia.
Vihdoin käsitin, että myös minulla on oikeus seksiin ja haluihini siinä missä miehilläkin. Ikävintä on se, että olin naimissa miehen kanssa, jota asia ei kiinnostanut. Muuten mies oli ok. Syy seksittömyyteen ei varmasti ollut minussa, ajatuksissani tai ulkokuoressa.
Mistähän löytäisin sellaisen miehen, jota asia kiinnostaisi ja muutenkin olisi mukava ja tasapainoinen?
...oletko vielä naimisissa?.
kyselee yks mies, tasapainoinen jne.
mutta naimisissa..että tälleen.
Niin se heittelee. Mulla ihan päivastainen tilanne. Vaimo oli seurusteluaikana nymfo. Se oli yksi asia monien joukossa, johon rakastuin. Nykyään meillä on seksitöntä. Olen lopettanut ruinaamisen kohta jo vuosi sitten.
Mulla on ongelmana myös se, että kuljen paljon ja näen ja ystävystyn useiden naisten kanssa. Jonkin verran mua yritetään myös iskeä. Olen pysynyt toistaiseksi uskollisena. Olen pitkä ja hoikka ja tiedän myös olevani kohtuullisen komea. Aina on riittänyt paljon kauniita naisia. Huolehdin hygieniastani, käyn suihkussa vähintään kerran päivässä jne.
Mulla vaimo ei siis enää halua ollenkaan. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa pitäisi hypätä pukille käskystä ja jos en heti ole tappi pystyssä valmiina, seuraa sanktio. Vielä harvemmin. Hän väittää, että se ei ole minusta johtuvaa. Ei ehkä olekaan kokonaan, mutta tiedän muutaman naisen joiden kanssa olen ollut aiemmin, siis naimisissa olevan, jotka eivät halunneet omaa miestään, mutta suorastaan raiskasivat mut 3 kertaakin peräkkäin.
Hän on myös sitä mieltä, että tämä on normaalia. Mun mielestä ei. Aina kun yritän ottaa asiaa puheeksi tulee sota.
Käytiin terapeutille, joka yritti opettaa mulle pitkämielisyyttä esileikkiin! Helvetin kutittelua polvitaipeesta!!! Niinku mä en olisi sitä tehnyt! Mä voin väittää (ja moni nainen on samaa mieltä) että minua pitkämielisempää miestä seksin suhteen saa hakea. Itseasiassa vaimo on samaa mieltä.
Mitä tässä tekis?! Rakastan muijaa yli kaiken, jaa no ehkä muksuja vielä hiukka enämpi, mut epätoivo on ollut jo 2 vuotta. Ei kiinnosta mikään. Olen lopettanut kaikki kotirempat, omat harrastukset, lukemisen, musiikin kuuntelun... ei pysty nukkumaan... Mä nukun korkeintaan 4 tuntia kerralla. Vittu ku vituttaa!!!
"Kun tavattiin, rakastui minuun, toivoit minun muuttuvan vaikka sanoit rakastavasi minua juuri tällaisena. En muuttunut, petyit! Kun tavattiin, rakastuin sinuun, toivoin ettet koskaan muutu.
Muutuit, petyin."
ja pornoa kahteloo ja runkkailoo ni hyvvee tulloo. ei siinä välttämättä toista mihinkää tarvihte ei. jos ny välillä ruokoo laittoo ja sillee. mie mieluummi vua kätehe vetelen.
olen ollut naimisissa paperilla 27v josta 10v ollu seksitötä. en ole lihava enkä hompsu,huolehdin itsestäni vaan mikään ei auta. kun yritän lähestyä miestäni rakastelu mielessä ja kosketella,niin saan vain läpsäyksen käsilleni ja tuiman halveksivan ilmeen että mitä tää nyt on? ukko kännää ja sillon tällön ja osaa kyllä olla sillon oikein inhottava, ja sillon kyllä hälle kelpais vaan ei mulle,kertokaa hyvät ihmiset mitä teen,tuun hulluksi