Uskon, että sillä, joka pettää, ei ole kaikki niin sanotusti kotona. Mielentilaltaan terve ja kunnossa oleva ihminen ei petä, ei valehtele olevansa uskollinen, eikä uskottele itselleen, että vieraissa juokseminen on oikein omalla kohdalla.
Pettäjän henkiset ongelmat ovat ainoa oikea syy uskottomuuteen. Jonkun mielestä vika on omassa kumppanissa tms. mutta kyse on vain projisoinnista. Ei syy voi olla muissa kuin pettäjässä itsessään. Se, että syyttää petettyä omasta uskottomuudestaan ja omista teoistaan on kuin syyttäisi juutalaisia holokaustista. Mutta eihän uskoton sitä itse tunnusta. Omaa käyttäytymistä kun on niin vaikea arvioida ulkopuolisen silmin saati pitää omia tekoja väärinä.
Harva vaan selviää läpi elämänsä psyykkisesti tasapainoisena...
Pettäjän henkiset ongelmat ovat ainoa oikea syy uskottomuuteen. Jonkun mielestä vika on omassa kumppanissa tms. mutta kyse on vain projisoinnista. Ei syy voi olla muissa kuin pettäjässä itsessään. Se, että syyttää petettyä omasta uskottomuudestaan ja omista teoistaan on kuin syyttäisi juutalaisia holokaustista. Mutta eihän uskoton sitä itse tunnusta. Omaa käyttäytymistä kun on niin vaikea arvioida ulkopuolisen silmin saati pitää omia tekoja väärinä.
Harva vaan selviää läpi elämänsä psyykkisesti tasapainoisena...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaipa siinä parisuhteessakin voi jotain vikaa olla. En usko, että kaikilla pettäjillä viiraa pysyvästi tai tilapäisesti. Täytyy olla syitä, jotka madaltavat kynnystä pettää.
On toki olemassa tyyppejä joilla ongelmia. Eräs tuttavani tunnusti kerran tuhannen promillen humalassa että ei voi olla pettämättä/naimatta. On vain pakko saada uutta naista. Sen hetkinen tyttöystävä oli kuulemma melkein täydellinen, mutta silti. Aiemmin ihailin tyypin miehistä vetovoimaa ja saamista, mutta tuon jutun jälkeen alkoi kyllä säälittämään.
Voin luetlla suhteessani olevia ongelmia. Totta.
Mutta yksikään olemassa oleva ongelma suhteessa tai henk.koht. elämässäni ei ole syy pettämiseen. Sillä kun ongelma tulee esiin, tai jonkin asian alkaa kokea ongelmaksi, joutuu ihminen ensin ratkaisemaan sen, MITÄ ONGELMALLE TEKEE!
Uskottomuus on vain valinta "ratkaista" tai kohdata ongelma, tai edes lievittää sitä.
Tämä sinun ajatus krtoo edelleen vain oihmisen persoonallisista kyvyistä selvitä elämässään olevista pulmista. Joillakin vaimon lihominen madaltaa kynnystä pettää, joku ehdottaa vaimolleen kuntoilun aloittamista..
suhteen.
Ihmiset on eläimiä, niitä kiinnostaa saalistaa, vaikka oma saalis oliskin kotosalla. Suhteen pitäisi olla niin täydellinen että puolisot pysyisivät uskollisina..tietenkin on myös ihmisiä jotka eivät petä vaikka toisaalta haluaisivat..asioitahan voi pohtia aina eri kanteilta mut onko niissä järkeä?jos mun jätkä haluaa pettää mua, niin pettäkööt mutta se jää siihen kertaan!!
Oletko ajatellut asiaa sillä tavalla että jos toinen pitää seksistä ja toinen ei. Jolloin tietty voi joutua olemaan ilman seksiä 4 kk, raskaus on asia erikseen. Tällöin voi toinen osapuoli etsiä seksikumppania muualta.
.. ja muuta ratkaisua ei seksittömään suhteeseen ole..?
Kuka tahansa voi olla uskoton, myös sinä, vaikka nyt ns. puhutkin uskollisuuden puolesta. Uskottomuuteen vaikuttaa niiiiin monta asiaa (ihmisen oma luonne, kumppanin luonne, suhteen ja kommunikaation toimivuus, seksielämä...) ja kaikki ne asiat ovat erilaisia eri tapauksissa. Joku "sortuu" silloin, kun oma suhde on parhaimmillaan ja joku taas silloin, kun oma suhde on aivan rempsallaan. Joku yhden kerran, joku toisen, kolmannen. Joku aina tilaisuuden tullen. Jälkimmäistä taas ei voi enää nimittää sortumiseksi vaan tavaksi. Niinikään joku on uskoton, koska haluaa vain seksiä (vaihtelun vuoksi tai puutetta kotona), toinen taas, koska on rakastunut väliaikaisesti toiseen(kin). Se on vähän omituista, että uskotonta ihmistä kohdellaan maailman pahuuden vertauskuvana. Melko hurskastelija täytyy olla, kun tuohon leikkiin ryhtyy. Jos kumppani on uskoton, niin täytyy vastata lähinnä kahteen kysymykseen "Olenko minä täydellinen?" ja "Mitä toivoisin kumppanini tekevän, jos minä olisin ollut uskoton"?
Ihmiset osaavat toki arvostella omaa käytöstään, koska osaavat muidenkin. Uskoton on tehnyt niin miten hänestä on juuri päätöstä tehdessä tuntunut oikealta (joskus jälkikäteen päätös voi tuntua hyvinkin väärältä kumppania, itseään ja koko maailmaa kohtaan :); joskus taas ei). Kuka muuten päättää olla uskoton, vaikkei sitä millään halua??? Jos taas esim. haluaa yhden kerran elämässään ihan hirrrveästi jotakuta toista, niin mikä ettei? No, joku taas päättää ettei ja joku toinen juu vaikka. Molemmat ovat oikeassa juuri sillä hetkellä.
Ai niin. Psykologiaa saa myös käyttää. Kun joku syyttää sinua jostain omasta teosta, ihan mistä tahansa, niin hän on puolustuskannalla "hyökkäys on paras puolustus". Hän heittää pallon toiselle, koska tietää, ettei hänen selittelyihin uskota. Pitää myös huomata, että periaatteessa ihan sama juttu on sanoa "uskottomuuteni ei yhtään, pätkän vertaa johtunut sinusta vaan pelkästään minusta." Kyllä kumppanissa aina on, edes vähäsen, jotain mikä on vaikuttanut asiaan. Mutta siitä vaietaan.
Alkanut vituttaa omat ylinopeussakot, koska ne on aina tulleet sen takia, että minulla on ollut kiire ja joku etana on ollut edessä.
Sinun ajatuksella siis sakot puoliksi.
Ja kun joku tuomitaan jostain rikokseta, niin uhri lusimaan osan kakusta, koska kyllähän siinä uhrissa on ollut jotain, joka on vaikuttanut rikoksen tapahtumiseen..
Herää, tuon ikäinen nainen! Psykologiaa käyttäen ihmisen on ymmärrettävä se, että jokainen vapaa valintainen teko on on tekijänsä vastuulla. Uskottomuuden mahdollistaa vain ja ainoastaan ihmisen oma valinta ja luonne.
Ajatellaan, että pitää paikkansa. Mutta silloinhan pettäjä on ollut aiheuttamassa ensin puolison luonteen muokkausta, suhteen kommunikaatioin toimimattomuutta, seksielämän ongelmia.
Ja sitten, jos voimme perustella tekojamme seurauksina elämässä tapahtuneilla asioilla, toisten ihmisten teoilla, luonteilla jne., niin silloinhan kaikista kakkosistakin tuli ihan "luvan" kanssa vapaata riistaa. Miettimättä siis omaa toimintaa, vastuuta siitä, voimme julkistaa kakkosen. Välittämättä kenties hänen lapsistaan, omaisitaan, työpaikasta.
Petetyllä on siihen oikeus, ja hänen käytöshän on vain seurausta kakkosen luonteesta, teosta, seksielämästä.. Tätähän täällä on jankutettu, että kolmas osapuoli on syytön, mutta nyt ollaan vääntämässä lupaa toimia ilman omaa valinnan vapautta ja vastuuta! Saako lapsetkin soveltaa oppiasi? Nietitkö todella, mikä seuraus on sillä, jos kaikki alkaisivat toimia niin??!! Sinunkin elämä voisi muuttua todella rajusti!
Ymmärtäkäähän ihmiset nyt lopultakin, että jokainen pystyy vaikuttamaan vain ja ainoastaan omaan elämäänsä. Mikäli haluaa muutosta kumppanissaan esim. uskottomuuden suhteen, niin ei se tapahdu kieltämällä, kyttäämällä, käskyttämällä, tuomitsemalla jne. Toki niinkin saa tehdä, muttei se mihinkään johda - tai ainakaan toivomaansa lopputulokseen: kumppaninsa uskolliseen rakkauteen. Sen sijaan tämä tie johtaa kärvistelyyn, kyräilyyn, ... ja myöhemmin vihaiseen eroon. Jolloin petetyn "oikeus" tietysti on edelleen syyttää kohdanneesta erosta ja omasta kurjuudestaan kumppaniaan... Kyllä jotain vikaa täytyy olla petetyssäkin, joka vielä vuosien jälkeen kantaa moisen takia kaunaa! Ja muutenkin: kuten jo edellä taisin kirjoittaa; kaikki johtuu kaikesta, siksi syy on aina syissä. Sitäpaitsi MYÖS petetty muokkaa pettäjän luonnetta - parisuhteessa kun ollaan. Myös molempien ystävät, tuttavat ja tapahtumat muokkaavat luonnetta. Jos kuvaan astuu hurmoksellisia tunteita herättävä "kakkonen" niin toki hänessäkin on "syytä", mitäs ilmestyi! Ei se kakkosen varattu osapuolikaan välttämättä osannut moista odottaa. Niin vain joskus käy jollekin, ei kaikille.
Kyllä se elämä niin menee, että ihmisellä täytyy aina olla motiivi tekemisiinsä. Uskottomuuden motiivina on tuikiharvoin kumppanin loukkaaminen, kiusaaminen tai selkärangattomuus, moraalinpuute tms. vaikka usein puoliso asian niin tulkitseekin. Kun asia tulkitaan väärin eikä uskottomuuden motiivia, syitä, perusteluja uskota niin eihän kommunikaatio voi mitenkään toimia! Eikä siitä (ikäväkyllä) taaskaan voi syyttää pelkästään pettäjää...
Kuka täällä on "vääntämässä lupaa toimia ilman oman valintaa ja vastuuta"? Mitä? Sitä tässä juuri olen yrittänyt paasata, että jokaisen valinta ja vastuu ovat henkilökohtaisia eikä niitä voi soveltaa muihin; ei edes puolisoonsa! Minä olen vastuussa itsestäni ja sinä sinusta. Minä en vastaa miehestäni vaan hän vastaa itsestään. Ts. aikuisilla ihmisillä on oma moraalinen vastuu omista teoistaan. Jokainen (aikuinen) antaa vain itselleen luvan - jos antaa. Me aikuiset yritämme myös toitottaa, että aikuiset antavat luvan lapsilleen. Niin varmaan usein tapahtuukin. Salassa lapset (sekä nuoret) voivat silti halutessaan toimia aivan päinvastoin mitä vanhempansa haluavat.
näytä olevan ihan sinullakaan, mitä olen yrittänyt sanoa.
Parisuhteessa voi olla joka ikinen asia perseellään. Kumppani voi olla universaalin kuhein tapaus jne.
Mitäs sitten. Edessä on ongelma, jolle jokainen varmaan syhtyy tekemään jotain, eikö?
Tässä kohden joku sitten VALITSEE uskottomuuden kaikkien muiden vaihtoehtojen sijaan.
Eli se mitä olen yrittänyt toitottaa on se, että tavan ratakaista tai selvitä ongelmasta - siis pettäminen - on vain ja ainoastaan pettäjän oma valinta, oma syy. Se kertoo vain ja ainoastaan sen, miten pettäjä suhtautuu ongelmiinsa. Ongelma kun edelleen on olemassa, mutta tulipahan uusi mutka matkaan lisää.
Uskottomuuden ainoa oikea syy ja peruste on valinta hoitaa sietämätön(?) tilanne niin. Asiat voisi toki nostaa pöydälle siellä missä ne ongelmat on, tai sen ihmisen kanssa, kenen kanssa on ongelmia. Voi myös erota. Valinta on pettäjän, ja näin hän on ainoastaan vastuussa pettämisestä.
Vaikka suhde olisi kuinka huonossa jamassa, siitä saa vielä moninverroin huonomman pettämällä!
Tätä faktaa ei kovin moni tajua, ei sitten millään. Kun on yritetty "korjata" omaa elämää ramppaamalla vieraissa ja siitä narahdettu, niin sitten se sirkus vasta alkaa.
Mutta eihän pettäjä vakikumppania tai perhettään siinä vaiheessa ajattele pätkääkään, kun pitää vieraaseen petiin kammeta. Kummasti ne ajatukset sitten kääntyy omaan siippaan kun käry käy... ja mitä sitä tulikaan tehdyksi. Mutta kaikki on jo palasina siinä vaiheessa, yritä siitä sitten jotain kasata.
Kiva kun tiedätte kaiken niin hyvin ja elämänne on noin selkeää ja ehdotonta.
Minä petän, koska avioliittoni on jo loppu, mutta mieheni kieltäytyy sitä huomaamasta. En kuitenkaan halua ehdoin tahdoin loukata miestäni, sillä en vihaa häntä, vaikken rakastakaan. Siksi en kerro suoraan tästä pettämisestä. Ja lasten takia olisi hyvä erota ilman kamalia riitoja. Ilman kamalia riitoja mieheni taas ei halua erota. Ympyrä pyörii.
Oletko kuullut kriisistä? Sen voi ottaa vastaan kamalana onnettomuutena ja yrittää jopa pahentaa sitä kaikin keinoin. Tai sitten sen voi ottaa vastaan haasteena ja mahdollisuutena.