Jokapäivä se huutaa ihan typeristä asioista äänensä käheeksi. Itse en osallistu tähän kuoroon vaan koitan olla niinkuin en oliskaan. Ei meillä ennen tälläistä ollut asioista keskusteltiin ilman riitoja mutta nykyään hänen kanssan on aivan mahdoton keskustella koska hän saa heti kauhean raivokohtauksen. Meillä ei ole nykyään enää mitään asiaa toisillemme ja emme tee enää mitään yhdessä. Päivät kuluu minun osaltani hiljaa ja naiseni taas huutaa.
Avovaimoni on seonnut!
Syytön
161381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Raskaana?
Itselläni on tapana huutaa mitättömästä asiasta silloin, kun olen suuttunut aivan toisesta asiasta, mutta padonnut sen.
Esim. mies ei hali tarpeeksi - ärsyynnyn, mutten osaa mainita asiasta - huomaan likaiset sukat lattialla ja huudan... Tai päätän olla huomauttamatta likaisista sukista lattialla - samoin seuraavana päivänä kengistä makuuhuoneessa - seuraavana päivänä siitä ja tuosta ja tästä - kunnes räjähdän jostain vieläkin mitättömämmästä seikasta.
Voiko siippasi ärjymisen takana olla jokin muu häntä painava asia? Ärsyttääkö sinun vaikenemisesi häntä vielä lisää? Kerro, että haluat tehdä asialle jotain, mutta sinun ei tarvitse myöskään sietää avokkisi räyhäämistä.
Voisiko olla, että avokkaasi (ei siis kenkä, vaan -vaimo!) kerää rohkeutta kertoa sinulle, että hänellä on jo toinen katsottuna ja haluaa sinut hiiteen elämästään?
Mä en kyllä kestäis semmosta joka vaan huutaa. Jättäisin sen jos se ei pysty olemaan normaalisti.
Se tuli mullakin mieleen... eroonhan hän ennenpitkää pääseekin.
ainahan voi hormooneja syyttää...;)
Muistan seurustellessani olleeni tosi tunneherkkä joka asiaan,kun suutuin jostain aiheesta suutuinkin sitten kunnolla...
Ja kaikista eniten sillon ärsytti jos mies oli kuin olisin ollu ilmaa!!! Ota kantaa asioihin,ei tarvitse huutaa vaan yritä puhumalla saada syy selville. Ehkä avokkisi ei saa esim.tarpeeksi huomiota sinulta ja turhautuminen purkautuu tällä ikävällä tavalla...:(
Ihmismieli kun on niin tutkimaton...:)
Ei muuta kun häitä suunnittelemaan.Kuvauksesi vastaa tarkalleen normaalia, suht`onnellista avioliiton arkipäivää.
Naisväki vaan pimahtelee välillä, sille ei mahda mitään.
Mulla on ihan sama tilanne. Oltu naimisissa vuodesta -82. Muutamat viime vuodet ovat olleet just tätä. Itse olen hiljaa, koska en näe syytä korottaa ääntäni moisista jutuista.
Jättääkö? Nyt naiseni on muuttunut hiljaiseksi ja syrjäytyneeksi. On kai kyllästynyt ainaiseen huutoon hetkeksi. Hän ei halua kanssani mitään mutta vakuuttaa silti rakastavansa minua. Ei seksiä, hellyyttä, järkeviä keskusteluja eli kaikkea mitä ennen oli. Meillä oli ennen todella hauskaa yhdessä, naurua, seksiä, puhuttiin joka asiasta mutta ei enää...
...minä ainakin huudan juuri silloin kun asia ei tunnu muuten menevän perille. Eikä se välttämättä johdu tästä hetkestä.
Jos olen vaikka yrittänyt puhuna kultani kanssa siitä, että hän voisi tavata kavereitanikin enemmän, mutta keskustelu ei oikein johda mihinkään tulokseen, saatan hyvinkin suuttua todella turhista asioista ja vielä enemmän jos toinen ei vain huomaa... se on pahinta!! Ihan kun mua ei olis olemassakaan.
Onneksi nykyään asiat on paljon paremmin, kun puhumme enemmän.
Jos huutaisit niin naisesi olisi hiljaa. Kokeile!Voisit vaikka yhden ainoan kerran huutaa, että minä huudan nyt vaikkei ole mitään huutamista! Kylläpä vaimoasi ihmetyttäisi.
Yritä keksiä vaimollesi asiaa (sanomalehdistä?) ja jotain hauskaa yhteistä tekemistä. Huumori sulattaa kireän mielen.
aivan varma, että olet syytön siihen miksi vaimosi huutaa, nimimerkkisi perusteella, et tunne olevasi osa vastuullinen kyseisestä ongelmasta.
"osa vastuullinen"
Tämä on yksi sana.
nimitellä!! Kiitti, kun oikaiset minua virheistäni! Eikä tänään nimittely naurata yhtään.:(
Juuri näin. Tässä asiassa ei voi sanoa, että vaikeneminen on kultaa, koska asia ei edisty mitenkään. Vaimo jatkaa huutamista.