Olen seurustellut n.4kk tyttöystäväni kanssa ja meillä on ikäeroa 5 vuotta. Tyttöystäväni on vanhempi 30v. Tyttöystäväni on kertonut paljon menneisyydestään joka on ollut todella värikästä. Hänellä 4 vuotias lapsikin. Riitelemme usein n.1-2 kertaa viikossa ja joskus oikein kovastikin. Asumme yhdessä. Olemme menneet kihloihin n 1,5 kk sitten. Olen todella mustasukkainen, mitä en ole aikaisemmissa suhteissani ollut.
Siis mikä mättää. Miten pääsen tyttöystäväni menneisyyden ajatuksista eroon ja samalla mustasukkaisuudesta ja siitä pelosta et se tekis samoja juttuja meidän suhteen aikana.
Luin jopa hänen puhelimensa viestit ja kerroin siitä...
Hän on minulle tärkeä mutta jotenkin tuntuu et en jaksa........
Siis mikä mättää. Miten pääsen tyttöystäväni menneisyyden ajatuksista eroon ja samalla mustasukkaisuudesta ja siitä pelosta et se tekis samoja juttuja meidän suhteen aikana.
Luin jopa hänen puhelimensa viestit ja kerroin siitä...
Hän on minulle tärkeä mutta jotenkin tuntuu et en jaksa........
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se on vaikeaa, tiedän. Elin nimittäin samanlaisten ajatusten kanssa. Meillä on kaksivuotinen suhde takana, kihlauduttiin noin vuosi sitten.
Nyt sitten paljastui, että sulhaseni on pettänyt minua jonkin aikaa. Enkä usko, että sidettä siihen toiseen ihmiseen on vieläkään katkaistu, vaikka kuinka vakuuttelee. Meillä tämä tarina taitaa päättyä tähän...kun ne mun ajatukset ja pelot muuttuivat todeksi, nyt niillä on nimi, aika ja paikka... Mihin koira karvoistaan pääsee...?
A
Kyllähän se on tosi vaikeaa päästä irti menneisyyden kahleista. Yritän itsekin just samaa tässä. En ihmettele reagoimistasi lainkaan.
Olen aika mustasukkaista tyyppiä itsekin, tosin siihen on ollut aihettakin (mustasukkaisuuteen).
Tosi vaikealta tuntuu, itsekin olen jo sen verran pulassa asian kanssa, etten enää oikeastaan tiedä mitä tehdä! Näin en kuitenkaan haluaisi yhteiselämämme olevan, tällaisessa tilanteessa.. Mietin siis minäkin ko. asiaa...
Olen jutellut tyttöystäväni kanssa kun olemme parhaillaan isoimmassa riidassa aikoihin. asustan kaverin kämpillä jotta saataisiin vähän tilaa ajatella. Se että palaisimme yhteen tarkoittaa et minä en enää tyttöystäväni menneisyyteen takerru riitojaen yhteydessä tai muistuta jotain hänen menneisyydestään kun hän jotain tekee sinne suuntaan. Olen ollut mustasukkainen kuten aikaisemmin sanoin. nyt on kuitenkin vähä tunteet sammunut enkä tiedä mitä tehdä. Sanoin jo et haluaisin palata mut tyttöystävä haluaa miettiä kun ei kuulemma enää kestä mun menneisyys juttuja kun otan niitä esille. Onkohan meillä enää paluuta normaaliin suhteeseen kun olemme toisemma monesti haukkunut.
Onko muilla ongelmia parisuhteessa toisten menneisyyksistä.
Kertokaa ihmeessä olisi kiva tietää miten muilla sujuu menneisyyden käsittelyt !
Mulla kävi niin että mieseni meni kännäämään yksi viikonloppu kun en päässyt hänen kanssaan lähtemään reissuun, vaikka muulloin on lähes absolutisti. Luottamus meni, ja oli paha mieli asiasta monta kuukautta, ja se aiheutti riitaa koko ajan. Mutta onneksi meni ohi, eihän tuohon muu auta kun odottaa ja yrittää päästä yli siitä... Mutta vaikeeta on, sen tiedän... Mutta meidän tilanteessa ainakin onnistui, ja kannatti, eli tsemppiä sullekin! :) Tiedän miten usein tollaset asiat alkaa vaivaamaan, mutta kannattaa olla hiljaa niistä kumppanille, mikäli on puhunut kaikesta, joka painaa mieltä. Mutta jos et ole jostain puhunut niin kannattaa, sillä ennen avoimuutta siitä ei pääse yli. Mutta kannattaa välttää asiasta turhia riitoja, ja nähdä vaikka kavereita yms. jotta saa asian pois mielestään, ainakin joksikin aikaa... :)
mut itse oon ollut se osapuoli jonka menneisyys on häirinnyt poikaystävääni. En yhtään ihmettele tyttöystäväsi reagointia, siis ettei ole varma haluaako jatkaa. Mua ainakin loukkas ihan hirveesti ne kyselyt ja ahdistelut mun menneisyydestä. Me selvittiin ongelmasta puhumalla, ja paljon! Kaikista parhaimmalta tuntui kun poikaystäväni myönsi olevansa mustasukkainen, eikä todellakaan pidä mua huonona ihmisenä ja et vika on sen päässä, ei mussa. Se lupas olla ottamatta niitä juttuja enää esille. Toki se saattaa vieläkin joskus "lipsauttaa" jotain mut riidaks ne ei enää synny, kun käsken sen heti pyytään anteeks ja peruun juttunsa. Ja tosi tärkeetä on muistaa et noista jutuista (mustasukkaisuuden tunteista ja koskee tietty muitakin riidan aiheita parisuhteessa) keskustellaan riitelemättä. Siis että jos riita syntyy, niin asiat puhutaan halki kun adrenaliinitaso on molemmilta laskenut siihen pisteeseen et asiat voi puida rauhallisesti, ilman toisen syyttelyä ja järjen kanssa. Jos siis otat nöyrän asenteen, myönnät ongelmasi ja lupaat yrittää unohtaa ne TYPERÄT asiat jotka sua häiritsee, niin eiköhän sun tyttöystävä halua jatkaa suhdetta (jos siis muilta osin kaikki on hyvin ja rakastatte molemmat toisianne).
Niin joo ja semmonen juttu vielä et toisen viestien lukeminen yms. ei käy päinsä!!! Suhde perustuu luottamukseen. Mut luottamistakin voi opetella, ajan kanssa ja keskustelemalla asiasta tyttöystäväsi kanssa.
no monelleko annoit pillua? kimppanussintaa? Interracial?
Ei kimppanussintaa eikä muutakaan erikoista. Tuplasti useemman kanssa mun poikaystävä on ollut. No, miehet on vaan pukkeja ja naiset huoria, niinhän se menee.
Mullakin on sama, eli neljä vuotta vanhemman poikaystävän menneisyys ei jätä rauhaan. Puoltoista vuotta kohta yhessä, kihloissa ollaan. Minulle hän on ensimmäinen vakava suhde, hänelle minä kolmas. Aikaisemmin hän on ollut neljä vuotta yhdessä ensimmäisen tyttöystävänsä kanssa ja tuntuu kuin hän ei olisi vielä päässyt irti. Hänet jätettiin ryyppäämisen (mikä on vieläkin viikonloppuisin ja lomilla runsasta) takia ja se tuntuu vaivaavan. Ovat sopineet exän kanssa asiat mutta niinä parina kertana kun exä (joka on mulle kiva ja jonka pikkusyrren kanssa olen nykyään kaveri) on ollut mukana, tuntuu kuin nimenomaan poikaystävä ei muistaisi kumman kanssa nykyään on.
Toinen exä taas oli hieman miehiinmenevä eli uskoton ja odotti lasta poikaystävälleni. Teki abortin eron jälkeen (hän jätti). Poikaystäväni luottamus naisiin meni siinä mielessä, että nykyään hän uskoo että minäkin petän. kerran sanoin hänelle etten ole kumpikaan hänen entisistään enkä tee samoja asioita, mihin hän vastasi humalassa että "miksi historiaa pitää sitten toistaa." Ärsyttää kun hän ei usko omaa totuuttani, vaan monen vuoden takaisen suhteensa epäonnistumisia.
Aika hauskaa, sillä tein joulukuussa itsekin abortin odotettuani lasta hänelle. Halusin lapsen, mutta niinä hetkinä suhteemme oli todella heikoilla jäillä. Mies nimenomaan huusi, että minun pitäisi tehdä abortti, koska hän ei halua olla elatusvelvollinen.
Semmoista tämä on. Kyllä olen pikkuhiljaa päässyt irti ajatuksistani koskien hänen exiään, joten nyt uudet ongelmat seuraavat.
That's life.
Zemppiä sulle ja koeta kestää. Kyllä se siitä jotenkin lutviutuu - vaikka puhumalla.
Naiset vaan ei ymmärrä ettei kannata kertoa ex(i)stä jne, ei sitä vältämättä ees jaksa kuunnella. Ja jos menneisyys oli tarpeeks värikäs (esim. jos on vaihtanut miehen heti kun joku muu tuli vastaan ja mitä kaikkea joku teki sängyssä jne) kuka vaan huolestuu...
Uusi kumppani voi myös itsekin sanoa, että menneet ovat menneitä eikä puhuta vanhoista asioista :)