Tapasin hänet puolivuotta sitten, ihastuin, luovutin, "unohdin" ja tapasin uudelleen ja tunteet löivät kahta kertaa kovemmin päälle. En tiedä mitä tehdä, koska näin levoton en ole koskaan ollut. Niin hän on samalla työpaikalla... ja minä käyttäydyn jälleen kuin 17-vuotias. En haluaisi ohittaa jotain tälläistä mikä saa tuntumaan pelkkänä ajatuksena näin hyvältä. Ei puutu ulkonäköä, ei luonnetta eikä itsetuntoa vaan rohkeutta tarvitsen. Miten saan jalkani pysähtymään hänen kohdalleen, miten muistasin miten ihmisiä tervehditään kun hän tervehtii minua ja nämä loppumattomat huokaukset. Palaverit menevät ohi korvien kun seuraan hänen paljaita käsivarsiaan, valahdan kalpeaksi jos joudun töihin samalle työpisteelle hänen kanssaan. Kulkiessani hänen kyydillään töihin, voisin purskahtaa itkuun. En pysty syömään, en nukkumaan en ajattelemaan muuta kuin miten vallottaisin hänet uusilla ostamillani alusvaatteilla. Minuutti samassa tilassa hänen kanssaan kahden luo niin kovan jännitteen, etten voi kääntyä vastaamaan hänelle koska kasvolihakseni ovat halvaantuneet ja olen humaltunut hänen partavetensä tuoksusta. Piut paut sanoin minäkin kemioille ja tässä sitä ollaan. Täysin kyvyttömänä tekemään asian eteen mitään. Pelkäänkö torjumisen sattuvan niin paljon, että saisin töissä kulkea pitkin seiniä samalla työvuorolla vai olenko jäänyt vain koukkuun niihin lukemattomiin fantasioihin jotka olen hänestä luonut etten pystyisi niistä luopumaan, kun ne särkyisivät lasin lailla hänen sanoessaan EI. Niin kuin keskustelun aiheeksi on valittu, kysynkin miten tämän miehen isken? mistä saan rohkeuden siihen? vai odotanko sitä helpotuksen päivää kun olen uudessa työpaikassa ja asun toisella paikkakunnalla ja aika tappaa sen mahdottomuuden jolta tämä kaikki alkaa tuntumaan!...tai... Ehkä kysyn vääriä kysymyksiä, ehkä minun pitäisi miettiä sitä että miksi epäröin tehdä tälle asialle jotain???
parempi päiväunelmana(ko)
Riia
91873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin luovasti ja taiteellisesti... Sinussa taitaa kuule olla hieman romantikon vikaa ;)
En osaa sanoa, mitä tekisin sinun tilanteessasi (ei ole ollut pitkään aikaan tuollaista tilannetta). Kai minä vain siinä olisin ja ujostelisin. En usko, että minäkään yhtään mihinkään muuhun kykenisin.
Mutta siitä olen eri mieltä kanssasi, että voisit muka jotain menettää. Päinvastoin: jos hän ei ole sinusta kiinnostunut, unohdat hänet tuplasti nopeammin etkä enää sen jälkeen jännitä niin paljoa työpaikalla. Sillä jos hän ei olisi sinusta kiinnostunut, ei hän jaksaisi jauhaa mielessään sitä kysymystä jonka olisit hänelle kiinnostuksesi myötä (esim. "tuletko kahville?"). Etkä sinäkään varmaan jaksaisi miettiä koko asiaa, kun huomaisit ettei hänkään mieti? Eli mitä voisit menettää? Et yhtään mitään!!
Mitä voisit saavuttaa? Tiedon tilanteesta: onko hän kiinnostunut vai ei (eli toisin sanoen: unelmoitko sinä hänestä turhaan?). Ja parhaimmaissa tapauksessa tietenkin tuon miehen ikiomaksi mieheksesi =)
Täytyykö sinun hänen kanssaan mistään puhua? Etkö voisi sanoa hänelle suoraan, että hän saa sinut täysin sekaisin omalla hurmaavuudellaan? Mielestäni on parasta myöntää asia suoraan, koska eihän siinä jännittyneessä mielentilassa muutakaan oikein voi. Sanoo vain yhden ennalta mietityn lauseen, jolla paljastaa tunteensa. Jos mies on nuija, silloin ei tarvi välittää yhtään siitä mitä kyseinen tyyppi ajattelee. Mutta jos mies osoittautuukin fiksuksi (osaa ottaa asian kohteliaasti vastaan) plus on vieläpä kaiken lisäksi SINUSTA kiinnostunut (!!), niin sitten se on vähän niinkuin Jippii-tilanne :) Silloin olet edennyt jo pahimman vaiheen yli....
Tekstini kuulosti melko typerältä, kun yksi sana unohtui tuolta välistä.....
"Sillä jos hän ei olisi sinusta kiinnostunut, ei hän jaksaisi jauhaa mielessään sitä kysymystä jonka olisit hänelle kiinnostuksesi myötä ESITTÄNYT (esim. "tuletko kahville?")"
kuulosti.Sama tilanne oli itsellänikin, mutta itseasiassa jo puolitoista vuotta..Luulin että pystyisin unohtamaan, mutta uudelleen tavattuamme tuntui et joku iski vain lisää bensaa liekkeihin. Töistä ei tullut(tule) mitään. Ei myöskään nukkumisesta tai syömisestä. Laskutkin jäävät maksamatta..
Pahinta on kun hän neuvoo minua jossain työasiassa. Mitään en kuule, katson vain hänen käsivarsiaan, tunnen tuon saman partaveden tuoksun ilmassa ja posket punaisina mietin kaikkea muuta. Ja sitten joudun aina kysymään kaikki samat kysymykset nolona uudelleen. Itse kuvittelen tämän kaiken ihastumiseni olevan jo niin läpinäkyvääkin, että jo sen takia alkaa ujostuttamaan. Ero sinuun verrattuna on se, että olen naimisissa. Olenkin jo miettinyt tuon asian takia lopettavani tuolla paikassa ja hakeutuvan jonnekin muualle töihin. En siis oikein osaa sinua tuohon neuvoa, kun itsekin tällaisessa tilanteessa.
Itse olen kokenut tasan kerran elämässäni vastaavaa. Oli jatkuva tunne lähestyvästä pyörtymisestä. Ei mikään voi olla niin mahtava tunne. Lopulta ajattelin, että en ole tarpeeksi hyvä hänelle, vaikka hän antoi ymmärtää toista. Päästin hänet menemään ja kaduin myöhemmin sitä syvästi. Kaksi vuotta myöhemmin tavattiin ja hän oli jo kihloissa toisen kanssa.
Vinkkinä sinulle: toimi NYT, ennen kuin on liian myöhäistä!!
Love makes you do fucked up things!
Olen muuten mies...
Eli taas on joku nainen jonkun itseään selvästi tasokkaamman miehen perässä? Heh, ei siinä mitään onhan tämä vapaa maa. Mua vaan huvittaa sellaset naiset ku kattelee muakin tuol työpaikal ja koittaa olla niin ihania ja seksikkäitä. Se vaan on kylmä totuus, et jos naamataulu ei oo tarpeeks miellyttävä ja kroppa tarpeeks solakka, niin meikäläinen ei paria sekuntia kauempaa naista katsele.
Sehän on varattu, joten ei kannata pilata mitään ja saada huonoa mainetta ja miehen ivallisia virnuiluja aina kun se sut näkee siitä eteenpäin
Muistan myös joitain arjen jokapäivän ihastumisia, sitä kihelmöintiä kun aamulla vessalla laittaa meikkiä Cosmon kansi kädessä, matkien jotain trendibanaanivarjostusta.
Metrossa maan alla jokainen pysäkki lähemmäs on astetta palavampi roihu.Se polttelee ja pistelee verisuonissa ympäri kehoa, raukeuttaa ajatuksenkulkua ja työasiat jäävät vain pinnalle.
Minusta on helppo päästä asiat lipsumaan niin, että hups heijaa onkin varatut ihmiset pelailemassa..Ei helppo asia selvittää jälkeenpäin.Joten pidä varasi ja selvitä HETI ALKUUN mikä on miehen tilanne.Jos käy käry, syyttelijöitä ja sormella osoittelijoita tulee riittämään.
Tuhkaksi one two 3.
Kiitos kaikille jotka ovat jakaneet tämän tuskan kanssani, erityisen suuri kiitos tukea ja rohkeutta antavista viesteistä. Oli lohduttavaa tietää etten ole tunteideni kanssa yksin. Tänään oli se päivä kun kaikki loksahti paikoilleen omalla painollaan, hän on tehnyt aloitteen ja tuonut julki kiinnostuksensa. Olen täysin pakahtunut tästä onnesta ja uskon että tulevaisuus näyttää rakkauden täytteiseltä hassuttelulta. Puolen vuoden piina on päättynyt! : ) Huippu onnellista uutta vuotta kaikille!!!
"Tänään oli se päivä kun kaikki loksahti paikoilleen omalla painollaan, hän on tehnyt aloitteen ja tuonut julki kiinnostuksensa."
Vähän huvittavasti kirjoitettu. Totuushan on, ettei mikään olisi loksahtanut paikoilleen, jollei mies olisi tehnyt aloitetta. Sinähän olisit odottanut aloitetta vaikka hautaan saakka. Mutta tämä tästä.