Meille tapahtui se mitä en olisi uskonut mutta niin vain kävi.Yhdessä 27v ja kaikki näytti olevan kunnossa.Kun totuus paljastui niin kaikki romahti.Miehelläni oli ollut lyhyt seksi suhde naapurin kanssa.
Päätimme kuitenkin jatkaa ja selvitä tästä kaiken romahduttaneesta tapahtumasta.
Ensin oli shokkivaihe ja takerruimme toisiimme aivan kuin vasta rakastuneet.Vähitellen kuitenkin asiaa piti alkaa selvitellä koska se alkoi olla epä todellisena tapahtumana mielessä.Oli kauheaa todeta että se kuitenkin oli tapahtunut.
Minä tenttasin ja mieheni vastaili ,välillä ei kuulemma muistanut mitään mutta kun kerroin että minulla pyörii filminauha heidän tapaamisistaan niin vähitellen hän muisti ja kertoi.
Tuntuu kornilta todeta että kaikki kuultuna yksityiskohtia myöten auttoi mutta jos hän ei olisi kertonut niitä niin mielikuvitukseni olisi tehnyt niistä monin kerroin romanttisempia.En millään voinut uskoa ettei suhteessa ollut tunteita mukana vaikka hän kuinka niin sanoi.Tunsin itseni kaikella lailla huonommaksi ja uskoin että hän vaan haluaa palauttaa minun itseluottamukseni ennen kun ilmoittaa valinneensa tämän toisen.
Asiaa vatvottiin varmaan kolme kuukautta ja se tuntui ihan sairaalta että miksi kiusata itseään. Vähitellen kysymykset vähenivät ja asia alkoi painua taka alalle.
Nyt aikaa on kulunut kohta vuosi ja olen sitä mieltä että tapahtumien yksityiskohtainen kertominen,paikat,asennot, mitä puhuttiin,miltä tuntui,auttoi minua todenmukaisen kuvan luomisen tapahtuneesta eikä se tunnu niin romanttiselta ja kauniilta kun ensin kuvittelin.
Asia ei ole unohtunut mutta turhat epäluulot ovat pääosin poissa.Tällä hetkellä uskon jo tulevaisuuteen!
Päätimme kuitenkin jatkaa ja selvitä tästä kaiken romahduttaneesta tapahtumasta.
Ensin oli shokkivaihe ja takerruimme toisiimme aivan kuin vasta rakastuneet.Vähitellen kuitenkin asiaa piti alkaa selvitellä koska se alkoi olla epä todellisena tapahtumana mielessä.Oli kauheaa todeta että se kuitenkin oli tapahtunut.
Minä tenttasin ja mieheni vastaili ,välillä ei kuulemma muistanut mitään mutta kun kerroin että minulla pyörii filminauha heidän tapaamisistaan niin vähitellen hän muisti ja kertoi.
Tuntuu kornilta todeta että kaikki kuultuna yksityiskohtia myöten auttoi mutta jos hän ei olisi kertonut niitä niin mielikuvitukseni olisi tehnyt niistä monin kerroin romanttisempia.En millään voinut uskoa ettei suhteessa ollut tunteita mukana vaikka hän kuinka niin sanoi.Tunsin itseni kaikella lailla huonommaksi ja uskoin että hän vaan haluaa palauttaa minun itseluottamukseni ennen kun ilmoittaa valinneensa tämän toisen.
Asiaa vatvottiin varmaan kolme kuukautta ja se tuntui ihan sairaalta että miksi kiusata itseään. Vähitellen kysymykset vähenivät ja asia alkoi painua taka alalle.
Nyt aikaa on kulunut kohta vuosi ja olen sitä mieltä että tapahtumien yksityiskohtainen kertominen,paikat,asennot, mitä puhuttiin,miltä tuntui,auttoi minua todenmukaisen kuvan luomisen tapahtuneesta eikä se tunnu niin romanttiselta ja kauniilta kun ensin kuvittelin.
Asia ei ole unohtunut mutta turhat epäluulot ovat pääosin poissa.Tällä hetkellä uskon jo tulevaisuuteen!
Vastaukset 23
Vanhimmat
seksiä, pelkkä fyysinen suhde- mutta teillä tuntuu olevan Paljon paljon enemmän. Yhteinen menneisyys ja kokemukset, rakkautta, luottamusta, keskusteluyhteys, TULEVAISUUS!
Sinä olet voittaja jos ajatellaan teidän naapurisi kanssa olevan kilpailutilanteessa- ja hän häviäjä!
Rivien välistä luen, että merkitset miehellesi paljon, ja yhdessä haluatte aloittaa uudelleen rakentamaan luottamusta välillenne. Lähtökohdat parisuhteessanne ovat siis aika hyvät jatkollekin.
Onnea teille elämässä, ja valoisaa tulevaisuutta!
..minkä mies hätäpäissään kertoo!
Hätäpäissään siksi, koska ei halua luopua kodistaan, omaisuudestaan, pelkää lapsiensa katkeruutta ja vihaa..silti vaimostaan hän olisi valmis luopumaan koska tahansa. Se vanha juttu!
Vaimorassu uskoo uskoo joka sanan. Mieshän on rehellinen ja hän luottaa tähän kuin seinään.=)
Kyllä naisellakin pitäisi löytyä omanarvontuntoa, ettei hän kaikkea sentään nielaise. Uskottomuus on aina luottamuksen menetys ja petos parisuhteessa!!
Lapselliselta kuullosti tuo "tonkiminen" asentoja myöten, kun kysymyksessä pitäisi sentään olla keski-ikäinen aviopari. Mitä siitä sait? Mies valehteli kotiinpäin, kun näki sen tekevän sinut tyytyväiseksi.
Voin vaikka vannoa, että koskaan et unohda tapahtunutta tai olet nynny ja läheisriippuvainen vaimo.
Miksi muuten kirjoitit tänne? Siksi, koska epävarmuus jo kalvaa sisälläsi, etkä suinkaan kehuaksesi muille "kaunista tarinaa", sillä oikea osoitehan olisi silloin .
vaikeaa osoitta sympatiaa ja empatiaa muita ihmisiä kohtaan? Aina on pakko tuomita kaikki ihmiset, elämänkatsomukset, mielipiteet, ratkaisut, elämäntavat, luonteet..?
Me olemme erilaisia, ja olisi hienoa jos asiallisen kritiikin lisäksi osaisimme ystävällisesti neuvoa tai kannustaa kanssaihmisiämme!
Vai ei? Ollaan ilkeitä, muut ihmisetkin ovat kuitenkin pahoja.
..että olen realisti ja elämää hiukan nähnyt/kokenut.
Voin silti toivottaa onnea aloittajalle, jos se sinun mieltäsi lämmittää. Eiköhän silti ole juuri nyt aika katsoa elämää suoraan silmiin?
Onneksi epävarmuuteni alkaa muuttua varmuudeksi enkä pidä itseäni niin huonona ihmistuntijana ettenkö uskoisi mitä mies minulle kertoo.Ei hänen olisi ollut pakko kertoa ja jos ihminen satuilee niin silloin samoja asioita vatvoessa kyllä totuus tulisi esiin.
Itsetuntoni oli aivan nollassa mutta nyt olen päässyt pahimman yli ja itsetunto kohoaa.Jos joutuisin samaan tilanteeseen uudestaan ei tarvisi kahtakertaa miettiä mitä tekee,sillä jos toinen ei arvosta yhteiselämää niin se kyllä selviää ajan myötä.Tällä hetkellä olemme menossa eteenpäin ja toivon etten mitään vastaavaa joudu enää kokemaan.En tosin jäisi sitä suremaan koska se ei olisi sitten sen arvoista.
En ole niin sinisilmäinen kun ehkä oletat!
ko. aviomiehellä enemmän kuin sinulla. Sinulla on kumma tarve repiä kriisin kohdannutta ihmistä, miehellä ei ollut siihen enää tarvetta; tietää siis jo mitä uskottomuus on kumppanille merkinnyt.
Mistä ihmeestä kumpuaa tieto siitä, että mies hätäpäissään keksii vaikka mitä, jotta ei menettäisi kaikkea muuta elämästään; että sen vaimon voi menettää? Kävikö sinulle niin, että mies lupui kaikesta muustakin jotta pääsi sinusta? Ymmärrän kyllä viestisi jälkeen.
Naiselta löytyy nimenomaan omanarvon tunto silloin, kun hän osaa, uskaltaa ja haluaa nousta rinnakkaissuhteen yläpuolelle - samalla myös sen toisen naisen - ja tehdä elämänsä valinnat itse; elää niin kuin sydän sanoo. Sydämen ääntähän täällä kakkoset huomauttaa kuuntelevansa.
Et varmaan itsekään usko sitä, että uskottomaan puolisoon luotetaan kuin seinään. Tuskin sitä tekee kakkonenkaan, mutta kovin he täällä vakuuttelevat aina tietävänsä, että heille mies on rehellinen, vaikka vaimoaan pettää. Siinä ei edelleenkään ole mikään muu kuin saada petetty vaimo tuntemaan itsensä mahdollisimman huonoksi.
Tosin, kaltaisillasi negatiivisilla kommenteilla saattaa olla se "tsemppaava" vaikutus petettyyn: joku ääliö ei minulta onneani kiellä tai vie!
Tämä oli täysin sopiva osio viestille. Tai käy nyt kaikki muutkin vastaavat viestit torpedoimassa. Sillä muutenhan sinä kuulostat vain siltä katkeralta, lempatulta naapurin kakkoselta.. ;)
edellisen kirjoittajan viestissä?
Hän viestillään antoi hyväksynnän sille, että vastaavasti kakkosia saadaan mollata miten vaan, ja se on sitä realismia =)))
Paska palaa takaisin. Usko pois.
Onneksi aloittaja on saanut ihan positiivista palautetta ja uskon ja toivon, että hän näkee ne tunteet mm. edellisen kirjoittajan takanan, jotka moiseen paatokseen ajaa.
Kun ei ole oman elämänsä kanssa sinut ja tasapainossa, niin vaikeaa ja mahdotonta on silloin muidenkaan elämässä mitään hyvää nähdä; saatika antaa kannustusta. Reppana on ihminen, joka tietoisesti loukkaa toista.
Ymmärrän hyvin sen, että asia on ollut pakko keskustella läpi pohjamutien kautta. Se on varmasti saanut jutun menemään oikeisiin mittasuhteisiin ja auttanut sekä sinua että miestäsi.
Olen vähän sitä mieltä, että ihmisille tapahtuu erehdyksiä / vahinkoja. Varsinkin pitkällä yhteisellä taipaleella se on todennäköistä. Mutta eikö olekin niin, että erehdyksistä on tarkoitus oppia? Ja erehdykset ovat anteeksi annettavissa, kuten sinäkin olet tehnyt. Siitä voi moni muu ottaa oppia.
Onnellista elämää teille molemmille, sekä miehellesi että sinulla.
nähnyt ja kokenut elämää omalta kantiltasi, mutta se ei ole absoluuttinen totuus. Pätee tietty sinun ajatusmaailmassa, enpä muutakaan osaa päätellä tekstistäsi. On vielä "pari miljardia" muuta näkökantaa ja ajatusmallia sinun lisäksesi, joten eiköhän ole liene parempi jättää aina ehdollisuus asioille vailla ehdottomuutta.
Realisti saa ja pitää olla ja siksipä olenkin itse eri mieltä kanssasi.
T: myös paljon kokenut ja nähnyt.
Mistä kumpuaa se tieto, ettei toisella naisella voisi olla ihan yhtäläinen tunneäly kuin vaimolla? Miksi ei yhtä hyvin toinen nainen pitkässä suhteessa voisi tietää, milloin mies on rehellinen? Jos uskot sen yhdestä ihmisestä, miksi et voi uskoa sitä toisesta?
Kaikki me olemme yksilöitä, kaikki erilaisia. Jotkut ovat fiksumpia kuin toiset epäilemättä, mutta ei se niin mene, että KAIKKI toiset naiset olisivat tyhmiä ja KAIKKI vaimot fiksuja. Vai uskotko siihen todellakin?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000013196271
Tuohon kommentoin.. Eli, olisin voinut laittaa sinun vastauksen tuohon kommentiksi, eikö? Sama asia siis.
Mutta hiillyit minun viestistä.. Hmmm.. Miettii, miksi?
En hiiltynyt. Ihmettelin vaan miksi noin fiksulta kuulostava ihminen haluaa olla noin mustavalkoinen. Kiitos tästä täydenteestä.
Et voi olla niin TYHMÄ että uskot että kun pitkässä parisuhteessa tapahtuu yksi kaiken kaatava tapahtuma niin se tarkoittaa sitä pettäjä on kyllästynyt puolisoonsa ja tämän pitäisi älytä heittää hänet pihalle.
Kovin on yksiviivainen ajattelutapa ja eihän kaikki parisuhteessa kuitenkaan ole kiinni ainoastaan siitä mitä tapahtuu vyötärön alapuolella.Jos näin olisi ei kannattaisi ollenkaan edes suunnitella pitkää parisuhdetta vaan elää kun pellossa.Ilmeisesti se sopii sinulle,
Ihmistä ei kuitenkaaan ole tarkoitettu elämään yksin ja jos heti erottaisiin kun pettäminen on tapahtunut( en tarkoita toistuvia pettämisiä)niin sitten ei olisi kun ainoa keino elää yksin koska pettämisen jälkeen ei voisi enää luottaa keneenkään.Jos kauan yhdessä elänyt, paljon kaikkea kokenut ja puoliso jonka suunnilleen tuntee,pettää niin mistä löytyy se luotto uuteen kumppaniin .
Tyhmintä mitä voisi tehdä on että yhden sivusuhteen paljastuttua on valmis heittämään kaiken pois!Kyllä kauan naimisissa olleena ainakin tiedän ettei yli kahtakymmentä vuotta teeskennellä ja ettei yksi suhde riitä kaatamaan kaikkea.
Itsekin vastaaavassa tilanteessa olleena huomasin kanssa että haluan tietää asiat mahdollisimman yksityiskohtaisesti, tuntui se silloin miten pahalta tahansa. Koska jos ei tiedä, niin mielikuvituksella ei ole rajaa. Se että puhuuko kumppani totta ei valitettavasti koskaan saa tietää. Seksi ei kuulemma ollut kummoistakaan vaikka sitä harrastettiin useaan otteeseen jne.
Olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä että asioiden mahdollisimman raadollinen käsittely auttaa sen käsittämisessä, oli lopputulos sitten mikä tahansa.
Myös minä haluaisin tietää ihan kaikki yksityiskohdat. Haluan tietää ihan tarkalleen mitä on tapahtunut. Pettäminen sanana kun käsittää alleen äärettömän paljon erilaisia tilanteita, tapauksia, tarinoita, ajatuksia, motiiveita, tunteita, toimintaa jne. Ja minä haluan tietää miten se meni juuri siinä merkitsevässä tapauksessa.
Kyllä, sieltä voi löytyä enemmän satuttavia yksityiskohtia, mutta sieltä voi löytyä myös huojentavia yksityiskohtia.
Enkä ainakaan minä ole sitä mieltä, että pettäminen tekee ihmisestä automaattisesti valehtelijan. Usein kyllä, ei aina. Ja mietin tuon tähän ketjuun kirjoittaneen "realistin" sanoja. Onko se tosiaan realismia, ettei suostu näkemään kuin yhden mahdollisuuden ja se on se, että pettäjä valehtelee, kaunistelee jne? Ei minusta ainakaan. Realisti ottaa huomioon kaikki vaihtoehdot, punnitsee todennäköisyydet, mutta ei tee ehdottomia päätelmiä. Realistiksi itseään kutsunut kuulosti minun korvaani aavistuksen katkeralta pessimistiltä. Mutta ihan miten vaan. Itselleenpä hallaa tekee.
Äläs eukko narise, vaan siirrypä lukemaan avioeropalstaa! Siellä se vasta useammallekin totuus selviää suhteestaan sekä uskottomuudesta! Ne kirjoittajat kertovat tarinaa uskottomuuden jälkeen..
Kaikki muutkin uskottomuuden hyväksyjät voisivat välillä lukea elämästä tosiasioita!
Olen sitä mieltä, että uskottomuus sekä tuurijuoppous on tekijästään niin kauan hyväksyttävää, kun sen parisuhteessa saa AINA anteeksi! Potkut persuksille ensimmäisestä kerrasta, niin johan tokenee, eikä uskalla jatkaa tyyliään ainakaan seuraavassa suhteessa.
Mutta tuntuu vaikealta kuvitella, että pettäjällä olisi pokkaa kasvotusten kertoa myös ne positiiviset asiat, joita tapahtui suhteessa. Esimerkkinä tiedän tapauksen missä jo muutenkin valehdeltiin/sanottiin vaimosta niin kamalia asioita, että jos uskoton todella pystyisi ne asiat sanomaan suoraan vaimolle, niin samanteinhän olisi jo heti voinut kertoa pettäneensä. Mutta tähän ei sinun kannata takertua, jos teillä menee nyt hyvin niin hyvä. Tsemppiä jatkoon!
Kun harva pettäjä kertoo kakkoselle niitä ykkösenkään hyviä puolia; tai olemassa olevan suhteen positiivisia puolia..
Kaikilla asioilla on kaksi puolta =)
Tuskin kenellekään yllätys niin suuri on, ettei se pettäjä pysty olemaan rehellinen kummallekaan osapuolelle. Joskus on sitten pettämistä lukuunottamatta rehellinen vaimolle, joskus sille toiselle naiselle. Erilaisia tapauksiahan riittää. Mutta käytinhän itsekin kirjoituksessani "valehdella" sanaa pettäjän kohdalla. Esimerkiksi kun pettäjä sanoo toiselle naiselle, ettei avovaimo, vaimo tai tyttöystävä ole hyvä äiti tai että seksi hänen kanssaan iljettää niin kyllä loukkaantuisin etenkin ensimmäisestä väitteestä. Vaikka hän olisi tämän sanoessaan valehdellut. Silti se oletettu rakas olisi sen sanonut.
Juu kuulostaa erittäin tutulta. Meillä ihan sama juttu. Siis ton kuulustelun kanssa, mä en saanut mielenrauhaa ennen kun sain tietää kaikki yksityiskohdat. Tosin meillä oli kyseessä pelkkä yhen yön kännihairahdus. Se oli tosiaan se mielukuvitus mikä lensi, ja se lensi erittäin korkealle!
Hyvää talvenjatkoa sulle!
Niinpä. Uutena vuotena tuli isku vasten kasvoja. Ihastus toiseen ja anteeksi anto ja aloitetaan uudestaan.
Huomaan vaan penkovani takin taskuja ja mietin edelleen taksimatkojen pituutta ja taksojen erilaisuutta. Vissiin vainoharhainen.
Mies kun sanoo, että kaikki on kerrottu, mutta tois yksi taksimatka kiusaa.
No pitää kaiketi lopettaa märehtiminen ja antaa asian olla.
teiän juttu on aikas tuore... Meillä vuos aikaa ja märehdin asiaa vieläkin. Ennen ajattelin asiaa joka päivä, nyt enää joka toinen päivä..heh.
Trust me, aika auttaa..ainakin jonkin verran.Mut sun täytyy hyväksyy asia,antaa anteeks ja jatkaa eteenpäin. Tiedän, helpommin sanottu kun tehty.
Mut jos epäilet vielä jotain, älä pistä sitä vainoharhaisuuden piikkiin. Et saa mielenrauhaa, ja vaistosi voi hyvinkin olla oikeassa...
Hyvä päätos antaa asian olla, mutta älä ole itsellesi vihainen vaikka asiaa märehdit. Näin nopeasti ei asia ole ohi.Minulla oli ensi kuukaudet asia mielessä läjes koko ajan.Ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla.Anna itsellesi aikaa rauhassa puida asia ja vaadi miehesi se hyväksymään.Hänhän se on väärin tehnyt.Kun olet asian käynyt läpi uudedtaan ja uudestaan niin vähitellen tulee toivottavasti valoisempia päiviä ja silloin alkaa helpottaa.
Ei voi toivoa muuta kun että selviätte mutta se kysyy kyllä ymmärrystä ja kestämistä molemmilta!