Rakkaat kanssaihmiset. Kertokaa kuinka pääsen pois tästä kamalan ihanasta tunteesta... Hieman taustatietoa. Olen ihastunut itseäni n. 30 vuotta vanhempaan mieheen. Itse seurustelen kolmatta vuotta ja elämme onnellisesti (!!!) yhdessä. Rakastan poikaystävääni, enkä haluaisi loukata häntä. Kotona ollessani saatan kuitenkin joskus hymyillä itsekseni miettiessäni HÄNTÄ, mutta joka kerta olen yrittänyt repiä itseni pois pilvilinnoista. Mielestäni HÄN on ikäisekseen hyvännäköinen ja -kuntoinen, hauska, fiksu ja rauhallinen. HÄN on lisäksi työtoverini. Näin ollen yhteisissä illanvietoissa on minua tanssitettu ja meillä on ollut mukavaa. HÄNEN tunteistaan minulla ei ole mitään varmaa tietoa, en edes ole varma onko HÄN naimisissa tms seurusteleeko. Tästä syystä juuri haluaisin eroon tästä ahdistavasta olotilasta. Tekosyitä keksimällä olen silloin tällöin päässyt aika pitkälle, mutta minkä tälle tunteelle voi? Kuin olisi ensi kertaa rakastunut.. Tiedän olevani erittäin nuori, mutta mielestäni kypsä ja asioita harkitseva. Mikä minulle nyt on tullut? Auttakaa, neuvokaa ja kannustakaa!!!
30 vuotta ikäeroa (21 + 55?)
hukassa
41017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet ehkä ymmärtänyt papparaisen ystävällisen käytöksen väärin.Odota rauhassa vaikka kymmenen vuotta ja tutki ovatko tuntemukset ennallaan.
(jos pappa on enää elossa)Toiseksi voit aina uskoutua rakkaalle poikaystävällesi,hän kyllä varmasti ymmärtää...
Jos kannustusta kaipaat, niin ehdota papalle suorasukaisesti pikapanoa työpaikan siivousvälinevarastossa. Siinä vaiheessa viimeistään todelliset tunteet pulpahtavat pintaan ja todellinen romanssi saattaa alkaa.
Toivottavasti näistä neuvoista on apua ja pääset eteenpäin elämässäsi.Tiedä vaikka hankkisit lisäansioita kaitsemalla papan lapsenlapsia sillointällöin.
Anna palaa.Meillä on ihana suhde ja samanlainen ikäero. Mekin tapasimme työn merkeissä ja rakastelimme työpaikalla ensi kertaa. Nyt meille on tulemassa vauva ja kun sain kuulla tästä ilmoitin vaimolleni ottavani eron ja nyt olemme yhdessä;niin että ssitä vaan...
Jahtaat isääsi! Etkä todellakaan ole jutuistasi päätellen kypsä ja harkitseva vaan vielä ihanpikku pentu, joka haikailee isähahmoa itselleen.
Ja kyllähän yli 5-kymppinen panee mielellään parikymppistä likkaa.
Herää!
Hei mietipä nyt oikein järjellä ja ajan kanssa... olen tullut siihen tulokseen, että ainakin mulle paras mahdollinen kumppani tai mikä lie on suunnilleen samanikäinen. Tämä siksi, koska silloin olemme suunnilleen samassa elämäntilanteessa, ehkäpä, ja ainakin ajatukset ovat samalla aaltopituudella... jos ovat.
No joo...siis jokatapauksessa olen sitä mieltä, että teillä on liikaa ikäeroa. Mutta itsepähän tiedätte paremmin asianne ja teette omat päätöksenne, eikö?!?