Onko muille käynyt koskaan niin, että omat sanat katoaa? Kun kuuntelee toista ja kuuntelee ja kuuntelee loputtomasti juttuja... uusia ja vanhoja juttuja. Itselle kasvaa isot korvat ja suu umpeutuu. Kun olisi joskus vähän aikaa hiljaista, ihan helppoa hiljaisuutta kahdestaan ja sitten rauhallista puhetta, vähän kerrallaan, pikkuhiljaa kuuntelemista ja puhumista, kysymistä, vastaamista, kuuntelemista ja puhumista...
Aina vaan monologia
Isokorva
1353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mieheni on kova puhumaan. Välillä hän jaksaa/haluaa kertoa minulle tietoja jostakin ostamastaan uudesta laitteesta ja sen ominaisuuksista. Olen jotenkin kyllästynyt kuuntelemaan niitä juttuja ja laitteiden ominaisuuksia, jotka eivät todellakaan kiinnosta minua. Välillä ajattelen, että parempi, kun olisi hiljaa. Hän puhuu muutenkin paljon. Välillä tuntuu, että hän ei pysty olemaan hiljaa. Ihan kuin pitäisi aina joka tilanteessa keksiä jotakin sanomista. Aihekin voi olla, mikä tahansa. Olenkin monta kertaa sanonut hänelle, kun hän alkaa kertoa jotakin, että ei se juttu ei kiinnosta minua. Mielestäni yhdessä voi olla hiljaisuudessakin. Sellaisessa mukavassa rauhallisessa hiljaisuudessa ja asia jotenkin muuten yhteenkuuluvuutta, kuin puhumalla.