Joo, en ole oikein tottunut puhumaan tällasia asioita - Eihän näistä jätkäporukassa puhuta.
Eli siis, oon seurustellu 15-vuotiaana viimeksi, sillä mä en kiinnostu tapaamani naisista pahemmin, en siis osaa kai rakastua enää kunnolla. Vahvoja tunteita en ole kokenut kai ikinä, lienee outoa? Tapaan kyllä aika usein nuoria naisia, mutta kukaan heistä ei ikinä kiinnosta. Ja jos 1/1000 kiinnostaakin, hän ei kiinnostu minusta.
Haluaisin seurustelusuhteen,mutta sellasta ei siis mulle näytä löytyvän. Onko tuttua?
Olen ulkonäöltäni varmaan ihan ok ja mukava muutaman mielestä eli ei siitä pitäs olla kiinni.
Eli siis, oon seurustellu 15-vuotiaana viimeksi, sillä mä en kiinnostu tapaamani naisista pahemmin, en siis osaa kai rakastua enää kunnolla. Vahvoja tunteita en ole kokenut kai ikinä, lienee outoa? Tapaan kyllä aika usein nuoria naisia, mutta kukaan heistä ei ikinä kiinnosta. Ja jos 1/1000 kiinnostaakin, hän ei kiinnostu minusta.
Haluaisin seurustelusuhteen,mutta sellasta ei siis mulle näytä löytyvän. Onko tuttua?
Olen ulkonäöltäni varmaan ihan ok ja mukava muutaman mielestä eli ei siitä pitäs olla kiinni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet aika nuori (kai) mutta samanlaiset tunnot kuin minullakin, että haluasis seurustella, mutta kun ei kukaan "sytytä". Moni on ihmetellyt ääneen, että miksi minulla ei ole miestä. Vaikea selittää... ne joista olisi itse kiinnostunut hiukan, eivät näytä olevan kiinnostuneita minusta. Mikä neuvoksi????
Eihän kovin moni heti rakastuu, se tapahtuu ajan myötä - Rakkaus (isolla R:llä) on sellaista joka ei voi pakottaa myöskään, mutta oppia rakastamaan voi, kunhan antaa rakkaudelle aikaa kasvata.
Jos ei koskaan anna kenenkään tulla riittävän lähelle että rakkaus syntyisi, niin jää paitsi.
Pelkäät(te)kö sitten rakkautta tai rakastumista?
Antakaa jollekin tilaisuuden saadaa teitä rakastumaan häneen, se on ainoa neuvo minkä voin antaa.
Hienoa on jos löytää ensin ihmisen jonka voi sietää, ja johon sitten pikku hiljaa rakastuu, mutta toki on muistettava myös sen että jos käy ilmi että on vaikeaa kestää sitä toista ihmistä, niin kannattaa lopettaa suhde niin lyhyeksi kuin mahdollista, tuska on silloin pienempi molemmille.
Samaa ehdotan.
Monet luulevat, että rakkaus on ihastumista ensisilmäyksellä. Onhan se joskus sitäkin (ja monesti myös sammuu yhtä nopeasti kuin alkoi), muttei läheskään aina.
Rakkaus tulee helpoimmin lähelle silloin parhaiten, kun itse rakastaa itseään eikä etsimällä etsi. Tällä tarkoitan, että jos etsimällä etsii niin löytämisen mahdollisuudet kaventuvat! Usein ihminen etsii haavekuvaansa miehestä/naisesta, jollaista ei ole olemassakaan (kukaan ei ole täydellinen) tai poissulkien tietyt fyysiset ominaisuudet tai tietyn ammatin omaavat. Toisinsanoen mies ei saa esimerkiksi olla kalju, isomahainen, "vain" duunari, miehen tulee olla pitkä jne... MIKSI?
Jos asetamme ehtoja siitä millaisen kuoren alla rakkautemme tulisi olla niin ihmekö tuo jos sen löytäminen on vaikeaa?!
Tuttu juttu-olen kolmekymppinen female, ja ei sytytä ei-se johon syttyy, ei syty takas...mikä hiivatti tässä elämässä menee oikein?
Vastaus:ei mikään, koskaan, milloinkaan!
jatkan siis tyhmää ja yksinäistä sinkkuelämää, muka harrastaen ja tehden töitä ja välillä käyn ihmisten ilmoilla...
Että valivalivali ja taas iskee depis,nyyhkis...