appivanhempien kanssa ollenkaan tai koskaan. Näitä juttuja kun ei täällä näy. Olisi kiinnostavaa kuulla/lukea.
onko homopareilla
ongelmia?
223111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ai tyyliin että: "Moi! Inhoan anoppiani. Hän tulee kotiini sisustamaan ja haukkumaan puolisoani. Ai niin, olen muuten homo/lesbo". ????
Ei kai omaa sukupuolista suuntausta tarvitse viestin yhteydessä erikseen mainostaa, vai mitäköhän ajoit takaa? Eiköhän samasta sukupuolesta tykkäävillä ole samanlaiset ongelmat kuin meillä kaikilla.
Jotenkin kirskahti korvaani tämä kirjoitus... :-/ ??
Kyllähän näissä kirjoituksissa varsin selvästi yleensä tulee ilmi että kyseessä on heteropari: useimmiten nimenomaan miniä moittii anoppia - harvemmin vävy appea
Itse olen heteronainen. Enkä ole niin lapsellinen että kuvittelisin olevan ihan yks hailee suhteessa puolison vanhempaan se olenko minä heteronainen, heteromies, homomies tai lesbonainen. En ymmärrä yhtään mikä sulla kirskuu korvaan jos haluaisin kuulla ja ymmärtää muunkinlaisia parisuhteita kuin omaani.
"Hunajamelonille" että itsekin kirjoituksissasi varsin reippaasti mainostat "miestäsi" nuoren naisen omistavaan tyyliin mieheni sitä ja mieheni tätä. Nimimerkistäsi päätellen itse ehkä identifioidut naiseksi.
Tuntemistani homopareista päätellen ongelmiakin joskus on suhteissa sukulaisiin mutta ehkä ne ovat jollain tavalla hiukan toisenlaisia. Tahtoisin kuulla ja lukea myös suhteista sukulaisiin silloin kun pariskunta edustaa molemmat samaa sukupuolta.
...mutta millä ihmeen nimellä omasta aviomiehestä sitten mielestäsi täytyy täällä puhua? Minusta mies on mies ja siksi kirjoitan että mieheni. Enhän toki tarkoita omistavani häntä, hän on aviomieheni ja siksi kirjoitan mieheni. Mielelläni kuulisin/lukisin hänen kutsuvan minua vaimokseen/vaimoni.
Hauskaa, että pidät minua nuorena naisena! Itse koen olevani jo ihan aikuinen. Itse pidän nuorena naisena 18-25 vuotiaita, mutta ajattelutapansa kullakin.
Ja kyllä, identifioin itseni naiseksi, olen nainen.
Ehkä vastaukseni kyselyysi oli hieman kärjistetty, mutta hyvä että selitit pointtisi: ajattelin aluksi, että joku pelle siellä kyselee joutavia.
Mutta edelleenkään en ajattele homoilla/lesboilla olevan sen kummempia ongelmia anoppi/appisuhteissaan, kun meillä muillakaan. Ehkä heidän kirjoituksiaan ei täällä näy, koska pyörivät toisilla palstoilla.
No, tosiaan, en elä homo- enkä lesboliitossa, joten turhaanhan edes kysymykseesi vastasinkaan. Toivottavasti saat "oikeita" vastauksia!
...että aikoinaan oli tosi vaikeaa löytää itselleen sopivaa käyttämätöntä nimimerkkiä. En siis toivo, että kukaan kuvittelee nimimerkistäni Hunajameloni mitään sen kummempaa. Olisin yhtä hyvin voinut nimetä itseni Kiwihedelmäksi tai Pistaasipähkinäksi, mutta Hunajameloni kuulostaa hyvälle.
En siis ole tieten tahtoen valinnut itselleni nimimerkkiä, joka EHKÄ (nyt näin myöhemmin ajateltuna) saattaa johdattaa jonkun (miehen?) aatokset naisen rintoihin.
Tuli vain mieleeni, kun kirjoitit, että "nimimerkistäsi päätellen itse ehkä identifioidut naiseksi"... No, jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä esim. vaikka sitten nimimerkistä!
Hah! Olen seurannut viesteilyäsi ja olen kuvitellut sinut n. 25-28 ikäiseksi.
Kuinka vanha oikeastaan olet?
Olen syntynyt vuonna -74. Luulin olevan itsestään selvää, että jokainen tajuaa ikäni nimimerkkini perässä olevasta numerosarjasta.
Niin, eihän se ikä ole ne vuodet, vaan mielenlaatu...
Hauskaa kuulla sekin, että joku seuraa "viesteilyäni". Minä kirjaudun aina sisään rekisteröimälläni nimimerkillä: toiset tuntuvat harrastavan sitä, että keksivät uuden nimimerkin jokaiseen kirjoitukseensa. Ehkä siksi kirjoituksiani on helpompi seurata.
Ei niin kauheasti heittänyt arvioni.
Niinkin fiksu ihminen kuin minä olen, en heti hoksannut seiskanelosta. Höh!
tosissaan Hunajamelonin kommentti, minusta kun on aivan päivänselvää, että homoilla ja lesboilla on appivanhempiensa kanssa varmasti osittain samoja ongelmia kuin heteroilla ja varmasti on lisäksi muitakin ongelmia. En ole yhtä sinsiläinen kuin Hunajameloni, että luulisin, että kaikki vanhemmat olisivat vielä nykyisinkään niin avoimia ja suvaitsevaisia että a) ehdottomasti aina toivottaisivat homo/lesbo vävyn/miniän tervetulleeksi b)ei olisi jotain ennakkoluuloja tai vääriä ennakko-odotuksia näitä homo/lesbo vävy/miniöitä kohtaan. Kyllä varmasti monelle vanhemmalle vieläkin oman lapsen ei-heterous on kova pala ja kova pala tietenkin myös tämän lapsen samaa sukupuolta oleva puoliso.
Eli aloittajan kysymys oli mielenkiintoinen ja minusta täysin aiheellinen. Hunajameloni taitaa vaan elää niin suvaitsevaisten ihmisten parissa, ettei huomaa, että homous on edelleenkin monille tosi kova paikka ja vaikea asia lähimmäisissään hyväksyä. Minä tiedän ja tunnen hyvinkin paljon ihmisiä, joitten on vaikea hyväksyä mitään poikkeavaa (itse tietenkin määrittelevät mikä on poikkeavaa) muissa ja tiedän varmasti, että homous on monille sieltä vaikeimmasta päästä hyväksyttävistä asioista. Ainakin oma anoppini on ihan suoraan toivottanut homot helvettiin, vielä isoon ääneen. Minä olen heterominiä, mutta sinne samaan laitokseen joutaisin kuulemma minäkin, syystä siitä, että olen akateemisesti koulutettu enkä siis tee oikeaa työtä.
Mielestäni sinä nyt kirjoitat asian vierestä (et vastannut kirjoitukseeni, mutta luin tekstisi).
Mainitset nimimerkkini, mutta liität sen aivan toiseen asiaan. Missään kohtaa kirjoitustani en luullut, että appivanhemmat hyväksyisivät homo/lesbominiät/vävyt tai että heillä ei olisi ennakkoluuloja. Alkuperäinen kirjoittajahan halusi kuulla, onko homo/lesbopareilla ongelmia appivanhempiensa kanssa. Itse en ajatellut asiaa minkään suvaitsevaisuuden kannalta. Mielestäni se menee asian ohi. Tarkoitin vastauksellani sitä, että varmasti heillä on samanlaisia ongelmia noin niinkuin "yleisesti" kuin meillä heteroillakin.
Eivät tietenkään kaikki anopit tai appiukot hyväksy lapsellaan samaa sukupuolta olevaa puolisoa, sehän on päivänselvää! Eiväthän he näköjään hyväksy eri sukupuolta olevaakaan, vaikka olisi kuinka järkevä ja hyväkäytöksinen! Eihän alkuperäinen kysyjä edes kysynyt, että suvaitsevatko appivanhemmat lapsensa samaa sukupuolta olevat puolisot. Luet ja kaivelet nyt kirjoitukseni rivien välistä jotain omiasi, ikävää.
Ja en todellakaan elä suvaitsevien ihmisien parissa, itse kylläkin olen aikalailla suvaitsevainen erilaisuuden suhteen, vain tyhmyys ja epäoikeudenmukaisuus harmittaa välillä.
Tulevaisuudessa, jos oma lapseni kertoo tykkäävänsä tytöistä, niin pakkohan se on hyväksyä. Se on hänen valintansa.
on avainsana. Jos ei ole suvaitsevaisuutta, on varmasti ongelmia. Jos ei suvaita homoutta tai lesboutta, ei suvaita näitä vävyiksi tai miniöiksi,joten silloin nimenomaan tämä homous tai lesbous aiheuttaa LISÄÄ ongelmia, siis omia ongelmia, joita ei heteroilla ole. Sinä sanoit kirjoituksessasi, että homoilla ja lesboilla on samat ongelmat kuin heteroillakin appivanhempiensa kanssa, mutta minä uskon vähän eri tavoin: uskon, että monet ongelmat ovat samoja, mutta kyllä myös homous ja lesbous tuo omat lisänsä varmasti.
Eli jos alkuperäinen kysyy, onko homoilla tai lesboilla jotain erityisongelmia appivanhempiensa kanssa vai ei, niin mikäli appivanhemmat suvaitsevat ja hyväksyvät homot/lesbot vävyikseen/miniöikseen täysin heidän seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, niin silloin heillä on "vain" ne samat ongelmat kuin heteroilla. Mutta jos vanhemmille homous/lesbous on tavalla tai toisella ongelma, niin takuulla se heijastuu heidän suhteeseensa vävyyn/miniään ja suhde appivanhempiin on erilainen.
on että tällä palstalla suhtaudutaan todella torjuvasti ja hyökkäävasti vähänkin erilaisiin avauksiin. Eli juuri niinkuin Hunajameloni teki, tuomitsi aloituksen heti provoksi tai pelleilyksi.
MSN: keskustelusivuilla ei ole puoliksikaan näin aggressiivisia vastauksia, vaikka sielläkin nimet ovat rekisteröityjä.
Poikani on homo. Hän kävi kovan taistelun itsensä kanssa ennenkuin hyväksyi itsensä sellaisena kuin on. Minä en muuttaisi hänestä mitään.
Hänellä on paljon ystäviä, niin naisia kuin miehiäkin, mutta se oma rakas puuttuu. Olen miettinyt hänen mahdollista parisuhdetta samaa sukupuolta olevan kanssa ja tullut siihen tulokseen, että poikani hyvinvointi ja onnellisuus ovat tärkeimpiä asioita minulle.
Tosin tilanne näyttää sinunkin kohdallasi vielä olevan vasta edessä. Tuskin kukaan heterolapsenkaan äiti tieten tahtoen suunnittelee ryhtyvänsä inhottavaksi anopiksi.
Itselläni kaksi tytärtä - vanhempi on kaksi kertaa seurustellut lyhyen aikaa pojan kanssa mutta pitkää suhdetta edi ole olllut. toinen on vielä nuori, mutta haaveilee ainakin toistaiseksi miehestä ja lapsista. Heistä ei vielä tiedä: voihan jompi kumpi osoittautua lesboksikin. Itse ajattelen tällä hetkellä myös niin, että jos saankin miniöitä enkä vävyjä, niin se asia ei maata kaada.
Eri juttu sitten on että olemme homoja tai heteroita, olemme yksilöitä, eikä kaikilla synkkaa keskenään. Anoppi-miniä-suhteessa näyttää olevan valtavan suuret mahdollisuudet jos vaikka minkälaisiin kipunointeihin. Joku tässä keskustelussa totesikin, että ehkä homo- tai lesbonuoren vanhempi joutuu jo tietyllä tavalla käsittelemään mielessään jotakin eri tavalla tai pidemmälle hyväksyessään lapsensa vähemmistöön kuulumisen seksuaalisen suuntautumisen suhteen. Mutta riittääkö se? Onko todella niin, että anoppiriidat välttää avioitumalla samaa sukupuolta olevan kanssa...?
Olen esittänyt kyselyä myös lesbo- ja gay-keskustelupalstoille, mutta tilanteessa elävien vastauksia ei ole tullut kuin yksi... jolla ei ollut ongelmia.
Niin, olen kyllä anoppi kahdelle "oikealle" miniälle, eikä mitään suurempia kipunoita ole ollut. Mummu olen kahdelle lapsenlapselleni,että sekin puoli on järjestyksessä. Se on totta, että minä esm. homonuouoren vahempana olen joutunut tekemään jonkinverran surutyötä hänen homoutensa takia, mutta tullut siihen tulokseen kuten sinäkin sanoit,että se asia ei maata kaada. Pääasia on että ihminen itse hyväksyy itsensä ja on elämäänsä tyytyväinen. Uskon tosiaan, että en puuttuisi heidän elämäänsä yhtään sen enempää kuin muidenkaan lasteni elämään. Kokemukset kuitenkin puuttuu.
olen akateemisesti koulutettu enkä appivanhempieni mielestä tee oikeaa työtä :)))
Tuo oikea työ on jo käsite sisarusteni keskuudessa.
Tiedän erään homoparin, jonka toisen osapuolen vanhemmat eivät hyväksyneet suhdetta.
Välit katkaistiin riitojen jälkeen kokonaan.
Uskon, että homosuhteet aiheuttaa enemmän ongelmia appivanhemmille.
Mitä nimeä homopojan äiti käyttää tämän puolisosta. Onko hän miniäpoika? Vai vävy?
Jos sanoo vävyksi, mikä on hänen oma lapsensa. Tytärpoika?
Kuinka se menee?
Jotenkin voisi kuvitella että homopareilla itseasiassa ei olisi yhtä paljon ongelmia toistensa perheiden kanssa. Ongelmia voi olla tietysti tavallista enemmän omien vanhempien ja sukulaisten kanssa jos nämä sattuu olemaan jotain suvaitsemaattomia ja vanhanaikaisia ihmisiä.Tavallista kuitenkin on että kukaan vanhempi ei ensisijaisesti kuvittele lapsensa olevan homoseksuaali ja kun tämä homseksuaalisuus tulee sitten jossain vaiheessa esiin niin vanhempi joutuu jo silloin läpikäymään sen asian että hän ei voi päättää eikä puuttua nuoren elämään ja valita tämän puolesta yhtään mitään, tai arvostella. Vaan että oma lapsi on ainoa joka tietää kuka hän lopulta on ja mikä tekee hänet onneliseksi ja omaa lastansa on rakastettava ihan sellaisenaan. Vanhempi joutuu tavallaan luopumaan monistakin tulevaisuuden kuvitelmista. Siitähän näissä anoppi/appi riidoissa on usein kysymys...on joku tietty odotus ja kuvitelma millainen puoliso sillä omalla lapsella tulee aikanaan olemaan ja kun se puoliso ei olekaan kuvitelmien mukainen niin sitten sille aletaan ladella että minkälainen sen tulisi olla ja yritetään opettaa tääle puolisolle omia arvoja ja käsityksiä jotta siitä tulisi tämä unelmien vävy tai miniä. Harva vanhempi kuitenkaan on kuvitellut pojalleen miestä puolisoksi tai tyttärelleen naista. Joten siinä täytyy kyllä jo alkuasetelmista hyväksyä se ettei lapsen puolison valinta ole välttämättä omien kuvitelmien mukainen.
oli hyvä pointti tuo, että harva vanhempi olettaa, että hänen lapsensa puoliso olisi samaa sukupuolta kuin lapsi. Tähän pyytäisin Hunajameloninkin kohdistavan katseensa ruusunpunaisten lasiensa takaa: vaikka useat ihmiset ainakin jollain tavalla hyväksyvät homot ja lesbot, niin kyllä suurin osa vanhemmista siltikin varmasti olettaa oman lapsensa olevan hetero, mutta jos lapsen puoliso onkin samaa sukupuolta, romuttuu jo siinä yksi vanhempien kuvitelma/toive ja varmasti siitäkin ongelmia syntyy. Paljon pienemmistäkin vävyyn/miniään ladatuista toiveistakin kun moni appivanhempi pettyy katkerasti ja myös katkeruutensa ilmaisee!
Et kai pidä sellaista ihmistä "vanhanaikaisena", jonka mielestä homostelu on sairaus?
Täytyy myöntää, etten tunne kovin tarkasti tuttavapariskuntien (homo sellaisten) suhteita vanhempiinsa, joten seuraava on pelkkää arvelua.
Vielä nykyäänkin lapsen homouden hyväksyminen vaatii vanhemmalta sen verran luonnetta, että siinä jäävät arkisemmat "ongelmat" aikalailla taka-alalle. Joten jos appivanhemmat ovat tarkempaa sorttia (eli heterominiällä tulisi ongelmia), niin välit katkaistaan nuoreen homopariin jo alkuvaiheessa niin pahasti, ettei olla juuri tekemisissä. Mutta taas jos väleissä pysytään, ei pikkumurheet niin vaivaa.
Eli mun vastaus alkuperäisen kysymykseen: tuskin on.
Siskoni on parisuhteessa naisen kanssa.
Ja hänen puolisonsa vanhemmille asia oli täysin käsittämätöntä. He sanoivat suoraan, että tyttärensä on nyt menettänyt tulevaisuutensa ja suhde toiseen naiseen pilaa kaiken, nyt hänestä EI voi tulla äitiä. Niin kuin lesbous tekisi steriiliksi.
Jos vanhempien on vaikea hyväksyä lapsensa seksuaalisuus, ei myöskään "Appi/anoppi-roolia" haluta edes ajatella! Kylässä käydään vain, jos puoliso on poissa tai sitten vain pikaisesti pyörähdetään.