Onko kivaa kun au pair ei siivoa omia jälkiään, jos mehua kaatuu pöydälle, se on siinä pyyhkimättä vaikka tuomiopäivään asti. Kerran kokeilin huvikseni, kuinka kauan pesemätön kattila on hellalla sen jälkeen, kun au pair laittoi itselleen lounasta. Kolme päivää. Joka päivä pyysin pesemään sen pois siitä (ystävällisesti!), sain vastaukseksi "joo" eikä mitään tapahtunut. En periaatteesta halua alkaa korjata hänen jälkiään, joten joudun siis vain kärsimään?!?! En ole luonteeltani nalkuttavaa sorttia, inhoan, että pitäisi koko ajan joka helkkarin asiasta sanoa. Seuraavalle au pairille en sano hänen tultuaan, että "ole kuin kotonasi" koska saattaa lojua kengät olohuoneen lattialla päivätolkulla ja hammastahnat olla pitkin kylppärin lavuaaria. Pyysimme reipasta ja oma-aloitteista au pairia etsiessämme, osasi tyttö vakuuttaa ainakin meidät, mutta osoittautui päinvastaiseksi. Emmekä todellakaan ole mitään orjapiiskureita, hänellä on kotitöitä vain muutama tunti viikossa, mutta niitäkään ei tee, kun lapsi on leikkikoulussa, menee vaan nukkumaan, puhuu kavereille puhelimessa tai surffailee netissä. Kun pyydän imuroimaan tai lakaisemaan, sanoo "joo", mutta EI tee sen jälkeen mitään! Siis häh?! Puhummeko samaa kieltä?! Olen jo kuukausia ystävällisesti yrittänyt sanoa asioista, mutta perille ei mene. Lapsen kanssa hän tulee toimeen ok, joten en lapsen takia viitsisi au pairia vaihtaa. En halua ilkeästi asioita sanoa, koska se vaikuttaa kurjasti kodin ilmapiiriin. Joten sanokaa nyt muut, että millä tätä meidän hemmoteltua perheenjäsentä saisi ymmärtämään, etten halua katsella hänen sotkujaan ympäri taloa? Mitkä on kotiinlähettämisen perusteet, jos lapsen kanssa hän silti pärjää ja on noin muuten ihan ok? Meillä on jo yksi kolmevuotias talossa, en tiennyt, että tulisi toinenkin.
"Ole kuin kotonasi"
just joo
174046
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hei!
Mielestäni asia tulisi ottaa selkeästi esille
ja keskustella siitä perusteellisesti, kun näet
sopivan ajan. Mikäli hänen itsekäs käytöksensä alkaa vaikuttaa liikaa yhteishenkeen negatiivisesti, olisi hyvä toimia. Jos näkemyseroja on liikaa, voisi olla aika hakea pikkuhiljaa uutta au pairia, eteenkin jos vaikuttaa siltä ettei hän ole sitä mitä hän antoi ymmärtää. Lapsenne varmasti sopeutuu vaihtuvaan tilanteeseen. Kaikki ei ikävä kyllä mene aina niin
kuin toivoisi. Onko teillä ollut aikaisemmin au paireja? Onko tämänhetkinen au parinne ollut alusta asti kuin toinen persoona sille minkä te ensin tapasitte? Onko tapahtunut jotain suurempaa? Onko hän sanonut viihtyvänsä? Mitä hän tekee vapaa-ajallaan?
Kai se nyt on selvää että osa tulee vaan "asumaan ilmaiseksi teidän luo"..ja hakemaan kokemuksia maailmalta..itse ainakin tiedän monia tälläisia tapauksia..valitettavasti!
siis ihan kuin omaa tarinaani olisin lukenut;
me olemme aina tehneet tyttöjen kanssa suullisen sopimuksen että otamme aluksi 3kk ja sitten katsotaan jatkoa....
Tyttö tavattiin suomessa ollessamme ja näin saimme vain pikaisesti tutustua toisiimme ja vaikutti että molemmin puolin varmasti tulee synkkaamaan. Kerroin, että kun on pieniä lapsia, tarvitsen todella oma-aloitteisen sekä pirteä ja reippaan tytön ja sitä tyttö kertoi itsensä juuri olevankin. Sattumaako, että silloin hän sitä vakuutti?
Valitsimme siis tytön jolla hyvät ns suositukset, hyvä koulutodistus, vannoi olevansa oma-aloitteinen, ei juuri käytä alkoholia eikä myöskään istu netissä tunti tolkulla.
Tyttö tuli... meni muutama viikko että kaikki meni hienosti, kai se siinä kun ensimmäisillä viikoilla tutustuttiin paikkaan jossa asutaan ja kiertelimme pitkin ja poikin, siis koti-hommia ensimmäisillä viikoilla ei juuri ollut koska pidin itse tärkeänä että tyttö saa rauhassa tutustua kanssani kaikkeen mitä tässä ympärillä. Sitten alkoi.... otettiin tyttö tosiaan kuin perheen jäsen ja toivoinkin samanlaista käyttäytymistä häneltä, siis osallistumista tavallisissa koti-askareissa, mutta ei. Roskapussikin oli kaksi päivää oven edessä kun pyysin häntä sitä viemään, oven eteen ulkopuolelle hän sen sai mutta ei pidemmälle. Miehelleni sanoinkin, että katsotaan kuinka monta päivää tuo roskapussi ovan edessä vielä on. Asiasta jouduin huomauttamaan kunnes se löysi oikean tien.
Autoa käytettiin ominluvin siis alussa tietenkin kohteliaasti kysyi saako ottaa auton, mutta sitten se tuli itsestäänselvyydeksi hänelle että saa auton ilman lupaakin ja bensaa ei edes litraa maksanut kertaakaan ja aina oli yllätys kun puhelinlasku saapui joka oli moninkertaistunut tytön tulosta, sillä kun itse lähdin asioille, kävi langat kuumana kavereiden kännyköihin suomessa ja siitä kertyy aika mukava saldo.
Tästä tapauksesta voisin kirjoittaa jopa kirjankin, niin paljon tapahtui ja niin paljon epärehellisyyttä löytyi nuoresta ihmisestä.
Ottakaa tai menkää tytöt aluksi vain vaikka 3kk ja katsokaan kuinka alkaa sujumaan ja jatkosta päättäkää vasta sitten.
Aika järkky juttu vielä tähän; ystäväni tuli meille viikko sitten kylään ja kertoi että samassa koneessa matkalla Lontooseen oli ollut muutama tuleva au-pair tyttö joista yksi oli ollut aivan kaatokännissä ja kehunut kuinka on Lontooseen aupairiksi menossa! Huh. Uskomatonta!
"Aika järkky juttu vielä tähän; ystäväni tuli meille viikko sitten kylään ja kertoi että samassa koneessa matkalla Lontooseen oli ollut muutama tuleva au-pair tyttö joista yksi oli ollut aivan kaatokännissä ja kehunut kuinka on Lontooseen aupairiksi menossa! Huh. Uskomatonta!"
viitaten tuohon, niin mun mielestä on kyllä ihan sama mitä tyttö tekee vapaa-aikanaan (jonkinlaisissa rajoissa kuitenkin, etenkin jos on live-in au pairina). tietysti tosta saa kuvan, että tyttö lähtee lontooseen ryyppäämään ja rellestämään, mutta vapaa-aika on vapaa-aikaa ja silloin on vapaus tehdä mitä haluaa kunhan on töissä asianmukaisesti (ei siis haise viinalle, huolehtii hygieniasta jne), hoitaa tehtävänsä ja pitää kiinni sovituista asioista/aikatauluista.
en tiedä onko jonkunlaista tutkimusta tehty nuorten juhlimisesta ja muusta vapaa-ajanvietosta mutta veikkaisin että keskivertosuomalaisnuori juhlii/käy ulkona 1-3 kertaa viikossa. jos perheessänne on au pair vaikkapa vuoden, on mielestäni ihan normaalia, että hän myös haluaa käydä ulkona vähintäänkin vaikka 52*3=156 kertaa. luulenpa, että vielä useamminkin sillä onhan au pair uudessa ympäristössä ja ainakaan itse en halua kököttää kotona vapaa-aikanani jos vaihtoehtona on tutustua uuteen kulttuuriin ja "uusiin maisemiin".
nimim. itsekin lastenhoitajana mm. lontoossa työskennellyt
siis tuo tyttö oli vasta menossa perheeseen siis ensimmäistä kertaa ja kaatokännissä jo!
Meidän oma aupairimme kävi n 4-5 kertaa viikossa ulkona, viikonloput oikein kunnolla josta sitten maanantaina kärsimme, koska oli väsynyt ja kipeä...
en itse menisi ensimmäiseen tapaamiseen kännissä (enkä kyllä muutenkaan näyttäytyisi humalassa)...
ja itsekin kävin kesällä ulkona JOKA ilta (vissiinkin 4 iltaa olin kotona n. 3kk aikana) mutta meillä ei kyllä kärsitty siitä. toki olin joskus väsynyt, myönnän. mutta se ei näkynyt mitenkään lapsille eikä myöskään perheelle koska ajattelin, että niiden ei pidä "kärsiä" siitä, että en ole nukkunut tarpeeksi. tietysti kunnon "bileillat" ajoitin viikonloppuun jolloin sain nukkua aamulla pidempään. huonoa palautettakaan en saanut, kyselivät vaan mistä saan energiaa lähteä ulos joka ilta ja kuinka voin olla niin pirteä vaikka en nukukaan 8h yöunia...
tavallaan siis olen samaa mieltä kanssasi, mutta halusin vaan tuoda esiin näkemyksen jossa myös au pair on elävä nuori ihminen jolla on oikeus käydä ulkona (ja välillä tehdä "virheitä ja virhearviointeja", kukapa meistä olisi aina 100% täydellinen työssään) kunhan pitää sopimuksista kiinni (eli hoitaa ne hommansa kunnialla jne)
Meidän au-pairin ulkona käymisestä kärsi niin minä, lapset kuin hommatkin. Aamuisin oli aina kamalan huonolla tuulella jotta en tiennyt mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei. sitten yleensä kaikki päänsäryt, huonovointisuus jne ajoittuivat juuri maanantaipäivälle.
Au-paireilla kun lapsista vastuu silloin kun ns työ on lastenhoitoa, joten tuntuu ainakin että vastuuta ei osata kyllä kantaa. Koska ei välitetä omasta kunnosta ja voinnista kun hommat alkavat lasten kanssa aamuisin.
Bailata toki saa ja mennä niin paljon kuin jaksaa mutta silloin kyllä pitäisi pelin säännöt olla selvät että au-pairin hommat eivät siitä kärsi.
Hei! Olitteko asettaneet kyseiselle au pairille kotiintuloaikaa? Esimerkiksi että työpäivää edeltävänä iltana tulisi olla kotona kello 22.30 mennessä. Luulen, että kotiintuloajasta olisi voinut olla apua.
Terveisin, Marika
Au pair ei ole lapsi, vaan lastenhoitaja. Hän on yksin ulkomailla, useimmiten täysi-ikäinen ja itsenäinen ihminen. Hänellekö pitäisi kotiintuloaikoja asettaa? Se vähä vapaa-aika, mitä on, olisi kiva viettää ihan huoletonna. Au pair ei ole vaihtari, jolle asetetaan kotiintuloaikoja.
No huojentavaa kuulla, ettei meille ole sattunut aupair-historian laiskin tapaus - joskaan ei tietty kivaa kuulla, että teilläkin!
Mietin tässä vaan sellaistakin, että kun aupairille kai annetaan vuoden päätteeksi työtodistus, tai jonkinlainen paperi hoidetusta hommasta mukaan, niin mitä ihmettä voi tällaiselle tapaukselle kirjoittaa työtodistukseen? Ympäripyöreitä korulauseita vai siistitysti totuuden? Vilpillisyyttäkin on tullut esiin.
Miten ihmeessä uskallamme enää ottaa uutta, jos mielestämme tarkankin valinnan jälkeen sattuu tällainen tapaus?
Aupairiksi lähtevät: älkää hyvänen aika kaunistelko asioita hakiessanne, lopulta kaikki tulee kyllä ilmi ja kärsitte siitä vielä itsekin. Kilpailu aupair-paikoista saattaa olla kovaa, en tiedä, mutta saman katon alla kun asutaan, teette itsellenne palveluksen, jos esitätte itsenne rehellisessä valossa jo etukäteen! Ja jos todella inhoatte ja vihaatte kotitöitä, aupairiksi lähteminen EI ole oikea vaihtoehto, vuosi on pitkä aika, vaikka kotitöitä olisi vain 3 tuntia viikossa. Tarpeeksi saanut perhe kyllä lähettää lopulta kotiin, jos aupair osoittautuu muuksi kuin mitä oli luvannut. Samoin tietenkin perheet, puolin ja toisin pitää esittää asiat rehellisesti alun alkaen.
Hei! En puhunut aupaireista yleisesti, vaan kyseisestä aupairista, jolla oli maanantainakin kuulemma vielä niin kova krapula, ettei töihin pystynyt. Tällaisissa tapauksissa asettaisin kyllä äitinä lasteni turvallisuuden edelle, jotta lasten ei tarvitsisi viettää päivää/päiviä puolinukuksissa olevan ja krapulaisen aupairin kanssa. Itse olen ollut aupairina USAssa ja siellä kotiintuloajat tuntuivat olevan suhteellisen yleisiä (viikolla työpäiviä edeltävinä iltoina). Yleistäen sanoisin kuitenkin, että suurin osa aupaireista todellakin käyttäytyy "aikuismaisesti" ja ottavat vastuuta työstään, jolloin kotiintuloajat eivät tietenkään ole tarpeellisia. Ajattelin niitä lähinnä "ongelmatapauksia" varten.
Terveisin,
Marika
Työtodistuksesta sen verran, että me annoimme edelliselle suomalaiselle aupairillemme vain todistuksen aupairina oleskelusta perheessämme. Saksassa on yleistä kunnon kirjoitelma työtehtävistä, kuinka ne on suorittanut ja tullut toimeen työpaikalla ja koska emme olleet tyytyväisiä ja huonoa todistustahan ei saa kirjoittaa, pidättäydyimme vain oleellisessa eli työtehtävän nimessä ja kestossa. Saakoon jokainen siitä rivien välistä lukea, mikä oli homman nimi.
En usko että lentokoneeseen on kaatokännissä mitään asiaa, on tainnu käydä tarinalle pullataikinat.
aikuisena ihmisenä ei tapanani ole paisutella asioita enkä usko että ystävättärellänikään joka tosiaan istui joku viikko sitten Lontoossa menevässä koneessa ja nämä kolme ns tulevaa aupairia myöskin olivat ja yksi heistä ollut aivan humalassa. Huom! Lentoemäntäkin oli käynyt huomauttamassa tytön käytöksestä, eli jos et usko niin koitapa saada asia selville Ryanairilta!
Meillä pidetään kerran viikossa perheen äidin, isän ja aupairin(minun) kesken "palaveri", jossa suunnitellaan seuraava viikko (vapaat, jotain erikoisohjelmaa jne) ja annetaan edellisestä viikosta palautetta puolin ja toisin. Kun kumpainenkin osapuoli kertoo rehellisesti asiat niinkuin ne ovat, tulee nämä jutut puntaroitua yhdessä, eikä sitten tartte yksin kaivella mielessä niitä..
Tähän mennessä ei ole tullut mitään negatiivista palautetta perheeltä.. :)
Meillä on myös käytössä sellainen tehtävätaulu, missä on aupairin tehtävät pikku lapuissa, josta sitten voin tarkastella niitä ja merkata tehdyksi. Samalla myöskin perheen vanhemmat voivat seurata miten asiat hoituu... Tämä on tosi kätevä systeemi, jota voin kyllä suositella kaikille! Koeaika on tässä perheessä kuukausi, siinä ajassa luulis jo huomaavan natsaako uus tulokas tehtäviinsä...
luin juttusi ja itsekin järkytyin!
Olen itse juuri nyt au-pairina ja en ole tuottanut pettymystä heille:)
meillä homma toimii niin että kun tulin he selittivät mitkä on mun työt(laitettiin ylös ihan paperille) ja selittivät myös että haluavat että siivoan myös omat jälkeni.ja ulkona voin käydä viikonloppuisin jos on vapaata,myös iltani ovat vapaat ja silloin käyn kävelyllä tai luen,kirjotan tai istun iltaa perheen kanssa ja jne.sovittiin myös että jos tulee ongelmiajoko minulla tai heillä puhutaan niistä. kuten soittelin ennen aika paljon kotia ja kavereille(he olivat sanoneet että heillä on halpa liittymä josta voin soittaa) ja tuli iso lasku!siitä sitten keskustelimme ja sovittiin etten soita enää niin paljoa ja lupasin tehdä extra työtä seuraavn kk:den ajan maksaakseni laskun työllä.ja kaikki omat puhelut jotka menee yli 15euron kk:dessa maksan itse.
he kertoivat että heilläkin oli ollut laiska au-pair ennen minua ja he olivat lähettäneet hänet kotia,mutta tietenkin ennen kertoneet syyt miksi.
mutta tsemppiä kaikille joilla sattuu olemaan "huono" au pair ja ei jokainen au pair lähde vain siksi että pääsee ulkomaille,joten etsikää ja vaihtakaa jos tuntuu siltä!
minulta pyydettiin valokuva,cv ja niiden ihmisten numeroita joiden lapsia olin hoitanut aiemmin, jotta he pystyivät varmistuun että olen "kunnollinen".
joten siinä mun neuvot, minua ei haitannut että he pyysivät noita asioita koska ei ollut mitään salattavaa!joten ottakaa selvää:)
Olen itse miettinyt omaa kaytostani perheessa. Mulla on aivan huippu paras perhe minka olisi voinut saada. Emanta on aina tukemassa minua,ja halaamassa aamuisin ja kysymassa etta miten menee jne. Tunnen etta olen osa perhetta. Mulla menee hyvin lasten kanssa. Mulla on heikko itsetunto,ja en ole mikaan energinen,silti tyot tulee tehtya. Voisihan sita tieytsti olla oma-aloitteisempi vahan enemman.Mutta toi heikko itsetunto vaikuttaa muhun aikalailla.Perhe ihmettelee miksi aina naytan surulliselta,ja masentuneelta,vaikka minulla ei olisi mitaan erityista syyta olla surullinen. Se on vaan mun perus "look".Sit on muita asioita mita on elamassa,kuten ihmissuhteet,tai joki laheinen sairaalassa jne.Mut silti mun pitas olla se "a"-luokan au pair perheelleni.Ei mun ongelmat ja asiat ole heidan ongelmia ja eihan se ole heidan syynsa mita ikina onkaan tapahtunut mulle.Mun tayty laittaa mun ajatukset "paperille".Mun taytyy puhua tasta mun emannan kanssa.Tanaan. Vihdoinkin. siis ista vaan etta au paireilla on joskus muita asioita heidan elamassaan,mitka sitten vaikuttavat siihen au pairina oloon,koska kukaan ei ole taydellinen.