Voiko toista kohdella kuinka vaan.Tuntuu,että näännyn tämän tuskani ja yksinäisyyteni alle.Mies muutti pois syyskuun alussa ja jätti tänne tämän entisen perheensä ja ulkoiset kulissit.Olen lokakuusta asti pyytänyt,että laita talo myyntiin.Mitään ei ole tapahtunut.Minä tässä elelen niinkuin ennenkin päivästä toiseen,sydämessä jatkuva hätä,pelko ja tuska mitä,koska ja kuinka.Tiedän,että voisin itsekin hoitaa nämä käytännön asiat,mutta ajattelen,että koska minä en näin alunperin halunnutkaan ei minun tarvitse nytkään toimia.Antaa sen hoitaa asiat joka päätti tämän kaiken lopettaa.
Tuntuu,että mies pitää tätä entistä täällä jonkinlaisena takaporttina.Ja minä hullu annan hänen tehdä niin.Mies on aina ollut huono päättämään asioista.Minä olen ollut meillä se vastuumkantaja.Avioeroasian mies kylläkin päätti ihan yksin kun ensin aloitti työpaikkaromanssin.
Eli ymmärrän sen,että voi pettää ja jättää,mutta miksi ei sitten hoida asoita loppuun asti.Viiskymppinen vastuuton vellihousu,joka vaan päättää ruveta seurustelemaan,ja unohtaa samalla entisen perheensä,talonsa ja vastuunsa.
Tuntuu,että mies pitää tätä entistä täällä jonkinlaisena takaporttina.Ja minä hullu annan hänen tehdä niin.Mies on aina ollut huono päättämään asioista.Minä olen ollut meillä se vastuumkantaja.Avioeroasian mies kylläkin päätti ihan yksin kun ensin aloitti työpaikkaromanssin.
Eli ymmärrän sen,että voi pettää ja jättää,mutta miksi ei sitten hoida asoita loppuun asti.Viiskymppinen vastuuton vellihousu,joka vaan päättää ruveta seurustelemaan,ja unohtaa samalla entisen perheensä,talonsa ja vastuunsa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että ainä hoidat ja huolehdit. Kun olet hänet siihen opettanut, niin miksi et itse vie asiaa loppuun asti? Senkun vaan viet avioeropaperi ja ilmoitat miehelle, että ositus on tehtävä. Myyttekö talon vai jäätkö siihen, se on teidän asianne. Mutta teepä edes jotain asian eteen. Ellet ole lukenut noita aikaisempia juttuja, niin tiedoksi: jos miehesi tekee jonkinmoisen velksioston nyt, niin se kaikki on pois sinun pussistasi. Tai siis puolet siitä. Jos viet eropaperit heti, niin miehen tekemä velka on vain miehen vastuulla, etkä ole siitä vastuussa.
Luepa noita vanhoja juttuja, saat paljon tietoa.
tietää että mies haluaa vaan ja ainostaan Lomailla ; ) Tsä, tsä..Tsäjeebori
Onhan sitä eroa haettu.Harkinta-aika tulee täyteen maaliskuulla.Ositukset yms. on tekemättä.Ajattelen,että minä en ollut se,joka eroa halusi tai haki.Minä en ollut se,joka tästä muutti,enkä ajatellut itsekään muuttaa.Minä en halunnut hävittää lapsilta kotia.Miksi minun sitten pitäisi hoitaa nämä käytännön asiat.Hoitakoon se,joka homman aloitti.Mutta kun ei hoida,eli yrittää ilmeisesti näännytystaktiikkaa..
Harkinta-aika päättyy toukokuulla. Tuleva ex-vaimoni on yleensä kaikessa hankala, mutta ositussopimuksen suostui tekemään. Tietysti joustin omalta puoleltani sukulaisten kauhuksi koska priorisoin lasten mielenrauhan muun edelle, ja olihan tuo vaimo varakkaampi minua yhteen mennessä. Olen hiukan nyhverö muutenkin. Muuten olen tyytyväinen mutta täytäntöönpano junnaa. Vaimo ei osaa päättää, myisikö huvipurren ja Tukholman-osakkeensa vai muuttaisiko sittenkin itse lahden toiselle puolen siihen asumaan. Tässä yhteisessä kodissamme saattaa olla liikaa muistoja. Annan hänen rauhassa harkita, mutta jos ei toukokuuhun mennessä ala tapahtumaan, vaadin sopimuksen täytäntöönpanoa. Rajansa joustollakin.
jossain alitajunnassa vielä joku toivonkipinä, jonka olet sitten muuttanut tällaiseen tekemättömyyden muotoon. Tai sitten uusi, itsenäinen elämä pelottaa sinua hiukan ja tämä on hyvä syy olla aloittamatta sitä. Tällainen tapa kostaa miehelle erosta satuttaa vaan sinua itseäsi kaikkein eniten, ja miehelle se on yks'hailee. Luultavasti vielä on itsetyytyväinen siihen, että haluat hänet vielä, kun et ole tikkua ristiin eron takia laittanut.
Tee mieleisesi ositussopimus, laita siihen vähän ylimääräistä kompromissivaraa. Soita miehelle, että tulee sopimaan osituksesta. Ajattele mieluummin niin päin, että jos sinä saat hoitaa asiat, ne hoituvat todennäköisimmin mieleiselläsi tavalla.
Ositussopimus ei ole elämän loppu, se on elämän alku.
siihen kaiken kiusallakin. En itsekään lähtisi samassa tilanteessa yhtikäs mihinkään ja meis saisi maksaa oman osuutensa. On ihan oikeus ja kohtuus, että se joka asian alulle laittaa, myös sen hoitaa.
Minulla on sellainen käsitys, että osituksella ei ole mitään kiirettä avioeropäätöksen jälkeen.
Jos vaimo ja lapset viihtyvät nykyisessä kodissa, niin eikö ole viivainta jättää asia lepäämään muutamaksi vuodeksi.
Vaimo toipuu ensijärkytyksestä ja voi puntaroida rauhassa asiaa.
Minä viivytin kaikin mahdollisin keinoin sekopäisen miehen oikeuspuuhia. Omasta mielestä toimin erittäin taitavasti. Mikään asia ei ole jäänyt vaivaamaan mieltä. Jokainen teko oli harkittu ja loppuunasti mietitty.
Mene pankkiin puhumaan laina-asioista, jos mies haluaa osituksen. Lunasta oma osuus itsellesi.
Ositus hoituu kätevästi samalla reissulla.
Ihan turhaan stressaat päätäsi asialla. Paperiasia eikä mitään muuta. Anna vellihousun ryssiä elämänsä kunnolla. Työpaikkaromanssit ovat säälittäviä. Pidemmässä juoksussa toinen osapuolista joutuu vaihtamaan maisemaa. Onhan noita tapauksia nähty pitkän elämäni aikana.
Helpottaa kun huomaa,että ei ole aivan yksin näitten asioitten ja ajatusten kanssa.Näin minä sen ajattelen,että koska en ole hommaa aloittanut ei minun tartte sitä hoitaa etenpäinkään.
Talosta on vielä lainaa ja mies on ne hoitanut.Samoin sähkö ym.laskut.Hoitakoon sitten jatkossakin.Tuntuu vaan olevan kovin epävarma asioistaan.Viimeisen kuukauden aikana on kaksi kertaa kysynyt vieläkö huolisin takaisin.Enpä tiedä..Tilanne on jotenkin täysin jumissa.Tiedän,että pitäisi keskustella,mutta olen sanonut,että mahdollisesta paluusta VOIDAAN puhua vasta sitten kun suhde toiseen on ohi.Niin mies sitten taas katosi.Epävarmuudesta ratkaisussaan kertoo kai sekin,että ei ole vienyt mukanaan kuin ne välttämättömät tavarat.Suurin osa tavaroistaan on vielä täällä.Olen pyytänyt.että siivoilisi ja tyhjäisi edes autotallinsa,joka on täynnä vuosien aikana kertynyttä rekvisiittaa,mutta ei.Kaikki on ennallaan.
Tiedän,että olen itsekin vähän saamaton kun en vaan vaadi asioitten hoitamista,mutta toisaalta mikäs minun ja lasten on tässä asustellessa.Ja pitäähän sen vellihousun jonakin päivänä vastata teoistaan.Tavalla tai toisella.Sitä tässä odottelen...
Samanlainen mies minulla, ja myös työpaikkaromanssi kyseessä. On jättänyt kotiin lähes kaikki tavaransa ja puolet vaatteistaan. On kysellyt ottaisinko vielä takaisin. Ensin olinkin kovasti etsimässä uutta asuntoa ja jakamassa omaisuutta, mutta nyt olen ajatellut, etten hätäile, vaan asustelen tässä rauhassa, kun lapsetkin tykkäävät tästä kodistaan. Katsotaan oikein ajan kanssa, miten asiat etenevät. Nyt kun olen itse päässyt henkisesti jo lähes "kuiville" (vuosi kulunut) niin ei nuo miehen tavaratkaan häiritse enää.