Alzheimer on karmea sairaus

tuohon tuskaasi,tiedän miltä se tuntuu koska mieheni isän Alzheimer vei kaksi vuotta sitten.
Olin appeni sairauden alkuvaiheessa luvannut että autan niin kauan kuin voin ja kuljen kanssaan lääkärit ja muut,tukeni lupasin antaa kun pyysi sitä.
Sanani toki pidin mutta olin kiitollinen siitä hetkestä kun viimein aamuyöllä meille soitettiin terveyskeskuksesta että nyt on ohi.Viimeiset ajat olivat täysin apellani pelkkää kasvin elämää,ei nähnyt enää,ei kuullut luultavasti mitään mutta kun istuin vieressään ja pidin kädestään tunsi kosketuksen.

Oman isäni hautasin kolme viikkoa sitten,oli kauan kärsineellä kohtalona keuhkokuume mutta tuo Alzheimerin piru ei ollut iskenyt vaan sai pitää järkensä loppuun asti.
Voimia sulle,tarvitset jokaisen voimanpisarankin joten yritä mahdollisuuksien mukaan karsia tarpeettomia asioita,niiden aika on myöhemmin.

se on hirveä sairaus ja koskee niin monia, sekä sairastuneita että muuta perhettä siinä lähellä. Entäs tämä asetelma että poika perheensä kanssa koittaa hoitaa lähellä asuvaa sairastunutta äitiään mutta kauempana asuva tytär ei myönnä äitinsä sairautta todeksi vaan kieltää asian vaikka lääkäri
(neurologi) on todennut sairauden olevan alzheimeria. Yritä nyt siinä selvitä sairastuneen kanssa ja tytär kieltää asian.Hoh-hoijaa joo..

Hei!
Tiedän tarkalleen mistä puhut, sillä äitini sairastaa myös Alzheimerin tautia.

Se on tarkoittanut sitä, että ihan kuin minulla ei olisi enää omaa elämää ollenkaan. Sama tilanne on varmasti sinullakin.

Eikä kukaan muu ymmärrä tästä tilanteesta mitään, kuin sellainen, joka on sitä läheltä seurannut.
Mistään ei saa apua eikä kukaan sitä tule tarjoamaan.

Viranomaiset soittavat sieltä ja täältä ja koko ajan pitää olla hoitamassa jotain asiaa johonkin suuntaan.

Missähän välissä saisi elää omaa elämää?

Voimia sinulle!

Myös äitini sairastaa alzheimeria ja on 75 vuotias. Sairastanut vasta parivuotta, mutta tauti on edennyt tosi nopeasti. On tosiaan raskasta katsoa kuinka äidin tila huononee koko ajan.

Ei sen pitäisi vaikuttaa sinun elämääsi mitenkään, kun et ole tekemisissä äitisi kanssa!

Alkushokin ja totuttelemisen myötä sitä voi ehkä oppia "hyväksymään" sairaus. Huonoa ja hyvää se, että lähimmäistä ei riistetä samalla sekunnilla pois luota, toisaalta vaikeaa samasta syystä. Meidän tapauksessa, kuten varmasti yleisesti, on silti jäljellä monta normaalia vuotta kun hoito on kohdallaan.

http://www.penttikamberg.fi/blogi/?p=219

Ei tätä sairautta opi ikinä hyväksymään,joka päivä menetän jotain miehestäni,lääkkeet pitää vain äijää kasassa,mutta kyllä sairaus vain etenee.normaaleja vuosia ei ole ollut diagnoosin jälkeen.Alzheimer tuli 2v sitten ,mies silloin n.60 ,nyt ollaan jo keskivaikeassa vaiheessa...sääliä tunnen ,valtavaa sääliä,kun näen miten mieheni katse sammuu,ja silmät tyhjiä kun kysyn jotain....TUSKAAA...ja tyttäremme,13 v seuraa vierestä kun isä kuihtuu nopeasti pois,en hyväksy, en ikinä,kiroan alzheimeria,joka vei minulta ystävän ja aviomiehen,ja sain tyhjän kuoren,joka ei muista enää edes yhteisiä hetkiämme,ei edes rakkauttamme...kaikki meni

mun äiti on vasta 45 vuotta ja on ollu sairaalassa 2 vuotta.

Voi ei,surullista!

Minunkin äitini sairastaa ilmeisesti Alzheimeria ja hän on tänä vuonna 65-vuotias. On todella raskasta ja ilmeisesti raskaampaa omaisille kuin itse sairastuneelle. Itse asiassa äitini on ihan tyytyväinen elämäänsä, mutta minun tunteeni vaihtelevat raivon, surun ja säälin välillä.

Alzheimer on todellakin omaisten sairaus :(

Minulla on isoisä tällä hetkellä toista kertaa kateissa ja pelkään sen puolesta.

Ikinä ei enää päästetä sitä mihinkään ilman että olisi joku täysjärkinen sen mukana.

Isoäidillä on myös alzheimer.

Alzheimer on syvältä. Mummoni kuoli juhannuksena ja papan alzheimer syveni. Nyt ei enää tunne meitä, äitini asuu hänen kanssaan mutta on ihan jaksamisensa rajoilla. Meille lapsenlapsille on vaikeaa kun pappa ei tunne ja äiti on ihan loppu. Huoli on molemmista. Tänään on ollut vaikeampi päivä kuin ikinä, nyt meidän on pakko saada äiti tajuamaan ettei pappa pärjää enää kotona. Hoitoon laittaminen on hirveää, mutta ei tämä näinkään voi jatkua, molemmat on kohta sairaita..

D3-vitamiini ehkäisee Alzheimerin tautia

Kalifornian yliopiston tutkijat ovat löytäneet uuden vaikutustavan, jolla D3-vitamiini ehkäisee ja lievittää Alzheimerin tautia. D-vitamiini auttaa valkosoluja poistamaan aivosoluista taudille tyypillisiä amyloidi-beeta-paakkuja. Tutkimusta rahoitti Yhdysvaltain terveysvirasto ja tulokset julkaistiin 6.3.2012 lehdessä nimeltään Journal of Alzheimer's Disease.

Samat tutkijat ovat jo aikaisemmin havainneet, että Alzheimer-potilaiden seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) on usein vähäinen ja että puute heikentää muistia ja muita kognitiivisia toimintoja. Työryhmä on osoittanut myös, että D-vitamiini ja kurkumiini vaikuttavat yhdessä Alzheimerin tautia potevien immuunisoluihin ja poistavat amyloidi-paakkuja. "Uusi tutkimus tuo lisävalaistusta siihen, kuinka D3-vitamiini suojaa aivoja", sanoo tutkimusta johtanut tohtori Milan Fiala (David Geffen School of Medicine, UCLA ja Veterans Affairs Greater Los Angeles Healthcare System). Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että berberiini, B-vitamiinit, karnosiini ja omega-3-rasvahapot voivat ehkäistä ja jarruttaa Alzheimerin tautia.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2287



Vitamin D may reduce the risk of dominantly inherited Alzheimer’s disease

http://blog.vitamindcouncil.org/2012/07/25/vitamin-d-may-reduce-the-risk-of-dominantly-inherited-alzheimers-disease/



Useat tutkimukset viittaavat siihen, että Alzheimerin tautiin sairastuneilla on kovin vähän D-vitamiinia seerumissaan. Mitä pienempi S-D-25-lukema on, sitä suurempi taudin riski. Ja kääntäen D3-vitamiini ehkäisee ja jarruttaa tautia. S-D-25:n tulisi olla 75–150 nmol/l, mielellään vähintään 126 nmol/l. Siihen pääseminen voi edellyttää vähintään 100 mikrogramman (µg) päiväannoksen nauttimista. Se on paljon enemmän kuin viranomaisuositus, 7,5 µg/vrk (yli 60-vuotiaille 20 µg/vrk).

ei d-vitamiini ehkäise periytyvää alzheimeria

No juu ,vähän muistiongelmaisia löytyy,sieltä ja täältä,sehän normaalia kulumaa.Sitten kun saa työikäisenä jonkun dementian,esim.alzheimer,se vie kaiken,varsinkin jos nuorena sairastuu.Äkkiä istut siinä ja kaikki muisti on kadonnut,et tiedä miten päin työnnetään haarukka suuhun,et tunnista omaa kuvaasi,et muista miten vessas käydään,saatikka mitäs sillä pytyllä tehään,meet alasti ulos vaikka olisi pakkasta,telkkarin hahmot muuttuu oikeiksi,kadotat kaiken oikeastaan mitä olet oppinut elämäsi aikana,kaiken.Vähän ottaa kaaliin nämä vitamiinilörpöttäjät,kun ei mitään apua ole geenivirhealzheimeriin,ei mitään.!!
Syöttäisin säkkikaupalla äijälle ,jos auttais,juoksisin vaikka maapallon ympäri jos se auttais,mutta kun ei mikään,ainoastaan aivojen vaihto auttais,ja sitä ei osata vielä.
Yhteen aikaan oli kookos,sit d-vitamiin,sitten kahvi,milloin rypsi ja rapsi tai jopa puhä heni..mun äijäl huippuarvot verikokeissa,joskus testattu,sydän kuin hevosella,kunto semmonen etten meinaa jaksaa peräs pysyä kun vetää mäkiä juosten.....mutta ei auta ei.
Yksi neurologi sanoi minulle,dementia tulee jos on tullakseen,se lymyilee siellä piilevänä,joko se tulee tai sitten ei,niinkuin kaikki muutkin sairaudet.

Vitamin D may reduce the risk of dominantly inherited Alzheimer’s disease
Posted on July 25, 2012 by Dr William Grant
A recent paper in the New England Journal of Medicine reported on a number of biomarker and behavior changes in dominantly inherited Alzheimer’s disease, and proposed that treatment and prevention trials could incorporate these pathophysiological changes to gauge the likelihood of future clinical success.1 Some of the changes noted were reduced glucose metabolism in the brain, amyloid-beta deposition in the brain, and increased cognitive impairment.

Colleagues and I suggested in a published commentary on this paper that raising serum 25-hydroxyvitamin D [25(OH)D] concentrations might be able to prevent or slow the development of Alzheimer’s disease.2 The evidence is outlined here.

Two studies found vitamin D reduced amyloid-beta in the brain.3, 4 One paper found a beneficial role of vitamin D for glucose transport and utilization in the brain.5 A recent longitudinal study found a significant increase in global cognitive impairment for women with low vs. high serum 25(OH)D concentrations.6 A recent review discussed the evidence that vitamin D reduces the risk of cognitive impairment.7

Additional evidence that vitamin D reduces the risk of Alzheimer’s disease is given in several other papers.8, 9

Thus, higher serum 25(OH)D concentrations may reduce the risk of Alzheimer’s disease. Based on results from other studies, serum 25-hydroxyvitamin D concentrations should be above 40 ng/ml (100 nmol/l) for optimal health.10

http://blog.vitamindcouncil.org/2012/07/25/vitamin-d-may-reduce-the-risk-of-dominantly-inherited-alzheimers-disease/

D-vitamiini säästäisi terveysmenoissa miljardeja

D-vitamiinin riittävä saanti voisi säästää Saksassa noin 37,5 miljardia euroa vuodessa terveydenhuollon kuluissa, kirjoittaa professori Armin Zittermann Ruhrin yliopistosta Molecular Nutrition & Food Research -lehdessä. Kanadassa vastaava säästö olisi 14,4 miljardia dollaria, arvioi amerikkalainen tutkimuslaitos. Suomessa D-vitamiini voisi säästää 2,5 miljardia euroa. Kiinnostaakohan tämä yhtään valtionvarainministeriötä ja kuntia?
Noin 45 % saksalaisista potee vakavaa ja lisäksi 15–30 % lievää D-vitamiinin puutosta, joka altistaa heidät monenlaisille suuria kustannuksia aiheuttaville terveysongelmille, sanoo professori Zittermann. Hän osallistui vuonna 2008 Tampereella pidettyyn D-vitamiinikokoukseen.

D-vitamiinin saantisuositukset ovat jääneet pahasti ajasta jälkeen. Ne tulisi nostaa vähintään 25 mikrogrammaan päivässä, Zittermann vaatii. [Suomessa viranomaissuositus on 7,5 mikrogrammaa 3–50-vuotiaille ja 20 mikrogrammaa yli 60-vuotiaille.] Nykyiset suositukset ja auringonotolla pelottelu johtavat väkisinkin D-vitamiinin puutokseen, Zittermann sanoo.

Zittermann on perehtynyt syvällisesti D-vitamiinitutkimuksiin ja Saksan, EU:n sekä Yhdysvaltain viranomaisten laatimiin D-vitamiinidokumentteihin. Euroopanlaajuinen raportti, joka koski 363 miljoonaa ihmistä, arvioi että D-vitamiinin puutteen suorat ja epäsuorat kustannukset ovat 187 miljardia euroa vuodessa. Saksassa ne ovat noin 38 miljardia euroa vuodessa, arvioi Zittermann. Hän moittii EU:n säädöksiä, jotka estävät riittävän D-vitamiinimäärän lisäämisen elintarvikkeisiin ja ravintolisiin. EU laatii parhaillaan ravintolisädirektiiviä (Food Supplements Directive), johon kirjataan mm. D-vitamiinin suurin sallittu pitoisuus. Zittermann pelkää, että se jää liian pieneksi.

“Siksi olisi tärkeää nostaa D-vitamiinin päivittäisen saannin suositus vähintään 25 mikrogrammaan. Sen suuruinen saanti ehkäisisi ainakin liian pieniä D-vitamiinin pitoisuuksia veressä", Zittermann kirjoittaa.

Yhdysvalloissa Institute of Medicine (IOM) nostaa turvallisena pidetyn päivittäisen D-vitamiinin määrää; monien tutkijoiden mielestä se tulisi asettaa 10 000 kansainväliseen yksikköön eli 250 mikrogrammaan, mikä kuvaa tieteellisessä kirjallisuudessa esitettyjä näkemyksiä. Yhdysvaltain terveysvirasto pitää seerumin turvallisena D-vitamiinin ylärajana 250 ja toksisuuden rajana 500 nmol/l.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1662

ka,kopioija liikkeellä

Hijaaa kohti kuolemaa se tauti vie.Isäni kuoli sairastettuaan 4 vuotta alzheimria.Elämä vain haihtui pois...hiljaa istuin äidin kansssa isän vieressä kun kuolema tuli...pikkulintusen tie.

Todella olisi hyvä tietää taudin oireita käytännössä.

Kummitus juttuina kuulut pyykkipulverin viemisestä jääkaappiin tai silmälasien löytymisestä jää kaapista, keittäessä veden pois unohtamisesta.
Vanhainkodit kertovat aggressiivisesta käytöksestä mutta vain vanhusta on nähty lyötävän..

Jääkö tauti siksi huomaamatta, kunnes todella vakavana, ettei haluta huomata?

Tästä tuli kerran TV ohjelma.
Potilaan tauti oli jo todella pitkällä, hänelle annettiin pöydälle kahvi astiasto ja pyydettiin kattamaan. Naisella ei ollut mitään tajua siitä mitä tehdä ja miten kuppien on tarkoitus olla..
Sitten oli hoitolaitoksen arkipäivä kuvausta. Siinä yksi hallitsi oleskelutilassa kaikkien puheet ja olemisen, se oli surkeinta riidan haastamista mitä olla voi.

Onko teillä läheisiä, joiden arki elämässä tapahtuneet muutokset olette voinut seurata, kun hän on sairastunut?

.

No mie huomasin mieheni taudin,kun ei osannut esim.tankata,tai miten maksetaan laskuja esim.Käytös muuttui,tuli surulliseksi ja pelkäsi.Välillä ei tiennyt mitä avaimella tehdään tai liikenteessä ajoi punaisia päin.
Ei ne ole mitään kummistusjuttuja,tuttuja asioita meillä.Varkaita käy ja tavarat milloin missäkin,varsinkin taudin alkuvaiheessa,ajoittain hyvin aggressiivinen vaikka aina ollut kiltti muuten.
Yleensä mitä nuorempana saa alzheimerin,sen rajumpi se on.
En kyllä koskaan osannut kuvitella että se näin kamalaa kuin meillä,nyt 5 vuotta diagnoosista

Äidillä oli, vaikka ei ollut kuolin syy. oli 84,5 v. kuollessaan.
Alzheimerin tauti Diagnoosi tuli, kun ensin oli ollut jo 2,5 vuotta laitoksessa dementiasta.
Jotenkin olen miettinyt taudin oireiden olleen äidillä jo juuri ennen 50v. alkoi olla asioita joita ei vain tehnyt.. sitten oli tämä "hukka vei varas sai syyn" kaikki kateissa ja siis varastettu.
Itkeskeli ja tuijotti tyhjään, joskus vaikka kuinka kauan.
Muutin siihen aikaan pois kotoa, äiti oli ilkeä ja pyrki kontrolloimaan jopa ajatuksiani. Osaksi siitä syystä oletin hänen olevan ilkeä, äiti kun oli päättänyt minusta tulevan piian vanhemmille, niin on aina ollut sitä varten on yksi lapsista.
Oli nöyrä ja tein kaiken mitä muut eivät suostuneet tekemään...

Äiti keitti perunoita ilman vettä, jokainen kattila oli hävitettävä. Asui vanhapoika veljeni kanssa jolla ei ollut mitään tajua kodinhoidosta.
Pakkasi tavaransa ja lähi kotiin joka päivä, siis kotonaan. Oli orpo 8v. asti joten mitään lapsuuskotia ei ollut siitä oli porannut koko ikänsä.
Ajoi isää hakemaan pikkulikkoja 5kpl, kun ovat kai menneet naapuriin..(oli veli isä oli jo kuollut)
Nuo olivat viimeistä 2-3 vuotta..
Se ilkeily meni siihen, etten edes ollut nähnyt äitiä 18 v., kun hän kuoli en ollut hautajaisissakaan. En kadu tai sure, mutta olen nyt 64v. ja oletan minulla alkaneen saman taudin.
- on asioita joita en osaa saa tehtyä
- hukkaan kaiken
- laitan tavaroita kummallisiin paikkoihin..
(esim. juustonpalan joka oli muovipussissa juustohöylän kanssa, olin laittanut kaappiin jääkaapin päälle)
asiat ja nimet ovat hukassa ihan niin maan perusteellisesti..

minulla ei ole velkaa, oma asunto on, kaksi aikuista poikaa ja pojanpoikia.. Eläke on pieni, eikä elämän tarkoituksena sentin venytys enää pidä elämää yllä.
Olen koko ikäni kuorinut kermat lapsilleni, nyt sitten separaattorilla pyöritä kurria. Lapseni osasivat vaatia, eivät edes huomanneet että annoin jo heille kaiken. X-mies kannusti ja palkitse heidän käytöstään.

Jatkan tähän, kun kuullostaa niin tutulta! Äitini on 82v ja ollut outo nyt jo muutamia vuosia. Yritin ymmärtää pitkään, mutta viime syksynä kävi niin ilkeäksi, että ajattelin jättää käymättä kokonaan, kun tulee aina vaan uutta pahaa ja kiusantekoa.

Tyttäreni ovat teinejä eivätkä enää halua tulla mummille, kun tämä puhuu niin outoja. Osaa vielä soittaa ja juuri soitti vanhemmalle tytölle, että naapuri on vienyt meiltä 30 ha maata! Soittelee poliisille ja ambulanssia monta kertaa päivässä joskus. Naapurit on huolissaan ja kyllästyneitä varkaussyytöksiin.

Olen yrittänyt hakea apua terveydenhuollosta ja kotipalvelusta, mutta kun äiti ei koe tarvitsevansa apua! Ei kuulemma voi väkisin auttaa. Harhat jyllää ja riitelee ihmisten kanssa turhasta. Minustakin oli tekemässä rikosilmoitusta, kun vein kahvikupit! Olemattomia ihmisiä käy kylässä ja tavarat hukkuu.

Miten olette jaksaneet tuota? Kauankohan tuo vaihe kestää? Viimeksi huuteli perääni: leveeperse ämmä, varastetun tavaran kätkijä!

Katstrofia odotellessa...

Puolisoni on 55v.Vajaa vuosi sitten huomasin muistissa,auton ajossa ja kävelyssä muutosta.Onko mahdollista että muisti ja ns ymmärrys romahtaa ihan yhtäkkiä.Nyt tutkimuksissa.Miten nämä muistisairaudet todetaan,siis minkälaisissa tutkimuksissa?

Hei Puoliso! Olet samantyppisessä tianteessa kuin minäkin, paitsi että oma läheiseni on huomattavasti vanhempi ja asit pääsivät jo vähän karkaamaan, ennen kuin ymmärsin mistä on kysymys.

Alkuun kävely muuttui töpöttäväksi. Läheiseni syytti milloin issiasta, milloin selkäkipua, milloin mitäkin.
Myös meillä huomattiin autolla ajossa muutosta; ennen tarkka kuski mennä jurruutti kuin omissa ajatuksissaan, painoi vaan kaasua, ennakoivasta ajosta ei tietoakaan! HUH! Parkkeerauksessa oli ongelmia, nyt jälkikäteen tajuan, miten niitä pikkuvahinkoja sattui; peilejä särkyi, sakkojakin tuli.
Asioita jäi hoitamatta, laskuja, lääkärikäyntejä, yms, mitä ennen oli pitänyt tärkeinä juttuina, oli oikein kunnia-asia, että laskut maksettiin heti!

Meillä asia lähti hoitumaan toisen sairaalareissun yhtyedessä, kun huomattiin että eräät lääkkeet oli unohtuneet uusia ja tietenkin ottaa. Ensin hoidettiin lääkitys kuntoon, sitten oli vuorossa pään tomografiakuvaus.

Koska kyseessä ei ole puolisoni, en ole päivittäin nähnyt läheiseni kuntoa tai sen muutoksia. Reilu vuosi siitä kun aloin ihmetellä oudoksi muuttuneita tapoja, tilanne oli kyllä pahentunut huomattavasti. Tosin olen ymmärtänyt, että läheiseni oli/ on taitava peittämään ongelmia, joten on vaikea arvioida.

Käsittääkseni mikäli tomografiassa tai magneettikuvassa (riippunee paikkakunnasta kumpaa käytetään> kustannuskysymys) näkyy muutoksia, tehdään ns. Cerad -testi. Tämä ja MMS -testi voidaan tehdä luultavasti muutenkin, jos asiakas sitä toivoo. Googlaa nämä, saat lisätietoa.
Itsellekin nämä asiat ovat aivan uusia, ja olen keräillyt tiedonpalasia sieltä täältä.

Tutkaile, jos paikkakunnaltanne löytyy muistihoitaja, hänelle voi soittaa ja kysyä neuvoa. Alla myös hyödylliseksi kokemani linkki.
http://terveysnetti.turkuamk.fi/seniorinetti/muistisairaus/index.html

Voimia sinulle!

Aina kannattaa heti hakeutua tutkimuksiin jos huomaa arkisissa askareissa muutoksia.Meillä se oli punaisia päin ajamista,miten tankataan,semmoset tavis asiat muuttuivat hankaliks,luonne muuttui...Terkkarin kautta mentiin,ja sieltä kiireellinen lähete tutkimuksiin keskussairaalaan.Siellä oli muistitesti,monen tunnin psykologiset testit,verikokeet,magneettikuvaus,selkäydinnesteestä näyte.Alzheimerhan se oli,ja vieläpä pahinta laatua ja perytyvää.
Meillä se kyllä puhkesi nopeasti,toisaalta muistisairaus voi uinua taustalla vuosikymmeniä.Kohta 5 vuotta tuosta diagnoosista ja mieheni nyt vaikeassa vaiheessa jo.
Kannattaa muistaa että aina ei ole muistisairaus kyseessä,mutta heti lääkäriin jos normi toiminta alkaa muuttua.

Alzheimer on tyhmä tauti, joka ei lähde pois, rokotetta kuitenkin kehitellään, saisi kadota se hemmetin tauti vanhuksia kiusaamasta

Olen 42 vuotta ja Alzheimer on mukana joka päivä usean vuoden ollut jo. Vielä pystyn suurin piirtein elämään yksin vaikka puoli vuotta sitten puolisoni sai tarpeekseen kun toistan paljon asioita ja unojdan paljon asioita. Käytös häiriintyy joskus ja olen ilkeä. Kuulun siihen pieneen osaan joka ei ehkä kärsi kauan koska 6-8 vuoden kuluttua olen haudasas. Olen saanut sairauden niin nuorena että se etenee nopeasti lääkkeistä huolimatta. Harmittaa ettei vaimo jaksanut tätä ja nyt ehkä kotona oleminen on sitten vaikeampaa. Joudun jonnekin aikaisemmin. Hoidan itse paljon asioita mutta koko ajan vaikeutuu kaikki vaikka lääkje hidastaa kovinta etenemistä. Töihin en pysty menemään ettei tule tehtyä valtavaa vahinkoa kolamnsille osapjolille. Luulin että puoliso pysyy rinnallani huonoinakin päivinä mutta ei sitten pysynyut. Ymmärräm oikein hyvin Laakson sairaalassa paljon olleena että omaishoitajan homma on kamalaa. Enkä sellaiseksi vaimoa olisi halunnutkaan. En ole katkera. Olen valtavan pettynyt kaikkeen. Mutta vain enää muutma vuosi ja tämä onkin ohi. Eipä tässä toisaalta kauheasti taloudellista varaa ole kauan elelläkään yksin.

Minun äiti on 82v.ja ilkeä jos sanaa saa käyttää.Siskoni kanssa hoidamme asioita lääkäriä,terveydenhoitajakäyntejä,itse hoitaa taxsilla kuppa asiat sekä apteekkiasiatsitten ihmettelee kun apteekissa ei ollu reseptit voimassa.Ei anna meidän hoitaa niitä.Mitään emme osaa tehdä,oikein.Keskustelut on aina vaatimuksia mutta ei anna hoitaa,Hullujen huoneelle yritämme häntä,äidin mielestä.Altzhaimeri todettu 2vsitten.Jo nuoruudesta muistan että äitiyritti hallita kaikkia tekemisiäni ja nyt kaikki on vaan korostunu.Sukulaisille on soitellu kun tyttäret ei anna lasten lasten käydä hänen tykönä näitä harhoja oli jo 20vsitten ei ole kyllä tullu ikinä mieleen että omia lapsia kieltäis mummulla käymästä.Siskolle sanoin että kun olispa yksi kerta äitillä käydessä ettei tulis paha mieli ja huonouden olotila. lääkäri kerran sano hänen kokemuksen mukaan alzhaimeria hallittis muutama karkea rajaus hissukseen hiipuvat jotka ovat ns.hymyileviä ulospäin ja sitten ilkeät joilla se on luonne ollu matkalla mukana koko elämän ja korostuu sairaudesta johtuen pirullisuudeksi.Jotta ei menisi haukkumiseksi koko stoori niin mahtuuhan väliin vuosia joista olen hirmu kiitollinen äidille.Joskus vaan tuntuu että mitä tekis oikein ettei jompi kumpi meistä lapsista lähtis itkien äidin tykö kotiinsa. Tai lapsen lapset sais soittoja jossa haukutaan vanhempia.Ymmärtäisin jos äitiei pystyis itse hoitaan enää mitään asioitaan niin silloinhan ei ymmärrys olisi enään sanojen ja tekojen takana,mutta kun ymmärtää tehdä vielä omia asioitansa tilata taxsin,kauppa,pankki niin en voi ajatella muutakun luonne on pielessä sehän saadaan jo syntymä lahjana. Kissa kiitoksella ellä mutta joskus joku myönteisyys olisi kova sana.

Onko amalgaamia hampaissa? Ei ole kovin kaukana aivoista, jonka toiminta Alzheimerissa on häiriintynyt.

https://finnishwolf.wordpress.com/blogs/amalgaami-myrkytys/

Alzheimeromainen on ollut hoidossani jo puolisentoista vuotta. Hoitoon tullessaan hän oli läpeensä tönköksi lääkitty, myös fyysisesti turvonnut, sienitautien kyllästämä. Lääkevieroituksessa fyysinen kunto parani käsittämättömän hyväksi, verenpaine lähes kolmen vuosikymmenen lääkehoidon jälkeen normaaliksi, voimakas turvotus ja pöhöttyneisyys katosivat olemattomiin, sienitaudit väistyivät ja psyykinen puolikin rauhoittui melkoisesti. Tosin pesut ja ylipäänsä hygienia koituivat aina riesaksi asti. Hoidettava kärsi kylmyydestä, vaikka pesuhuoneeseen virtasi lämpöä saunan avoimesta ovesta.

Sittemmin omainen kieltäytyi ottamasta tukea antavaa luonnonlääkitystä, jota ilman minkäänlainen edistyminen ei olisi ollut mahdollista. Jonkin aikaa hoito onnistui vielä houkuttelun kautta joten kuten, sittemmin ei mitenkään. Näin alkoi hiljattainen taantuminen, monien asioiden vastustaminen, ärtyneisyys ja tyytymättömyys. Kaikki oli huonosti. Tosin useiden vuosikymmenten verenpaine-, kolesteroli-, mieliala-, monien muisti- ja kipulääkkeiden vieroituskin olivat vielä pahasti kesken. Tällaisesta lääkityksestä kun ei selvitä vuodessa eikä toisessakaan, tuskin vuosikymmenessäkään, ellei sitten tukilääkitys osu täysin nappiin.

Nyt kehotetaan käyttämään rosmariinin eteerisiä öljyjä, jotka brittitutkimuksen mukaan parantavat muistia. Tulevien asioiden, tapahtumien ja päivämäärien muistin pitäisi ainakin parantua. Tuoksulampun koko huoneeseen leviävästä tuoksusta ei ainakaan voi kieltäytyä, joten tuossa lienee vielä mahdollisuus. Omaishoitaja odottaa joka päivä uutta toivoa, uutta mahdollisuutta.

Helpompaa olisi estää Alzheimerin sairaus ennalta, mutta tähän meillä tuskin kyetään, koskapa lääkebisnes on nyt siinä mallissa, että toivoa ei ole edes näkyvissä. Millä tahansa myrkyllä saa aivot pehmenemään. Meillä aloitetaan rokotteilla ja sittemmin piikki onkin auki. Tuossa ylempänä mainittiin amalgaama. Hammaslääkärit voinevat kertoa, kuinka tämän paikkamateriaalin saneerauksen jälkeen ihmiseltä voi kadota muisti tyystin, niin ettei edes tiedä kuka on. Kuten hyvin tiedämme muovikaan ei ole turvallista, ei hammaspaikoissa enempää kuin ruoan pakkausmateriaalinakaan. Tosiasia on, että toiset sairastuvat nopeammin kuin toiset. Kalan elohopeakin saa osan voimaan pahoin, kun taas toiset reagoivat vakavammin neurologisesti, jopa kuolevat. Mitä useammasta lähteestä haittoja ilmaantuu, sitä vakavammaksi tilanne käy.

Alzheimer on tämän ajan hälyttävä merkki. Kaikkein helpointa on lääkitä ihminen lähes tajuttomaksi, ja näinhän meillä tehdään, kun muutakaan hoitokeinoa ei keksitä. Rankkaahan se on hoitaa ihmistä, jonka kanssa mikään normaali ei toimi. Siinä on hyvin lähellä tilanne, että hoitajakin vajoaa jonnekin muihin maailmoihin koettaessaan suojella kaikin mahdollisin keinoin myös itseään.

Toivon asioiden kääntyvän parempaan päin ja voimia niin hoitajille kuin hoidettavillekin. Olen samaa mieltä monien tänne viestittävien kanssa, että rankkaa on, ehdottomasti liian rankkaa.

Minun äidillä on kans tuo sairaus. Nyt olen itse sairastunut sen takia.

minkä takia tällaista joutuu kestämään. Elämässä on ollut muutenkin vaikeuksia enemmän kuin sielu on jaksanu sietää... (ps. minä kirjoitin tuon äskeisen nimimerkillä Väsynyt5)

Minkä takia tällaista joutuu kestämään. Elämässä ollut muutenkin ihan tarpeeksi pahaa. (ps. minä kirjoitin tuon tekstin nimimerkillä Väsynyt5)

Sukulainen on päässyt muistisairaita hoitavaan seniorkotiin, ja hänellä on ulkonaisesti siellä kaikki hyvin.
Muisti on mennyt, hän tunnistaa vain aviomiehensä ja joskus jonkun lapsistaan. Perhe käy häntä ahkerasti katsomassa, ja he harmittelevat, että asukeilla ei ole mitään tekemistä päivän mittaan. Talo järjestää vain ylläpidon.
Onko palstalaisille mitään ehdotuksia tai ideoita. Pitäisi keksiä jotain käsillä tekemistä naiselle, joka on ikänsä kaiken hoitanut ensiluokkaisesti ison perheen taloutta, kutonut ja ommellut. Nyt ei mikään enää tahdo pysyä kädessä ja liikkuminenkin on vaivalloista.
Mitä askarrusta hänelle voisi keksiä? Tyttäret pelaavat hänen kanssaan korttia, se on hänestä mukavaa, vaikka ei taida säännöistä paljon piitata.
Paikkakunta on pieni. Olisi hienoa, jos nuorisoseura tms. porukka voisi käydä laulattamassa vanhuksia tai vetämässä jumppahetkeä. Mutta alueelta ei taida aktiivinuoria löytää.

Läheisen parantumaton sairaus ahdistaa ja tuottaa henkistä tuskaa juuri niin kauan kuin sitä ei täysin kykene hyväksymään. Läheisen sairaus, varsinkin jos se muuttaa hänen persoonallisuuttaan, on vähintäänkin yhtä vaikea hyväksyä kuin vaikkapa toisen jalan menettäminen. Kun nykylääketieteen hoitokeinot eivät kykene parantamaan sairautta tai edes estämään sen etenemistä, on vain sopeuduttava tilanteeseen. On käytävä surutyö läpi. Kohdattava kaikki tunteet, jotka uusi tilanne aiheuttaa. Itkettävä entisen ihmissuhteen poismenoa, mutta muistettava, että sen raunioille voi istuttaa uuden. Sinun täytyy vain tutustua alusta alkaen uudelleen läheiseesi.

Jokainen käsittelee elämänkriisit omalla tavallaan. Anna itsellesi täysi oikeus käsitellä oma kriisisi omalla tavallasi. Pidä huolta aina ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistasi. Kukaan ei ole sinua tärkeämpi. Vaikka sairastuminen on myös läheisellesi kriisi, se ei tarkoita sitä, että sinun tulisi uhrata oma hyvinvointisi hänen puolestaan. Sopeudu uuteen elämäntilanteeseen samalla tavoin kuin muuttaessasi toiselle paikkakunnalle. Kaikki tuntuu aluksi vieraalta, mutta kun pidät mielessäsi, että entiseen ei ole paluuta, saat pikku hiljaa toimintakykysi ja elämänilosi takaisin.

Markus Heikkilä
Lähihoitaja
Hoivapiiri.fi

Alzheimer on tosiaan karmea sairaus. Molemmat vanhemmistani ovat sitä sairastaneet. Toinen vanhemmista on jo nukkunut pois, saatuaan sairauden loppuvaiheessa keuhkokuumeen, josta ei enää toipunut. Toista hoidan vielä kotioloissa ja jaksaminen hänen kanssaan alkaa olla jo lopussa, koska hän ei ole ollut mikään helppoluonteinen hoidettava, terveenäkin on ollut vaikealuontoinen perheenjäseniään kohtaan. Tässä on menty alzheimerin seurassa jo seitsemättä vuotta putkeen, oma elämä on pistetty narikkaan. Tsemppiä ja jaksamisia kaikille joilla läheinen sairastaa Alzheimeria.

Raskasta on läheisillä . Voimat vie kun näkee että toisen jalat eivät kanna enää niin kuin ennen ja puhe menee änkyttämiseks kun ei saa sanottua asiaa vaikka haluaisi . On kova paikka! pitäisi itsekin töissä jaksaa käydä vaikka ajatus on jatkuvasti läheisessä ihmisessä. Auttaa ei voi . Sairaus ei häviä.

Kiitos Markus kirjoituksestasi. On lohduttavia sanoja.

Tämä sairaus raskaampi melkein läheisille kuin potilaalle joka ei tunnista perhettään jalat eivät pidä ja ruoka ei maistu tai ei osaa niellä.Pelkotiloja paljon ja paino 50kg 175cm puheesta ei mitään selvää mutta kokoajan äänessä.Pyörätuoliin nostetaan kerran päivässä ja kaikki kivuliasta mutta välttämätöntä ,sidottuna koska muuten putoisi sängystä tai tuolista,Muutaman kuukauden laitoksessa ei kotona voitaisi enään hoitaa odottaa sairaalassa laitospaikkaa,Elämä tuntuu hiipuvan ehkä ravinnonpuutteeseen ja vedenpuutteeseen kumpaakaan ei saa itse,tästä syystä on tärkeää että omaiset käyvät syöttämässä.Voimia omaisille ja hoitajille muistisairaan hoitoon,

Mun mies on 47-vuotias. Yli vuoden olen jo epäillyt Alzheimerin tautia. Itse hän ei tunnista mitään sairautta. Olo on kuulemma hyvä. Läheiset kärsivät. Saa nähdä, milloin pommi tulee. Mies on vielä työelämässä. Lääkäriin hän ei suostu lähtemään. Terve mies omasta mielestään. Argh!

Voisiko terveydenhuolto lähettää muistitestiin ihmisiä, joiden isällä tai äidillä on ollut Alzheimer? Voitaisiin saada kiinni ennen kuin töissä tai vapaa-ajalla sattuu jotain. Toivoa tähän!

Minun äitini Alzheimer diagnosoitiin pari vuotta sitten. Vain yksi huonompi episodi on ollut, kun hän joutui sairaalaan influenssan takia. Mutta hän kuntoutui siitäkin lähes normaaliksi.

Kaikki meni hyvin kunnes hänellä diagnosoitiin syöpä kolme viikkoa sitten. Syöpä leikattiin ja nukutuksesta heräsi äiti, jota ei enää tunnistanut. Alzheimer oli pahentunut ja hän on sekaisin kuin seinäkello. Kaikki 93-vuoden aikaiset tapahtumat purskahtelevat aivoista esiin epäjärjestyksessä. Omaiset hän sentään vielä tunnistaa, mutta unohtaa käynnit heti kun ovesta on kävellyt ulos. Yritti jo karata sairaalasta irrottamansa letkut kaulassa.

Romahdus on vaikea hyväksyä, sillä vielä pari viikkoa sitten äidin aivot toimivat kirkkaasti. Ja kävimme täysin tasavertaisia keskusteluja elämän ilmiöistä. Menetin tavallaan äitini yhdessä päivässä. Olimme ajatelleet äidin iän ja kunnon vuoksi, että Alzheimer ei ehkä ehdi edetä kovin pitkälle ennen kuin hän kuolee. Mutta toisin kävi.

Itselläkin on vaikeita sairauksia, käyn mm. dialyysissä. Mutta omien sairauksien kanssa on paljon helpompi tsempata kuin katsoa vierestä toisen kärsimystä. Pahimpia ovat ne hetket kun äiti ahdistuu, koska ei tiedä missä on.

Tuon 47-vuotiaan miehen vaimo: Hänen sairautensa on edennyt. Edelleenkään miestä ei saada lääkäriin ja pään kuvauksiin sekä muistitesteihin. Työterveys ei auta! Muistihoitaja kehottanut tutkimuksiin jo 6 kk sitten! Tilanne vain pahenee. Miehellä luonne muuttunut, ahdistunut, peloissaan, normiasiat vaikeutuneet, kireä, herkästi huutava.. Itse tuntee olevansa ok. On työelämässäkin kuulemma vielä 30 vuotta! Huh! Miten saan hänet lääkäriin? Miehen lähisuku kieltää sairauden. Mitään ei ole. Mies sitä mieltä, että minun pitäisi mennä lääkäriin! Grrr!!!! Auttakaa! Meillä on murrosikäiset lapset. Kotona ahdistaa miehen takia. Koko porukka joutuu välttelemään miestä. Hullu norsu pyörii kodissamme. Mies vihastuu ja huutaa ihan pienimmistäkin asioista. Miten saamme hänet lääkärin tutkimuksiin!!??????

Miehelläni on Alzheimerin tauti ollut reilu 4 vuotta.Ikää hänellä on nyt 75vuotta. Tavarat ja avaimet olivat hukassa,mutta lasten kanssa luulimme sen olevan iän tuomaa unohdusta.Sitten hänelle tuli vaikea selkäkipu,johon kovat särkylääkkeet Panacot.Yöllä meni aivan sekaisin ja ulos.Keskussairaaln vastaanotolla lääkäri sanoi,että miehellänne on alkava muistisairaus,ottakaa yhteyttä muistihoitajaan.Mieheni ei olisi lähtenyt muistihoitajalle jos olisin asian esittänyt,koska hän muistaa sen minkä tarvitseekin. Soitin salaa muistihoitajalle ja yhdessä keksittiin kirjeeseen maininta ,kaikki 70-vuotiaat kutsutaan muistitestiin.Siitä alkoi ,ensin muistitesti sitten pään kuvaus ja siihen lääkitys.Minut ,puolison, hän "kadotti" heti,tai oikeammin meitä oli kaksi ja toiseen hän ei ole saanut yhteyttä.Alussa hän ajoi autolla ja etsi toista vaimoaan kylän taajamasta ja yöllä soitti puhelimella saunan lauteilta sille toiselle.Se oli raskasta ja silloin hänellä oli virtaa ja jalat nopeammat.Sairaus on edennyt nopeasti.Nyt on autettava kuin lasta kaikessa ,ruokailussa,pukemisessa,peseytymisessä ja wc-ssä.Siinä olen onnellisessa asemassa,että olen saanut kunnallisen hyvän vuorohoitopaikan.Alussa viikko kk:ssa nyt kaksi viikkoa kk:ssa.Jos hänellä olisi vain muistisairaus,mutta hänellä on 40 vuotta ollut diabetes. Sokerin mittaus 4-5 kertaa päivässäja 4 piikkiä insuliinia ja muut lääkkeet lisänä.Viisi kertaa pv:ssä laitan ruokaa-välipalaa .Yhtään en voi jättää häntä yksin. Monasti tulee mieleen ,miksi tälläinen tauti on tullut pilaamaan hyvän vanhuuden..niin miksi?

Minkälaisia tuloksia läheisenne ovat saaneet pään tt- tai magneettikuvista, jos heitä on kuvattu? Missä vaiheessa Alzheimer on silloin ollut?
Äidilläni on juuri pää kuvattu molemmilla menetelmillä, ja molemmissa lausunnoissa on maininta Hippokampusatrofia oik. lievä 2 ja vas. kohtalainen 3. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, minkä asteinen AT on tällöin kyseessä jos hippokampusatrofia on tuota luokkaa?
Tämä on vielä niin tuore tilanne, ettei lääkäriltä ole tullut vielä lausuntoa, vasta kuvauksista radiologin lausunnot ovat olemassa. Diagnoosia ei siis vielä ole, oletan että ensi viikolla selviää enemmän lääkärin soittaessa.
Äitini on 70v, muistissa on ongelmia, mutta pärjää hyvin edelleen itsenäisesti. MMSE 22/30, mutta itini jännitti tilannetta, joka on vaikuttanut pisteisiin (tämän lääkärikin ja sairaahoitaja on ottanut huomioon).