Erään nuoren miehen (ikävä) tarina/tilitys:
Siis olen 21v nuorimies ja olen ollut koko elämäni sinkkuna ja täysin vailla seksuaalisia kokemuksia (no okei, olen kerran suudellut tyttöä....jahuu).
Olen erittäin sosiaalinen ja kavereita on todella paljon. Tyttöjenkin kanssa tulen helposti juttuun, mutta siltikään en ole heitä onnnistunut "saamaan". Olen viim. vuoden aikana alkanut panostamaan ulkonäkööni. Vaatetus on vaihtunut ja kuntoilu on alkanut kiinnostamaan. Olen nyk. 180/90 ja painon pudotus/kropan kiinteyttäminen on edelleen käynnissä. Liikun paljon ihmisten ilmoilla ja työskentelen paikassa jossa omanikäisiäni tyttöjä liikkuu todella paljon. Saan heiltä kyllä katseita, mutta siihen se tuppaa jäämään (koska naisen ei kuulu tehdä aloitetta?? :)). En ole mitenkään ujo, mutta aloitteen tekeminen tuntuu jotenkin todella vaikealta. Olen toki niitäkin muutaman kappaleen tehnyt, mutta silloin he ovat sanoneet olleensa varattuja (mikälie totuus mut anyway). Noissa tilanteissa olen joutunut ottamaan hiukan rohkasuryyppyä, mutta missään himo jurrissa en ole sitä mennyt tekemään.
Olen luonteeltani ystävällinen, kiltti(välillä ehkä liiankin),huumorintajuinen,luotettava jne. Kykenen myös ottamaan toiset huomioon ja kuuntelen mielelläni heidän asioitaan/ongelmiaan eli kykenen empaattisuuteen. Ei minulla rima naisten suhteen ole mitenkään erityisen korkealla, mutta "liian lihavat/vanhat" eivät kuitenkaan juuri sytytä. Ja miksi ottaa joku sellainen joka ei tunnu haluttavalta. Sehän on itsensä ja sen toisen osapuolen huijaamista.
Olen todella pidetty työpaikalla/kaveriporukassa, mutta siitäkään ei juuri tunnu olevan mitään hyötyä naisten suhteen. Vanhemmat naiset näyttäisivät olevan kiinnostuneita (iskee silmää),mutta se ei juurikaan minua lämmitä, koska haen kuitenkin about omanikäistäni seuraa.
Tästä tuli vähän pitkä....Kaikki palaute otetaan mielenkiinnolla vastaan.
PS. Turha sitten ehdottaa mitään maksullista naista, koska sitä en tule tekemään. Mielummin pidän poikuuteni tallella vaikka koko loppuelämäni jos niikseen tulee. JA TÄMÄ EI SITTEN OLE MIKÄÄN PROVO!!!
Siis olen 21v nuorimies ja olen ollut koko elämäni sinkkuna ja täysin vailla seksuaalisia kokemuksia (no okei, olen kerran suudellut tyttöä....jahuu).
Olen erittäin sosiaalinen ja kavereita on todella paljon. Tyttöjenkin kanssa tulen helposti juttuun, mutta siltikään en ole heitä onnnistunut "saamaan". Olen viim. vuoden aikana alkanut panostamaan ulkonäkööni. Vaatetus on vaihtunut ja kuntoilu on alkanut kiinnostamaan. Olen nyk. 180/90 ja painon pudotus/kropan kiinteyttäminen on edelleen käynnissä. Liikun paljon ihmisten ilmoilla ja työskentelen paikassa jossa omanikäisiäni tyttöjä liikkuu todella paljon. Saan heiltä kyllä katseita, mutta siihen se tuppaa jäämään (koska naisen ei kuulu tehdä aloitetta?? :)). En ole mitenkään ujo, mutta aloitteen tekeminen tuntuu jotenkin todella vaikealta. Olen toki niitäkin muutaman kappaleen tehnyt, mutta silloin he ovat sanoneet olleensa varattuja (mikälie totuus mut anyway). Noissa tilanteissa olen joutunut ottamaan hiukan rohkasuryyppyä, mutta missään himo jurrissa en ole sitä mennyt tekemään.
Olen luonteeltani ystävällinen, kiltti(välillä ehkä liiankin),huumorintajuinen,luotettava jne. Kykenen myös ottamaan toiset huomioon ja kuuntelen mielelläni heidän asioitaan/ongelmiaan eli kykenen empaattisuuteen. Ei minulla rima naisten suhteen ole mitenkään erityisen korkealla, mutta "liian lihavat/vanhat" eivät kuitenkaan juuri sytytä. Ja miksi ottaa joku sellainen joka ei tunnu haluttavalta. Sehän on itsensä ja sen toisen osapuolen huijaamista.
Olen todella pidetty työpaikalla/kaveriporukassa, mutta siitäkään ei juuri tunnu olevan mitään hyötyä naisten suhteen. Vanhemmat naiset näyttäisivät olevan kiinnostuneita (iskee silmää),mutta se ei juurikaan minua lämmitä, koska haen kuitenkin about omanikäistäni seuraa.
Tästä tuli vähän pitkä....Kaikki palaute otetaan mielenkiinnolla vastaan.
PS. Turha sitten ehdottaa mitään maksullista naista, koska sitä en tule tekemään. Mielummin pidän poikuuteni tallella vaikka koko loppuelämäni jos niikseen tulee. JA TÄMÄ EI SITTEN OLE MIKÄÄN PROVO!!!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minulla on tuttava piirissäni suunnilleen saman ikäinen poika/mies, joka harrastaa myöskin paljon liikuntaa eli lihasta löytyy eikä mitään läskiä. Hän näyttää keskitasoa paremmalta, on pitkä ja pukeutuu älyttömän hyvin verrattuna keskitason miehiin. Kuitenkaan hänellä ei ole ikinä ollut mitään vakavaa naisten kanssa. Olen ihmetellyt tätä, koska hän on kaiken puolin mukava ja kyllä todella hyvän näkönen. Ehkä se on kiinni hänen asenteesta. Hän kuvittelee naisten lähestyvän häntä, koska veikkaan et hän on aika ujo tekemään alotteita. Tai sitten hänen kriteerinsä on vaan niin korkeat ettei kukaan ole pystynyt niitä täyttämään. Voisko sama tilanne olla sulla?
Naissinkkuna mulla on myös se tilanne ettei tunnu löytyvän ketään sellaista, johon haluisin tutustua paremmin. Näytän hyvältä, urheilen, opiskelen... Kaikki nää pitäs olla kunnossa, mut ku ei osu kohalle sellasta joka nappais täysillä niin eihän sille mitään voi muuta ku odottaa vaikka se todellaki ottaa koville.
Niin ei noi mun kriteerit nyt mun mielestä mitenkään älyttömän korkeet oo. Jos mun pitäs valita väliltä normaalipainoinen mukava tyttö vs. (melkein anorektikko) hoikka ns.missi, mutta luonne olisi jotain ihan muuta niin ehdottomasti ottaisin ensiksi mainitun. Muhun voi pätee toi kysyntä&tarjonta -juttu. Eli jos oon kiinnostunu nii tyttö ei oo kionnostunu ja toisinpäin....tai emt. Mulle tollaset perusarvot on tärkeit...siis haaveilen tulevaisuudessa perheestä ja omista lapsista. Tuntuu vaan täl hetkel aika kaukaa haetulta qu ei oo sitä naistakaan löytyny.
Olo on välillä todella haikea kun ajattelee mistä kaikesta kivasta on jäänyt/jää paitsi. Välillä tuntuu kuin joku korkeampi taho olisi pariutumistani vastaan.
Oletko tietoinen tuttavasi sukupuolisesta suuntautumisesta? En sillä että olettaisin hänen olevan homppeli. Toisaalta on mukava/ikävä kuulla että myös minunlaisiani miehiä on muitakin samassa jamassa....Käyn itse vielä kaikenlisäksi paljon baareissa sun muissa menomestoissa, että ei sen siitäkään pitäisi olla kiinni....mutta,mutta.....
luulen et sul on mielessä jonkinlainen visio siitä millasen tytön haluat ja vaikka kuvittelet ettei kriteerisi ole korkeat, niin ihan kuin olet huomannutkin, ei sellasia tyttöjä, jotka sua todella miellyttäisi ole joka kadun kulmassa ja periaatteessa tän takia sun kriteerit on hyvinki korkeat. Tietysti siin on omat hyvät ja huonot puolensa. hyvä puoli on esim. siinä et sit kun sellasen tytön löydät niin osaat arvostaa tyttöä enemmän kuin ehkä ne jotka ei oo ikinä tottunu oleen yksin ja ovat vaihtaneet kumppaniaan yhtä usein kuin sukkiaan.Ne, joille on ihan saman tekevää kuka siin vieressä on, pääasia et on.
Älä sorru sellaseen vaik vaikeeta on. Tiedän sen...
tuossa mitä sanoit. Tosin itsestäni tuntuu siltä että potenttiaalisia ehdokkaita luulisi löytyvän paljonkin....siis vaikka ihan tuolta omalta työpaikalta. Esim. Nyt tuntuu siltä että en lähtis mitään yhen yön hoitookaan säätää, koska mulle tunteet on niin paljon suurempi juttu kuin se fyysinen suoritus. Eniten mua harmittaa se että tunsin (tai siis tunnen edelleen) yhen tytön joka oli just kaikkee sitä mitä mä toivoinkin (tosin hirveen syvällisesti en häntä tuntenut), mutta en tehnyt silloin aloitetta. Jos hän tulisi kadulla vastaan (asutaan samalla paikkakunnalla) ,niin varmasti kysyisin että olisiko hän kiinnostunu minusta...Aikanaan vaihdeltiin mukavasti katseita.
Tossa oot oikeas et ihan keneen tahansa ei pitäs mennä sortumaan....Tosin tuntuu huvittavalta...voisin kääntää ton toisinpäin..sortuuko kukaan muhun :)
Sulla on varmaan sinänsä eri tilanne että kauniita,mukavia naisia tullaan iskemään paljon helpommin kuin mukavia miehiä. Eikö näin olekkin?
Niinhän se menee et yleensä miehet iskee ja tulee tekeen alotteita. En oikeestaan muista yhtään kertaa et ite olisin menny jutteleen jollekin iskumielessä tai muutenkaan siis tuntemattomalle. Oon kyl monesti kotona miettiny et nyt ku meen baariin niin etin jonkun mielenkiintoisen näkösen tyypin ja meen jutteleen sen kans mut se on aina jääny. Baarissa ei oikein ikinä mieti mitään niin syvällisiä ku kotona, koska baarissa pidetään hauskaa ja sit seuraavana päivänä mietitään taas et miksei löytyny ketään mukavaa tyyppiä. Ehkä se on siinäki et baaris on aina niin hirveesti väkee ja kauhee hulina päällä ku kaikki on enemmän tai vähemmän tuiskeessa. Miten siinä nyt vois yhteen tyyppiin iskee silmänsä tai sit se tyyppi pitäs todella olla sitä jotain...sitä odotellessa :)
baareista ei ainakaan löydy ketään (tai sitten pitäs olla pelimies, jota en ole :)). Syynä siihen on se että sielä toi juttelu on jokseenkin vaikeaa (yleensä musiikki soi sen verran kovaa). Joo,en minäkään baarissa pahemmin mitään syvällisiä ajattele, pidän mielummin hauskaa kuin pohdin yksinäisyyttäni. Selvinpäin tulee sitten ajateltua vähän liikaakin :) Välillä ei ees saa nukuttuu kun kaikenmaailman ajatukset vaan pyörii päässä.
Oon lukenu noita keskustelui missä kiltit miehet tilittää sitä miten pelimiehet ja "rentut" vie kaikki naiset. Oon alkanu miettii et pitäskö jotenkin yrittää muuttaa omaa luonnettaan&käytöstä ja alkaa sellaseks "kusipääksi". Tosin oon tullu siihen tulokseen et jos en kelpaa tälläisenä kuin olen niin ei väkisin. Oma päähän siinä vaan menis sekasin kun ei vaan luonnostaan oo sellanen. Pitää yrittää vaan pitää positiivinen asenne elämään niin eiköhän se sit joskus jotain hyvää heitä eteensä (toivossa on hyvä elää :))
PS. Ootko about samanikäinen/nuorempi/vanhempi
olen (jo) 24 :) Tosin oon kyl seurustellu pari kertaa vakavasti mut nyt on menny vuosia ilman seurustelua. En silti koe mitenkään huonoina näitä sinkkuvuosia, päinvastoin. Silti nyt olen kaipaillu jo jonkin aikaa vakavampaa suhdetta. Kyllästyy tohon treffailuunkin. Ikäkin alkaa jo painaa :)
totta että sinkkuudessa on omat hyvät puolensa. Ei sitä käy kieltäminen. Olen kuitenkin laskeskellu et (seurustelu vs sinkkuus) enemmän plussia kerää toi seukkailu. Tosin mitä minä siitäkään tiedän kun en ole sitä koskaan harrastanu :). Mikä on sun mielipide asiaan? Ootko enemmän yksinelelijä vai kaksin?
Onko sulla itellä kenties kriteerit korkeella, jos kuitenkin treffaat miehii mut ei oo sopivaa löytyny :)?
ajattelin kans ettei mun kriteerit oo korkeella. Päässä on kuitenkin edelleen visio siitä millasen miehen haluan niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaankin. Kokonaisuushan se on loppu pelissä se mikä ratkaisee. Ja vaik mul on visio niin tuskin se tulee ikinä toteutumaan. Uskon vaan siihen et tunnen sen sit sisälläni ku tapaan elämänkumppanini.Ehkä odotan turhaan sitä omaa prinssiäni mutta vielä en ainakaan luovuta. Paljon on tullu treffailtua miehiä ja joka kerta lähden ihan tosissani mut aina on käynyt niin etten oo tuntenut mitään kipinää miehen ja mun välillä ja mun mielestä sellasta ei kannata jatkaa.
Nyt haluaisin jo löytää miehen, koska haluaisin lapsia joskus täs kymmenen vuoden sisään ja kuitenki haluisin nauttia miehen kanssa kahdenkeskisestä ajastakin ennen lasten hankintaa.
Älä nyt ees harkitte mitään maksullisia palveluita, niin ku joku tääl kertoili omista kokemuksistaan. Et vaikuta yhtään sellaselta, joka sortuis moiseen. Enkä mä ainakaan kauheen hyvänä puolena pitäs, jos poikakaverini kertois menettäneensä neitsyytensä maksullisen kanssa, vaik en tiä kertoisko ees kukaan sellasta. Kylhän säkin varmaan baarista niit yhen yön juttuja löydät mut et varmaan sellastakaan halua. Niistä tulee kauhee morkkis, ainaki mulle. Baarista on vaan tosi vaikee löytää mitään vakavaa.
kokemattomuus kysymyksel lähinnä sitä, et jos joskun tapaan mukavan tytön niin paljonko se merkkaa et ei oo koskaan seukannu/nainu. Ajattelisitko et tos on pakko olla jotain vikaa tms??
Mistä sä oot noi sun treffailu kumppanis löytäny? Tullaanko sua pokaa niin paljon vai mikä sun "salaisuus" on? Sulla näyttäs olevan jokseenkin samanlaisia perjaatteita kun mulla. Osaatko sanoo jotain yleistä et mikä niissä sun treffaamissa miehissä mättää?
En voi kun ihmetellä niitä pariskuntia ketkä seukkaa vaan sen takii et on joku. Eli ts. se kumppani ei "kolahda" ihan täysillä. Tälläisiäkin tunnen...noh omapahan on asiansa :).
Ennen ajattelin et baarista vois löytyä joku. Tosin nykyään oon alkanu kallistuu siihen suuntaan et "se oikea" (voi) löytyy helpommin ihan arkielämästä. Yksi asia mikä kanssa harmittaa on se että myös valtaosa kavereistani on myös sinkkuja, joten heidän mahdollisten tyttöystävien kavereihinkaan ei pääse tutustumaan :(. Ja sit viel sellanen lisäys, että en oo koskaan myöskään käyny treffeillä.
Tää vuodenaika on omiaan vielä lisäämään sellaista haikeutta/masennusta. Itselleni kaikista pahin on se kun nään tuolla kaupungilla jonkun nuorenparin osoittamas toisilleen hellyyttä. Oon yrittäny vakuutella ittelleni ettei se toisten onni ole minulta pois. Tosin ei noi keväätkään mitään helppoa aikaa oo ollu :(. Muutaman kerran on ihan itkukin tullu et miksi elämä on joillekkin niin julmaa?? Itse olen vielä menettänyt isänikin muutamia vuosia sitten. Se asia puskee aina välillä mieleen mikä tekee elämästä ajottain vieläkin vaikeampaa.....Oli aikamoinen tilitys taas, mutta uskon että tunnelin päässä loistaa valoisa tulevaisuus...(Pakkohan siihen on uskoo, muutenhan elämä menettäis merkityksensä :))
Jos oikeesti on toisesta kiinnostunut, niin ei ainakaan mun kohalla oo mitään merkitystä sillä onko mies aiemmin nainu/seurustellu. Oot kuitenki aika nuori vieläkin, vaik susta ehkä tuntuu toiselta. Ethän sä oo ees sit yksin sinkkuutes kanssa, jos sun moni kaverikin on sinkku. Kai te voitte keskenänne keskustella asioista.
Miehiä oon tavannut sekä baarissa et koulussa. Lisäks harrastan tanssia, jossa tutustuu tosi helposti vastakkaiseen sukupuoleen. En oikein tiä mistä se johtuu et monet miehet lähestyvät mua, koska aina ku ollaan mun kaverin kans liikkeellä niin miehet tulee jutteleen mulle vaik mun kaveri on vähintään yhtä hyvän näkönen jos ei parempi. En sit tiä onko toisia ihmisiä helpompi lähestyy ku toisia...? Tapaamissani miehissä (suurimmassa osassa :) )ei nyt periaatteessa oo mitään mainittavaa vikaa, mut ku mä uskon edelleen siihen tunteeseen. Jos sitä tunnetta ei oo niin ei oo mitään. Kaveria voin olla, mut en mitään suhdejuttuja ala sellasten tyyppien kanssa. Ja erittäin harvojen kanssa suostun sänkyyn, oikeestaan en juuri kenenkään. Mun mielestä seksissä pitää olla mukana tunnetta, että siitä vois oikein kunnolla nautiskella. Tuntemattoman tyypin kans siin ei oo mitään sellasta. Voithan sä katella videoilta vähä vinkkejä ettet sit oo ihan paniikissa et mitä pitäs tehä ku koittaa se hetki et saat :)
Toisilla tosiaan se seurustelu tuppaa oleen vaan hengailua toisen kanssa eikä siin oikein oo mitään sen kummempaa. Suurin piirtein ollaan siin niin kauan ku parempi löytyy... Eihän sitä ikinä omaa kohtaloaankaan voi tietää mut toivon ettei ikinä tarvis erota sit ku/jos alan seukkaan. Ottaa niin voimille toi eroaminen et en kyl haluis kokee sitä enää.
Yritä ny vähä piristyy. Ehit todellakin vielä kokeen vaikka mitä. Yritä rohkaista ittees meneen jutteleen jonku tytön kans esim. baaris. Mitä väljä jos mokaat, opettele nauraan ittelles. Ei sitä tarvi ees mennä sanoon mitään järkevää. Harvemmin kukaan tulee baaris sanoon mitään järkevää et ei pitäs riman olla kauheen korkeella...Kuulostaako ihan mahottomalta mennä jutteleen?
"Kai te voitte keskenänne keskustella asioista?"
Tuntuu et meidän porukas toi asia on tavallaan tabu. Ei me siitä juurikaan puhuta. Must tuntuu et niil on enemmän sellanen meininki et painetaan tyyliin ketä tahansa. Et niit ei ees (ehkä) varsinainen seukkaillu sillei kiinnosta. Oon ajatusmaailmaltanikin melko erilainen kuin kaverini. Oon tavallaan yksin tän asian kanssa. Siksi tännekkin alunperin kirjoittelin.
"En sit tiä onko toisia ihmisiä helpompi lähestyy ku toisia...?"
Mun mielestä on. Jotenkin ihmisen käyttäytymisestä/elekielestä näkee ketä on helppo lähestyä ja ketä ei. Yleinen positiivisuus auttaa aika paljon asiaa. Ainakin itse olen omalla kohdallani tämän huomannut kun minua on kadulla pysäytetty ja kysytty jotain epämääräistä.
"Voithan sä katella videoilta vähä vinkkejä ettet sit oo ihan paniikissa et mitä pitäs tehä ku koittaa se hetki et saat :)"
Joo :). Itseasias mul on kyl aika selkee visio tosta "aktista". Eri juttu miten se toteutuu jos/kun eka kerta koittaa.
"opettele nauraan ittelles"
Sanotaanko et oon aika paha häröilijä (sitten kun sille päälle satun :)) . Et on mun kustannuksella monet muut saanu nauraa/ihmetellä.
"Kuulostaako ihan mahottomalta mennä jutteleen?"
Ei. Sitähän teen jo joka päivä töissäkin. Iskumieles se o vähä eri asia. Tai ei ehkä ihan vähääkään....emt.
"Yritä ny vähä piristyy"
Joo...Tais tulla vähän yliampuen toi viime teksti. Ihan positiiviset fiilarit mul pääsääntösesti on. Välil vaan tulee vähän heikompi hetki.
Iso kiitos sulle et oot jaksanu vastailla näihin mun teksteihin/kyssäreihin. Toivottavasti löydät vielä sen oman kultasi. Vaikka se ei sit 100% vastaiskaan sun visiota. Ties vaikka törmättäis jossain ;)
"Iso kiitos sulle et oot jaksanu vastailla näihin mun teksteihin/kyssäreihin. Toivottavasti löydät vielä sen oman kultasi. Vaikka se ei sit 100% vastaiskaan sun visiota. Ties vaikka törmättäis jossain ;)"
Kiitti itelles. Ihan kiva näitä asioita on pohtia ja ainahan se on viel kivempaa jos voi olla avuks. Kysele vaan lisää jos mieleen tulee jotain. Sitä mäkin toivon et löydän sen kultani ja siitä kyl sit pidän niin lujaa kiinni ettei kukaan sitä vie :)
Samaa toivon sulle tai oikeesti mä tiän et sä löydät sen. Aikaa se voi viedä mut kyl se tulee sit ku sä oot täysin valmis siihen. Nauti nyt näistä sinkkuajoista meinaa ettei ala sit harmittaa ku se Pirjo löytyy ja sen kans elelet seuraavat 50 vuotta tai pitempäänkin. Siitä ei sit enää lähetä mihinkään.
Niin eihän sitä koskaan tiä vaik tavattais...jäädään odotteleen sitä :)
Tiedät mitä olet, mutta et tiedä mitä et ole.
Ajattelinpas vastata tuohon viestiis, kun jotenki niin tutulta kuulosti.
Oon 19-vuotias tyttö Pohjanmaalta ja ollut myös ikäni sinkkuna.Minä kait myös toivon, että kohdalle sattuis joku erityinen ihminen, joka kiinnostais aidosti ja siksi kait on just sellanen ihminen niin vaikea löytää.Ennemmin elän elämäni yksin, kuin kelpuuttaisin kenet tahansa.
Mun sinkkuuteen on ehkä suurin syy se, etten oo oikeen baari-ihminen.Oon kyllä muutaman kerran käyny baarissa,mutta en tune oloani siellä kovin kotoisaksi.En tiiä, mistä johtuu, kenties se meno ja meiniki on vaan jotenki niin sekavaa, että ihmisten aitous tuntuu olevan niin kaukana känni-huurujen peitossa.Jotenki itte haluan elää mieluummin todellisuudessa ja omana ittenäni, jota myös odottaisin siltä ihmiseltä, jonka kans olisin valmis elämään elämäni.
En pidä itteeni minään epäsosiaalisena, hyvin tuun juttuun kaikenlaisten ihmisten kans, mutta ehkäpä sellanen pieni kokemattomuuden ujous jossain tuolla sisällä sen verran kaivelee, etten erityisen aloitekykyinenkään kivan olosen ihmisen kohdatessa oo.Ja kait oon vähän vanhanaikanen sen suhteen ,että ootan miehen tekevän alotteen.
Tosiaan, en ole mikään missi, en lihavanakaan kyllä itteeni näkis ja tällä hetkellä oon saanu melko kivasti taas kuntoiluvireen päälle, joten tuskin tuota painoa ainakaan lisää pääsee kertyyn.Tärkeintä mulle on liikunnassa kuiteski se, että siitä tulee hyvä olo ja pysyy terveenä, se kroppa on toissijanen juttu, sillä jos sen asettaisin ensisijaiseksi, niin todennäköisesti laijhduttaisin itteni sairaaksi asti.
Rakastan musiikkia ja eritoten laulamista.Välillä oon haaveillu muusikon ammatista, mutta todennäköisesti se jää vain harrastukseksi, mutta kiva niinkin, eihän kaikkea tarvi aina niin tosissaan ottaa.
Mitä odotan mieheltä?:Kykyä rakastaa, olla uskollinen, olla rehellinen, olla aito, halu perustaa perhe tulevaisuudessa, kyky hyväksyä minut omana itsenäni.Siinäpä se.Onko paljon toivottu?Ehkä jollekulle, mutta uskoisin, että tällaisiakin ihmisiä on vielä olemassa...:)
Sulla näyttäis olevan asiat samassa jamassa kuin mulla 1,5v sitten, etsiskelin seuraa baareista, aina homma kaatu jotekin mystisesti, nainen katosi illan aikana jonnekin, illanpäätteeksi ehkä suudeltiin, mutta sitten... joo emmä oikeastaan haluu mitään, mun täytyy lähtä mun kaverien mukaan... jne sitä rataa. Minäkin mietin tuolloin, olenko kenties jonkun kiroama kun näytän kohtuu hyvältä, käyttäydyn asiallisesti, ei tosin mitään merkkivaatteita... enkä tuolloin polttanut vielä... mutta EI.
Sitten eräs kaunis kesäpäivä soitin prostituoidulle ja neitsyys meni mulla 20 vuotiaana, 100€ hintaan vielä suhtkoht tukevalle naiselle, kokemuksena ei TODELLAKAAN mikään hyvä. Tän jälkeen oli melkein viikon hirvee morkkis ja tuntu et nyt vois vetää koko elämäni vessasta alas, mutta vähitellen asia alkoi unohtua mielestäni ja elämä palasi raiteilleen. Tätä en voi hyvällä omatunnolla suositella kellekään, mutta sinulla ei taida ollakaan aikomuksia tähän, joten hyvä niin.
Tämä tosin teki sen että meni prostituoidusta muutama kuukausi kun sain ekan kerran ILMAISEKSI, sitten taas pari kuukautta, taas tärppäsi, viime kesänä sain parhaimpina kuukausina kerta viikkoon ja eri naisilta. Ehkä prostituoitu kokeiluni rikkoi jonkun lukon sisältäni ja "pelimies pääsi valloilleen".
En ole mikään vain yhden illan juttuihin tukeutuva, vaan olen kerran seurustellutkin 3kk.
Tämä sitten ei ollut mikään provo, vaan tarina omasta elämästäni.
En oo ees vakavasti aatellu tota maksullisiin sekaantumista. En oikein usko siihen että se poikuuden menetys tekis musta mitään naistenkaatajaa. Jotenkin se vaan tuntuu ittensä huijaamiselta. En osaa tarkemmin selittää, mutta sellasii fiiliksii se herättää et ei hyvä. "Rahalla saa ja hevosella pääsee" vai miten se menikään :). Tosin jokainen tekee omat ratkaisunsa enkä ketään tuomitse maksullisen käyttämisestä.
Olen jokseenkin tiedostanut oman ongelmani: Se on aika selkeästi yrittämisen puute. Jotenkin "pelkään" kasvojeni menetystä, jos tuleekin pakit. Sinänsä turhaa, mutta niin se vain mun kohdalla menee. Täysin tuntematonta menisin mielummin iskemään kuin töissä jotain tyttöä, jota näkisi about päivittäin sen jälkeen.
Mä oon viel sellasta tyyppiä et muhun ei välttämät ihastu ennen kuin on vähän pidempään tuntenu. Näin kävi yhen kaverin tyttöystävän kanssa joka tuli pienessä sievässä tunnustamaan et ois kiinnostusta. Ite oon sen verran lojaali kavereita kohtaan että en tod.kaan ala kenenkään kaverin tyttöystävää viemään. Varsinkin kun he sillä hetkellä olivat vielä kimpassa.
Kiitos vastauksesta. Toivon että itsellenikin käy niin kuin sulle kävi. Tosin olen enemmän yhen naisen tyyppiä :) Hyvät jatkot!!
...tanssitaidot? Mä oon saanut suurimman osan naisista yökerhon lavalta, ensin kun katseet on sattunut kohtaamaan, siitä sitten alettu vähitellen etenemään...
Jos omaat jonkunlaisia tanssitaitoja, se tulee korjaamaan sitä jos et uskalla tehdä aloitetta puhumalla, itse en ole ikinä käyttänyt mitään iskurepliikkejä, jotenkin ne on aina tuntunut teennäisiltä. Kaikki kun puhuu siitä miten nainen odottaa mieheltä aloitetta, sullekin saattaa joku "luonnonoikku" tulla vastaan ja viedä.
Tässä kannanottoni juomatarjoilu topicciin:
"Mulla kävi kerran silleesti, et Lahden Onnelassa yks 32v hoikka nainen(näytti max.25v), ite olen 21v, tää nainen näytti vaan minulle sormella, että tule tanssimaan, yks biisi tanssittiin, sitte se kisko mut baarista pihalle, taksiin(nainen maksoi) ja sen kämpälle ja ei muutakuin naimaan. Sunnuntai aamuna se tilasi ison pizzan ja ruokki samalla minutkin ja vielä kahvit päälle, iltapäivällä heitti mut autolla kotiovelle asti kun poikakin (12v) piti hakee sukulaisilta hoidosta. Tämä kuvio toistu kerran uudestaakin ja hyvä esimerkki siitä ettei se juomatarjoilu ole aina avainasemassa kun naista haetaan... ;-) "
Mitäs minä tuollakin olin tekemässä? tuoppi kädessä lavan reunalla ihmettelemässä ja haistelemassa tuulia, kunnes tuo tapahtui. Koko homman kivijalka on että selkä suorana, eikä katse viistä lattiaa. Itse olen aika ennakkoluuloton baareissa ja milloin missäkin, katsotaan mitä tulee, oli se sitten lyhyt tai pidempi juttu, homma toimii tai loppuu lyhyeen, kärjistetysti: elämä on laiffii.
Älä sitten ota itteesi kun alat saamaan, jos tulee hiljasta, älä vajoa maan rakoon, joka ikisellä tavallisella ihmisellä on kausia, joskus ei saa vähään aikaan mitään, sitten naisia on kuin sieniä sateella!
Onnea sinulle hakuun, kyllä se siitä lähtee ja muutekin hyviä jatkoja! ;-)
mun mielestä sä vaikutat jätkältä jolla on perusarvot kohdallaan ja periaatteita. itse etsin juuri ihmistä jolla olisi tuonkaltaisia ajatuksia seurustelusta ym..
en käsitä miten tuonluonteinen jätkä ei jo seurustele, niin helmeltä vaikutat!
lisäksi samaistuin joihinkin juttuihisi aika lailla. saanko kysyä, mistä päin tuollaisia miehiä löytyy?=)
tulee käytyy jorailee kun baaris käy (en tiedä milt näyttää mut kavereiden mielest ainaki iha ok). Välil enemmän tai vähemmän ja on siin päästy kontaktiin tohon vastakkaiseen sukupuoleen. Jotenkin se vaan on jäänyt siihen "esileikkiin" eli et hinataan toisiamme, mutta ei sit sen enempää. Välil mietin et pitäskö siin vaan olla röyhkeempi, mut sellanen naisen kouriminen siin laval.....tuntuu et naiset ei siit välttämät lämpene (poikkeuksiahan varmasti löytyy).
Joo kyl ihan avoimin mielen tuol baaris kuljeskelen eikä katse tosissaan oo missään katonrajas...Vaan juuri niissä naisissa ;)
Ja sit noist drinksuist...Mä voisin kyl iha ilomielin tarjota tytölle/naiselle drinkin, mutta en sitä tarjoo kyl iha kelle tahansa eli eka vähän tutustumista ja sit voin kyl alkaa tarjoo.....tosin en tietenkään mitään koko iltaa mut muutaman.
Ja sit noist menomestoist...Oon erään mestan "kantis" ja oon ajatellu et voisin kyl ehkä alkaa vaihtaa raflaa. Jotenkin muhun kolahtaa ikäiseni tai 5v vanhemmat naiset...Mua nuoremmat tuntuu jotenkin niin lapsilta. Vaikka taas kerran niitä poikkeuksiakin tietenkin löytyy.
Mikään muu ei ehkä oikeestaan v*tuta enempää kuin se kun näkee/kuulee miten nää äijät kohtelee tyttöystäviään. Ei ne osaa arvostaa mitä niil on vaan ne kohtelee välil niitä kuin paskaa. Se on se mikä syö eniten. Ja sit se qu kattelee minkänäkösten miesten kaa noi hehkeet neidit seukkaa....voi elämä.....
PK-seudullahan katuja tallustelen...Joo kylhän toi seurustelemattomuus välil rassaa. Ihan sulle sellanen kysymys et miten pahana näät ton kokemattomuuden seurustelun saralla??
Joo etkä oo ainut joka on ihmetelly, mut se ei täs mun asias juurikaan auta, siis se ihmettely :)
Voihan tuossa "lukon aukisaamisessa" olla jotain perää. Kun vihdoin tietää, miltä "se" oikeasti tuntuu, niin "sitä" saattaa jatkossa tavoitella ihan uudella motivaatiolla.
olevan ihan normaalia, että kanssakäydään ja osaa suhtautua siihen normaalisti, eikä pidä "sitä" enää kuun tavoittelemisena.