Mies on "kotihiiri" ja se ahdistaa

Sohvaperuna vaihtoon ja hauskan pitoon. Ystävät ovat todella tärkeitä ja mukavaa on välillä rentoutua, kun voi yhdessä käydä ulkona syömässä ja leffassa ym... Miestä niskasta kiinni ja jos ei onnistu niin vaihtoon vaan.

Sitäpä tässä olen miettinyt, että riittääkö se rakkaus. Totta on, ravintolassa ei olla yhdessä käyty koskaan. Hieman varmaan tuli liitoiteltua, että mies ei kävisi missään. On hänellä kavereita ja silloin tällöin käy niiden kanssa viihtellä ja pelaamassa. Ja käydään me leffoja katsomassa yhdessä. Mutta lähinnä mua harmittaa se, että mitään reissuja ei juuri yhdessä tehdä..

Ollaan puhuttu. Hän vaan ei tykkää tuommoisista julkisista tilanteista. Pelkää myös jonkin verran lähinnä jos pitää syödä. Puhuttiin, että menisi juttelemaan asiantuntijan kanssa, mutta ei ole mennyt.

Tähän saakka olenkin käynyt yksin jos en ole miestä saanut mukaan. Ja se tässä onkin se juttu. En enää haluaisi aina vaan mennä yksin vaan haluaisin useammin miehen mukaani.

miettiväinen nainen kirjoitti:

Tähän saakka olenkin käynyt yksin jos en ole miestä saanut mukaan. Ja se tässä onkin se juttu. En enää haluaisi aina vaan mennä yksin vaan haluaisin useammin miehen mukaani.

Lue lisää

Anna sille kofeiinipillereitä tai lupaa että tuot jonkun hyvännäköisen ystävättäresi ryhmäseksisessioon vastapalvelukseksi makkariinne tms. Kyllä lähtee!

Ollaan puhuttu kyllä. Hänellä siis on vähän pelkoa liittyen julkisiin tilanteisiin, mutta ei se hänen mukaansa ole se syy. Hän vaan ei tykkää hirveemmin käydä esim. juhlissa, matkoilla, kyläilemässä..

miettiväinen nainen kirjoitti:

Ollaan puhuttu kyllä. Hänellä siis on vähän pelkoa liittyen julkisiin tilanteisiin, mutta ei se hänen mukaansa ole se syy. Hän vaan ei tykkää hirveemmin käydä esim. juhlissa, matkoilla, kyläilemässä..

Lue lisää

Minä taas epäilen, että nimenomaan ns. kahvikuppineuroosi on se perimmäinen syy, miksi miehesi ei halua mennä kanssasi ulos syömään tai juhlimaan. Hän pelkää, että kädet rupeavat tärisemään tai hän jotenkin muuten mokaa koko tilanteen ja joutuu naurunalaiseksi. Ei hän varmaan nauttisiskaan ravintolassa syömisestä tai vastaavista sosiaalisista tilanteista, koska kahvikuppineuroosiin liittyy käsien vapinan lisäksi paljon muitakin kiusallisia fyysisiä oireita: hengenahdistusta, huimausta, sydämentykytystä, kämmenten hikoilua jne plus tietysti koko ajan kalvava pelko siitä, että jotain vielä karmeampaa tapahtuu.

Vaivaan on olemassa lääkkeitä, joista monet ovat saaneet apua, mm. Propral. Pyydä miestäsi käymään lääkärissä juttelemassa asiasta.

miettiväinen nainen kirjoitti:

Ollaan puhuttu kyllä. Hänellä siis on vähän pelkoa liittyen julkisiin tilanteisiin, mutta ei se hänen mukaansa ole se syy. Hän vaan ei tykkää hirveemmin käydä esim. juhlissa, matkoilla, kyläilemässä..

Lue lisää

olen kyllä samaa mieltä Kollin kanssa.
Miehesi ei välttämättä anna itsensä tiedostaa, miksi hän kokee matkat jne niin epämiellyttäviksi. Sinulla tuntuu olevan hyvä puheyhteys hänen kanssa, varmaan saat hänet ennenpitkää puhumaan ammatti-ihmisen kanssa. Jokin ahdistus hänelle ilmeisesti tulee 'ulkomaailmassa'.

Tulee mieleen, että voisitko ensin järjestää tavallaan sellaisia hyvin 'suojattuja' pikku matkoja ja tilanteita? Sellaisia joissa ei tarvitse mennä sinne, missä on paljon ihmisiä. Tai matkustaa julkisilla välineillä. Vaikka joku pieni retki lähiseudun kauniiseen luontoon (yritä kiinnostua siitä, jos et vielä ole ;D) tai johonkin Kämppään tai sellaiseen.
Ja siitä sitten pikkuhiljaa sellaisen Siedätyshoidon kautta-- ties vaikka lopulta yhdessä ihana pitkä viikonloppu Pariisissa...
"April in Paris" ... vaivun haaveilemaan -

april in Paris kirjoitti:

olen kyllä samaa mieltä Kollin kanssa.
Miehesi ei välttämättä anna itsensä tiedostaa, miksi hän kokee matkat jne niin epämiellyttäviksi. Sinulla tuntuu olevan hyvä puheyhteys hänen kanssa, varmaan saat hänet ennenpitkää puhumaan ammatti-ihmisen kanssa. Jokin ahdistus hänelle ilmeisesti tulee 'ulkomaailmassa'.

Tulee mieleen, että voisitko ensin järjestää tavallaan sellaisia hyvin 'suojattuja' pikku matkoja ja tilanteita? Sellaisia joissa ei tarvitse mennä sinne, missä on paljon ihmisiä. Tai matkustaa julkisilla välineillä. Vaikka joku pieni retki lähiseudun kauniiseen luontoon (yritä kiinnostua siitä, jos et vielä ole ;D) tai johonkin Kämppään tai sellaiseen.
Ja siitä sitten pikkuhiljaa sellaisen Siedätyshoidon kautta-- ties vaikka lopulta yhdessä ihana pitkä viikonloppu Pariisissa...
"April in Paris" ... vaivun haaveilemaan -

Lue lisää

Tätä olen ajatellut ja yrittänytkin. Mutta kun mies sanoo myös, että ei vaan oo semmoinen ihminen, että tykkäisi noista jutuista. En mä sit tiedä onko tuo vaan peittelyä eli pelko olisi todellinen. Eihän tässä auta kuin keskustelu, mutta kun ei tuo ota tätä asiaa kovin tosissaan. Pitää vaan saada hänet ymmärtämään, että tämä ei oo mulle enää mikään pikkujuttu. En vaan tajua, miten oon kulkenut "silmät kiinni" tän asian kanssa. Nyt vain jotenkin on alkanut ajattelemaan kaikkea paljon enemmän. Ja ajattelemaan tulevaisuutta, ei vain tätä hetkeä.