Takana raskas vuosi; avioero, uusi rakkaus ja uuden rakkauden kuolema, sekä paljon muuta pienempää painolastia. Mut rikka se rokassakin... En nyt ihan kokonaan maailmalta eristäytynyt, mutta menin omia menojani ja/tai möllötin yksin kämpillä. Ystäviin pidin kovin vähän yhteyttä, juhliessakin hengailin puolituttujen ja uppo-outojen kanssa...
Alkutalvesta alkoi olla hermot ja sielu rikki, uudet tuttavuudet eivät minusta oikeasti välittäneet, kuka potki milläkin tavalla... Päätin, että keskityn vain työhön, lepoon ja erääseen minulle rakkaaseen harrastukseen. Lopetin ylenpalttisen juhlimisen, ja pääsin eroon krapulassa ja morkkiksessa tuhlatuista viikonlopuista. Annoin itselleni luvan levätä kun siltä tuntui, vaikka kuinka ois villakoiria sohvan alla.
Kun sain itseäni taas kasaan, aloin hiljalleen (osittain monta kertaa sattuman kautta) ottamaan yhteyttä vanhoihin ystäviin. Nyt oli aikaa ja jaksamistakin heille... Ja sieltä ne löytyivät, kaikki elämäni helmet!! Päivä päivältä voin paremmin, olen jälleen onnellinen =)
Monet ystävät sanovat kaivanneensa seuraani, mutteivät halunneet häiritä ja tungetella kun en itse tukea pyytänyt. Monet kehuneet upeaksi, hauskaksi, fiksuksi, vahvaksi ja ihanaksi ihmiseksi. Ja jokainen omalla tavallaan auttanut minua paranemaan. Eli en olisi mitään ilman heitä!! Heidän ansiostaan olen viimein päässyt kokonaan takaisin jaloilleni.
Haluan kiittää elämää siitä, että minulla on monta todellista ystävää!! Haluan huutaa maailmalle, kuinka paljon heitä rakastan!! Ystävyyden merkitys on järjelle käsittämätön voima, ja ystävän pieni hyvä sana voi auttaa enemmän kuin puolitutun tunnin ylistysvirsi... Olen aina ollut valmis auttamaan ystäviäni, mutta miltei itse torjuin avun. Onneksi en =)
Tulen kertomaan tämän kiitoksen myös henkilökohtaiesti jokaiselle ystävälleni, sen kuinka he auttoivat minua ja kuinka he ovat minulle tärkeitä. He pelastivat minut =) Älkää siis koskaan aliarvioiko ystävyyden voimaa!!!
Alkutalvesta alkoi olla hermot ja sielu rikki, uudet tuttavuudet eivät minusta oikeasti välittäneet, kuka potki milläkin tavalla... Päätin, että keskityn vain työhön, lepoon ja erääseen minulle rakkaaseen harrastukseen. Lopetin ylenpalttisen juhlimisen, ja pääsin eroon krapulassa ja morkkiksessa tuhlatuista viikonlopuista. Annoin itselleni luvan levätä kun siltä tuntui, vaikka kuinka ois villakoiria sohvan alla.
Kun sain itseäni taas kasaan, aloin hiljalleen (osittain monta kertaa sattuman kautta) ottamaan yhteyttä vanhoihin ystäviin. Nyt oli aikaa ja jaksamistakin heille... Ja sieltä ne löytyivät, kaikki elämäni helmet!! Päivä päivältä voin paremmin, olen jälleen onnellinen =)
Monet ystävät sanovat kaivanneensa seuraani, mutteivät halunneet häiritä ja tungetella kun en itse tukea pyytänyt. Monet kehuneet upeaksi, hauskaksi, fiksuksi, vahvaksi ja ihanaksi ihmiseksi. Ja jokainen omalla tavallaan auttanut minua paranemaan. Eli en olisi mitään ilman heitä!! Heidän ansiostaan olen viimein päässyt kokonaan takaisin jaloilleni.
Haluan kiittää elämää siitä, että minulla on monta todellista ystävää!! Haluan huutaa maailmalle, kuinka paljon heitä rakastan!! Ystävyyden merkitys on järjelle käsittämätön voima, ja ystävän pieni hyvä sana voi auttaa enemmän kuin puolitutun tunnin ylistysvirsi... Olen aina ollut valmis auttamaan ystäviäni, mutta miltei itse torjuin avun. Onneksi en =)
Tulen kertomaan tämän kiitoksen myös henkilökohtaiesti jokaiselle ystävälleni, sen kuinka he auttoivat minua ja kuinka he ovat minulle tärkeitä. He pelastivat minut =) Älkää siis koskaan aliarvioiko ystävyyden voimaa!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
niitä vanhoja ystäviäkään.. Mutta pääsit selvemmille vesille, joten ranta on tavoitettavissa meille muillekin.